Tämä nyt on ihan puhtaasti mielipidekysymys. Mun mielestä on aivan paskapuhetta että joku penkin päässä istuva viiden minuutin mörkö vaikuttaisi vastustajan taklauspeliin yhtään millään tavalla, mutta old school-lätkäjätkät vannovat goonien nimeen. Mielestäni siitä ei kuitenkaan ole näyttöjä, että peli olisi vaikka 80-luvulla ollut siistimpää vaikka silloin jokaisella oli oma luistelutaidoton tappelijansa vahtimassa koodia.
Niin jos viitsit lukea nuo, niin Messier ei viittaa mihinkään gooneihin, vaan siihen, että jos haluaa voittaa, niin on kyettävä voittamaan myös "kadulla ja kujalla" eli toisin sanoen kyetä vastaamaan siihen, jos vastustaja yrittää horjuttaa jollain likaisilla tempuilla.
On naivia väittää, etteikö esim. joku Tom Wilson kanadalaisen juniorimyllyn kasvattina ymmärtäisi, että nyt jos toimisi samalla tavoin vaikka Panarinin kanssa, kuin tuossa klipissä, niin seuraavaksi olisi Rempe Ovechkinin perässä. Voit ihan vapaasti olla pitämättä tästä ja kertoa mielipiteenä, että asia ei ole näin, mutta tuossa kulttuurissa missä nuo NHL-pelaajat oikeasti toimivat asia menee juuri näin.
Onko meillä mahdollisuus korjata vain yksi vaikuttava tekijä, vai voidaanko käsitellä jokainen asia erikseen? Siinä missä tappeluiden kitkeminen on helppo ja selkeä toimenpide, on pelinopeuden säätö paljon hankalampaa, vaikka ehdottomasti oletkin oikeassa siinä että myös se vaikuttaa. Punaviivan palauttaminen ja avojään taklausten kieltäminen voisivat olla turvallisuutta parantavia uudistuksia, mutta täysin ongelmatonta se ei ole. Keskustelu on kuitenkin ehdottomasti tarpeen.
Voidaan toki käsitellä asioita erikseen, mutta tappeluiden täydellinen kitkeminen on lähinnä silmänpalvontaa, jolla jotkut poliitikot ja muut "paremman maailman rakentajat" haluavat nostaa itseään jalustalle hyvinä ihmisinä. Päävammatilastoihin tuolla ei ole vaikutusta, koska kaikki penkintyhjennysjoukkotappelut, jäässä makaavan hakkaamiset ja yksipuolinen väkivalta on jo lajista kitketty pois säännöillä aikoja sitten, ja nykyään on tiukat protokollat sen suhteen, että tappelussa kovan iskun saanut/tyrmätty käy kopissa lääkärin tarkastettavana ennen kuin voi palata peliin.
Ymmärrän täysin, jos joku ei halua kaukaloihin pelaajia joiden ainoa tarkoitus ja osaaminen on tapella luistimet jalassa, mutta se on kokonaan toinen keskustelu ja sillä ei ole mitään tekemistä Rempen pelaamisen kanssa, joka on mukana, että Rangers olisi kokonaisuutena parempi joukkue.
Tämä ei kyllä ole ollenkaan näin suoraviivaista. On totta että vaikka Donskoi viimeaikojen esimerkeistä on kärsinyt päävammoista ilman ainuttakaan tappelua, mutta aika moni niiltä on säästynyt. Eric Lindros myös käy ihan hyvänä esimerkkinä pelaajasta, joka oli kyllä rakennettu aika fyysiseen peliin, mutta ura jäi silti torsoksi. Monesti niillä kaikista fyysisimmillä pelaajilla on tapana myös käyttää sitä fysiikkaansa tavalla, joka lisää loukkaantumisriskiä.
Kuinkahan monta aivotärähdystä Lindros on saanut tappeluista? Itse olen kuullut huhun yhdestä, joka olisi ollut seurausta kun joukkuekaveri Brind'Amour olisi vetänyt suihkussa turpaan. Lindrosia varoitettiin aikanaan mm. Gordie Howen, Mark Messierin ja Wayne Gretzkyn toimesta, että rauhoittuu hieman, muuten hajoaa omat paikat, mutta ei mennyt tämä neuvo jakeluun vasta kuin siinä vaiheessa, kun oltiin yhden tällin päässä lopettamisesta.
Vuosituhannen vaihteen kovista tappelijoista murheellisia kohtaloita on merkittävällä osalla pelaajista ja sellainen ihmishengellä leikkiminen ei mielestäni ole kestävää. Jälleen mennään mielipidekysymyksiin, mutta ainakin minun papereissani on hieman helpompi hyväksyä huonon tuurin takia pelitilanteessa loukkaantuneen pelaajan vammat, kuin erityisesti päähän lyömiseen erikoistuneiden pelaajien illasta toiseen tulevien iskujen seuraukset.
Mikä on mielestäsi merkittävä osa? Ne tunnetut murheelliset kohtalot taitaa mahtua yhden käden sormiin. Wade Belakin kohtalo näistä on murheellisin ja tuntuu pahalta edelleen.
Tämä on tosiaan mielipidekysymys, mutta mielestäni täysin sivullisen tai viattoman vammat tai loukkaamiset vastuuttoman pelin tai huonon tuurin seurauksena ovat huomattavasti vaikeampia hyväksyä kuin täysin vapaaehtoisen, itsensä riskille alttiiksi mahdollisesti toistuvasti altistaneen vammat.
En myöskään ymmärrä miksi näihin Boogaardeihin, Belakeihin ja kumppaneihin suhtaudutaan keskusteluissa kuin johonkin vauvoihin. Kavereille maksettiin tuosta roolista ja riskinotosta miljoonia. Enemmän kuin ison firman toimitusjohtaja tienaa Suomessa. He olisivat
koska tahansa voineet lopettaa, mennä opiskelemaan, lukea itselleen ammatin ja mennä päivätöihin, jos olisivat kokeneet oman terveytensä olevan vaarassa. NHL:aa lähellekään ei kumpikaan olisi päässyt jääkiekkoilijoina ilman kykyä ja omaa halua tapella.
Yhtä kaikki, tässä keskustelussa on kummallakin osapuolella ihan relevantteja perusteluita, eikä niiden esiintuominen mitään trollaamista ole. Kapeaksi käy debatti, jos puolet argumenteista hylätään tai jätetään vaikka kokonaan lukematta sen johdosta kuka niitä kirjoittaa.
Minä en pidä sinun perusteluita trollaamisena, ihan hyviä perusteltuja näkemyksiä. Jatkoajan Oinonen/Wennström kolumnia pidän trollaamisena ja bensan kaatamisena liekkehin. Jatkoajan vapaassa keskustelussa vastaavasta lentää pihalle, jos mielipide ei noudata "yleisiä hyviä tapoja".