Keskustelua Jatkoajan kolumneista ja artikkeleista

[Ollakseni]

No hupsista. Joku ongelma päässä esti lukemasta tuota.

 

[Mazaa]

****** Tästä Mestiksen jutusta Miikka Mikkolalle 6/5 tähteä. ******

Erittäin hyvin kirjoitettu, sopivan pitkä ja hauska artikkeli.

Mestis 2000–2020: kaikkien aikojen Top 20 -floppihankinnat

NHL-sopimusta kärkkynyt pelaaja, jolle jo Rovaniemen paineet olivat liikaa, tai maalivahti, joka käytti kuuluisamman kaimansa meriittejä työnhaussaan. Mestis-historiaan mahtuu myös hankintoja, jotka eivät menneet nappiin.

www.jatkoaika.com

PS. Olisin löytänyt muutaman flipin ja flopin lisää listan kärkipäähän, mutta tämä on näkemyskysymys ja kokonaisuudessaan tuo oli aivan mahtava artikkeli. Myös linkit olivat erinomaisia, kuten tuo kohta, kun Antti Karhula kertoi urastaan. Näihin perehtymällä löytää lisää mielenkiintoisia juttuja eri jääkiekkokulttuureista.

 

[Individual]

@Mazaa Tuo oli kyllä hauska ja sisälsi vielä 'loppuhuipennuksen'. :D

 

[axe]

Erinomaista työtä Kristian Kuuselan tonnista!

 

[Joope]

Liiga-kierros: Lukko lähtee katkaisemaan yli kaksi ottelua kestänyttä maalitonta putkeaan

Perjantaina Liigassa kamppaillaan neljän ottelun verran. Katseet kääntyvät Raumalle, kun Lukko saa vieraakseen Tapparan. Muissa peleissä HPK matkaa Ilveksen kotiluolaan, JYP isännöi SaiPaa sekä Sport saa vieraita Kouvolasta.

www.jatkoaika.com

Otsikon mukaan "Lukko lähtee katkaisemaan yli kaksi ottelua kestänyttä maalitonta putkeaan". Miksi "yli" kaksi ottelua, kun maaliton putki ei kuitenkaan ole kolmea ottelua? Ja siinä kolmanneksi edellisessäkin on osuttu voittomaalikilpailussa ja sitä ennen 3. erässä, niin ei ole edes lähellä sitä kolmea ottelua.

 

[Kake74]

Liiga-kierros: Lukko lähtee katkaisemaan yli kaksi ottelua kestänyttä maalitonta putkeaan

Perjantaina Liigassa kamppaillaan neljän ottelun verran. Katseet kääntyvät Raumalle, kun Lukko saa vieraakseen Tapparan. Muissa peleissä HPK matkaa Ilveksen kotiluolaan, JYP isännöi SaiPaa sekä Sport saa vieraita Kouvolasta.

www.jatkoaika.com

Otsikon mukaan "Lukko lähtee katkaisemaan yli kaksi ottelua kestänyttä maalitonta putkeaan". Miksi "yli" kaksi ottelua, kun maaliton putki ei kuitenkaan ole kolmea ottelua? Ja siinä kolmanneksi edellisessäkin on osuttu voittomaalikilpailussa ja sitä ennen 3. erässä, niin ei ole edes lähellä sitä kolmea ottelua.

Tarkoittaisiko kirjoittaja yli 120 minuutin maalitonta putkea? Se olisi yli kahden ottelun mittainen.

 

[lätkämies]

****** Tästä Mestiksen jutusta Miikka Mikkolalle 6/5 tähteä. ******

Erittäin hyvin kirjoitettu, sopivan pitkä ja hauska artikkeli.

Tästä samasta piti tulla antamaan samanlaista palautetta! Tämänkaltaisia juttuja on oikeasti ilo lukea ja ne jaksaa lukea loppuun.

Usein nykyään Jatkoajan verkkolehden puolella juttujen kanssa käy niin että ensimmäiset rivit riittää. Loput jutusta voi yleensä skipata suorilta kun voi todeta kirjoittajan olevan jollain tapaa asenteellinen ja yrittävän lähinnä provosoida.

Tässä oli sen sijaan asiallinen, hyvin kirjoitettu ja hyvän mielen juttu. Ei ollut pakotettu maailmanparantamisen näkökulmia ynnä muuta roskaa. Kiitokset kirjoittajalle ja lisää samankaltaisia!

 

[Baldrick]

Jos naurat pilkkaamisjäähylle, naurat myös mahdolliselle työpaikkakiusaamisen uhrille

Harva ihminen on valmis kiistämään koulukiusaamisen vaikutukset esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireiluun. Millä tavalla kaukalossa tapahtuva huutelu eroaa kiusaamisesta?

www.jatkoaika.com

Tämä on itseasiassa mielestäni aika hyvä nosto, vaikka itse olen "psyykkaamisessa" kohtalaisen säälimätön ja olen joskus ihan rehellisyyden nimissä sitäkin miettinyt, että onko oikein vaikka etnisyydestä vähän kaivella, jos se auttaa omaa joukkuetta voittamaan, ja jälkikäteen pyytää anteeksi. Sehän tapahtuu vain kaukalossa. Tosin tämän kirjoittaessani vakuutuin vain entisestään siitä, että ei se ole hyvän urheiluhengen mukaista. Jostain syystä edes harkitsen sitä tehtäväksi pelikentällä, vaikka muuten en sitä missään nimessä hyväksyisi lyömäaseena, mitä sen ei periaatteessa edes pitäisi olla.

Kuitenkin tästä keissistä lukiessani olin jopa itsekin vähän pöllämystynyt, että jos oikeasti tuota rangaistus annetaan, niin siellä on varmasti joku peruschirpin raja kyllä ylitetty. Tiedän myös, että ammattilaistasollakin saatetaan oikeasti kuitata aika rajuistakin jutuista, jotka liittyvät kuulijan henkilökohtaiseen elämään, ja onhan siinä oikeasti ehkä syytä miettiä, että onko ihmisen työnsä vuoksi vain kestettävä sitä. Voi kuvitella, että jollain pelaajalla on oikeasti jostain asiasta henkisiä vaikeuksia ja päälle saa kaukalossa vielä pahentaa ahdinkoa sen ollessa kaikkien mielestä ok?

 

[Mattinäsäviisas]

Jos naurat pilkkaamisjäähylle, naurat myös mahdolliselle työpaikkakiusaamisen uhrille

Harva ihminen on valmis kiistämään koulukiusaamisen vaikutukset esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireiluun. Millä tavalla kaukalossa tapahtuva huutelu eroaa kiusaamisesta?

www.jatkoaika.com

Arvon Juha Oinonen, kirjoituksesi on hyvin ongelmallinen sen vuoksi, että vedät yhtäläisyysmerkit jääkiekon ja muun yhteiskunnan välille. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin esiinnyt mielellään humaanina pehmeiden arvojen puolustajana. Onko niin, että samaan aikaan, kun kannattaa pehmeitä arvoja, ei voi sallia lajia, jossa on kovia, kilpailullisia elementtejä?

Rinnastat koulukiusaamisen ja jääkiekossa pilkkaamisen toisiinsa. Käsittelet pilkkaamista myös työturvallisuuden näkökulmasta. Nämä yhtäläisyysmerkit osoittavat mielestäni suurta kapeakatseisuutta. Eihän monia muitakaan jääkiekossa sallittuja asioita voida toteuttaa "tavallisilla" työpaikoilla. Vai saanko taklata firmani toimitusjohtajaa, kunhan taklaus osuu vartaloon eikä päähän? Tai kannetaanko kokoushuoneeseen maali, jonka edessä saa antaa kevyen poikkarin?

Yhtäläisyyksiä työpaikoille on vaikea vetää senkään vuoksi, että työpaikoilla ei lähtökohtaisesti ole vastustajaa. Siellä puhalletaan pääsääntöisesti samaan hiileen, jotta yhteiset tavoitteet saavutettaisiin. Jos rinnastuksia halutaan, niin käytetään sitten vaikka sitä, että eihän jääkiekossakaan yleensä pilkata omaa joukkuekaveria. Tämä on koodiston vastaista niin työpaikoilla kuin jääkiekossa. Koulumaailma puolestaan eroaa ratkaisevasti jo siinä jääkiekosta, että koulussa käyminen ei ole vapaaehtoista. Jokainen jääkiekkoa pelaava hyväksyy sen, että kaukalossa altistuu fyysisen ja henkisen koskemattomuuden menettämiselle eri tavalla kuin muualla yhteiskunnassa.

Toivoisin että käsittelisit jatkossa aiheitasi laajakatseisemmin. Tämä artikkeli tuntuu tarkoitushakuiselta omaan pesään kusemiselta, jolla on populaarit päämäärät. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisesta taustaideologiasta ja maailmankuvasta käsin tarkastelet yhteiskuntaa ja jääkiekkoa osana sitä?

Ystävällisin terveisin,
MattiNäsäviisas YTM

 

[Baldrick]

Jos naurat pilkkaamisjäähylle, naurat myös mahdolliselle työpaikkakiusaamisen uhrille

Harva ihminen on valmis kiistämään koulukiusaamisen vaikutukset esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireiluun. Millä tavalla kaukalossa tapahtuva huutelu eroaa kiusaamisesta?

www.jatkoaika.com

Arvon Juha Oinonen, kirjoituksesi on hyvin ongelmallinen sen vuoksi, että vedät yhtäläisyysmerkit jääkiekon ja muun yhteiskunnan välille. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin esiinnyt mielellään humaanina pehmeiden arvojen puolustajana. Onko niin, että samaan aikaan, kun kannattaa pehmeitä arvoja, ei voi sallia lajia, jossa on kovia, kilpailullisia elementtejä?

Rinnastat koulukiusaamisen ja jääkiekossa pilkkaamisen toisiinsa. Käsittelet pilkkaamista myös työturvallisuuden näkökulmasta. Nämä yhtäläisyysmerkit osoittavat mielestäni suurta kapeakatseisuutta. Eihän monia muitakaan jääkiekossa sallittuja asioita voida toteuttaa "tavallisilla" työpaikoilla. Vai saanko taklata firmani toimitusjohtajaa, kunhan taklaus osuu vartaloon eikä päähän? Tai kannetaanko kokoushuoneeseen maali, jonka edessä saa antaa kevyen poikkarin?

Yhtäläisyyksiä työpaikoille on vaikea vetää senkään vuoksi, että työpaikoilla ei lähtökohtaisesti ole vastustajaa. Siellä puhalletaan pääsääntöisesti samaan hiileen, jotta yhteiset tavoitteet saavutettaisiin. Jos rinnastuksia halutaan, niin käytetään sitten vaikka sitä, että eihän jääkiekossakaan yleensä pilkata omaa joukkuekaveria. Tämä on koodiston vastaista niin työpaikoilla kuin jääkiekossa. Koulumaailma puolestaan eroaa ratkaisevasti jo siinä jääkiekosta, että koulussa käyminen ei ole vapaaehtoista. Jokainen jääkiekkoa pelaava hyväksyy sen, että kaukalossa altistuu fyysisen ja henkisen koskemattomuuden menettämiselle eri tavalla kuin muualla yhteiskunnassa.

Toivoisin että käsittelisit jatkossa aiheitasi laajakatseisemmin. Tämä artikkeli tuntuu tarkoitushakuiselta omaan pesään kusemiselta, jolla on populaarit päämäärät. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisesta taustaideologiasta ja maailmankuvasta käsin tarkastelet yhteiskuntaa ja jääkiekkoa osana sitä?

Ystävällisin terveisin,
MattiNäsäviisas YTM

Mielenkiintoista, että kirjoitimme samaan aikaan varsin erilaiset näkemykset liittyen ko. artikkeliin.

 

[Mattinäsäviisas]

Mielenkiintoista, että kirjoitimme samaan aikaan varsin erilaiset näkemykset liittyen ko. artikkeliin.

Niin on! Erilaiset näkökulmat ovat rikkaus.

 

[Baldrick]

Niin on! Erilaiset näkökulmat ovat rikkaus.

Näinpä. Uskon, että tästä saadaan palstalla vielä paljon mielenkiintoista tekstiä, josta varmasti jokainen lukija voi oppia näkökannasta huolimati.

Sitten asiaan. Yhteiskuntatieteiden maisterina (?) et kuitenkaan näe ongelmaa siinä, että kaukalossa jotakuta saa piikitellä esim. petetyksi tulemisesta, omista tai läheisten päihdeongelmista, muusta rankasta henkilökohtaisesta elämästä jne.? Jos itse kuvittelisin olevani päihdeongelmasta irti pyristelevä ammattilaisurheilija, niin olisihan se varsin veemäistä, että jostain syystä työpaikalla siitä saa vittuilla rajattomasti ja pahentaa oloani, vaikka samanaikaisesti se ei ole ok missään muualla.

 

[theZ]

Jos naurat vaikkapa viihdeohjelmille joissa roastataan tai naureskellaan muiden panelistien kustannuksella, naurat myös mahdollisesti työpaikkakiusaamisen uhreille. Ammateissa on eroja.

Eikös tuo mennyt muutenkin niin, että tuo "pilkkaaminen" oli sääntökirjassa jo aiemminkin. Oli jäänyt pois vaan vahingossa ja lisätty sinne uudelleen. Ainakin 2016 vuodelta löytyy joku artikkeli tuosta säännöstä ja Rönn jonkun median jutussa puolusteli tuota ja ihmetteli kohua sillä perusteella, että kyse ei ole mistään uudesta säännöstä ja tiettyyn rajaan menevä provosointi on edelleen sallittu.

 

[Baldrick]

Jos naurat vaikkapa viihdeohjelmille joissa roastataan tai naureskellaan muiden panelistien kustannuksella, naurat myös mahdollisesti työpaikkakiusaamisen uhreille. Ammateissa on eroja.

Tosin näissä roasteissa ja muissa komediaohjelmissa ihmiset yleensä tietävät mihin ohjelmaan menevät ja ovat valmistautuneita siihen. Monilla on useita vaihtoehtoja, että millaisiin ohjelmiin menevät töihin eli esiintymään. Sen sijaan jääkiekossa näyttämöitä on vain yksi, joskin eri paikoissa, ja säännöt käytännössä kaikkialla samat. Jääkiekkoilijalle ei ole vaihtoehtoja, että minkäluontoiseen jääkiekkopeliin osallistuu, pl. Hockey Fights Show tjsp. Baronalla aikanaan keikkana.

 

[Mattinäsäviisas]

Näinpä. Uskon, että tästä saadaan palstalla vielä paljon mielenkiintoista tekstiä, josta varmasti jokainen lukija voi oppia näkökannasta huolimati.

Sitten asiaan. Yhteiskuntatieteiden maisterina (?) et kuitenkaan näe ongelmaa siinä, että kaukalossa jotakuta saa piikitellä esim. petetyksi tulemisesta, omista tai läheisten päihdeongelmista, muusta rankasta henkilökohtaisesta elämästä jne.? Jos itse kuvittelisin olevani päihdeongelmasta irti pyristelevä ammattilaisurheilija, niin olisihan se varsin veemäistä, että jostain syystä työpaikalla siitä saa vittuilla rajattomasti ja pahentaa oloani, vaikka samanaikaisesti se ei ole ok missään muualla.

Hyvä kysymys keskustelun jatkoksi! Kaikki mainitsemasi asiat ovat tietenkin todella rankkoja. Jos kuvittelisin itseni ottamaan vastaan pilkkaa kyseisistä asioista, niin varmasti ottaisi koville.

Mielestäni aiheen käsittelyssä mennään jo syvälle jääkiekon ytimeen. Mikä kaikki on sallittua voittamisen eteen? Jossain se raja tietenkin menee. En hyväksy esimerkiksi toisen pelaajan tahallista (fyysistä) vahingoittamista voiton tavoittelemiseksi. Sen sijaan hyväksyn kovat vastustajaa horjuttavat taklaukset, joilla luodaan pelon ilmapiiriä vastustajan keskuuteen. En voi sanoa kannattavani sitä, että henkisesti voisi pilkata miten tahansa. Sen sijaan näen jonkinlaisen psyykkauksen kuuluvan jääkiekkoon. Vastustajaa on aina horjutettu myös sanan säilällä. Jääkiekkoon (ainakin miesten) liittyy vahva maskuliininen eetos, jossa katsotaan kuka on vahvin ja kovin.

Tästä eetoksesta huolimatta pelin jälkeen kunnioitetaan vastustajaa kättelemällä, ja playoffien jälkeen halaillaan tunteikkaasti. En haluaisi viedä jääkiekkoa siihen suuntaan, että tuomarit alkavat määrittelemään psyykkaamisen rajoja. Harvassa ovat ne pelaajat, jotka ovat valmiita käyttämään mainitsemiasi asioita voittamisen eteen. Ne agitaattorit, jotka rajoja ylittävät, joutuvat usein myös tavalla tai toisella maksamaan sanoistaan. Ja pilkattu pelaaja puolestaan saa omalta joukkueeltaan tukea. Tämän tiedän omasta kokemuksestakin.

Korostan vielä, että aiempi kirjoitukseni ei ollut kirjoitettu siitä näkökulmasta, että jääkiekon tulisi olla täysin rajatonta. Sen päämääränä oli Juha Oinosen tekemien rinnastusten kritisointi.

 

[Simolainen]

Uh… seuraava on kuultu vastustajan valmentajalta faktana tuohon Knatzko-juttuun liittyen: Knatzkolle oli huudeltu jotain vaihtoaitiosta. Knatzko teki maalin, teki kaarroksen siinä just ja just vaihtoaition edessä ja sanoi jotain näin: ”who is shit now” tms. Siinä linjuri vieressä ja eikun vasikoimaan päätuomaril. Jos tollasesta saa jäähyjä, ni hiljaseksi vetää. Tostahan ois pitäny tulla kuitenkin kymppi? Vai? Mut on kyllä aikamoista ”kiusaamista”. Vittu mikä ”analyysi” toimittelijalta.

 

[theZ]

Tosin näissä roasteissa ja muissa komediaohjelmissa ihmiset yleensä tietävät mihin ohjelmaan menevät ja ovat valmistautuneita siihen. Monilla on useita vaihtoehtoja, että millaisiin ohjelmiin menevät töihin eli esiintymään. Sen sijaan jääkiekossa näyttämöitä on vain yksi, joskin eri paikoissa, ja säännöt käytännössä kaikkialla samat. Jääkiekkoilijalle ei ole vaihtoehtoja, että minkäluontoiseen jääkiekkopeliin osallistuu, pl. Hockey Fights Show tjsp. Baronalla aikanaan keikkana.

Voihan sitä silti olla tilanne, että taloudellisen tilanteen takia pitää ottaa vastaan töitä myös viihdealalla jotka voivat todellisuudessa ahdistaa. Ihan samalla tavalla jokainen jääkiekkoilija junnuista lähtien* kyllä tietää, että kaukalossa voi tulla provosointia ja kuittailua. Joskus se vaan voi ylittää rajat yksilön kohdalla. En usko, että näistä "pilkkaamisjäähylle naureskelijoista" juuri kukaan on sitä mieltä, että kaukalossa pitää saada sanoa mitä tahansa. Syy miksi tuolle pilkkaamisjäähylle nauretaan liittynee enemmän termin nimeämiseen. Pilkkaaminen kuulostaa kieltämättä vähän huvittavalta vaikka ei ihan nauramaan vielä saa. Jääkiekkoliitossa 2016 koulutus- ja talouspäällikkönä ollut Jere Lahti kommentoikin tuota aikanaan näin:

" – En tiedä, mikä pilkkaamisen tausta on, mutta tämä on juuri sellainen sääntö, joka voisi olla lueteltuna epäurheilijamaisen käytöksen yhteydessä. En tiedä, miksi sitä ei ole lueteltu siellä. Mutta täytyy myöntää, että en ihan täysin löydä perusteluja sille, että pilkkaamissääntö on omana otsikkonaan."

Säännöissä oli jo aiemmin keinot puuttua epäurheilijamaiseen verbaaliseenkin käytökseen (tai epäasiallisiin fyysisiin eleisiin), joten ala-asteen meiningeiltä kuulostava "pilkkaaminen" voi sinänsä särähtää korvaan terminä ilman, että siinä naureskellaan kenellekään törkypuhetta kuuntelemaan joutunutta. Tai eipä sitä nykymaailmassa enää tiedä. Ihmiset ovat niin tarkkoja oikeuksistaan, että joku varmaan pahoittaa mielensä jos häneen kohdistunutta tekoa ei kutsuta nimenomaan pilkkaamiseksi. Varmaan jatkossa sääntökirjaan täytyy lisätä rangaistavien tekojen listaan "väärä persoonapronomi". Vähintään parin minuutin kakku jos ei jopa ulosajo tilanteista missä erehtyy puhumaan vastustajasta miehenä tai äijänä jos kyse onkin jonkun 74. sukupuolen edustaja. Tuossa voi vielä hämätä vaihtamalla sukupuolta ilmoituksella erätauon aikana. Lopputuloksena Jääkiekkoliitto reagoi ja pakottaa mainitsemaan persoonapronominit pelipaidoissa. Noniin lähtee lapasesta taas mulla tämä nykymaailma. Psykiatrilleni avauduinkin tuosta jo eilen. Ei vaan jaksa kaikkea ymmärtää. Kukaan ei auta kun nykymaailma kiusaa. Oinonen?

* Luistelukouluista ja muista pikkulasten peleistä nuo voi pyrkiä pitämään kaikin puolin nollissa.

 

[Baldrick]

Jossain se raja tietenkin menee. En hyväksy esimerkiksi toisen pelaajan tahallista (fyysistä) vahingoittamista voiton tavoittelemiseksi.

Sekin on oma keskustelun aihe, että missä menee peliin kuuluvan satuttamisen ja vahingoittamisen raja. Tarkennan, että itse siis kannatan kyllä fyysistä pelaamista ja kovaa taklauspeliä, sekä junnuista asti pitäisi opettaa pitämään pää ylhäällä. Silti olen valmis rankaisemaan taklaajaa, jollei taklattavan toiminta ennen taklausta ole todella äkillistä.

Harvassa ovat ne pelaajat, jotka ovat valmiita käyttämään mainitsemiasi asioita voittamisen eteen. Ne agitaattorit, jotka rajoja ylittävät, joutuvat usein myös tavalla tai toisella maksamaan sanoistaan. Ja pilkattu pelaaja puolestaan saa omalta joukkueeltaan tukea. Tämän tiedän omasta kokemuksestakin.

Pilkkaamisjäähyjähän ei tosiaan ole kauheasti jaettu myöskään vuosikymmeniin. Knazko epäilemättä sanoi jotain sellaista, jonka takia tuomaritkin joutui muinaisrangaistuksen kaivamaan naftaliinista. Toimistolla tai tehtaalla tai missä vain työympäristössä noista oikeasti joutuu vastuuseen, mutta jostain syystä jääkiekkoilijat ja tietyt muut urheilijat on jotenkin poikkeuksellisesti henkisten ongelmien yläpuolella. Toisissa lajeissa taas pienemmistäkin epäkunnioituksista tulee rankkua.

Onhan se vähän ala-asteen meininkiä, että joku sanoo mulle pahasti ja isompi kaveri käy hakkaamassa sen, jos sitä mietitään saatuna korvauksena eli maksamisena teosta. Eipä se aikuisten maailmassa poista jo tehtyä vahinkoa, jos oikeasti vyön alle mennään.

Uh… seuraava on kuultu vastustajan valmentajalta faktana tuohon Knatzko-juttuun liittyen: Knatzkolle oli huudeltu jotain vaihtoaitiosta. Knatzko teki maalin, teki kaarroksen siinä just ja just vaihtoaition edessä ja sanoi jotain näin: ”who is shit now” tms. Siinä linjuri vieressä ja eikun vasikoimaan päätuomaril. Jos tollasesta saa jäähyjä, ni hiljaseksi vetää. Tostahan ois pitäny tulla kuitenkin kymppi? Vai? Mut on kyllä aikamoista ”kiusaamista”. Vittu mikä ”analyysi” toimittelijalta.

Jos asia on näin, niin tuota voidaan pitää urheiluun kuuluvana. Toki sääntö itsessään kieltää vastustajan vaihtoaition edessä tuulettelun ja sitä ei ihan liian usein tehdä, sekä rehellisyyden nimissä jo unohdin, että tämä oli se perimmäissyy. Koluminin/jutun pointti olikin ehkä tilannetta suurempi ja mielestäni varsin arvokas keskustelun aloitus.

Voihan sitä silti olla tilanne, että taloudellisen tilanteen takia pitää ottaa vastaan töitä myös viihdealalla jotka voivat todellisuudessa ahdistaa. Ihan samalla tavalla jokainen jääkiekkoilija junnuista lähtien* kyllä tietää, että kaukalossa voi tulla provosointia ja kuittailua. Joskus se vaan voi ylittää rajat yksilön kohdalla. En usko, että näistä "pilkkaamisjäähylle naureskelijoista" juuri kukaan on sitä mieltä, että kaukalossa pitää saada sanoa mitä tahansa.

Muutamat liigakiekkoilijat, joista itse olen kuullut toisilta pelaajilta nämä sivallukset, keiden henkilökohtaisesta elämästä on annettu rajujakin kommentteja ovat tuskin samaa mieltä. Harva A-juniori tuskin suunnittelee tulevat perhe- ja päihdeongelmansa, sekä sitä silmällä pitäen tekee uravalinnat. Jotkut juniorivaiheessa näistä syistä jättävätkin lajin, kun pahimmillaan ne on omat joukkuetoverit, jotka näitä kylvävät.

Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että tuulettelu vastustajan vaihtoaition edessä yms. pitäisi vain sisällyttää epäurheilijamaiseen käytökseen, koska jo pelkkä rangaistuksen nimi kuvaa enemmän rötöstä, jos ko. tapauksen kuvaus pitää paikkansa. Ja rangaistuksen termistö siihen kyllä antaa mahdollisuuden, että tässä tapauksessa ei mitään suurempaa ollut kuin vastustajan vaihtoaition edessä tuuletus ja comeback-heitto, mutta itse kolumni on siitä huolimatta tervetullut osa keskustelua jääkiekosta.

 

[mjr]

Tuskinpa kukaan täällä sanoo, ettei mitään rajaa tule olla verbaalissa provosoinnissa. Vai hyväksyttäisiinkö esimerkiksi se, että käytettäisiin pelaajan lapsen kuolemaa keinona "päästä ihon alle" tai vaikka tyttöystävän joutumista raiskatuksi? Veikkaanpa ettei tuollaista hyväksyisi kukaan. Ei varmaan ole helppoa vetää rajoja, mutta rajat kuitenkin ovat olemassa. Rasistiset provoamiset jo ovat hyväksytysti historiaa - vai kaihoaako joku niitä takaisin?

 

[Everton]

Rasistiset provoamiset jo ovat hyväksytysti historiaa - vai kaihoaako joku niitä takaisin?

No, onhan niitä tyyppejä tälläkin palstalla, jotka säännöllisesti valittavat siitä, kuinka nykyään ei saa enää sanoa mitään ja ennen oli kaikki paremmin. Eli veikkaan siis, että konservatiiviset rasistit ovat harmissaan myös siitä, että rasistiset solvaaminen ei ole enää sallittua tai hyväksyttyä käytöstä.

 

[Baldrick]

Sanotaan vaikka, että jollain pelaajalla on traumoista johtuva syömishäiriö. Pelaaja on jatkuvasti tanakassa kunnossa, mutta täyttää roolinsa kuten kuuluu. Kentällä (ja jos nähtävä paino kyseessä niin varmasti myös lehdet ja some) saa jatkuvasti kuulla siitä. Sanotaan vaikka, että Phil Kessel olisi teoriassa lapsuudessan kokenut kovia ja sen takia syömällä hyvittää oloaan, vaikka on huippu-urheilija ja lajinsa parhaimmistoa. Kuitenkin kentällä jatkuvasti tulee hodareista kuittia, niin homman henki muuttuu hassuttelusta hyvin nopeasti aika synkäksi.

Edit. Alkoi muuten Phil Kesää käymään aika kovasti sääliksi, kun mietin ymmärrettäviä esimerkkejä.

 

[theZ]

Koluminin/jutun pointti olikin ehkä tilannetta suurempi ja mielestäni varsin arvokas keskustelun aloitus.

Muutamat liigakiekkoilijat, joista itse olen kuullut toisilta pelaajilta nämä sivallukset, keiden henkilökohtaisesta elämästä on annettu rajujakin kommentteja ovat tuskin samaa mieltä. Harva A-juniori tuskin suunnittelee tulevat perhe- ja päihdeongelmansa, sekä sitä silmällä pitäen tekee uravalinnat. Jotkut juniorivaiheessa näistä syistä jättävätkin lajin, kun pahimmillaan ne on omat joukkuetoverit, jotka näitä kylvävät.

Kolumnin pointti oli jälleen kerran oinosmainen jeesustelu. Ingressissä jo hän vertaa koulukiusaamista jääkiekkokaukalossa tapahtuvaan huuteluun. Jääkiekossa ei ole mitään merkittävää kiusaamisongelmaa. Oinonen itse linkitti ja viittasi itse kirjoittamaansa artikkeliin, missä käsiteltiin kyselyä valmentajien ja pelaajien stressiä koskien. Stressiä aiheuttavia tekijöitä löytyi vastauksista useampia ja vastustajan huutelut ja psyykkaamiset eivät olleet siinä edustettuna.

Pidän idioottimaisena ajatusta siitä, että aletaan väkisin hakemaan ongelmia jostain missä niitä ei oikeasti ole. Yksittäisiä ylilyöntejä tulee aina kuten kaikkialla missä ihmiset työskentelevät. Niihin oikeasti loukkaaviin vastustajilta tai joukkuekavereilta tuleviin kommentteihin puututaan lajin toimijoiden kesken jo nyt. Et nykypiireissä saa mitään respectiä omilta tai muilta siitä, että vittuilet vaikkapa jonkun päihdeongelmista. Jääkiekkoilijat ovat käytännössä ammattitasolla julkisuuden henkilöitä ja sitä paskaa nyt vaan pitää tietty määrä kestää. Jos ei kestä niin on niitä muitakin ammatteja. Sama koskee muita julkkiksia. Ei jääkiekon sisällä tarvitse lähteä mihinkään erikoistoimiin yhteiskunnallisten toimien ulkopuolella näiden asioiden kitkemiseksi sen enempää kuin nyt jo tehdään. Tietysti voidaan kuvitella joku utopistinen maailma, missä kukaan ei puhu pahaa toisistaan ja pystyt toimimaan vaikkapa pääministerinä tai presidenttinä ilman että saat asiatonta kritiikkiä. Siellä samassa fantasiamaailmassa kiekkoilijoitakaan ei psyykata.

"Psyykkaamisen" väittäminen osaksi lajia on Oinosen mukaan laiskaa argumentointia. Sen vuoksi, että lajissa on tapahtunut aiemminkin muutoksia. Vertaaminen johonkin puumailojen katoamiseen kaukaloista menee jo huumoriosastolle. Voisiko kerrankin kysyä myös pelaajien mielipidettä asiaan? Oinonen varmasti on poistamassa turvallisuutta peräänkuuluttaen taklauksia, luisteluvauhtejakin on syytä rajoittaa ja miksei myös lämärit kannattaisi kieltää. Näistä sääntömuutoksista olisi voinut poimia pelaajien turvallisuutta vaarantaviakin pointteja kuten sen, ettei korkeaa mailaa enää vihelletä tilanteista missä se liittyy hallittuun saattoliikkeeseen. Eli lämäreissä voit saatossa nostaa mailan korkealle ihan tarkoituksella. Tuollaiset säännöt kannustavat lisäämään lämäreiden määrää ja lämäreissä turvallisuusuhka on kiekon suuremman nopeuden vuoksi paljon suurempi kuin rannelaukauksissa.

Julkinen ammatti mainittiin stressitekijöissä. Tämän vuoksi olisikin järkevää pelata kaikki ottelut suljettujen ovien takana ja ilman televisiointia. Ihan vaan mielenterveysongelmien estämiseksi. Sosiaalisen tukiverkoston puuttuminen muualle muuttamisen takia oli myös mainittuna. Pitäisikö jääkiekkoon tehdä sääntö, että pelaajia ei saa rekrytoida yli 50km päästä heidän läheisimmän sukulaisen kotipaikkakuntaan nähden? Työsopimusten pituudet stressaa myös. Sopimusten minimikestoksi viisi vuotta niin elämää on helpompi suunnitella? Loukkaantumiset. Näistä mainitsinkin jo. Nopeusrajoitukset kaukaloon (ylinopeudesta 2min jäähy, helppoa nykyään kun on nuo anturit), taklaukset ja lämärit kiellettävä. Samoin kaikki poikkarit. Kypärään ristikot pakolliseksi.

Tämä Oinosen esiinnostama ylisuojeleva kulttuuri on omiaan lisäämään mielenterveysongelmia. Jospa sitä jatkossakin vaan keskityttäisiin mielenterveyspalveluiden kehittämiseen ja keskusteluavun saamiseen. Aikaisessa vaiheessa voitaisiin jo tehdä psykologisia testejä pelaajille, että kestävätkö he lajin vaatimuksia. Tämä on normaali toimintamalli muutenkin ammateissa missä kohdataan stressaavia tilanteita. Jos ei tuota lätkän tai muiden joukkuelajien peruskuittailua kestä niin onko aina syy lajin ja lajiyhteisön. Henkinen kovuus nyt vaan on iso osa jääkiekkoa. Oli se kuinka laiskaa argumentointia tahansa. Ja niin sen pitääkin olla. Siellä missä liikkuu isot rahat vaaditaan myös sitä kovuutta. Jos Oinosen kolumnin pääpaino oli jossain lasten jääkiekossa, niin siitä ei ole viime ajoilta kokemuspohjaa. Jos asia oli näin, niin sen olisi voinut tuoda paljon selvemmin ilmi. Silloin vertailu koulukiusaamiseen on relevantimpaa. Kun puhutaan ammattiurheilusta ja ammattiin selvästi tähtäävän harjoitteluvaiheen urheilusta niin täytyy siinä jotain kestää henkisestikin. Oinonen on varmasti ja saa ollakin eri mieltä. Suomen jääkiekon ykkösmediaksikin tituleeratun verkkolehden artikkeleista tuollaisia näkemyksiä ei mielellään jaksaisi lukea.

Oinoset ja muut hyvesignaloijat voivat kehitellä jonkun ihan oman lajinsa näitä fantasioitaan mukaillen. Viedään vaan kaikki tunne lajista. Ei taida lajin pariin olla juurikaan tunkua. Hyi hyi Jarkko Ruutu, olet törkeästi vaarantanut vastustajan mielenterveyttä. Oinosen teksteistä paistaa valitettavan vahvasti läpi se, ettei hänellä ole mitään kosketuspintaa ammattiurheiluun. Hyväksyn ja ymmärrän tuollaista hyssyttelyä ja pehmeitä arvoja julistavan maailmankuvan. Ongelmien keksiminen sinne missä niitä ei ole on kuitenkin lajin ja sitä kautta sen harrastajien päälle kusemista. Jos kovin räikeästi vittuilet vastustajan pelaajapenkille maalin jälkeen, niin saat siitä jäähyn. Kaikki vähänkään törkeämpi provosointi on sääntöjen lisäksi myös sisäisellä koodistolla saatu hyvin kitkettyä. Termiin "pilkkaaminen" kommentoinkin jo edellisessä viestissäni, mutta ei kyseinen termi ollutkaan se Oinosen pointti tekstissä. Hänhän itsekin myönsi ettei toimittajana ollut edes vaivautunut selvittämään nyt annetun pilkkaamisjäähyn taustoja.

 

[Arsi Haakana]

Vielä pilkkaamisjäähyä enemmän mua naurattaa tämä Oinosen ristiretki jääkiekkoa kohtaan, tuntuu että lajia kohtaan herralta ei löydy paljoa lämpöä, mutta siitä pitää kirjoittaa silti. Sääli että Jatkoajan seulasta menee kaikki läpi.

On kyllä taas niin kaukaa haettuja vertauskuvia, kun sensaatiojuttu mielessä aletaan kaukalopsyykkausta rinnastamaan koulu- tai työpaikkakiusaamiseen.

Tietyllä tapaa se on kiusaamista, koska sillä pyritään horjuttamaan vastustajan mieltä, mutta konteksti on täysin eri kuin verrokeissa, ei pitäisi puhua edes samassa lauseessa. Käytännössä katsoen kaikissa palloilulajeissa menestyksen suuruus mitataan taitotason lisäksi fyysisen ja mentaalisen kovuuden määrällä. Silloin on täysin luonnollista ja asiaan kuuluvaa, että vastustajasta pyritään näissä asioissa hakemaan yliotetta

Miten nämä seikat ovat millään tavalla liitoksissa lasten koulunkäyntiin tai perus työelämään?

Mun näkökulma perustuu siihen, että oon n. 20 vuotta pelannut jääkiekkoa eri tasoilla ja varhaisimpien juniorivuosien jälkeen tämä mentaalinen horjuttaminen on kuulunut osana joka ikistä jääkiekko-ottelua missä olen pelannut. Mä olen ottanut sitä vastaan paljon enemmän kun olen sitä antanut, mutta mä en ole koskaan sitä kokenut kiusaamisena, vaan osana peliä jossa vastustaja pyrkii aina askeleen edelle kohti voittoa.

Puhumattakaan siitä, että tulisi edes pieneen mieleen rinnastaa sitä osana yhteiskunnan oikeita kiusaamisongelmia.

Mitä meille jää käteen rakkaasta lajista, jos kaulalosta tapettaisiin tunne ja vastakkain asettelu?

 

[MacRef]

Hyvää keskustelua ja erilaisia näkökulmia. Hienoa, että kolumni herättää ajattelemaan ja kirjoittamaan perusteltuja mielipiteitä.

En malta olla lainaamatta itseäni lähes kahden vuoden takaa. Liiga-osiossa on ketju Jääkiekon filosofia ja siellä on hyvää keskustelua myös. Valitettavasti tuonne ei ole aikoihin tullut mitään uutta ja ketju on uponnut ties minne.

Joka tapauksessa, kirjoitin tuolloin osana yhtä viestiäni alla olevan.

Muutaman kauden takaa muistuu mieleeni (sittemmin virheelliseksi osoittautunut) keskustelu ja pohdinta finaalisarjasta, jossa Otso Rantakarin väitettiin kuittailleen Veini Vehviläiselle tämän isästä. Tätä pidettiin (jos siis olisi tapahtunut) yleisesti ottaen sellaisena vyön alle iskuna, jota ei mitenkään hyväksytty oikeastaan kenenkään toimesta. Yleisesti ottaen taas erilaista huutelua ja kuittailua pidetään hyväksyttynä, mutta jossain menee tältäkin osin ns. hyväksyttävän toiminnan raja?

Käsittääkseni lähes kaikki nekin, joiden mielestä mentaalinen psyykkaaminen kentällä on ok, ovat sitä mieltä, että siinäkin menee raja jossain. Missä se raja on? Edellä ainakin @Mattinäsäviisas @theZ ja @Arsi Haakana olette sitä mieltä, että psyykkaaminen on ok. Haluaisin kuulla näkemyksenne, että onko jokin asia pyhä tai tabu tms., jolla ei enää sovi psyykata. Jos, niin missä se raja mielestänne menee? Vai onko ihan kaikki huutelu ok siellä kentällä? Onko eroa sillä, missä joukkueessa (oma vai vastustaja) se taitava (röyhkeä?) psyykkaaja pelaa?

Huom! En sano enkä väitä, että teidän näkemys asiasta olisi väärä tai väärin. Ymmärrän näkökulman täysin, vaikka itse en niin vahvasti tuota tulokulmaa edustakaan. Haluan nyt tässä kohtaa kuitenkin lukea ajatuksia ja pitää hyvää keskustelua yllä. Sinänsä tämä on hivenen offtopikkia tähän ketjuun ja tätä voisi ehkä jatkaa myös tuolla linkkaamassani jääkiekon filosofia -ketjussa.

 

[Simolainen]

Tietty näissä oinosen teinikalenterikirjoituksissa voi olla sellanen koukku, että hän ja päätoimittelija ovat samoilla linjoilla. Ainakin siltä näyttää. Jokainen kirjoitus (tämäkin) jatkiksessa on kai jonkin sortin mielipide?

lukijat ovat puolesta ja vastaan, niin siitä syntyy lisää merkkejä?

Mitä tulee psyykkaamisen eri tasoihin, niin takuulla jokaiselle (ainaki vanhemman polven) pelaajalle on jossain uran vaiheessa oma koutsi heittänyt paljon pahemmin ku kukaan vastustaja. Tai oman joukkueen pelaaja.

Psyykkaamisen tasoista voisi kysyä myös Zinedin Zidanelta jos jollain on nro.

Ja Luis Suarezilta voisi kysäistä, että onko puremisen takotus ollut psyykata, vahingoittaa, molempia vai saattaa vastaanottaja täysin tolaltaan?

Psyykkaus on psyykkausta oli taso tai laji mikä tahansa.

puhelinmyyntikin on psyykkausta.