Kävin kokeilemassa festareita ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen, kun olin torstaina DBTL:ssä. Viihdyin oikein hyvin. Paikka mitä mainioin, palvelut toimi ja yleisö taisi olla pitkälti samaa ikäluokkaa kuin itsekin. Ehdottomasti tuonne uudestaan, mikäli on yhtäänkään kiinnostavia artisteja!
Minä puolestani olin siellä perjantaina ja lauantaina. Oikeastaan oli ensin Turun reissu ja kovasti mietin, mennäkö tuonne kun liput olivat kuitenkin melkoisen hintavat, mutta lopulta annoin periksi. Tuli sitten valittua vissiin Suomen kuumin paikka tänä viikonloppuna, ei kiva tällaiselle jääkarhulle, mutta ilmastoitu hotellihuone on edelleen joka euron väärti.
Perjantaina näin vain em. Ellipsin ja The Rasmuksen. Ellips soitti nyt tunnin setin ja Tampereella ikävöimäni Leijona ja kaksoisliekki sekä Kyykäärmeen valtatie täyttivät "ylimääräisen" vartin. The Rasmusta en ollut aiemmin nähnyt, lähinnä siksi että jossain vaiheessa melkein vihasin bändiä. Vanhemmiten se on muuttunut, myös vanhojen biisien osalta, lähinnä yhdentekeväksi. Ihan kiva livebändi ja yllättävän hyvällä prosentilla biisit kyllä tunnisti, vaikkei koskaan niitä ole sen ihmeemmin kuunnellut, saati levyjä omistanut. Toimi, mutta en tullut faniksi.
Inhimillisimmillä lämmöillä lauantaina olisi voinut aloittaa jo Vilperin perikunnasta, mutta päädyin kuitenkin menemään vasta Michael Monroen setin alkuun. Nähty moneen kertaan ja toimii aina. Sympaattisena yksityiskohtana Michael esitteli kesken setin yleisölle äitinsä.
Suurlähettiläät. 1991 Elokuun 11. iski teinipoikaan kovaa, mutta bändi ei kuitenkaan koskaan oikein sen jälkeen herättänyt kiinnostusta ja tuoreeltaan hankkimani Omituisten otusten kerho-CD:n (oli varmaan 5 ensimmäisen hankkimani CD:n joukossa) kuittasin hätiköiden tylsäksi. Nyt sitä tuli kuitenkin ennen ja jälkeen keikan kuunneltua uudelleen ja onhan sillä paljonkin hyviä biisejä. Bändi oli myös yksi ensimmäisistä livekokemuksistani, kun se esiintyi ylioppilasjuhlien pippaloissa. Mitäs siitä nyt on reilu pari....kymmentä vuotta. Bändille oli varattu noin 75 minuutin soittoaika ja ehkä setin olisi voinut rakentaa paremminkin. Viisi viimeistä biisiä, jotka varmaankin ovat myös viisi tunnetuinta biisiä (Kuka pysäyttäisi kellot, Elokuun 11., Maailman laidalla, Pitääxunaina? ja Kun tänään lähden) herättivät yleisön tosissaan. Kenties ne olisi kannattanut ainakin osin ripotella sinne tänne settiä.
Anssi Kelan olen nähnyt vain kerran aiemmin ja se oli akustinen mies ja kitara-setti, joten nyt oli ensimmäinen bändikeikka. Hyvin toimi, vaikka Anssiinkin pätee osaltani pitkälti samat sanat kuin Rasmukseen. Keikka kesti noin 80 minuuttia ja osin sen takia päätin skipata Neljä ruusua (siihenkin pätee samat sanat..). Suunnittelin murkinataukoa alueen ulkopuolella, mutta kun aikaa jäi alle puoli tuntia ja kuuma päivä vaati muutenkin veronsa, tuntui paremmalta idealta mennä Naughty BRGR:n kautta ilmastoituun hotelliin.
Miljöö aivan Tuomiokirkon vieressä oli kyllä hieno. Vessoja oli riittävästi, mutta palveluita ei tullut muutoin käytettyä kuin merkkarikojun osalta. Hiostavaan lippikseen kyllästyttyäni päätin hankkia fedoran. Peili paljasti ikävästi, etten näyttänytkään se päässäni yhtä coolilta kuin kuvittelin.