Saarikko tuli puheenjohtajaksi silloin kun Demarien ja Marinin kannatus oli ennätyskorkealla. Jotenkin kai Keskustassa unelmoitiin siitä että Saarikko voisi tuoda äänestäjiä Demareista Keskustaan. Ajatuksena se oli jo silloin älytön, mutta kova oli Saarikko-buumi silloin Keskustassa.
Kulmunin aikana Keskustan kannatus oli melko vakaata, mutta kääntyi laskuun sen jälkeen kun Saarikko ilmoitti hänet haastavansa ja alkoi näyttää selvältä että Kulmuni joutuu väistymään. Toki tuo saatiin Saarikko-fanien keskuudessa vääntymään siihen että puolueen kannatus olisi laskenut Kulmunin puheenjohtajakaudella.
Vaikka Väykkä on ulkopolitiikan persona non grata, hän on kuitenkin mr. Keskusta siinä missä muutama muukin keskustaveteraani. Näiden veteraanien ääni kertoo myös sen, miksi kepu ei vedä.
Nuoremmat ovat vetäneet kepun aivan vihkoon. Pinnallisempi johtopäätös on se, että Sipilä orkestereineen tuhosi Keskustan kannatuksen. Hän toi hetkellisesti paljon hyvää, mutta sen jälkeen asiat menivät päin prinkkalaa.
Keskustassa ei oivallettu, että kannatus ei ole vakiotermi. Jotta puolueella voisi olla paljon kannatusta, se vaatii puolueelta tiettyä perustaa, ennen muuta arvoperustaa. Keskusta lähti Kokoomuksen apajille, sai hetkellisen voiton, mutta sen jälkeen kaikki katiskatkin olivat viety. Kepu uusliberaali siipi unohti hallituskiimassaan puolueen periaateohjelman ja siksi puolue on nyt tässä tilassa.
Puolue petti peruskannattajansa oikein raskaasti ja tuskin ne enää takaisin tulevat. Nykyjohto ei ainakaan pysty realisoimaan kannatuspotentiaalia.
Kepun ideana on aina ollut "alkiolaisuus". Toisin sanoen, tietynlainen keskitie kapitalismin ja sosialismin välillä. Siihen kuului myös olennaisena osana ulkopoliittinen ulottuvuus. (Muistetaan, että venäjäkauppa oli todella tärkeä asia itäisen Suomen yrityksille). Voi olla, että Natoon liittyminenkin söi Keskustalta paljon ääniä. Ihmiset eivät enää tarvinneet Venäjän ääntä Suomen politiikassa. Tosin kepu kärsi raskaan vaalitappion jo Sipilän kauden jälkeen.
Joka tapauksessa, alemmat sosiaaliryhmät maalla tai pikkukaupungeissa ei koe Kepua omakseen. Arvot ovat monelle liian liberaaleja ja kun sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostuskin on vitsi vain Sipilän jälkeen, niin paha on siihen yrittää saada työttömiä äänestäjiksi. Pienyrittäjätkään eivät enää koe kepua omakseen.
Kepu sai turpaansa sekä oikealta että vasemmalta. Oikeistolainen kysyy, mitä h-ä kepu teki Marinin hallituksessa. Arvokonservatiivi toteaa, että samaan wokeen Kepu kuului kuin muutkin hallituksessa. Vasemmistolainen taas pohtii, että jos pitää valita aidon ja epäaidon sossutädin välillä, niin ensimmäinen toki on parempi vaihtoehto. Mieluimmin demari siis. Kepu ei ymmärrettävistä syistä saa köyhän kansan ääniä enää.
Kukaan ei varmaan pysty antamaan varmasti hyvää neuvoa Kepulle. Mutta kannatusta voisi yrittää nostaa antamalla Saarikolle fudut, kukaan tavoiteltu äänestäjä ei pidä häntä uskottavana sosiaalitanttana. Talousliberaali köyhän asialla? Toiseksi, on pysyttävä tiukasti oppositiossa neljä vuotta tai jopa kahdeksan vuotta. Ehkä äänestäjä antaa joskus anteeksi, ehkä jossakin vaiheessa myös Keskusta saa uskottavuutta, kun muut ovat sählänneet tarpeeksi.
Voi olla, että mielipideilmasto muuttuu vuosien mittaan enemmän Keskustaa suosivaksi. Etsitään taas kompromissia. Nähdäkseni kepun kannattaisi asemoitua uudestaan hiukan keynesin suuntaan ja tarkkailla, mitä arvokonservatiivit maailmasta ajattelevat. Maaseudulla ja pienissä kaupungeissa arvokonservatismi voi hyvin. Kannattaisi myös uskoa se, että Kokoomuksen suunnasta ei pysyvää kannatusta löydy.