Eniten ehkä pisti silmään Mari Pudaksen kommentti jossa toteaa bändin näyttäneen Käpylässä 2005 eksyneeltä. Voi olla mutta toisaalta silloin jo keikan avanneen 400 slag:in aikana oli meno yleisössä ihan eri luokkaa kuin eilen jossa ensimmäisen 10 biisin aikana annetaan korkeintaan golfaploodeja. Ja settilista silloin 11 vuoden takaa näyttää huikealta verrattuna eiliseen.
Juuri näin. Ehkä Kent näytti olevan vuonna 2005 eksyksissä, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen, särmikäs ja jopa vaarallinen. Eilen puolestaan Kent näytti olevan täysin kotonaan, mutta samalla bändi oli mielenkiinnoton, tasapaksu ja vaaraton. Kaikki tämä näkyy yleisössä ja tunnelmassa. Eilinen oli neljäs Kent-keikkani, mutta ehdottomasti huonoin tunnelmaltaan. Ei ollut läheskään samaa kiimaa yleisön joukossa kun oli 2000-luvun alkupuolella. Tottakai visuaalisesti homma toimi, kun puitteet olivat isoimmat kuin koskaan Suomessa, mutta visuaalisuus ei kuitenkaan riitä.
Tottakai bändi saa soittaa keikalla ihan niitä biisejä, joita se haluaa. Sitten täytyy kuitenkin ottaa vastaan se, että yleisö ei välttämättä ole parhaalla fiiliksellä mukana. Juuri tämä nähtiin eilen. Kentin vahvuus on ollut aina tiukoissa kitarariffeissä, koukuttavissa melodioissa ja eräänlaisessa toistossa (Kräm, 10 minut för mig själv, 747, Vinternoll, Den dödä vinkeln, Vita hatten jne.). Tällöin Kent oli todellakin sloganinsa veroinen: Ruotsin suurin rockbändi.
Koneiden tullessa jäi oikeastaan jäljelle vain hyvät melodiat, mutta samaa koukuttavuutta Kent ei ole pystynyt luomaan konetaustoilla kuin kitaroilla. Konepainotteisena bändinä Kent on keskinkertainen ja kaikkea muuta kuin Ruotsin suurin rockbändi. Tämäkin näkyi eilen, kun biisilista koostui pääasiassa konepainotteisista biiseistä ja vanhatkin klassikot vedettiin pääasiassa samalla modernilla konseptilla läpi. Ei koukuttanut yleisöä. Sen sijaan tunnelma nousi heti, kun Kent veti vahvuuksillaan (747 ja Vita hatten).
Sovitustenkin suhteen tehtiin eilen mun mielestä typeriä virheitä, kun oli muutettu juuri niitä asioita, jotka toimivat. Esim. Sockerissahan vahvuus ja koukuttavuus on nimenomaan rumpukompissa, joka rullaa läpi biisin ja kasvattaa biisin ympärilleen. Eilen tämäkin komppi oli muutettu. Toki biisi toimi edelleen melodisesti, mutta särmä oli kadonnut.
Yhden nukutun yön jälkeen pettymys on edelleen vallalla. Annan saman arvosanan keikalle kuin
@Nikke eli 2/5. Vanhassa Helsingin jäähallissa vedetty keikka on jäänyt ainakin muistikuviin 5/5 keikkana.
Edelleen ei myöskään suuremmin haittaa, että bändi lopettaa uransa, koska se tuskin olisi enää palannut vahvuuksilleen. Silti Kentin hieno musiikki jää edelleen elämään ja bändi on edelleen mulle se toinen maailman kahdesta kovimmasta bändistä. On ollut sitä noin 20 vuoden ajan ja on todennäköisesti hamaan loppuun asti.