Jyväskylästä kun on kotiuduttu omaan aurinkotuoliin, niin laitanpa pienen yhteenvedon John Smith festareista.
Rouvan kanssa oltiin kaikki kolme päivää. Jyväskylässä oltiin hotellimajoituksessa, kun ei enää telttailuun taivu millään. Linja auto kuljetukset toimivat festarialueelle ja pois loistavasti. Todella lyhyillä odottamisilla selvittiin, ennenkuin bussit jo olivat liikkeellä. Iso peukku.
Torstaina rannekkeenvaihtoon ja perjantaina narikkaan joutui jonkin verran jonottamaan, kuitenkin kohtuu ajassa nämäkin hoituivat. Muihin palveluihin en minuuttia enempää joutunut jonottamaan. Peukkua ylös.
Muuten keikoille mahtui näköetäisyydelle oikein mainiosti, mutta pieni miinus ruuhkaisuudesta Jinjerin ja Amorphiksen aikana. Toki ajoissa jos olisi paikalle mennyt olisi hyvän paikan saanut, nyt joutui tosi kaukaa tirkistelemään selkien, ja päiden takaa.
Musiikkitarjontahan oli melko miellyttävä, mutta pakko on vielä kertaalleen hehkuttaa Fear of domination orkesteria. Ennenkuin tutustuin tämän festarin ennalta tuntemattomiin pumppuihin, en tiennyt tästä mitään. Mikäli Lappeeseen tulevat soittelemaan, niin varmasti olen paikalla. Mielestäni festareiden paras veto.
Tunnelma festareilla oli todella leppoisa, ja jo häiritsevään tilaan itsensä päihdyttäneitä oli todella vähän mihin olen festareilla tottunut. Keski ikähän täällä oli aivan muuta kuin enemmänkin pop musiikkiin keskittyvillä teinihipoilla.
Rouvalla alkoi turnauskestävyys rakoilla jo kolmantena aamuna, ja uhkaili, ettei enään ainakaan kolmen päivän settejä, mutta katsellaahan kun ensivuoden liput tulevat myyntiin. Toki on myönnettävä, että omat jalatkin olivat melko väsyneet eilisiltana, ja muu hapotus päälle.
Voin kyllä suuresti suositella näitä kinkereitä. Kiitos John Smith!