Ei välttämättä tule oikeaan ketjuun (googletin kyllä nykynuorison mukaisen NIMBY-määritelmän), mutta mikäköhän siinä on, että koronakurimuksen alle jääneet ihmiset puhuvat nykyään "oman alan" työpaikoista, siis siitä, että kuinka sitä nyt vannetta kiristää kun ei ole niitä työpaikkoja?
Mikä etuoikeus näillä esim. ravintolatyöntekijöillä pitäisi olla tehdä vain ja ainoastaan ravintola-alan töitä?
Itse kun olen elänyt siinä käsityksessä, että sittenpä tehdäänkin niitä muita töitä jos ei oman alan hommia ole tarjolla.
Ja missä lukee, ettei niitä muita töitä ole tehty? Jos siis haluaa leipää pöytään. Tuntemani ravintolaväki on jo luonnostaan aika ketterää, ala kun on mitä se on, mutta sattuuhan se lomautus hieman epäsaäännöllisempääkin työtä tekevää. Ja ehkä tämä jojoilukin rajoitusten asettamisen ja niiden poistamisen välillä aiheuttaa sen, että haluaa katsoa, jos se tilanne tällä
omalla alalla paranisi kuitenkin ennen sen suurempia peliliikkeitä.
Mutta niin kauan kun kyse on maailmanlaajuisen kulkutaudin aiheuttamasta poikkeuksellisesta ajanjaksosta, eikä rakennemuutoksesta, niin jopa ravintolatyöntekijöillä on oikeus kysellä työpaikkojensa, tai yrittäjillä firmojensa toimintaedellysten perään ilman, että kokonainen toimiala halvaanutetaan yli kahdeksi vuodeksi ja ratkaisuksi tarjotaan uudelleenkouluttautumista, tai hakeutumista toisiin ammatteihin. Mutta vastauksena kysymykseesi, niin ei varmaan sen suurempi "etuoikeus" kuin kellään muullakaan. Ravintola-, tapahtuma- ja elämysbisnes nyt on vaan ottanut eniten osumaa kansanjoukkoja liikuttavana toimialana. Ja kyllä, taisin kirjoittaa jo reipas vuosi sitten, että ravintola-ala somessa viihtyvänä ja sen välineen lainalaisuudet tuntevana saa äänensä kuuluviin ehkä helpommin kuin jotkut muut. Se, että onko sillä ollut mitään merkitystä, on jo toisen topikin aihe.
Mitä huumeiden käyttöhuoneisiin tulee, niin kannattaisin ainakin niiden kokeilua (no pun intended) ja sitten sijoittamista, kuten edellä esille tuotiin, kenties sellaisiin paikkoihin, missä on jo päihdeongelmaisille suunnattuja palveluita. Ne eivät kannusta huumeidenkäyttöön, eivätkä toisaalta ole narkomaanille mikään "deal breaker" jatkaa huumeidenkäyttöä, kun muuten olisi lopettanut. Oli narkkaaminen sitten valinta, sairaus, sattumien summa, tai mitä vaan, niin THL listaa käyttöhuoneista näin:
On enenevästi näyttöä siitä, että
- käyttöhuoneet vetävät puoleensa sellaisia syrjäytyneitä ja vaikeasti tavoitettavia huumeiden käyttäjiä, jotka pistävät huumeita kaduilla ja muissa julkisissa tiloissa.
- käyttöhuoneet lisäävät turvallisempaa pistämistä.
- käyttöhuoneet voivat vähentää veriteitse tarttuvia tauteja ja yliannostapausten määrää palveluiden lähettyvillä.
- käyttöhuoneet voivat vähentää huumeiden käyttöä ja siitä syntyvää jätettä julkisissa tiloissa, ja näin parantavat ympäristön viihtyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta
Ymmärrän toki, ettei noita käyttöhuoneita kukaan halua takapihallensa, tai omaan nukkumalähiöön Prisman automarketeista puhumattakaan, vaikka viimeksi mainittu näin hieman kieli poskessa heitettynä ajatuksena hykerryttäisikin. Tuossa samaisessa THL:n artikkelissa tuodaan kyllä myös esille se, että pitäisikö niiden sitten olla avoinna 24/7? Mitkä ovat henkilökunnan vastuut ja toimintaedellytykset, kun kyseessä on kuitenkin rikollinen toiminta? Jotenkin maalaisjärki, se vähäinenkin sanoo, että ihan yhdellä ihmisellä ei tuollainen käyttöhuone pyöri ja miten taataan toisaalta henkilökunnan turvallisuus, kun kyse on kuitenkin pään sekoittamisesta?