Käytännössä Kääriäinen käsittelee koko jutussa lähinnä viestintää. Jos puolueen tavoitteet ovat selvät, eikö niitä pitäisi ajaa riippumatta siitä, paljonko saadaan vaaleissa ja gallupeissa kannatusta?
Todellisuudessa kepun ongelma on, että se haraa vastaan yhtä keskeisintä tulevaisuuden megatrendiä. Kaupungistumisen edetessä ihmisiä kiinnostaa aina vain vähemmän, missä kunnossa jotkut maaseudun sivutiet ovat tai minkä verran Luhangalla on kulttuuripalveluita.
Maaseudulta katoavat, ja ovat jo osin kadonneet, keskeiset talouden ja hyvinvoinnin peruspilarit: nuori ja koulutettu työvoima sekä korkean osaamisen työpaikat. Tämä alkaa ajan kanssa näkymään aivan kaikessa, niin ilmapiirissä kuin lähiympäristössäkin. Uusia taloja ei rakenneta, palvelupisteet häviävät ja kulttuurikentästä muotoutuu hyvin yksipuolinen.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö maaseudulle ja maaseutumaisiin kuntiin jäisi asumaan ihmisiä. Siellä on edelleen myös kohtuullisesti työpaikkoja, kuten suuria tehtaita ja julkisia palveluita. Muutos alkaa kuitenkin hiljalleen näkyä siinä, että näissä paikoissa ei mennä ns. eteenpäin. Kovin moni ihminen ei halua asettua perheineen seudulle, jossa ole juuri mitään kouluttautumismahdollisuuksia, palveluita tai harrastusporukoita.
Sivutuotteena tämä kaupungistumiskehitys johtaa siihen, että syrjäseuduille jäävät omaksuvat identiteetin, jossa näitä nuorien kaupunkilaisten "hömpötyksiä" kritisoidaan. Perussuomalaiset hyödyntää tätä mentaliteettia maksimaalisesti, kun se haukkuu vihreitä, maahanmuuttajia, vegaaneja, vähemmistöaktivisteja, Helsinki-keskeistä mediaa, humanisteja, liberaaleja jne. Maakunta-Suomesta rakennetaan ikään kuin korkeakoulutettujen city-hippien antiteesiä.
Keskustan imago on jäänyt jonnekin 1970-luvulle. Puolue on ikäänkuin edunvalvontajärjestö, jonka suojeluksessa ovat kaikki kuvailemieni city-liberaalien vihaamat asiat: turve, maanviljelijät, savupiipputeollisuus, turkistuottajat, uskonnot jne. Vielä toistaiseksi kepu on jollain tavalla onnistunut vetoamaan ihmisten konservatiivisuuteen, koska eiväthän em. asiat ole hirveästi muuttuneet viime vuosikymmeninä. Mutta suunta on selvä, ja sen suunnan sanelee enenevissä määrin hyvinvoivat kaupunkilaiset, joiden elinympäristö kehittyy koko ajan ja koulutusaste pysyttelee korkealla.
Keskustan ainoa mahdollisuus pysyä yli 10%:n puolueena pitkällä aikavälillä on omaksua teemoja, jotka kiinnostavat muitakin kuin maaseudun väkeä. Sen pitäisi puhutella kehyskunnissa asuvia sekä nuoria opiskelijoita. Tämä on kuitenkin vaikea tehtävä, koska kumpikin em. ryhmistä pääsee maistamaan kaupunkien palvelutarjontaa ja tulevaisuusorientoitunutta ilmapiiriä, jota vastaan en usko keskustan pystyvän kilpailemaan ainakaan nykyisillä teeseillään.