Täysin samanlaiset fiilikset itselläni. Jos kertauskutsu postilaatikkoon tipahtaa, tämä mies reservistä eroaa. Mietin sivaria vakavasti jo ennen armeijaan menoa, mutta selkärangattomana luuserina ympäristön painostuksesta sitten inttiin menin. Intin suoritin kunnialla ilman vemppaamisia ja valittamisia, mutta tuo vähä-älyinen pellekoulu ei kuitenkaan sopinut itselleni ollenkaan, ja nyt vanhetessa sitä on tullut vieläkin fiksummaksi ja tajunnut ettei ole mitään järkeä tappaa toisia ihmisiä jonkun valtion vuoksi. Pelkkä ajatuskin aseista ja inttiajan sotahulluista oksettaa minua.
Varmaan monikin armeijaa tälläkin hetkellä suorittava olisi sivariin sopivampi, mutta ympäristön painostus ja vielä lapsenomainen mieli saa heidät valitsemaan intin kuten omassa tapauksessani kävi. Nyt jos saisi uudelleen valita, ei tarvitsisi kahta kertaa miettiä ratkaisua sillä oksettava se armeijan järjestelmä ja tietyt sotahullut siellä todellakin on. Moni siitä toki tykkää vaikkei sotahullu olisikaan, suorastaan anelee kertaamaankin, että on meitä moneen junaan enkä heitä millään tavalla tuomitsekaan. Toivoisin toki ettei tuomita toisinkaan päin, kuten nyt olen huomannut käyvän omalla kohdallani kun olen entinen reserviläinen ja nykyinen sivari. En vaan vieläkään ymmärrä mikä miehen mitta armeija/reservi on, kun en ymmärtänyt sitä armeijassakaan. Omissa silmissäni kovimmat äijät tällä pallolla kuuluvat osastoon Mahatma Gandhi. Sota"sankarit" on kevyttä kauraa siinä rinnalla.