Vesanderin kommentti on kokonaisuudessaan oivaltava, ja pureutuu asiaan eri kanteilta viisaalla tavalla. Lopputulemanahan on, että kun kukaan ei voi määrittää absoluuttisesti tämän vuoden parasta jääkiekkoilijaa, on pitäydyttävä vuoden aikana saavutettujen asioiden vertailussa. Näistäkin voitaisiin kiistellä ikuisuus, mutta alunperin tarkoitukseni oli kommentoida valinnan sijaan tätä Jatkoajassa julkaistua näkemystä, mikä, Vesanderista poiketen, ei mielestäni päätynyt oikeastaan minkäänlaiseen näkemykseen.@Kyljys myös
Mutta paras miten? Rahoiltaan, pisteiltään, saavutuksiltaan? Suorituksiltaan? Puolustuspäässä, hyökkäyspäässä, kokonaisvaltaisesti? Miksi pisteet, miksei vaikka corsiclose? Tottakai myös saavutuksilla, eli sillä mitä niillä suorituksillaan on saanut aikaan, on merkitystä. Asianhan voi nähdä myös niin että Barkov epäonnistui jälleen kerran Floridan kapteenina, Anttila kantoi Suomen kapteenina reppuselässään maailmanmestariksi.
Vähän tätä samaa asiaa, käsitteli myös Iltasanomien jalkapallotoimittaja Lari Vesander, ja tässä se oleellinen minusta on kerrottu.
Vuoden paras jääkiekkoilija on se, jolla on vuoden parhaat saavutukset. Kapteenina elintärkeät maalit MM-kisojen ratkaisupeleissä ja pytty himaan kaikkien aikojen suurimmalla sensaatiolla. Versus Floridassa puolityhjässä hallissa kivvaa pellailua ja lopputulos alta riman. /kärjistys
Asiahan on erittäin monimutkainen, mutta kirjoituksen pyrkimykset mielistellä kaikkien mielipiteitä tekevät tilanteesta entistä sekavamman.