Kertausharjoitukset

[K.A.H]

Täysin samanlaiset fiilikset itselläni. Jos kertauskutsu postilaatikkoon tipahtaa, tämä mies reservistä eroaa. Mietin sivaria vakavasti jo ennen armeijaan menoa, mutta selkärangattomana luuserina ympäristön painostuksesta sitten inttiin menin. Intin suoritin kunnialla ilman vemppaamisia ja valittamisia, mutta tuo vähä-älyinen pellekoulu ei kuitenkaan sopinut itselleni ollenkaan, ja nyt vanhetessa sitä on tullut vieläkin fiksummaksi ja tajunnut ettei ole mitään järkeä tappaa toisia ihmisiä jonkun valtion vuoksi. Pelkkä ajatuskin aseista ja inttiajan sotahulluista oksettaa minua.

Varmaan monikin armeijaa tälläkin hetkellä suorittava olisi sivariin sopivampi, mutta ympäristön painostus ja vielä lapsenomainen mieli saa heidät valitsemaan intin kuten omassa tapauksessani kävi. Nyt jos saisi uudelleen valita, ei tarvitsisi kahta kertaa miettiä ratkaisua sillä oksettava se armeijan järjestelmä ja tietyt sotahullut siellä todellakin on. Moni siitä toki tykkää vaikkei sotahullu olisikaan, suorastaan anelee kertaamaankin, että on meitä moneen junaan enkä heitä millään tavalla tuomitsekaan. Toivoisin toki ettei tuomita toisinkaan päin, kuten nyt olen huomannut käyvän omalla kohdallani kun olen entinen reserviläinen ja nykyinen sivari. En vaan vieläkään ymmärrä mikä miehen mitta armeija/reservi on, kun en ymmärtänyt sitä armeijassakaan. Omissa silmissäni kovimmat äijät tällä pallolla kuuluvat osastoon Mahatma Gandhi. Sota"sankarit" on kevyttä kauraa siinä rinnalla.

 

[varjo]

Niin, onhan pasifismi tosiaan ihan kiva ideologia mutta loppukädessä se on vähän sellaista naiivia suhtautumista ympäröivään maailmaan, joka toimii parhaiten ympäristössä jossa järjestelmä huolehtii perusturvallisuudesta niin ettei itse valinnan seuraukset koskaan realisoidu eli toisinsanoen.

Sotasankarit sikseen mutta tuo aseitten nosto toista ihmistä vastaan on vähän sama kuin rokotekattavuus, kohtalainen joukko voi rauhassa olla rokottamatta itseään kunhan riittävän moni tekee sen ja populaatio pysyy terveenä.
Eli kääntäen, kun joku nostaa aseen sinun läheisiäsi kohtaan, haluaisin nähdä pasifistin joka katsoo läheistensä kuolevan vieressä...mutta uskoisin että kovin moni silloin toivoo että joku toinen nostaisi aseen sitä uhkaajaa kohtaan. On tietynlaista marttyyrihenkeä uhrata oma henkensä ideologian takia, mutta että antaa syyttömien kärsiä siitä, tosiaan, kiintoisa ihmiskoe kyllä ja olisi hauska tietää tuloksia. Löytyyhän noita uskonnollisia idioottejakin jotka antavat lastensa kuolla sen sijaan että lapsia hoidettaisiin rutiinitoimenpiteillä, joten ei se poikkeuksellista ajattelumaailmaa ole noin ihmiskunnan mittakaavassa, mutta vaatii omasta mielestäni jonkin sortin mielenhäiriön että voi oikeasti nähdä siinä touhussa mitään järkeä ja lähinnä iloita että nythän se pikku sirpaleena pääsee taivaaseen kun ei saanutkaan pahaa tiedeverta. Mitä se sitten sanoo fanaattisesta pasifismista, joka ulottuisi myös lähimmäisiin asti?

 

[K.A.H]

Sotasankarit sikseen mutta tuo aseitten nosto toista ihmistä vastaan on vähän sama kuin rokotekattavuus, kohtalainen joukko voi rauhassa olla rokottamatta itseään kunhan riittävän moni tekee sen ja populaatio pysyy terveenä.
Eli kääntäen, kun joku nostaa aseen sinun läheisiäsi kohtaan, haluaisin nähdä pasifistin joka katsoo läheistensä kuolevan vieressä...mutta uskoisin että kovin moni silloin toivoo että joku toinen nostaisi aseen sitä uhkaajaa kohtaan.

Mahdotonhan sitä on sanoa, miten sitä kuvailemassasi tilanteessa vannoutuneinkin pasifisti toimisi. Itsellä periaatteena on, että viimeiseen asti tilanteessa kuin tilanteessa pitää hakea väkivallatonta ratkaisua. Jos lasta tai esim. lähiomaista uhataan väkivallalla/kuolemalla eikä tilanteen pelastamiseksi ole enää muuta tehtävissä kuin pysäyttää tilanne pistämällä uhkaaja vaarattomaksi väkivalloin, se on varmaan sitten niin tehtävä. Korostan kuitenkin että edelleen se on ehdottoman viimeinen ja kaikin keinoin vältettävä ratkaisu. Ja missään nimessä en Suomen valtion eteen ole valmis tappamaan minkään maan kansalaista, mieluummin menen sitten vaikka vankilaan, mutta onneksi meillä on kuitenkin vaihtoehtona tuo siviilipalvelus. Noh, tämä tästä osaltani, karkaa muutoin ketjun aiheesta aivan liian kauas.

 

[ndal88a]

Itselle on tullut kolme kutsua, eka 5 vuotta intin jalkeen, sain lykkayksen opintojen takia, toka 6 vuotta intin jalkeen. Se oli miellyttava harjoitus, Hyrylassa, maanantaista perjantaihin, oli kuin olisi ollut toissa. Kolmas oli 10 vuotta intin jalkeen, ensin Kauhavalla koottiin porukka ja sitten lahdettiin Lohtajalle.
Se ihmetytti Kauhavalla etta meidat oli majoitettu samalle kasarmille missa juuri tulleet alokkaat asuivat myos. Todennakoisesti alokkaat Kauhavalla olivat sen verran motivoituneita etteivat piitanneet jermujen tavoista, Kapiainen: "ylanapin kiinnipitaminen on serran pieni juttu, etta se voidaan pitaa kiinni", Me: "jos se on pieni juttu, niin pidetaan se auki" jne.
Se oli positiivista etta molempien harjoitusten aikana tuli paivarahat ja taysi palkka.

JOL

 

[JYP#44]

Noniin, nyt se itsellekin sitten osui postiin kahden vuoden reservöinnin jälkeen. Yksi päivä, vapaaehtoinen ja lähimmällä kasarmialueella. Vaikka kotiutuessa ajattelin että yhtään en palveluksiani enää tuntolevy kaulassa valtiolle tarjoa, niin sen verran aikuistumista kuitenkin tapahtunut, että ajattelin mennä. Päivän teemana on ilmeisesti maakuntajoukot ja mahdollisuus lähteä tähän toimintaan mukaan. Kellään tällä palstalla kokemuksia aiheesta? Itseä saattaisi vähän kiinnostaa tuohon mukaanlähtö, koska olen kaipaillut "harrastustoimintaa" itselleni mutten ole mitään omaan arkeeni/kiinnostukseeni sopivaa löytänyt. Millaista porukkaa siellä oikein on, onko meininki enemmän makkaranpaistoa vai sotahullujen wannabe-rambojen rinkirunkkauskerho? Entä kuinka "virallisesti" siellä mennään, tarvitseeko kaikki asiat hoitaa puhuttelu-esittely-asia-menetelmin asennosta varusteet särmättynä, vai vähän vapaammin?

Kuten jo sanoin, niin itseä saattaisi touhu kiinnostaa tällä kertaa. Varusmiespalvelus ei niinkään napannut silloin aikanaan ja tästä seurauksena olen vain melko huonoin arvosanoin kotiutunut kirjuri, mutta nyt saattaisi motivoituminen olla vähän eri luokkaa. Tällä intti-historialla tuskin on enää kovinkaan suurta merkitystä? Tuskimpa he meikäläistä paikalle muuten pyytäisivät, elleivät meikäläistä mukaan haluaisi.

 

[tomageeni]

Ja missään nimessä en Suomen valtion eteen ole valmis tappamaan minkään maan kansalaista, mieluummin menen sitten vaikka vankilaan.

Hypoteettisessa sotatilanteessa en minä ajattelisi tappavani ketään "Suomen valtion eteen" vaan pikemminkin oman asuinympäristön, kodin ja läheisieni vuoksi. Tai heidän selviämisen vuoksi. Sodassa vaan nyt tuppaa käymään niin, että jos et puolustaudu niin sinulta viedään helposti se koti, omaisuus, läheiset ja ylipäätään kaikki ihmisoikeudet. Jos siis kävisi niin, että toinen valtio sotilaallisesti hyökkäisi ja miehittäisi Suomen ja asettaisi uuden hallituksen - tai jopa liittäisi itseensä, pidän epätodennäköisenä että syntyperäisillä suomalaisilla olisi kovin suuria oikeuksia. Pahimmassa tapauksessa työikäiset miehet internoitaisiin vankileireille tai laitettaisiin pakkotyöhön.

Parhaassa tapauksessa muodollinen vapaus ja oikeudet voitaisiin säilyttää, mutta käytännössä oikeuksia vähintäänkin kavennettaisiin (esim. jos Venäjä miehittäisi Suomen, mikä olisi seksuaalivähemmistöjen asema? Ei heitä välttämättä natsisaksan tyyliin vainottaisi, mutta oikeusturva olisi todennäköisesti olematon).Toinen juttu on sitten omaisuus. Saisikohan ns. vauras keskiluokka pitää kalliit kiinteistönsä? Ehkä ne, jotka kumartaisivat miehittäjän propagandan alla.

En halua siis saarnata oman ajattelumallini "paremmuutta" tai mitenkään mollata pasifismia / sivareita. Teoriassa heidän ajatuksensa ovat hienoja, sen myönnän. Mutta tämä on asia jossa minun nähdäkseni teoria ja käytäntö eivät vain kohtaa.

Toki aina voi paeta itämeren, tai viimekädessä valtameren yli, mutta ei elämä varmasti helppoa ole sotapakolaisenakaan.

 

[SamSpade]

Noniin, nyt se itsellekin sitten osui postiin kahden vuoden reservöinnin jälkeen. Yksi päivä, vapaaehtoinen ja lähimmällä kasarmialueella. Vaikka kotiutuessa ajattelin että yhtään en palveluksiani enää tuntolevy kaulassa valtiolle tarjoa, niin sen verran aikuistumista kuitenkin tapahtunut, että ajattelin mennä. Päivän teemana on ilmeisesti maakuntajoukot ja mahdollisuus lähteä tähän toimintaan mukaan.

Alueellisia eroja on. Olin useamman vuoden tarkka-ampujana maakuntajoukoissa ja ne harjoitukset joita meillä oli, olivat erittäin laadukkaita. Noin 2-3 päivän mittaisia. Ongelmaksi tuli se että harjoituksia oli todella vähän. Varusvaihtoja, cooper testiä ja lihaskuntotestiä sitten senkin edestä. Varusvaihto oli aina 80 km, eli paikassa johon oma komppania tukeutui. Alkoi oikeasti niin lujaa ottamaan pattiin jatkuvat samat pelleilyt kuin intissä että jätin viime vuonna kamani sisään ja ilmoitin että riitti. Varusvaraston hoitaja kertoi että useampi kymmenen oli samana vuonna tehnyt alueella saman. Jotain muutakin kai sitten otta pattiin.
Silti, jos toiminta olisi aktiivisempaa ja usemmin niin suosittelen kyllä. Kuten sanottua, kun koulutusta ja harjoituksia oli, olivat ne erittäin laadukkaita, eikä joukossa juuri mitään vatipäitä ollut vaan ihan asiallista porukkaa.

 

[JYP#44]

@SamSpade lle kiitoksia vastauksista! Yllättävän kovalta touhulta tuo lopulta vaikuttaa. Parit kysymykset vielä jos viitsisit vastata:

1. Kuinka usein tuollaisia 2-3 päivän harjoituksia on? Ovatko ne kuinka "pakollisia"? Itse työskentelen kolmivuorotyössä ja tuollaisia 2-3 päivän "lomia" ei juurikaan ole puhumattakaan että jaksaako sitä "samoilla silmillä" lähteä yövuoron jälkeen metsään aseen kanssa.

2. Olen kirjuri, ja intin aikana toimin b-miehenä (jota en kyllä virallisesti enää ole, kai?) joten melko iso siivu taistelukoulutuksesta on jäänyt käymättä tai sitten olen käynyt sen todella nopeasti ja huolimattomasti läpi. Löytyykö kirjureille "käyttöä"?

3. Millainen kunto tarvitsee olla? Koen olevani vankkaa keskitasoa, etenkin jos porukan keski-ikä huotelee yli kolmenkympin niin ehkä aavistus sen yläpuolella. Pärjäänkö kuntoni puolesta?

4. Ainakin viestisi perusteella porukasta pääsee myös suht vaivattomasti ulos. Eivät varmaan kivitä minua isänmaanpetturina jos lopulta tuumaankin että ei tää ehkä ollutkaan mun juttu.

 

[SamSpade]

Harjoitukset painottuivat viikonloppuihin, poikkeuksena yksi joka oli to-pe-la.
Kerran/kaksi vuodessa, lisäksi on paljon ns vapaaehtoisia harjoituksia joihin tulee kutsu (yleensä myös viikonloppuisin) mutta jos näitä vapaaehtoisia skippaa liikaa, näytetään ovea.
Kuntotestit on ainakin kerran vuodessa, Cooper, lihaskuntotestit ja uusinta mahdollisuudetkin on jos ei pääse paikalle tai reputtaa.
Pääsee ulos vaivattomasti, mutta joutuu jonkin sitoutumuksen allekirjoittamaan kun liittyy.

Kunnosta, no riippuu iästä, eli taulukot laskevat iän myötä. Itse olen reilu nelikymppinen ja juoksin Cooperissa 2700m, sillä sai hyvän arvosanan minun ikäiselleni. Ei ne mitään mahdottomia ole.
On varmaan kirjurillekin käyttöä, vaikka sitten kiväärimieheksi. Kyllä niitä perustaitoja hierotaan kursseilla, paritoimitaa, kohteensuojausta, kohteensuojausammuntaa, voimankäyttöä, henkilösuojausta ym.

Suosittelen kyllä kokeilemaan. Avoimin mielin tilaisuuteen, kysele paljon ja kokeile.

 

[mjr]

Parhaassa tapauksessa muodollinen vapaus ja oikeudet voitaisiin säilyttää, mutta käytännössä oikeuksia vähintäänkin kavennettaisiin (esim. jos Venäjä miehittäisi Suomen, mikä olisi seksuaalivähemmistöjen asema? Ei heitä välttämättä natsisaksan tyyliin vainottaisi, mutta oikeusturva olisi todennäköisesti olematon).Toinen juttu on sitten omaisuus. Saisikohan ns. vauras keskiluokka pitää kalliit kiinteistönsä? Ehkä ne, jotka kumartaisivat miehittäjän propagandan alla.

En halua siis saarnata oman ajattelumallini "paremmuutta" tai mitenkään mollata pasifismia / sivareita. Teoriassa heidän ajatuksensa ovat hienoja, sen myönnän. Mutta tämä on asia jossa minun nähdäkseni teoria ja käytäntö eivät vain kohtaa.

Toki aina voi paeta itämeren, tai viimekädessä valtameren yli, mutta ei elämä varmasti helppoa ole sotapakolaisenakaan.

Nämä ovat kyllä hyviä pointteja. Luulisin että moni pasifisti kyllä hyväksyisi passiivisen vastarinnan esim. vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseksi, mutta siinäkin on se ongelma, että passiivinen vastarinta soveltuu parhaiten sivistyneitä, liberaalidemokraattisia hallintoja vastaan - mahdollisten miehittäjien toiminta olisi todennäköisesti hyvin brutaalia myös aseetonta vastarintaa kohtaan. Ja onhan tuo varjon analogia rokottamattomuudestakin ihan hyvä - tässä maassa on melkoisen helppoa olla pasifisti, mutta se helppous aika pitkällekin perustuu sille, että suurin osa ei ole. Silti on hienoa ja sivistynyttä, että täällä voi valita aseettomuuden ja väkivallattomuuden - olen itse mielelläni valmis puolustamaan näitä oikeuksia, enkä puolustaisi sellaista yhteiskuntaa, jossa pasifisteja vainottaisiin ja heidät pakotettaisiin aseisiin konfliktin uhatessa tai sen aikana.

 

[Rixa88]

Tammikuussa tuli täyteen 6 vuotta reservissä eikä kertausharjoituksiin ole tullut koskaan kutsua eikä tuo oikeastaan haittaakaan. Mielenkiinnosta kysyn että onko muilla ollut palveluksen päättymisen ja ensimmäisen kertausharjoituskutsun välillä yli viittä vuotta?

 

[Rommeli]

Mulla oli varusmiespalveluksen päättymisen ja ensimmäisen kertauksen välillä melkein täydet 15 vuotta. Kyseinen kertaus oli vapaaehtoinen ja toistaiseksi ainoa. Viikonlopun kestävä höntsäily tuo oli ja piti sisällään ihan asiallisia ja mielenkiintoisia rastikoulutuksia.

 

[Hidas_ja_kankea]

Varusmiespalvelu on suoritettu 37 vuotta sitten (härreguud kun tuo aika rientää). En ole kertaakaan käynyt kertaamassa. Kaksi kertaa on yritetty. Eka kerralla olin töissä ulkomaanprojektissa työnantajan hoittaessa purkamisen. Toisella kertaa kutsu tuli muuton jälkeen ja siihen aikaan sotilaspiirin vaihtaminen vaikutti epäämiseen. Katsovat varmaan toivottomaksi tapaukseksi ja putosin koriin B. Mahdollista miinanpolkija ainesta?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kyllä se taitaa niin olla, ettei minun tarvinne näin vm. -70 edustajana enää odotella kertauskutsuja, joita en ole tähänkään asti saanut. Olisin kyllä mennyt jos olisi pyydetty.

Olin intissä jo kovaa vauhtia menossa Sodankylään pst-aukkiin, mutta tulin valituksi VMTK:n hommiin ja sitä myötä kirjuriksi. Tosin makasin Tilkassa kun kirjurikurssi pidettiin, joten olen käytännössä kouluttamaton kirjurikorpraali. Vaikka sain sotilaspassiin k-arvostelut, niin eipä kaltaistani taistelijaa pahemmin kannata kertauttaa, kun kovempiakaan solttuja ei ole ollut varaa kutsua kertauksiin ihan säntillisesti.

 

[Stonewall]

Tammikuussa tuli täyteen 6 vuotta reservissä eikä kertausharjoituksiin ole tullut koskaan kutsua eikä tuo oikeastaan haittaakaan. Mielenkiinnosta kysyn että onko muilla ollut palveluksen päättymisen ja ensimmäisen kertausharjoituskutsun välillä yli viittä vuotta?

Ensimmäinen kertausharjoitus oli kolmen vuoden päästä intistä. Menin mielelläni kesken opiskelujen. Sitten on ollut parikymmentä vuotta vähän hiljaisempaa. Kaksi kertaa kutsu kyllä tuli tuossa välissä, mutta molemmilla kerroilla olin sattumalta RT-hommissa ulkomaan keikalla, joten en päässyt leireilemään. Nyt sitten tuli neljäs kutsu kertaamaan syksyllä neljäksi päiväksi. Menen ilman muuta. Käsittääkseni pitää olla harvinaisen hyvä tuuri, että edes saa kutsuja. Varmaan noiden RT-hommien monipuolinen koulutus halutaan hyödyntää. Kyllähän tuota mieluusti viettäisi viikon verran ilmaista leirielämää vaikka joka vuosi, mutta ei taida köyhällä valtiollamme olla rahaa kustantaa jokavuosi vaihtelua arkeeni.

 

[mice]

Tammikuussa tuli täyteen 6 vuotta reservissä eikä kertausharjoituksiin ole tullut koskaan kutsua eikä tuo oikeastaan haittaakaan. Mielenkiinnosta kysyn että onko muilla ollut palveluksen päättymisen ja ensimmäisen kertausharjoituskutsun välillä yli viittä vuotta?

Kyllä se voi vielä sinullekin postilaatikkoon kolahtaa. Itselleni ensimmäinen pakollinen kertauskutsu tuli vajaat 10 vuotta kotiutumisen jälkeen. Jännää tuossa oli se, että muu kertausporukka oli pääasiassa selvästi itseäni nuorempaa, vain 2-5 vuotta sitten kotiutuneita, eikä joukossa ollut yhtään tuttua omalta palvelusajaltani.

Sen jälkeen ei ole viiteen vuoteen tullut kuin yksi vapaaehtoinen kutsu, johon en päässyt.

 

[iibor]

Itsellänikin tulee tänä vuonna 9 vuotta kotiutumisesta eikä yhtäkään kertauskutsua ole kuulunut, vaikka niissä olisin mielelläni käynyt. Täytyy varmaan pistää viestiä esikuntaan, että täällä mä edelleen odottelen ;)

 

[Puster]

Oma kertauskutsu tuli melko tarkalleen 10 vuotta kotiuttamisen jälkeen. Ihan mukava keväinen viikko Niinisalossa. Kertaakaan ei edes satanut mutta kun linja-autoissa odoteltiin paluukuljetusta Parolaan, taivas repesi ja vasta leireilemään tulleiden varusmiesten varusteet saivat kunnon huuhtelut.

Tuostakin on aikaa jo reilusti yli 10 vuotta joten eiköhän ne valtionjutut ole jo nähty.

 

[SteelGate]

Minulle ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa kertauskutsu tuli vain vuosi ja yhdeksän kuukautta kotiutumisen jälkeen. 07/2003 kotiuduin ja 04/2005 tuli kutsu Lohtajalle kuudeksi päiväksi. Leppoisaa touhua oli. Ensin lentokoneella Rovaniemelle, josta moottorimarssilla Lohtajalle ja takaisin. Junalla sitten takaisin Tampereelle. Tai niin oli ainakin tarkoitus. Otettiin ravintelivaunussa inttikaverin kanssa kuppia ja konnari herätteli hytistä Toijalan kohdalla, että "Et sitten herännyt Tampereen kohdalla?". No en vissiin... Lähtisin kyllä heti kertaamaan uudestaankin, mikäli kutsu tulisi.

 

[varjo]

Sinänsä etenkään upseerien ei kannata heittää toivoa kertausharjoituksettomuudesta, siinä kolmenkympin kohdilla sitten PV pelaa esikuntalottoa ja osa upseeristosta päätyy toimistosoturikoulutuksiin ja sitä kautta "pahimmillaan" kertausharjoituspäivälimittejä hipovaan säännölliseen kertausputkeen.
Itse tosiaan kertasin ensin 5v kotiutumisen jälkeen 19 päivää kolmeen eri otteeseen, sitten meni 5 vuotta ilman mitään ja pädäm, 12 päivää kasassa kolmeen vuoteen.

 

[Pekko Pelikaani]

itsellä noin 20 v intin käymisestä eikä ole kertaamaan saanut tai joutunut ihan miten sen ottaa. Onkohan sillä mitään tekoa että kävin intin panssariprikaatissa ja asunut erimaanpuolustus alueella viimeiset lähes 15 vuotta?

 

[Eino_Mies]

Puolustusvoimat lähettää toukokuun aikana kaikille reserviläisille kirjeen, jossa kerrotaan mihin joukkoon henkilö on sijoitettu ja mikä hänen tehtävänsä olisi. Uutinen Iltalehdessä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015040919488840_uu.shtml

Kirjeen saajia on siis lähes 900 000. Kyse ei kuitenkaan ole kertauskutsuista, vaan pelkästään tiedoksiannosta.

Mielenkiintoista tosiaan tietää oma sijoitus, silloin kun kävin intissä niin Neuvostoliitto oli vielä maailmankartalla Saksat vasta yhdistymässä. Ilmatorjunnan tykkimies lukee passissa ja yhtään kertauskutsua ei ole tullut. Eli tuskin näillä tiedoilla miestä ollaan ainakaan eturintamaan sijoittamassa.

 

[rosba70150]

Tulipa tässä mieleen että siitä on aikalailla tasan 10v kun menin armeijaan Onttolaan eikä vieläkään ole kertauskutsua kuulunut. Joo olen kyllä muuttanut Helsinkiin tässä välissä, mutta reserviläiskirjeessä sijoitus vielä oli, tosin ei enään samoissa hommissa missä asevelvollisuuden suoritin. Sitä suuremmalla syyllä ihmettelenkin että jos sijoitus on muuttunut eri hommiin niin kai sitä pitäisi sitten kertaamassa käydä että ne hommat osaa?

 

[puuha-pete]

Minulla sama juttu kuin yllä, tosin sillä erotuksella, että olin heti pari vuotta intin jälkeen jo kerran kertaamassa. Sijoitus oli yhä kuitenkin sama, mikä ollut kotiuttamisesta asti. Saapa nähdä sitten tuleeko tässä enää kertauksia omalle kohdalle. Mielellään sitä lähtisi vähän leikkimään, kun nyt siitä osaisi jo nauttiakin, mutta se juna taisi jo mennä.

 

[varjo]

Jos laskee asiaa siltä kannalta että SA-armeijan koko on 230 000 hlöä ja siitä ns. jalkaväkeä on ehkä 200 000 sotilasta ja joka vuosi joukkotuotetaan 20 000 sotilasta. Näin ollen siis koko SA-joukon täydellinen uusiminen kestää karkeasti sen 10 vuotta. Eli tietyssä määrin 10v jälkeen palveluksesta noin perustehtävän kannalta on aika auttamatta jo pois SA-vahvuudesta, eri asia sitten upseeristo joka ensimmäisen sijoituksen jälkeen sitten päätyy paperinpyöritystehtäviin pidemmäksikin aikaa (tuttavapiirissä pari res. majuria ja kapteenia jotka kertaavat 40-50v iästä huolimatta tai juuri siitä syystä miltei vuosittain).

Operatiivisten joukkojen vahvuus on Wikipedian mukaan 60 000 sotilasta ja pl. esikunnat ja erikoistehtäväjoukot (ts. erikoisjoukot, ilma-merivoimien operatiiviset joukot, rajajoukot jne.) tämä porukka käytännössä nykymallilla kertaa, muut eivät juurikaan. Ideaalisesti kai tavoite olisi 4-5v syklin aikana kertauttaa operatiivisia joukkoja ainakin kerran, itsekin aikanaan kertasin 5v sisällä kotiutumisesta 2 isoa harjoitusta ja yhden valmistelevan, sitten tulikin taukoa hetkeksi. Ja jos sitten sijoitus ei osu tähän joukkoon, on aikalailla Ö-mapissa sen suhteen päätyykö tuon em. 10v aikana koskaan kertaamaan.

Pitäisikö tästä sitten huolestua, en tiedä, mutta sinänsä oli hauska huomata tuossa yksi kerta että 10 laukauksen kilpasarjassa tulos oli himpsun alle 90 kun en muista varusmiehenä koskaan ampuneeni niin hyvin. Ja em. tulos siis miltei 10v edellisestä ruutiaseen laukaisusta, virtuaaliaseilla toki on heitetty headshotteja tuhansittain tietokonepeleissä :) Ainakin mitä jotain Mythbustersia on uskominen, kun annetaan perus-hipsterille rynkky ja käskemään ampumaan, tulos on paljon huonompi eli tietyllä tavalla kyllä se selkärankaan iskostettu ampumataito näyttää pysyvän kohtalaisen hyvänä tauosta huolimatta ja sitä kai tavallaan koko reserviläispohjaiselta armeijalta haetaankin.