Tämä muistelu Calgaryn 1988 tapahtumista kaikkiaan oli ihan hyväkin tai ainakin menettelevä.
Tietysti pieniä eroja oli nähtävissä, mutta hyvänä nostona tosiaan tuo Yhdysvaltain melkein Miracle on Icen uusiminen saman vuoden ottelusta Neuvostoliittoa vastaan.
Jossain määrin eroavaisuuksia olisin ainakin itse osin nähnyt Länsi-Saksan, Tsekkoslovakian tai Ruotsin tilanteeseen.
Kuten myös osin Neuvostoliiton ongelmiin suhteessa Suomen ohella juurikin ehkä lopulta eniten koko turnauksessa eli Länsi-Saksaa vastaan käydyn ottelun tiimoilta.
Toki Ruotsinkin osalta ihan lopun kuutamolla olemisen juttuja oli vähän myös nostettu suhteessa Länsi-Saksaan.
Sen verran huonoa sekin ottelu oli.
Tuohan turnaus oli vain yksi lukemattomista Tre Kronorin 1980-luvun vaikeista etsikkovuosista sillä vuosikymmenellä.
Mielenkiintoinen näkökanta oli ottaa myös tuo Kanadan mahdollinen tehottomuus tavallaan esille.
Olisiko mahdollisesti kirjoittajan näkökannasta puhuen piilenyt mielikuva Kanadasta eräänlaisen nk. Super-Sveitsinä tai nk. Super-Itävaltana?
Noilla molemmilla kun oli ongelmana noissa kisoissa se älyttömän kellontarkka jahkaileva pelikirjan toteuttaminen jäällä sen minkä ehti tavallaan ja mistä olenkin kertonut noissa Calgaryn 1988 ja AGPO 1988:n yhteistopikissa.
Calgary 1988 olikin tavallaan Suomen ensimmäinen virallinen arvokisamitali, mutta toki aiempiakin arvokisamitaleja oli ollut epävirallisina.
Ensimmäinen hopeakin juurikin Jääkarhujen eli Norjan nenän edestä jo vuonna 1962 17.3.1962 lopputuloksella 5-2 silloisen EM-mitalin pohjalta.
Kokonaistilanteessa Leijonat olivat kaikkiaan neljänsiä ja Jääkarhut viidensiä jälkimmäisen juhliessa viimeisen kerran enemmän tai vähemmän näihin päiviin epävirallisempaa, virallisempaa tai ylipäänsä mitään muutakaan arvokisamitaliaan.
Myös epävirallisia pronssimitalejakin Leijonille oli jo ennen Calgarya ehtinyt tulla.
Nuorempien ikäluokkien mitalit ja jopa mestaruudet laskettaessa mukaan viimeistään tilanne taitaisi olla toisin kuin artikkelissa sanotaan.
Kun toivon mukaan artikkelissa on ainakin yritetty tarkoittaa vain aikuisten puolen arvokisoja?
Neuvostoliiton arvokisojen täydellisen selkeät, tapahtumaotteluvoitot Leijonilta tosiaan jäivät vähiin.
Ellei nyt sitten päälle tietenkin myös Izvestijan voittoja laskettu.
Yksittäismaaottelujen tai harjoituskauden maaotteluvoittoja sentään Neuvostoliitosta oli paljonkin enemmän onneksi, mutta ei tietenkään liikaa.
Vähiten melko isoista määristä huolimatta niistä maista joilla oli useampi voitto Punakoneesta ja tätä vähemmän eli vain kerran Neuvostoliiton voittivat muun muassa molemmat silloiset Saksat, Sveitsi ja Puola.
Molemmat Saksat ja Sveitsi tosin aivan Neuvostoliiton jääkiekkoilun vakavemmilla alkuajoilla 1950-luvulla ja Puola tosiaan vuonna 1976.
Ja Puolahan aiemminkin kerrotusti olisi säilyttänyt sarjapaikkansa sinä vuonna ilman IIHF:n lampaan saparon näyttöä sille Kanadan etujen vuoksi pudottaen sen sitten ilman edes tilapäistä sarjalaajennusta MM-kisojen B-sarjaan vuodeksi 1977!
Mikäli muun urheilun mukaan laskee niin jalkapallossa Suomella on ainakin yksi Nuorten arvokisapuolen EM-mitali hopeisena 45 vuoden takaa vuodelta 1975, mutta muutoin tietysti ei järin paljon ole ollut jalkapallossakaan menestystä nyt ihan aivan yksittäisiä muita mitaleja huomioimatta.
Itse artikkeli olisi tässä linkin näköjään nykyään ainakin useimmiten sisältyessään itse viestinlaittoon:
Calgaryn olympialaisissa Suomi pääsi juhlimaan kauan kaivattua jääkiekon arvokisamitalia. Neuvostoliitto otti odotetusti kultamitalin historiansa viimeisessä olympiaturnauksessa kulissientakaisesta valtataistelusta huolimatta.
www.jatkoaika.com