Mainos

Kent

  • 60 054
  • 344

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jämäpaikoilta yläkatsomosta keikan alkupuoli oli aika puuduttavaa. Valot oli suunnattu niin, että lavalla hädintuskin näki vain jotain hahmoja ja videoskriiniä ei kunnolla hyödynnetty. Loppua kohden kuitenkin rupesi parantumaan ja visualisoinnit oli näyttävämmin käytössä, niin rupesi jo tuntumaan siltä, että on konsertissa, eikä kuuntelemassa levyä. Varmaankin permannolla olisi kolissut paremmin.

Ainoa kerta tätä ennen, kun olen Kentin nähnyt,oli Röd-albumin kiertueella samassa tölkissä jotain kuusi vuotta sitten ja sitä keikkaa moitittiin, niin ehkä jäi sellainen oikein kunnon Kent-veto sitten kokematta. Huomasinpa myös, että pitäisi parantaa ruotsin kuullun ymmärtämistä. Joskus olen luullut ymmärtäväni hyvin puhuttuakin ruotsia, mutta meni varmaan ainakin 60% Joakimin jutuista ohi. Tosin se kyllä taisi puhuakin vähän turhan mumisemalla.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tarkotin tolla lähinnä sitä, että kitarat olivat 95 % ajasta vedetty ihan taustalle.
No, joo. Kitarathan hävisivät Männyn myötä kymmenen vuotta sitten.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Täytyy vielä sanoa että itse olen enemmän Aleksi Kinnusen (HS) kannalla kuin tänne kirjoitettujen kommenttien: Kentin jäähyväiskonsertti Helsingissä kasvoi hämmästyttäväksi tapaukseksi ja suvereenin hienoksi näytökseksi | Kulttuuri | HS

Toki itsekin rakastan sitä kymmenen vuoden takaista kitarasoundia, mutta se nyt meni ajat sitten pois. Toisaalta arvostan aina artisteja, jotka eivät jää menneisyyden hittien vangeiksi ja esittävät sitä mitä itse haluavat. Erityismaininnan saa Kentin tyylitaju, se on aina ollut kohdallaan: konserttien soundit toimivat ja visuaalinen ilme on aina ollut upea. Tästä esimerkkinä vaikka se että bändi vaivautui ennen viimeistä biisiä vaihtamaan päälleen täysin valkoiset hautajaisvaatenegatiivit.

Minusta tämä keikka oli hieno tapa lopettaa yksi ura. Toivottavasti saisivat vielä joskus jonkun bluray tallenteen aikaiseksi, olisi mahtavaa saada kunnollinen konserttitallenne muistuttamaan kokemistani kymmenestä keikasta. Vaikka se aikoinaan Tukholmassa kuvattu stadionkonsertti voisi sisältyä tuollaiseen pakettiin.
 

Nikke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sinivalkokeltainen
Kai tässä sitten on erilainen näkemys kuin toimittajilla kun kerran ainakin IS, IL ja HS kehuvat vuolaasti. Ja mikäs siinä. Eniten ehkä pisti silmään Mari Pudaksen kommentti jossa toteaa bändin näyttäneen Käpylässä 2005 eksyneeltä. Voi olla mutta toisaalta silloin jo keikan avanneen 400 slag:in aikana oli meno yleisössä ihan eri luokkaa kuin eilen jossa ensimmäisen 10 biisin aikana annetaan korkeintaan golfaploodeja. Ja settilista silloin 11 vuoden takaa näyttää huikealta verrattuna eiliseen.

Totean nyt vielä eilisestä että uusista biiseistä Egoist toimi hyvin, Socker oli miellyttävä yllätys ja visuaalisuus nyt Kentillä on aina ollut kohdallaan. Silti edes nukutun yön jälkeen en pysty antamaan enemmän kuin 2/5 tähteä. Eilen tuomio olisi ollut vieläkin tylympi. Harmi sanoa mutta tällä suuntauksella en jää bändiä pahemmin kaipaamaan.
 

Fordél

Jäsen
Eniten ehkä pisti silmään Mari Pudaksen kommentti jossa toteaa bändin näyttäneen Käpylässä 2005 eksyneeltä. Voi olla mutta toisaalta silloin jo keikan avanneen 400 slag:in aikana oli meno yleisössä ihan eri luokkaa kuin eilen jossa ensimmäisen 10 biisin aikana annetaan korkeintaan golfaploodeja. Ja settilista silloin 11 vuoden takaa näyttää huikealta verrattuna eiliseen.

Juuri näin. Ehkä Kent näytti olevan vuonna 2005 eksyksissä, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen, särmikäs ja jopa vaarallinen. Eilen puolestaan Kent näytti olevan täysin kotonaan, mutta samalla bändi oli mielenkiinnoton, tasapaksu ja vaaraton. Kaikki tämä näkyy yleisössä ja tunnelmassa. Eilinen oli neljäs Kent-keikkani, mutta ehdottomasti huonoin tunnelmaltaan. Ei ollut läheskään samaa kiimaa yleisön joukossa kun oli 2000-luvun alkupuolella. Tottakai visuaalisesti homma toimi, kun puitteet olivat isoimmat kuin koskaan Suomessa, mutta visuaalisuus ei kuitenkaan riitä.

Tottakai bändi saa soittaa keikalla ihan niitä biisejä, joita se haluaa. Sitten täytyy kuitenkin ottaa vastaan se, että yleisö ei välttämättä ole parhaalla fiiliksellä mukana. Juuri tämä nähtiin eilen. Kentin vahvuus on ollut aina tiukoissa kitarariffeissä, koukuttavissa melodioissa ja eräänlaisessa toistossa (Kräm, 10 minut för mig själv, 747, Vinternoll, Den dödä vinkeln, Vita hatten jne.). Tällöin Kent oli todellakin sloganinsa veroinen: Ruotsin suurin rockbändi.

Koneiden tullessa jäi oikeastaan jäljelle vain hyvät melodiat, mutta samaa koukuttavuutta Kent ei ole pystynyt luomaan konetaustoilla kuin kitaroilla. Konepainotteisena bändinä Kent on keskinkertainen ja kaikkea muuta kuin Ruotsin suurin rockbändi. Tämäkin näkyi eilen, kun biisilista koostui pääasiassa konepainotteisista biiseistä ja vanhatkin klassikot vedettiin pääasiassa samalla modernilla konseptilla läpi. Ei koukuttanut yleisöä. Sen sijaan tunnelma nousi heti, kun Kent veti vahvuuksillaan (747 ja Vita hatten).

Sovitustenkin suhteen tehtiin eilen mun mielestä typeriä virheitä, kun oli muutettu juuri niitä asioita, jotka toimivat. Esim. Sockerissahan vahvuus ja koukuttavuus on nimenomaan rumpukompissa, joka rullaa läpi biisin ja kasvattaa biisin ympärilleen. Eilen tämäkin komppi oli muutettu. Toki biisi toimi edelleen melodisesti, mutta särmä oli kadonnut.

Yhden nukutun yön jälkeen pettymys on edelleen vallalla. Annan saman arvosanan keikalle kuin @Nikke eli 2/5. Vanhassa Helsingin jäähallissa vedetty keikka on jäänyt ainakin muistikuviin 5/5 keikkana.

Edelleen ei myöskään suuremmin haittaa, että bändi lopettaa uransa, koska se tuskin olisi enää palannut vahvuuksilleen. Silti Kentin hieno musiikki jää edelleen elämään ja bändi on edelleen mulle se toinen maailman kahdesta kovimmasta bändistä. On ollut sitä noin 20 vuoden ajan ja on todennäköisesti hamaan loppuun asti.
 
Viimeksi muokattu:

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Onpa hyvä, että Kent tuli nähtyä moneen otteeseen etenkin vuosituhannen vaihteessa. Nyt muistaa, miten kova bändi se silloin oli. Siitä takavuosien särmikkäästä ja kiihkeän surumielisestä Kentistä ei nimittäin ollut tässä jäähyväiskonsertissa paljoakaan jäljellä. Tilalla oli ammattimainen, mutta laimean viiihteellinen ja mukavoitunut areenayhtye, joka veti suunnilleen joka biisin jonkun ihme euroviisufiltterin läpi. Vanhoja biisejä tuli aika vähän, eikä edes 747:stä saatu sellaista keikan kliimaksia kuin takavuosina.

Tottakai kaikki bändit vanhenevat, mutta Kentistä on kadonnut iän myötä jotain olennaista - se nuoruuden kiihkeys ainakin. Siispä lopettaminen on täysin oikea ratkaisu. Tätä jäähyväiskeikkaa en tule juuri muistelemaan, mieluummin kaivan esiin Verkligenin, Isolan ja Hagnesta Hillin ja muistelen niitä vuosituhannen vaihteen huikeita vetoja.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Itse ehdin nähdä Kentin vain kerran, Ruisrockissa joskus 2000-luvun alkupuolella. Kova oli ja eilen harmitti kun ei päässyt jäähyväiskeikalle. Olen pitänyt myös Kentin uudemmasta tuotannosta, joskin levyiltä ei ole löytynyt kuin muutama sellainen hitti, joita bändi pumppasi jatkuvasti ulos tuolloin 2000-luvun alkupuolella. Harmi jos homma ei toiminut.
 

xkouhiax

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers
Aika lailla samat fiilikset kuin muillakin. Keikan alku oli ihan kiva, vaikkakaan intro+999 -yhdistelmä ei toiminut sitten ollenkaan. Mutta pari-kolme hyvää biisiä alkuun ja sen jälkeen tuli sellanen hohhoijaa-jakso aina Ingentingiin asti. Siinä vaiheessa tuli jopa vähän epätodellinen fiilis, miten Kentin keikka voi olla näin mitäänsanomaton! Ingentingistä lähtien biisimateriaali parantu merkittävästi, mutta eipä ne loistavat biisit olleet ansaitsemallaan tasolla uusilla sovituksilla. Itsekin jäin kaipaamaan vahvempia kitaroita, lähes koko keikan ne hukkui konemassan alle.

2005 Käpylän keikka oli varmaan paras neljästä näkemästäni keikasta. Kulttuuritalon keikkaa 2007 vaivasi onnettomat soundit, 2012 Gardenissa keikka oli myös hyvä. Elijoo, pohjanoteerauksen vetivät sitten jäähyväisiksi.

Varmasti tulee paljon Kentiä kuunneltua vielä jatkossakin, mutta lopettaminen ei tosiaan paljoa harmita, kun uusi suuntaus ei iskenyt niin paljoa. Toki näistä uudemmista levyistäkin Jag är inte rädd för mörkret ja Tillbaka till samtiden iski todella lujaa, mutta olihan se kitaravetoinen Kent eniten ominta kamaa.
 
Minä kyllä viihdyin. Mukavan keski-ikäinen ja keskiluokkainen tapahtuma. Yleisö on ikääntynyt Kentin mukana, mikä varmaan vaikutti tuohon yleiseen menoonkin. Ei sitä samalla tavalla jaksa heilua kuin vuonna ysiseiska.

Setin alkuosa oli kyllä aavistuksen unettava ja itse olisin tälläisella jäähyväiskiertueella vetänyt enemmän Best of -pohjalta. Mutta kyllähän homma pikku hiljaa lähti lämpiämään. Kovasti Depeche Mode SOFAD -vaikutteiset sovitukset vanhoista suosikeista - Utan dina andatag, Musik non stop, Dom Andra - osuvat kyllä omaan makuhermoon. Taustavideotkin toimivat. Yo-lakkinen mieshän oli confettisateineen sitten se keikan odotettu huippukohta.

4-/5
 

Fordél

Jäsen
Setin alkuosa oli kyllä aavistuksen unettava ja itse olisin tälläisella jäähyväiskiertueella vetänyt enemmän Best of -pohjalta.

Ehottomasti jäähyväiskiertueilla pitäisi lyödä kaikki parhaat kortit pöytään. Uuteen levyyn perustuvat rundit ovat asia erikseen. Niillä voi jättää klassikkoja vetämättä. Kent veti eilen valitettavasti normisettilistan, ei jäähyväiskiertuetta.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Vaikka tuo jakso Verkligen-Hagnesta Hill on kanonisoitu Kentin parhaaksi ajaksi, niin itselle on kyllä kolahtanut Du och jag döden kaikista parhaiten. Myös muiden laulujen osalta kuin valkohattuisen miehen. Asiaan voi kyllä vaikuttaa se, kun olen hiukan myöhäisherännyt Kent-fani, ja ainoalla keikallakin (ennen tätä) olen käynyt juuri silloin vuoden 2005 tienoilla, kun tuo levy oli uusi. Konsertti oli Oulussa ja oli kyllä huikea. Kyllähän tämä jäähyväiskeikka hieman väljähtyneeltä siihen verrattuna maistui, mutta tulipahan kuunneltua.

Tillbaka till samtiden oli odotettu levy aikoinaan, mutta ei sieltä oikein suosikkeja sitten löytynyt ahkerallakaan soitannalla. Myöhemmistä levyistä ei sitten senkään vertaa, paitsi Tigerdrotningenin ekaa ja vikaa biisiä olen kyllä diggaillut.

Kaikkihan me vanhenemme ja muutumme, ja Kent taitaa nyt olla muuttunut sillä tavalla, etteivät tavoita enää niitä tunnelmia, mitä aikoinaan on lauluihin kirjoitettu. Settilista ja sovitukset on sitten mitä on, ja jättävät ainakin osan yleisöstä hämmentyneeksi. Mutta ainahan voi pistää levyn soittimeen.
 
Vaikka tuo jakso Verkligen-Hagnesta Hill on kanonisoitu Kentin parhaaksi ajaksi, niin itselle on kyllä kolahtanut Du och jag döden kaikista parhaiten.

Kyllähän Du och jag döden taitaa olla kokonaisuutena pumpun paras albumi.

Jäähyväiskiertueen mää olisin vetänyt about näin:

400 slag
Palace & Main
Andromeda
Egoist
Elefanter
Den döda vinkeln
Vi är för alltid
La belle époque
Ingenting
Kärleken väntar
Musik non stop
Elever
Elvis
Pärlor
Chans
FF
En himmelsk drog
747


Encore I

Utan dina andetag
Dom andra (Suomen keikan versio tämän YouTube-linkin takana)
Om du var här



Encore II

Mannen i den vita hatten (16 år senare)
 

ruoska

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Penguins, Liverpool, Real Madrid
Kuusi keikkaa kerkisin paikan päällä Suomessa näkemään ja ei tuo perjantain keikka parhaimmaksi valitettavasti jäänyt. Omalla listallani parhaimmaksi on jäänyt Käpylän keikka ja vastaavasti myös Nordiksen keikka olisikohan ollut 2003. Molempien biisilista ainakin toimi minulle erittäin hyvin. Nordiksen keikka tuli tietysti vapenin levyn perään ja tuo keikka ainakin koostui paljon myös tuosta levystä ja sitä edeltävistä huikeista levyistä. Käpylän keikka olikin du och jag dödenin jälkeen ja menee ehkä itselle parhaaksi. Perjantain keikan lavasteet oli taas tuttua Kentin laatua ja toimivat hyvin ja tyylikkäästi. Biisilistassa olisi ollut petrattavaa niin kuin muutamat ovat jo esille ottaneetkin. Kyllähän tätä bändiä jää varmasti kaipaamaan pitkäksi aikaa ja toivottavasti tekevät jonkinlaisen kyhäelmän dvd:n muodossa. Paluuta ei varmastikaan kannata odottaa tai jos vaikka joku comeback vielä joskus. :)
 

Fordél

Jäsen
Kyllähän Du och jag döden taitaa olla kokonaisuutena pumpun paras albumi.
Samaa mieltä. Vapen och ammunitation oli mainio levy siinä välissä vaikka oli vähän liian "teollinen" ja "sliipattu". Kentin kulta-aika oli siis mun mielestä Verkligen-Du och jag döden -ajanjakso ja hirnosti se huipentui bändin tasapainoisimpaan levyyn, kunnes alkoi alamäki.

Jäähyväiskiertueen mää olisin vetänyt about näin:

400 slag
Palace & Main
Andromeda
Egoist
Elefanter
Den döda vinkeln
Vi är för alltid
La belle époque
Ingenting
Kärleken väntar
Musik non stop
Elever
Elvis
Pärlor
Chans
FF
En himmelsk drog
747


Encore I

Utan dina andetag
Dom andra (Suomen keikan versio tämän YouTube-linkin takana)
Om du var här


Encore II

Mannen i den vita hatten (16 år senare)

Tää settilista olisi ollut mainio! Tosin Elviksen ja muutaman muun tilalle kun olisi saatu vielä Vinternoll2, Kräm ja Socker (albumiversiona) niin oltais jo aika lähellä täydellisyyttä.

Keikan olisi tosin voinut avata myös Spökstadilla, kuten aikanaan tekivät. Ja jos vanhojen hittien tilalle olisivat halunneet jotain erikoista, esim. En helt ny karriär uppoisi varmasti yleisöön.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Minäkin liputan Du & jag dödenin puolesta. Oikeastaan vasta sen myötä rupesin kiinnostumaan bändistä enemmän - periaatteessa kyllä tykkäsin aiemminkin kuulemistani biiseistä, mutta jotain särmää niistä tuntui puuttuvan. Sen jälkeisistä oikeastaan tykkään Rödistä aika paljonkin, En plats i solenilla on jotain kivaa, mutta nämä viimeisimmän ovat menneet aika huomaamatta ohi. Ehkä olisi pitänyt antaa niille enemmän aikaa, mutta oikeastaan jokainen on tuntunut sellaiselta, ettei enää parin kuuntelun jälkeen ole ollut tarvetta palata niihin.

Olikos kukaan Vaasassa paikalla?
 

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Olikos kukaan Vaasassa paikalla?

@LuKi ilmoittautuu!

Du och jag döden on rautaa. Sen jälkeinen tuotanto vaati tälläiselle bändin jäsenten ikäiselle kaverille vähän aikaa totuttautua. Kitara-rock vaihtui enemmän koneiden suuntaan, mutta erityisesti oma jälkikasvu on tykännyt tuotannosta koko ajan muutosten mukana. Itselle Tigerdrottingen ja viimeisin Då som nu för alltid nousevat ihan sinne Kentin parhaimpaan kategoriaan. Kent on tehnyt koko ajan sitä mitä se haluaa, ei mitä siltä yleisö odottaa. Siksi se mielestäni kuulostaa edelleen tuoreelta, kaikki eivät vain voi pitää muutoksesta. Mutta juuri siksi Kent ansaitsee arvostuksena, se ei tehnyt neljää Hagnesta Hilliä ja sen jälkeen vetänyt "vanhoilla farkuilla" vuosikymmeniä rahoja taskuun Pohjolan festareilla.

Vaasan keikka oli muutaman alkubiisin äänentoiston säätöjen jälkeen äärettömän hieno elämys. Visuaalinen ilme valoineen ja taustavideoideen oli maailam parasta luokkaa, sellaista kuin vain ruotsalaiset osaavat. Se oli kokonaisuus, kuvat puhuivat musiikin kanssa, historiaa käytiin läpi sanoin ja sanoitta erilaisin tunnelmoin. Jälkikasvun sanoin: "Red hot chili peppers tuli amerikoista esiintymään ylhäältä Pohjolan perukoille, Kent laskeutui tunnelmoimaan intiimin lähelle, jakamaan saman sielunmaiseman." Amen
 

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Joulukinkkua voi sulatella katsomalla svt:ltä dokumenttia Kentistä.

Vi är inte längre där (Sista året med Kent) | SVT.se

Olin paikalla Tele2-areenalla toiseksi viimeisellä keikalla. Jotain todella suurta poistui Pohjolan musiikkimaailmasta. Kent onnistui luomaan uskottavan uran, tekemään musiikkia järkyttävän kovalla ammattitaidoilla omaan pieneen skandinaaviseen, melankoliseen mielenmaisemaan. Kaverit eivät jääneet kehäraakkeina nettoamaan kruunuja, vaan lopettivat loppuun asti tuotteliaina (Tukholmassa kuultiin aivan uusi Kent-biisi, joka ei koskaan ilmesty levylle) huipulla.
 
Hannu Linkolan Du & Jag Kent kannattaa ottaa lukulistalle, jos bändi kolahti. Hyvin kirjoitettua fiilistelyä.
 

Fordél

Jäsen
Jos jollain on mennyt ohi niin Kent-dokumentti Vi är inte längre där (Sista året med Kent) on vielä kuuden päivän ajan nähtävissä YLE Areenassa. Hieno ja mielenkiintoinen dokkari, jossa avataan mm. Harri Männyn tapausta.

Itsellä soi parhaillaan kuulokkeissa Verkligen ja enpä edes muistanut kuinka helkkarin kova levy tämäkin on ollut.

Onko kellään muuten Wikipediaa enemmän tietoa, että mitä Kentin jätkät duunaa nykyisin?
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Jos jollain on mennyt ohi niin Kent-dokumentti Vi är inte längre där (Sista året med Kent) on vielä kuuden päivän ajan nähtävissä YLE Areenassa. Hieno ja mielenkiintoinen dokkari, jossa avataan mm. Harri Männyn tapausta.

Itsellä soi parhaillaan kuulokkeissa Verkligen ja enpä edes muistanut kuinka helkkarin kova levy tämäkin on ollut.

Onko kellään muuten Wikipediaa enemmän tietoa, että mitä Kentin jätkät duunaa nykyisin?
Tuli (vihdoin) katseltua. Todella hieno dokkari. Juuri Kentin näköinen.

Mukana oli paljon mielenkiintoisia asioita. Itselle oli todella mukava saada nähdä Jocke sävellystyössä. Hänellä on hyvin rehellinen tapa lähestyä biisiä. Arvostan suuresti.
 

Fordél

Jäsen
Joulunaikana on tullut kuunneltua paljon Kentin levyjä. Samalla tullut pähkäiltyä, että mitkä ovat bändin parhaat biisit ja levyt. Tässä ovat omat TOP5 -listaukset.

TOP5 -biisit:
1. 747
2. Mannen i den vita hatten (16 år senare)
3. Vinternoll2
4. Chans
5. Kräm (så närä får ingen gå)

Näistä neljä ensimmäistä oli aikalailla helpot. Itseeni uppoaa parhaiten Kentin biiseistä isommat teokset, joissa on sitä Kentille tuttua hyvän riffin toistoa ja kasvattamista (747, Mannen iden Vita hatten ja Chans) sekä hyvin iskevät ja tiukat rockvedot (Vinternoll2 ja Kräm). Viidennestä biisistä oli tiukka kisa Krämin ja Den döda vinkelinin välillä, mutta tällä kertaa Kräm vei voiton. Ehkäpä siksi, että Kräm -biisiistä se kaikki lähti ja siihen liittyy paljon hyviä muistoja.

TOP5 -albumit:
1. Hagnesta Hill
2. Du & jag döden
3. Isola
4. Verkligen
5. Vapen & ammunitation

Tämä listaus oli harvinaisen helppo. Kentin eka levy ei suuremmin uppoa, samoin kuin ei Kentin uran loppupään konevoittoinen musiikki. Parasta on ollut yksinkertainen kaihoisa kitaravoittoinen rock, joita nämä levyt edustavat. Toki Jag är inte rädd för mörket oli konelevyjen välissä jonkinlainen poikkeus ja se upposi. Jäi kuitenkin kuudenneksi rankingissa.
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Joulunaikana on tullut kuunneltua paljon Kentin levyjä. Samalla tullut pähkäiltyä, että mitkä ovat bändin parhaat biisit ja levyt. Tässä ovat omat TOP5 -listaukset.

TOP5 -biisit:
1. 747
2. Mannen i den vita hatten (16 år senare)
3. Vinternoll2
4. Chans
5. Kräm (så närä får ingen gå)
Aivan törkeän hyvä lista. Pistin muuten soimaan tuossa järjestyksessä, eikä tarvinnut pettyä.

Kiitos vielä kun huomautit dokumentista. Tuli taas palattua Kentin pariin. Aina yhtä mukavaa se on.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Laitanpa omat top5:ni kirjoittajan @Fordél innoittamana:

Biisit Top 5:
1. Mannen i den vita hatten (16 år senare)
2. Den sista sången
3. Kräm (så nära får ingen gå)
4. Gravitation
5. Beskyddaren

Top 2:ssa näkyy se, että Joakim Bergillä on uskomaton kyky kirjoittaa levyn lopetusbiisejä. Hieman ehkä yllätyin itsekin, että lopulta listalleni ylsi myös viimeisen levyn lopetuskappale, mutta on se vaan komea. Ja hei - voiko olla kovempaa temppua kuin lopettaa ura biisiin jonka nimi on "Den sista sången"? Ja vielä tyylillä. Mannen i den vita hatten on kuitenkin itseoikeutettu ykkönen.

Gravitation pääsi listalle osin nostalgian vuoksi. Tämä oli minulle se, josta kaikki lähti. Kräm sitten iski hieman myöhemmin, ja lujaa iskikin. En ole kyllästynyt koskaan.

Levyt Top 5:
1. Verkligen
2. Hagnesta hill
3. Isola
4. Du och jag döden
5. Då som nu för alltid

Verkligen on levylistallani selvä ykkönen. On myös top kolmosessani jos otetaan mukaan kaikki maailman levyt. Ja saattaa jopa olla ykkönenkin. Hieno kokonaisuus, hienot soundit. Ei liian hiottu (tai sitten se on ruotsalaisen taitavasti siten hiottu että se on saatu kuulostamaan hieman hiomattomalta). Tietysti myös biisit ovat loistavia, eikä skippausta ole juuri tarvinnut harrastaa.

Hagnesta hill ei ole yhtä tasainen, mutta toisaalta sävellykset ovat paikoitellen jopa hienompia kuin Verkligenillä. Isolan jälkeen Hagnesta hill oikeastaan jopa hieman yllätti iloisesti rockmaisuudellaan. Isolaan minulla on ollut jostain syystä aina aavistuksen kaksijakoinen suhde. Nippu aivan mielettömän hienoja biisejä, mutta se jokin pieni viimeinen hippunen siitä on silti puuttunut. Siksi vasta kolmantena listallani.

Du och jag döden oli aikoinaan hieno paluu hienoisen Vapen & ammunition -pettymyksen jälkeen. Tiivistunnelmainen levy, jonka kruunaa komein päätösbiisi ikinä. Då som nu för alltid -levyn otin kunnolla tarkasteluun vasta viime keväänä. Tuota ennen olin jo oikeastaan luovuttanut Kentin vuoden 2005 jälkeisen tuotannon suhteen. Ei kauttaaltaan aivan priimaa, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Viimeisellä levyllään Kent onnistui vielä palaamaan niihin hetkiin, joina se oli parhaimmillaan olematta kuitenkaan mikään nostalgiatrippi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös