Eli Jatkoaikaa kiinnostaa sisällön oikean laadun sijasta satunnaisseuraajien otsikkosuosittelut? Korvataanko sisältöä nollatason provoamisella? Kohdeyleisö kaikkoaa, mutta klikit lisääntyvät. Tämä suunta on pelkästään perseestä.
Uskotko oikeasti itsekään tuohon? Suhteellisuudentajua vain, ole hyvä. 800 verkkolehden lukijaa suosittelee naamakirjassa. 3-7 vastustaa keskustelupalstan palauteketjussa. Molemmissa mielipiteet yhtä sallittuja ja arvokkaita, mutta aika heeelwetin kova painokerroin pitäisi jälkimmäiselle pistää, että kokonaispalaute menisi negatiivisen puolelle.
Milloinkohan UL naaraa Solmun ES:n korvaajaksi?
Tuskinpa tuo pienempään ja vähemmän luotettavaan haluaa mennä.
keskustelemaan lukijoiden kanssa, ja perustelmaan joitain journalistisia ratkaisuita. Se kehittäisi ihan varmasti verkkolehden toimintaa, joskus kun tulee tunne, että toimituksen oma vertaisarviointi tai palautekeskustelu ei toimi, ymmärrettävää tietysti vapaaehtoisvoimin ilman ammattilaisia. Ja asiantuntemus sekä jääkiekosta että kirjoittamisesta on tällä palstalla ihan eri tasolla kuin muiden medioiden keskustelupalstoilla tai someissa, kiitos mm. moderaattorien.
Tässä on muuten mainio esimerkki siitä, että pyritään oikeasti käymään keskustelua. Onhan verkkolehti #muuten järjestänyt myös lukijakyselyitä varmaan joka vuosi.
Tässä kappaleessa ylimielinen norsunluuarvio: Moderointi takaa kyllä kirjoitustaidon. Palstalle pääsy on lähinnä tuurista kiinni, ja pysyminen sopuisuudesta. Asiantuntevuudesta tai älystä en ole joka tapauksen osalta täysin varma. Keskustelupalstalla on kuitenkin myös yksilöitä, jotka käyvät Yön konserteissa, puolustelevat Nickelbackia, panisivat Jutta Urpilaista ja kaiken huippuna osa vielä kannattaa Jokereita.
Verkkolehdellä on lukijoita reippaasti yli keskustelupalstan, sen parisataa tuhatta viikossa. Silti keskustelupalstan lukijoiden mielipide on varmasti toimitukselle arvokas. Itse laittaisin sen kuitenkin mittakaavaan kokonaisuutta arvioidessa.
Viime viikon julkaisuista närää nostivat tässä ketjussa yksi kolumni ja otsikointi.
Verkkolehden arkistotoiminto antaa viime viikolle yhteensä 135 julkaistua juttua. Ei ole kiellettyä tai väärin muodostaa mielikuvaansa verkkolehdestä sen yhden jutun, yksittäisen toimittajan tai yksittäisten otsikoiden perusteella, lopettaa tai aloittaa sen lukemista sen yhden perusteella, mutta itse verkkolehteä toivon mukaan viedään
kokonaisuutena ja sisältä eteenpäin aaaavistuksen enemmän isoa kuvaa katsellen.
Btw, Jatkoajan verkkolehden lukija on tässä ketjussa olevan palautteen perusteella hyvin konservatiivinen lukija. Miten benicio sinä toimisit? Jos olisit riippumaton johtaja verkkolehdessä, jossa on 135 julkaistua juttua viikon aikana, niin mahtuisiko siihen kestosuosikkien lisäksi sekä hitaampaa journalismia että nuorten kykyjen kokeilevaa tekstiä? Ovatko ne oikeasti toisensa poissulkevia asioita? Ilmestyykö Long Play joka päivä?
Tämä on toki vain selittelyä ja arvailua. Oikeasti veikkaan, että toimittajat ovat kiireisiä hörppiessään sitä lattea ja luodessaan brändiä twitterin avulla. Brändiä kirjoituksille, joita ei vielä ole, mutta tulee ihan minä päivänä tahansa.
Päätoimittaja taas hakee kaiken hallilla käytävän keskustelun, jatkuvan mediaseurannan, toisten toimittajien kanssa käytävän keskustelun, kaikissa eri tuuteissa olevan palautteen lukemisen, sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun ja mietinnän sijaan itsensä kanssa yhtä älyllistä seuraa muista päätoimittajista.
Mutta koska jossain Helsingin Sanomissa tai Suomen kuvalehdessä ei jääkiekosta ymmärretä, yksinäinen päätoimittaja tuhertaa mielisteleviä avunhuutoja ESPN:n kiekkotoimittajille. Outlook on päällä, mutta F5 ei jostain syystä toimi, tai ainakaan mitään ei tapahdu.
...ja ulkona haukkuu koira.
Täältä löytyy kuitenkin se Jatkoajan kohdeyleisö, vaikka klikkihuorauksilla koitetaankin saada vähemmän fanaattista yleisöä klikkaamaan kohuotsikoita.
Huonoon suuntaan on muutenkin mennyt Jatkoajan toimitus viime aikoina. Onneksi esim. pienistä kiekkomaista kirjoitettujen juttujen kaltaiset tekstit pitävät vielä tasoa yllä vaikka Solmut pistää kovaa kampoihin.
Tässä on malliesimerkki kommentista, jolla ei ainakaan tässä vaiheessa haluta käydä minkäänlaista keskustelua. Mahdollisesti etsitään samanmielistä seuraa kanssakirjoittajista. Ehkä, jos jossain vaiheessa joku toimittaja nöyrästi pyytää anteeksi olemassaoloaan, saattaa kirjoittaja tyyntyä hieman ja melkein kehaista. Tässä vaiheessa katsellaan asiaa turvalliselta etäisyydeltä. Disclaimer: tähän on tietysti täysi oikeus.
Suurin osa ei varmaan ota. Saattaisi kyllä keskustella, jos olisi siihen täällä mahdollisuus. Lukijalle toimittajan kanssa keskustelu voisi tuoda lisäarvoa, mutta siitähän tässä ei tietenkään ole kyse.
Niin mikä estää ottamasta yhteyttä suoraan toimittajaan?
Itsekin kaipailisin aktiivisempaa kaksisuuntaista viestintää toimitukselta. Esimerkiksi Mäkinen-Seppänen -duo on ollut mukava piristys palstalle. Näin tarkasti moderoidulla sivulla keskustelu pysyy hyvin asiallisena, eikä henkilökohtaisuuksiin mennä (toki Johtavat erikseen...)
Eiköhän toimitus palautteeseen vastaile. Alusta ei vain tällä hetkellä ole keskustelupalsta.
