Me too ja tasa-arvo jne, mutta voisiko näissä otsikoissa kertoa että kyseessä on naisten joukkue niin ei turhaan tule klikkailtua? Vaasan Sportin pelit viikkojen tauolle koronan vuoksi
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
Keskustelua Jatkoajan kolumneista ja artikkeleista
- Viestiketjun aloittaja jussi_j
- Alkaa
- 1 210 014
- 6 962
Onneksi vanha kunnon Eliteprospects ei petä.
Elite Prospects - NHL Entry Draft 2024
Ice Hockey Player Database and Transaction Portal
www.eliteprospects.com
Mites tuo liittyy keskustelupalstan ylläpitoon tai moderointiin?
Hups, meni vähän ajattelemattomuuden piikkiin. Ajattelen Jatkoaikaa ennenkaikkea keskustelupalstana, en juurikaan noteeraa verkkolehteä. Nyt vain alkoi tuo otsikointi ärsyttämään kun aikaisemminkin olen samanlaista huomannut.
Modet voinee siirtää oikeaa ketjuun?
Voisiko tuonne verkkolehden puolelle saada täältä keskustelusta tutun ignore-toiminnon kirjautuneille käyttäjille? Ei tarvi edes klikata ennen kun tuon Oinosen oksennukset aiheuttaa vitutuksen. Ja kun nuo otsikot pyörivät tuossa ylälaidassa, niin tästä syystä joutuu lopettamaan keskustelunkin kohta kokonaan.
adblock plussa toimii tietokoneilla oikein mukavasti. Blokkailee elementit, samalla tavalla lensi ne vatulan veikkauksen paskat mainokset keskeltä foorumia huit hapeliin.
Itsekin meinasin tuosta Oinosen ylläolevasta Saros-jutusta mainita pari sanaa.
Tähän saman suuntaiseen keskusteluun törmää paljon keskustelupalstoilla kuten tälläkin palstalla. Ja kaipa nuo Jatkoajan toimittajien jutut täytyisikin ottaa enemmän ikään kuin yhtenä mielipiteenä keskustelupalstalla kuin sen vakavampana toimituksellisena työnä.
En nimittäin oikein osta tuota ajatusta, että Saros joutuisi nyt etsimään ykkösmaalivahdin paikkaa muualta. Ja hämmentävästi Oinonen itse tuossa jutussa tuo ilmi ne faktat, joiden puolesta minäkin voisin liputtaa ja nimenomaan niiden perusteella Saros saa paikan ykkösmaalivahtina Nashvillessa.
Ensinnäkin, Rinteellä on enää yksi vuosi sopimusta jäljellä ja jo päättyneellä kaudella Saros nousi Rinteen ohi joukkueen ykkösmaalivahdiksi. Oletettavasti sama asetelma on ensi kaudellakin. Jos Saros lunastaa odotukset eli vakiinnuttaa entistä vahvemmin ykkösmaalivahdin paikkansa tulevalla kaudelle, niin on helppo nähdä, että Rinteen sopimuksen päättyessä sinne tuodaan uusi kakkosmolari Saroksen taakse, ellei sitten Rinne intoudu jatkamaan halvalla sopimuksella vielä kautta tai kahta Saroksen taustalla.
Toiseksi, Oinonen nostaa tuon lupaavan venäläismaalivahdin varaamisen esteeksi Saroksen ykkösmaalivahdin asemalle. Askarov on 18-vuotias maalivahti ja jopa Oinosen omien esimerkkien valossa maalivahdilla menee varauksesta ainakin se 2-3 kautta ennen kuin tulee Pohjois-Amerikkaan ylipäätään. Siitä menee vielä helposti kausi tai kaksi AHL:ssä tai muualla ennen kuin nousee ykkösmaalivahdiksi NHL:ssä. Näin ollen minun laskuopilla tässä on aika monta vuotta vielä edessä, jolloin Saros on oletettavasti Nashvillen ykkösmaalivahti. Näkisin, että Askarov voisi olla Predsin ykkösmaalivahtina ihan aikaisintaan kaudella 2023-24 ja todennäköisemmin vasta myöhemmin. Siihen mennessä Saros on pelannut ykkösmaalivahtina jo ainakin neljä kautta. Se mitä sen jälkeen tapahtuu onkin toinen juttu, mutta eihän kukaan oikein vakavissaan voi sanoa, että nyt kyllä Saros joutuu etsimään uuden työnantajan muualta. Toki jos Saros esimerkiksi tulevalla kaudella ei pysty kehittymään ja ottamaan Rinteeltä ykkösmaalivahdin paikkaa, niin voi olla, että pelaaja itse ja myös seura toteavat, että maisemanvaihto ja uusi alku muualla. Se ei kuitenkaan johdu Askarovin varaamisestä ja siitä, että venäläinen on muutaman vuoden päästä tulossa, vaan siitä, että Saroksella ei nyt ihan riittänyt. Kaikki on Saroksesta itsestä kiinni eikä asetelma minun mielestäni muuttunut yhtään mihinkään Askarovin varauksen myötä.
Tähän saman suuntaiseen keskusteluun törmää paljon keskustelupalstoilla kuten tälläkin palstalla. Ja kaipa nuo Jatkoajan toimittajien jutut täytyisikin ottaa enemmän ikään kuin yhtenä mielipiteenä keskustelupalstalla kuin sen vakavampana toimituksellisena työnä.
En nimittäin oikein osta tuota ajatusta, että Saros joutuisi nyt etsimään ykkösmaalivahdin paikkaa muualta. Ja hämmentävästi Oinonen itse tuossa jutussa tuo ilmi ne faktat, joiden puolesta minäkin voisin liputtaa ja nimenomaan niiden perusteella Saros saa paikan ykkösmaalivahtina Nashvillessa.
Ensinnäkin, Rinteellä on enää yksi vuosi sopimusta jäljellä ja jo päättyneellä kaudella Saros nousi Rinteen ohi joukkueen ykkösmaalivahdiksi. Oletettavasti sama asetelma on ensi kaudellakin. Jos Saros lunastaa odotukset eli vakiinnuttaa entistä vahvemmin ykkösmaalivahdin paikkansa tulevalla kaudelle, niin on helppo nähdä, että Rinteen sopimuksen päättyessä sinne tuodaan uusi kakkosmolari Saroksen taakse, ellei sitten Rinne intoudu jatkamaan halvalla sopimuksella vielä kautta tai kahta Saroksen taustalla.
Toiseksi, Oinonen nostaa tuon lupaavan venäläismaalivahdin varaamisen esteeksi Saroksen ykkösmaalivahdin asemalle. Askarov on 18-vuotias maalivahti ja jopa Oinosen omien esimerkkien valossa maalivahdilla menee varauksesta ainakin se 2-3 kautta ennen kuin tulee Pohjois-Amerikkaan ylipäätään. Siitä menee vielä helposti kausi tai kaksi AHL:ssä tai muualla ennen kuin nousee ykkösmaalivahdiksi NHL:ssä. Näin ollen minun laskuopilla tässä on aika monta vuotta vielä edessä, jolloin Saros on oletettavasti Nashvillen ykkösmaalivahti. Näkisin, että Askarov voisi olla Predsin ykkösmaalivahtina ihan aikaisintaan kaudella 2023-24 ja todennäköisemmin vasta myöhemmin. Siihen mennessä Saros on pelannut ykkösmaalivahtina jo ainakin neljä kautta. Se mitä sen jälkeen tapahtuu onkin toinen juttu, mutta eihän kukaan oikein vakavissaan voi sanoa, että nyt kyllä Saros joutuu etsimään uuden työnantajan muualta. Toki jos Saros esimerkiksi tulevalla kaudella ei pysty kehittymään ja ottamaan Rinteeltä ykkösmaalivahdin paikkaa, niin voi olla, että pelaaja itse ja myös seura toteavat, että maisemanvaihto ja uusi alku muualla. Se ei kuitenkaan johdu Askarovin varaamisestä ja siitä, että venäläinen on muutaman vuoden päästä tulossa, vaan siitä, että Saroksella ei nyt ihan riittänyt. Kaikki on Saroksesta itsestä kiinni eikä asetelma minun mielestäni muuttunut yhtään mihinkään Askarovin varauksen myötä.
Olen samaa mieltä kanssasi. 18-vuotiaan varauksella ei ole nyt tekemistä Juuse Saroksen mahdollisen ykkösmaalivahdin statuksen kanssa. Jokaiselle pelaajalle tehdään kehityssuunnitelma ja tavoitteita on, mutta ei maalivahdeista tietenkään voi päättää että kuka syrjäyttää kenetkin missä vaiheessa. Aika harva lupaus lopulta edes yltää mahdollisuuteen yrittää horjuttaa ykköstorjujan asemaa NHL:ssä. Sen näkee sitten muutaman vuoden kuluttua missä Saros on ja miten tämä nuori kundi on kehittynyt. Mitä Nashvilleen ja Sarokseen tulee niin nythän päinvastoin Saroksella on kaikkien aikojen mahdollisuus ottaa ykköstorjujan paikka. Rinne on kyykännyt ja muita mahdollisuuksia Saroksella ei oikein ole kuin onnistuminen. Muuten ollaan kusessa eikä sen jälkeen Saros taida olla ykkösvahti enää missään organisaatiossa. Eli se on hänestä itsestään kiinni. Kaikki jengit tietävät kyllä ne vahvuudet ja heikkoudet.
Markus Suhosen maalivahtijutusta muuten pidin. Esim Jacob Markström on kuitenkin 30-vuotias ja pelannut 1-2 edellistä kautta (pääosin lähellä) huipputasoa. Onhan se riski maksaa 6x6. Muutenkin on vähän outoa kuinka iso luotto joillakin managereilla (esim. Minnesota, Edmonton) on veteraani-ikäisiin torjujoihin, jotka eivät kauniisti sanoen ole ihan tasaisesti pelanneet viime vuodet.
Viimeksi muokattu:
Mikko Koivu tekee Blue Jacketsin sentteripiiraan pohjasta paksun ja täyteläisen
Haluamansa siirron saanut Mikko Koivu joutuu keskushyökkääjien täyttämässä Columbus Blue Jacketsissa totisesti uurastamaan lunastaakseen paikkansa vakituisessa kokoonpanossa. Tuskaisen kauden jälkeen Koivulla on kaikki mahdollisuudet saada uralleen uusi kevät.
www.jatkoaika.com
"Pierre-Luc Dubois, Gustav Nyquist, Alexandre Texier, Riley Nash ja Boone Jenner ovat nimettyjä keskushyökkääjiä, joista monet ovat pelaajaprofiililtaan pitkälti Koivun kaltaisia.
Näytön paikkaansa odottavat lisäksi Eric Robinsonin ja Kevin Stenlundin kaltaiset hiomattomat timantit. Oikeastaan Koivu tuo mukanaan positiivisen ongelman: kolmos- ja nelosketjun keskelle voidaan istuttaa melkein kenet tahansa edellä mainituista herroista tasapainon erityisesti häiriintymättä."
Nyt kyllä tipahdin tuolilta. En tiennytkään, että Texier tai Nyquist ovat senttereitä - saati että ovat myös pelaajaprofiililtaan Koivun kaltaisia.
En ole kyllä myöskään pitänyt Stenlundia tai Robinsonia sentterinä, saati hiomattomana timanttina. Toki Stenlund on tainnut muutamia pelajä pelata myös sentterin tontilla. Aivan eri pelaajat tulisi itsellä mieleen Columbuksen osalta jos puhutaan timanteista.
Robin Big Snake
Jäsen
Top top, ei ole ikinä. Onhan esim. Juha Oinosella kovalevy täynnä haastajia tässä kategoriassa.
Mestiksen mahdollisuudet vaihtelevat paljon: "Olen ikävä kyllä todistanut rumiakin tempauksia"
Miksi tässä ei voitu kertoa ketä haastatellaan ja/tai jättää lainaus pois kokonaan? Otsikko olisi muutoin ollut ok.
Miksi tässä ei voitu kertoa ketä haastatellaan ja/tai jättää lainaus pois kokonaan? Otsikko olisi muutoin ollut ok.
Kaipa tänne voisi laittaa palautetta, että en pidä ollenkaan tämän tyylisistä kirjoituksista jatkiksessa:
www.jatkoaika.com
Ala-arvoisen halventava kirjoitus, joka yrittää kohauttaa otsikoinnilla seiska-lehden tyylisesti. En todellakaan toivo tämän kaltaista journalismia Jatkoajan verkkolehteen.
Kuinka kauan Liiga jaksaa roikottaa sarjan arvoa halveeraavaa Jukureita mukanaan?
Jukurien liigataipaleen lopun pitäisi olla jo näköpiirissä.
www.jatkoaika.com
Ala-arvoisen halventava kirjoitus, joka yrittää kohauttaa otsikoinnilla seiska-lehden tyylisesti. En todellakaan toivo tämän kaltaista journalismia Jatkoajan verkkolehteen.
Ihan asiaahan tuo Jukurit-juttu on, meinasin jo tulla varta vasten kehumaan. Hyvä jos jossain muuallakin kuin vain pelkästään keskustelupalstoilla aletaan herätä siihen, että Liigassa on liikaa joukkueita ja osa ei sinne kuuluisi, ihan vaan suomalaisen kiekkoilun etuakin ajatellen. Toivottavasti vastaavia kirjoituksia nähtäisiin jatkossa muissakin medioissa, niin ehkä jonkun jossain pitäisi herätä.
Tämä muistelu Calgaryn 1988 tapahtumista kaikkiaan oli ihan hyväkin tai ainakin menettelevä.
Tietysti pieniä eroja oli nähtävissä, mutta hyvänä nostona tosiaan tuo Yhdysvaltain melkein Miracle on Icen uusiminen saman vuoden ottelusta Neuvostoliittoa vastaan.
Jossain määrin eroavaisuuksia olisin ainakin itse osin nähnyt Länsi-Saksan, Tsekkoslovakian tai Ruotsin tilanteeseen.
Kuten myös osin Neuvostoliiton ongelmiin suhteessa Suomen ohella juurikin ehkä lopulta eniten koko turnauksessa eli Länsi-Saksaa vastaan käydyn ottelun tiimoilta.
Toki Ruotsinkin osalta ihan lopun kuutamolla olemisen juttuja oli vähän myös nostettu suhteessa Länsi-Saksaan.
Sen verran huonoa sekin ottelu oli.
Tuohan turnaus oli vain yksi lukemattomista Tre Kronorin 1980-luvun vaikeista etsikkovuosista sillä vuosikymmenellä.
Mielenkiintoinen näkökanta oli ottaa myös tuo Kanadan mahdollinen tehottomuus tavallaan esille.
Olisiko mahdollisesti kirjoittajan näkökannasta puhuen piilenyt mielikuva Kanadasta eräänlaisen nk. Super-Sveitsinä tai nk. Super-Itävaltana?
Noilla molemmilla kun oli ongelmana noissa kisoissa se älyttömän kellontarkka jahkaileva pelikirjan toteuttaminen jäällä sen minkä ehti tavallaan ja mistä olenkin kertonut noissa Calgaryn 1988 ja AGPO 1988:n yhteistopikissa.
Calgary 1988 olikin tavallaan Suomen ensimmäinen virallinen arvokisamitali, mutta toki aiempiakin arvokisamitaleja oli ollut epävirallisina.
Ensimmäinen hopeakin juurikin Jääkarhujen eli Norjan nenän edestä jo vuonna 1962 17.3.1962 lopputuloksella 5-2 silloisen EM-mitalin pohjalta.
Kokonaistilanteessa Leijonat olivat kaikkiaan neljänsiä ja Jääkarhut viidensiä jälkimmäisen juhliessa viimeisen kerran enemmän tai vähemmän näihin päiviin epävirallisempaa, virallisempaa tai ylipäänsä mitään muutakaan arvokisamitaliaan.
Myös epävirallisia pronssimitalejakin Leijonille oli jo ennen Calgarya ehtinyt tulla.
Nuorempien ikäluokkien mitalit ja jopa mestaruudet laskettaessa mukaan viimeistään tilanne taitaisi olla toisin kuin artikkelissa sanotaan.
Kun toivon mukaan artikkelissa on ainakin yritetty tarkoittaa vain aikuisten puolen arvokisoja?
Neuvostoliiton arvokisojen täydellisen selkeät, tapahtumaotteluvoitot Leijonilta tosiaan jäivät vähiin.
Ellei nyt sitten päälle tietenkin myös Izvestijan voittoja laskettu.
Yksittäismaaottelujen tai harjoituskauden maaotteluvoittoja sentään Neuvostoliitosta oli paljonkin enemmän onneksi, mutta ei tietenkään liikaa.
Vähiten melko isoista määristä huolimatta niistä maista joilla oli useampi voitto Punakoneesta ja tätä vähemmän eli vain kerran Neuvostoliiton voittivat muun muassa molemmat silloiset Saksat, Sveitsi ja Puola.
Molemmat Saksat ja Sveitsi tosin aivan Neuvostoliiton jääkiekkoilun vakavemmilla alkuajoilla 1950-luvulla ja Puola tosiaan vuonna 1976.
Ja Puolahan aiemminkin kerrotusti olisi säilyttänyt sarjapaikkansa sinä vuonna ilman IIHF:n lampaan saparon näyttöä sille Kanadan etujen vuoksi pudottaen sen sitten ilman edes tilapäistä sarjalaajennusta MM-kisojen B-sarjaan vuodeksi 1977!
Mikäli muun urheilun mukaan laskee niin jalkapallossa Suomella on ainakin yksi Nuorten arvokisapuolen EM-mitali hopeisena 45 vuoden takaa vuodelta 1975, mutta muutoin tietysti ei järin paljon ole ollut jalkapallossakaan menestystä nyt ihan aivan yksittäisiä muita mitaleja huomioimatta.
Itse artikkeli olisi tässä linkin näköjään nykyään ainakin useimmiten sisältyessään itse viestinlaittoon:
www.jatkoaika.com
Tietysti pieniä eroja oli nähtävissä, mutta hyvänä nostona tosiaan tuo Yhdysvaltain melkein Miracle on Icen uusiminen saman vuoden ottelusta Neuvostoliittoa vastaan.
Jossain määrin eroavaisuuksia olisin ainakin itse osin nähnyt Länsi-Saksan, Tsekkoslovakian tai Ruotsin tilanteeseen.
Kuten myös osin Neuvostoliiton ongelmiin suhteessa Suomen ohella juurikin ehkä lopulta eniten koko turnauksessa eli Länsi-Saksaa vastaan käydyn ottelun tiimoilta.
Toki Ruotsinkin osalta ihan lopun kuutamolla olemisen juttuja oli vähän myös nostettu suhteessa Länsi-Saksaan.
Sen verran huonoa sekin ottelu oli.
Tuohan turnaus oli vain yksi lukemattomista Tre Kronorin 1980-luvun vaikeista etsikkovuosista sillä vuosikymmenellä.
Mielenkiintoinen näkökanta oli ottaa myös tuo Kanadan mahdollinen tehottomuus tavallaan esille.
Olisiko mahdollisesti kirjoittajan näkökannasta puhuen piilenyt mielikuva Kanadasta eräänlaisen nk. Super-Sveitsinä tai nk. Super-Itävaltana?
Noilla molemmilla kun oli ongelmana noissa kisoissa se älyttömän kellontarkka jahkaileva pelikirjan toteuttaminen jäällä sen minkä ehti tavallaan ja mistä olenkin kertonut noissa Calgaryn 1988 ja AGPO 1988:n yhteistopikissa.
Calgary 1988 olikin tavallaan Suomen ensimmäinen virallinen arvokisamitali, mutta toki aiempiakin arvokisamitaleja oli ollut epävirallisina.
Ensimmäinen hopeakin juurikin Jääkarhujen eli Norjan nenän edestä jo vuonna 1962 17.3.1962 lopputuloksella 5-2 silloisen EM-mitalin pohjalta.
Kokonaistilanteessa Leijonat olivat kaikkiaan neljänsiä ja Jääkarhut viidensiä jälkimmäisen juhliessa viimeisen kerran enemmän tai vähemmän näihin päiviin epävirallisempaa, virallisempaa tai ylipäänsä mitään muutakaan arvokisamitaliaan.
Myös epävirallisia pronssimitalejakin Leijonille oli jo ennen Calgarya ehtinyt tulla.
Nuorempien ikäluokkien mitalit ja jopa mestaruudet laskettaessa mukaan viimeistään tilanne taitaisi olla toisin kuin artikkelissa sanotaan.
Kun toivon mukaan artikkelissa on ainakin yritetty tarkoittaa vain aikuisten puolen arvokisoja?
Neuvostoliiton arvokisojen täydellisen selkeät, tapahtumaotteluvoitot Leijonilta tosiaan jäivät vähiin.
Ellei nyt sitten päälle tietenkin myös Izvestijan voittoja laskettu.
Yksittäismaaottelujen tai harjoituskauden maaotteluvoittoja sentään Neuvostoliitosta oli paljonkin enemmän onneksi, mutta ei tietenkään liikaa.
Vähiten melko isoista määristä huolimatta niistä maista joilla oli useampi voitto Punakoneesta ja tätä vähemmän eli vain kerran Neuvostoliiton voittivat muun muassa molemmat silloiset Saksat, Sveitsi ja Puola.
Molemmat Saksat ja Sveitsi tosin aivan Neuvostoliiton jääkiekkoilun vakavemmilla alkuajoilla 1950-luvulla ja Puola tosiaan vuonna 1976.
Ja Puolahan aiemminkin kerrotusti olisi säilyttänyt sarjapaikkansa sinä vuonna ilman IIHF:n lampaan saparon näyttöä sille Kanadan etujen vuoksi pudottaen sen sitten ilman edes tilapäistä sarjalaajennusta MM-kisojen B-sarjaan vuodeksi 1977!
Mikäli muun urheilun mukaan laskee niin jalkapallossa Suomella on ainakin yksi Nuorten arvokisapuolen EM-mitali hopeisena 45 vuoden takaa vuodelta 1975, mutta muutoin tietysti ei järin paljon ole ollut jalkapallossakaan menestystä nyt ihan aivan yksittäisiä muita mitaleja huomioimatta.
Itse artikkeli olisi tässä linkin näköjään nykyään ainakin useimmiten sisältyessään itse viestinlaittoon:
Nostalgiaa: Suomi saavutti historiansa ensimmäisen arvokisamitalin Calgaryssä 1988
Calgaryn olympialaisissa Suomi pääsi juhlimaan kauan kaivattua jääkiekon arvokisamitalia. Neuvostoliitto otti odotetusti kultamitalin historiansa viimeisessä olympiaturnauksessa kulissientakaisesta valtataistelusta huolimatta.
www.jatkoaika.com
Viimeksi muokattu:
Heikki Kesä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jyppi
Lieneekö tuohon "Nostalgiaa: Suomi saavutti historiansa ensimmäisen arvokisamitalin Calgaryssä 1988" muisteloon karannut pari ajatusvirhettä jutussa mainittuihin pelaajiin?
Neuvostoliiton tärkeimmiksi puolustajiksi manitaan Vjatšeslav Fetisov ja Vladimir Konstantinov, mutta mielestäni nimekkään pakkiparin toinen osapuoli oli Alexei Kasatonov, eikä Konstantinov ollut edes mukana kisoissa.
Tekstistä saa kuvan että Mats Sundin on U-18 ikäisenä ollut ratkomassa 1987 Maailman mestaruutta Wienissä ja siirtynyt syksyllä taalajäille, vaikka hänet varattiin NHL:ään vasta kesällä 1989.
Neuvostoliiton tärkeimmiksi puolustajiksi manitaan Vjatšeslav Fetisov ja Vladimir Konstantinov, mutta mielestäni nimekkään pakkiparin toinen osapuoli oli Alexei Kasatonov, eikä Konstantinov ollut edes mukana kisoissa.
Tekstistä saa kuvan että Mats Sundin on U-18 ikäisenä ollut ratkomassa 1987 Maailman mestaruutta Wienissä ja siirtynyt syksyllä taalajäille, vaikka hänet varattiin NHL:ään vasta kesällä 1989.
Robin Big Snake
Jäsen
Jukurit ei halvenna yhtään mitään vaan ne päättäjät ketkä keksi turvata oman onnettoman muutaman tonnin liksansa tappamalla kaikki kilpailuhenkisyys. Tamminen sen jo aikoinaan sanoi; eurooppalainen palloilukulttuuri perustuu siihen kuka voittaa, kuka pääsee eurooppaan/playoffeihin, kuka tippuu tai nousee. Luovuttiin isosta osaa siitä kun bussillinen taustahenkilöitä pelkää oman palkkansa perään. Ja syy on Jukureiden? No ei vitussa ole. Tapettiin siinä sivussa sitten a-junnut ja Mestiskin.
Tuo on ala-arvoista juuri sen takia, että siinä annetaan ymmärtää Jukureiden olevan jokin yksinäinen heittopussi.Kaipa tänne voisi laittaa palautetta, että en pidä ollenkaan tämän tyylisistä kirjoituksista jatkiksessa:
Kuinka kauan Liiga jaksaa roikottaa sarjan arvoa halveeraavaa Jukureita mukanaan?
Jukurien liigataipaleen lopun pitäisi olla jo näköpiirissä.
Ala-arvoisen halventava kirjoitus, joka yrittää kohauttaa otsikoinnilla seiska-lehden tyylisesti. En todellakaan toivo tämän kaltaista journalismia Jatkoajan verkkolehteen.
Tarkistin varta vasten tilastoista: Jukurit ei ole jäänyt kertaakaan sarjajumboksi.
Joukkuemäärän kritisoiminen on yksi asia, mutta ainakin se pitäisi tehdä reilusti. Jukureille on myönnetty Liiga-lisenssi, joten heillä on samanlainen oikeus osallistua sarjaan kuin kaikilla muillakin. Ei ole Jukureiden vika, että Liigasta on haluttu rakentaa viidentoista joukkueen kokoinen.
Lisäksi on aika naurettavaa, että neljän pelatun ottelun jälkeen toimittaja alkaa vetelemään johtopäätöksiä Jukureiden soveltuvuudesta Liiga-kiekkoon. Miksei samantien tuutannut juttuaan ulos ennen kauden alkua?
Toejoen Veikko
Jäsen
Jukureiden sijotukset siis 11, 13, 14, 13.
Ensimmäinen kausi oli paras, jolloin joukkue oli pitkään tappelemassa pääsystä poffeihin. Alkuhuuma ja kohtalainen kausi varmastikin vaikuttivat vielä seuraavankin kauden kausikorttimyyntiin, eli pelkästään siinä on osittainen syy laskeviin yleisömääriin.
Vaikka urheilullinen menestys on ollut vaatimatonta, niin yhdelläkään kaudella Jukurit ei olisi joutunut karsintoihin, mikäli sarjan viimeinen niihin olisi passitettu.
Avoin sarja olisi sitten oma juttunsa ja ansaitsisi kyllä puoltajansa myös verkkolehdessä. Nyt kolumnin laatijan tähtäimeen osui yksi viaton seura.
Ensimmäinen kausi oli paras, jolloin joukkue oli pitkään tappelemassa pääsystä poffeihin. Alkuhuuma ja kohtalainen kausi varmastikin vaikuttivat vielä seuraavankin kauden kausikorttimyyntiin, eli pelkästään siinä on osittainen syy laskeviin yleisömääriin.
Vaikka urheilullinen menestys on ollut vaatimatonta, niin yhdelläkään kaudella Jukurit ei olisi joutunut karsintoihin, mikäli sarjan viimeinen niihin olisi passitettu.
Avoin sarja olisi sitten oma juttunsa ja ansaitsisi kyllä puoltajansa myös verkkolehdessä. Nyt kolumnin laatijan tähtäimeen osui yksi viaton seura.
Lukikos tuossa Riku Isokosken artikkelissa mielipide/kolumni? Jos kyseessä on jompi kumpi näistä niin siinä tapauksessahan artikkelihan onnistuu erinomaisesti. Se herättää keskustelua Liigan tilanteesta sekä pakollisen keskustelun talousvaikeuksien keskellä siitä, kenen kuuluu olla sarjassa mukana ja kenen ei. Liiga osakeyhtiönä on jo tappanut Mestiksen kilpailukyvyn ja Liiga on eräänlainen etujärjestö, jonka jäsenet suojelevat omaansa. Suomalaiselle jääkiekolle nykymuotoinen Liiga ei ole hyväksi, koska tosiasiat näkyvät jo nyt Mestiksestä. Pelaajat karkaavat ulkomaille, kun puoliammattimaisuuden ja ammattilaisuuden välimatka karkaa liian pitkäksi.
Jukurit ei ole syyllinen Liigan tilanteeseen, mutta yksittäisenä organisaationa se täyttää kaikista huonoiten lyhyen aikavälin kritiikin. Samaa kritiikkiä voi osoitella myös Pelicansin suuntaan. Lahteen jääkiekko ei onnistunut rantautumaan ikinä. Joukkue on saatu pidettyä hengissä lähinnä yksittäisellä hyväntekeväisyydellä. Mutta tosiasiaa ei kukaan pääse pakoon, että Liigan kohdalla puhutaan 2-3:sta ylimääräisestä organisaatiosta, joiden paikka on Mestiksessä. On vähän makuasia, mitkä joukkueet sinne haluaa työntää. Liigan "perinteiset" pikkuseurat pysyvät pää pinnan puolella lähinnä siksi, että niillä on historia. Vaikka itse hommat olisi enemmän rempallaan Turussa tai Porissa niin legendaaristen organisaatioiden poistumista Liiga ei nykymuodossaan halua ottaa vastaan.
Media käy omaa peliään jatkuvasti. Medialle sopivia kohteita tiputtaa Liigasta ovat yllättäen lyhyen Liigahistorian organisaatiot. Näiden tiputtaminen on paljon mukavampaa, koska ero ei ole niin suuri kuin siinä, jos tippuja onkin TPS. Urheilulliset perustelut pelottavat Liigaa, joten ongelma kulminoituu aina siihen, kuinka keskustelu lopulta tiiviistyy uusimpiin tulijoihin. Sport, Jukurit tai KooKoo, koska se on monelle median edustajalle helpompaa. Ja koska Liiga suojelee sisältä omia intressejään ja esimerkiksi legendaariset organisaatiot pelkäävät toiminnan loppumista niin pelko ohjaa siihen, että on pienempi paha pitää mukana yhteisessä pöydässä muutama organisaatio.
Kaikki voivat imeä oppia esimerkiksi KooKoolta. Pienillä resursseilla voi koota hyviä joukkueita, jos osaa rakentaa niitä ja tuoda organisaatiolle selkärankaa ja historiaa ulkopuolelta. Jukurit yritti ensin ostaa paikkansa RD:llä ja hyvinhän se alkoi. Seuraavaksi yritettiin "harmaata" mutta urheilullisesti erittäin osaavaa Kangasalustaa. Nyt on vuorossa Kauppinen, joka on omanlaisensa seuraikoni, muttei valmennustaidot riitä mihinkään vielä. Uskottavuutta voi rakentaa tai sitä voi ostaa - Jukureiden suurin virhe on se, etteivät he ole osanneet ostaa uskottavuutta. Ja niin pervoa kuin se onkin niin Sportilla sitä on, kun he ostivat iki-Jukuri RD:n sinne.
Jukurit ei ole syyllinen Liigan tilanteeseen, mutta yksittäisenä organisaationa se täyttää kaikista huonoiten lyhyen aikavälin kritiikin. Samaa kritiikkiä voi osoitella myös Pelicansin suuntaan. Lahteen jääkiekko ei onnistunut rantautumaan ikinä. Joukkue on saatu pidettyä hengissä lähinnä yksittäisellä hyväntekeväisyydellä. Mutta tosiasiaa ei kukaan pääse pakoon, että Liigan kohdalla puhutaan 2-3:sta ylimääräisestä organisaatiosta, joiden paikka on Mestiksessä. On vähän makuasia, mitkä joukkueet sinne haluaa työntää. Liigan "perinteiset" pikkuseurat pysyvät pää pinnan puolella lähinnä siksi, että niillä on historia. Vaikka itse hommat olisi enemmän rempallaan Turussa tai Porissa niin legendaaristen organisaatioiden poistumista Liiga ei nykymuodossaan halua ottaa vastaan.
Media käy omaa peliään jatkuvasti. Medialle sopivia kohteita tiputtaa Liigasta ovat yllättäen lyhyen Liigahistorian organisaatiot. Näiden tiputtaminen on paljon mukavampaa, koska ero ei ole niin suuri kuin siinä, jos tippuja onkin TPS. Urheilulliset perustelut pelottavat Liigaa, joten ongelma kulminoituu aina siihen, kuinka keskustelu lopulta tiiviistyy uusimpiin tulijoihin. Sport, Jukurit tai KooKoo, koska se on monelle median edustajalle helpompaa. Ja koska Liiga suojelee sisältä omia intressejään ja esimerkiksi legendaariset organisaatiot pelkäävät toiminnan loppumista niin pelko ohjaa siihen, että on pienempi paha pitää mukana yhteisessä pöydässä muutama organisaatio.
Kaikki voivat imeä oppia esimerkiksi KooKoolta. Pienillä resursseilla voi koota hyviä joukkueita, jos osaa rakentaa niitä ja tuoda organisaatiolle selkärankaa ja historiaa ulkopuolelta. Jukurit yritti ensin ostaa paikkansa RD:llä ja hyvinhän se alkoi. Seuraavaksi yritettiin "harmaata" mutta urheilullisesti erittäin osaavaa Kangasalustaa. Nyt on vuorossa Kauppinen, joka on omanlaisensa seuraikoni, muttei valmennustaidot riitä mihinkään vielä. Uskottavuutta voi rakentaa tai sitä voi ostaa - Jukureiden suurin virhe on se, etteivät he ole osanneet ostaa uskottavuutta. Ja niin pervoa kuin se onkin niin Sportilla sitä on, kun he ostivat iki-Jukuri RD:n sinne.
Ei. Myynti ei ollut kuullut koko jutusta (tai sarjasta, tai kirjasta) ennen sen julkaisua.
Jatkoajan ylijohtava kriitikko Juha Oinonen on pelkästään viimeisen muutaman kuukauden aikana arvioinut verkkolehteen Kalervo Kummolan elämäkerran, Tommi Kovasen jatko-osan, Stu Grimsonin kirjan, Hannes Hyvösen elämäkerran, Ylen Eagles-tv-sarjan ja Val Jamesin elämäkerran. Juha on kirjoittanut myös lukuisia elokuva-arvosteluja meille.
Mistään näistä ei ole maksettu senttiäkään.
- Matti Liljaniemi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy