Koska aloitin keskustelun tässä yhteydessä käyttöhuoneista, luin noita kommentteja ajatuksella.
Kommenttien mukaan pistohuoneiden positiivisia puolia ovat mm.
- muun ympäristön (yleiset vessat yms,) siistiytyminen
- käyttäjien terveyden parantuminen tai ainakin terveysriskien pieneneminen (saatavilla puhtaita välineitä yms.)
- helposti saatavilla oleva ohjaus ja neuvonta
Negatiivisia puolia ovat mm.
- ympäristön turvallisuustason laskeminen
- huumeiden käyttöön rohkaiseminen
Toisaalta pitää olla empaattinen käyttäjiä kohtaan ja toisaalta käyttö on oma valinta eikä pidä hyysätä. Syynä käyttöön ovat mm. paska lapsuus tai tahdon puute olla käyttämättä.
Kysyin myös otsikon aiheeseen liittyen kuka haluaa pistohuoneen naapurustoon. Kukaan ei halua, mutta monen mielestä sellaisia pitää kuitenkin olla esimerkiksi Itiksessä, Malmilla, Malminkartanossa jne.
Tämä siis lyhyt yhteenveto kommenteista.
Omia kommenttejani aiheeseen ja kommentteihin.
Suomessa huumeisiin kuoli 2018 261 henkilöä (luku nousussa). Huumeisiin kuolee suhteellisen nuoria ihmisiä (keski-ikä 35v) verrattuna esimerkiksi alkoholikuolemiin, joita vuonna 2020 oli n. 1700. Näistä kuolemista n. 11% oli alkoholimyrkytyksiä eli karkeasti 180, loput johtuivat suoraan tai epäsuorasti alkoholin runsaasta käytöstä pitkän ajan kuluessa.
Tuon tämän esille, koska usein verrataan huumausaineiden ja alkoholin tuomiin terveydellisiin haittavaikutuksiin.
YLE: "
Noin kymmenen vuotta sitten huumemyrkytyksiin kuoltiin Suomessa keskimäärin 25–30-vuotiaina.
– On hyvä asia, että keski-ikä nousee. Huumeidenkäyttäjät pysyvät pidempään hengissä. Tässä mielessä Suomen huumehoito on onnistunut, Kriikku toteaa."
Mitä edellä mainittu kertoo?
Minäkin tavannut jos jonkinmoista kulkijaa. Joku täällä toi esille narkkien ylimielisyyden - tämä on sangen totta, mutta sopii kaikkiin addikteihin. Tuollainen 30-vuotias vahvasti päihderiippuvainen ihminen on usein - ei aina - sangen häpeissään omasta surkeudestaan mikä saattaa näkyä aggressioina, ylimielisyytenä, uhona ja joskus myös täytenä välinpitämättömyytenä.
Täällä on alan ammattilaisia ja arvostan suuresti heidän työtään, pitkämielisyyttä, asiantuntemusta... mutta vaikka empatia on tärkeä ominaisuus kaikessa toiminnassa, niin korostaisin erityisesti ammattimaisuutta, jos sitä työkseen tekee. Olen kohdannut monia ihmisiä, joiden tarkoitus on ollut "parantaa maailmaa" ja "pelastaa ihmisiä" - ja todettuaan etteivät siihen pysty, ovat masentuneet, kokeneet epäonnistumista ja ovat itse olleet avun tarpeessa. Ei ole empatian puutetta, jos suhtautuu "kylmän ammatillisesti" asiakkaisiin ja heidän "omiin kokemuksiin ja tarpeisiin".
Lopuksi - kaikki elämät ovat tärkeitä. Mutta voisiko tällaisiin käyttöhuoneisiin (vuokrat, henkilökunta, lääkkeet, turvallisuus) mahdollisesti käytettävät varat käyttää ennaltaehkäisevään työhön?
Jos näitä huoneita perustetaan, saatetaan säästää muutama ihmishenki ja sen voi havaita myöhemmin tilastoista. Ennaltaehkäisevä toiminta on toimintaa, jonka toivotaan säästävän useita ihmishenkiä - mutta se ei näy tilastoissa. Ikinä.
Pidän tilastoista, mutta kaikki ei näy niissä.