Pärnäsen kolumniin Suomen NHL-peleistä mahtui melkoinen määrä älyllistä epärehellisyyttä.
NHL-pelaajat ovat ammattilaisia, ja monessa suhteessa jatkuvasti framilla esikuvana muille. He ovat NHL-ammattilaisia 24/7, mutta yhtä lailla ihmisiä, joilla työn ja vapaa-ajan suhde pitää olla balanssissa. Fraasi ”raskas työ, raskaat huvit” pätee tässäkin. Miksi tämä on Pärnänen sinulle niin vaikea asia käsittää, että myös NHL-ammattilaiset ovat ihmisiä?
Pelin taso kummassakin ottelussa oli varsin siedettävällä tasolla, ottaen huomioon, että ne pelattiin Euroopassa, ne sattuivat olemaan konferenssin välisiä (selvästi konferenssin sisäisiä, saati sitten divisioonan sisäisiä otteluita ”vähäpätöisempiä” ja usein myös intensiteettitasoltaan alhaisempia) ja pelaajilla oli NHL-kauden mittapuulla pitkä pelitauko allaan. Suomalaiset keulakuvat hoitivat leiviskänsä kotimaassaan paremmin kuin mallikkaasti. Lähes poikkeuksetta esim. rapakon takana pelattavat matineaottelut (meidän prime timeen näytettävät) tarjoavat huomattavasti heikkotasoisempaa kiekkoviihdettä. Voisitko Pärnänen hieman avata väitteitään pelien heikkotasoisuudesta?
Hoffman ei ole ollut näyttämässä kiekkojunioreille esimerkkiä hillumassa Erottaja Barissa pilkkuun saakka, vaan tämän esimerkin on maalannut itse jesuiitta Pärnänen omalla hyperventiloinnillaan huippu-urheilusta, josta mies ei näytä tietävän yhtään mitään. Hoffman (kuten kaikki muutkin pelaajat) esiintyivät itse yleisölle maksullisissa tilaisuuksissa edukseen, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä, sillä työnantajansahan heidän palkkansa maksavat. Mitä helvetin väliä sillä on jääkiekon kannalta, mitä pelaajat vapaa-ajallaan tekevät? Itsehän ovat tekemisistään vastuussa, ja aivan muille tahoille kuin esim. Antti Pärnäselle.
Tuus nyt Pärnänen itte selittään.