Metsänomistajan silmin niissä kahdessa eniten hiertäneessä pykälässä oli/on mahdollinen takaovi laajentaa suojeltavia kohteita asetuksilla tai luoda harmaa alue määrittelemättä tarkkarajaisesti mikä on suojeltua ja mikä ei. Onko suojeltava luontotyyppialue tarkkarajainen, vai kuuluuko mukaan määrittelemätön suojavyöhyke?
Tarjouskaupalla ostajalle voisi jäädä riski, että jo sovittu puukauppakohde jääkin suojelluksi (osin/kokonaan), jos hakkuita ei ehditä tehdä ajoissa. (Selvennyksenä: kaupan ja hakkuun välillä voi kulua parikin vuotta.) Toisin sanoen, ostaja ei osta harmaalla alueella olevaa kohdetta tai sitten myyjän pitää tinkiä hinnasta tai hyväksyä kaupan peruutus. Persnettoa tulee, tavalla tai toisella. Todennäköisesti alue jää de facto -suojelluksi, mikä lienee vihreiden tavoitekin.
Joissain lähteissä on mainittu, ettei asetuksen kautta suojeltavaksi lisättävistä luontotyypeistä annettaisi korvausta eikä suojelupäätöksestä voi valittaa. Etenkin valitusoikeuden puute kuulostaa uskomattomalta! (Minun juridinen osaamiseni ei riitä arvioimaan väitteen pitävyyttä.)
Minun mielestäni nämä epäkohdat ovat kuitenkin paikattavissa. Jos luontotyypit halutaan suojella, sopii valtion lunastaa ne kohteet itselleen tai maksaa niistä täysimääräinen vuosittainen korvaus. Metso-ohjelma on toiminut suojelussa hyvin ja sen käyttöä (konseptina) voisi laajentaa.