Kent

[Nännimäinen]

Hiton hyvältä näytti ja kuulosti nähtyjen pätkien perusteella. Harmi etten jaksanut lähteä paikalle.

 

[tinkezione]

Minä oivalsin vasta eilen keikalla, että tämä Kent on oikeasti aivan käsittämättömän hieno yhtye. Miljöö varmasti teki osansa, kun keikka soitettiin 30-metristen puiden keskellä aukiolla ja soitto alkoi vasta vähän ennen auringonlaskua. Sakkiakin ilmestyi keikan alkuun mennessä varsin riittävästi; olisikohan paikalla ollut kuitenkin selkeästi viisinumeroinen määrä ihmisiä ja kaikki pelissä mukana. Tuo kontti/loisteputkiavaus oli vaikuttava kaikessa minimalistisuudessaan ja sitten, kun päästiin vauhtiin, niin tykitettiin kaikkien mahdollisten lamppujen säestyksellä niin hienosti, että isoa miestä taisi jossakin kohti vähän itkettääkin. Sounditkin olivat täysin kohdallaan. Minä tunnustan nyt ihan ääneen pitäväni Kentistä kovin paljon, vaikka olen joskus takavuosina pitänyt pumppua lähinnä en-minään.

vi ska alla en gång dö

(Youtubeenhan se linkki tosiaan vie.)

 

[ruoska]

Minä oivalsin vasta eilen keikalla, että tämä Kent on oikeasti aivan käsittämättömän hieno yhtye. Miljöö varmasti teki osansa, kun keikka soitettiin 30-metristen puiden keskellä aukiolla ja soitto alkoi vasta vähän ennen auringonlaskua. Sakkiakin ilmestyi keikan alkuun mennessä varsin riittävästi; olisikohan paikalla ollut kuitenkin selkeästi viisinumeroinen määrä ihmisiä ja kaikki pelissä mukana. Tuo kontti/loisteputkiavaus oli vaikuttava kaikessa minimalistisuudessaan ja sitten, kun päästiin vauhtiin, niin tykitettiin kaikkien mahdollisten lamppujen säestyksellä niin hienosti, että isoa miestä taisi jossakin kohti vähän itkettääkin. Sounditkin olivat täysin kohdallaan. Minä tunnustan nyt ihan ääneen pitäväni Kentistä kovin paljon, vaikka olen joskus takavuosina pitänyt pumppua lähinnä en-minään.

vi ska alla en gång dö

(Youtubeenhan se linkki tosiaan vie.)

Vähän kuin omalta näppikseltä, mutta aikaisemmin alkoi fanitus. Eipä itsekään tullut pidettyä bändiä juuri minään joskus 2000-luvun alkupuolella. Fanitus alkoi kunnolla Vapen & Ammunitionin levyn hankittua. Sen jälkeen kaikki vanhat kiekot piti hankkia, samaten uudet ja keikoille on pitänyt Suomessa päästä. Keikat ovat aina olleet aivan loistavia ja varsinkin tuo lavojen yksinkertaisuus on ollut pirun tyylikästä. Olen täysin myyty tähän bändiin ja odotan taas hetkeä, jolloin seuraavalle keikalle taas pääsee.

 

[tinkezione]

Vähän kuin omalta näppikseltä, mutta aikaisemmin alkoi fanitus. Eipä itsekään tullut pidettyä bändiä juuri minään joskus 2000-luvun alkupuolella.

Näin. Toki tietyt Kentin biisit on vuosien saatossa tulleet tutuiksi eikä ole tarvinnut radioiden kanavia vaihdella tai stereoita halkaista niiden soidessa, mutta ne on jotenkin aina menneet suoraan toisesta korvasta pihalle mukamas tylsänä puuhasteluna. Eipä enää.

 

[M10]

vi ska alla en gång dö

(Youtubeenhan se linkki tosiaan vie.)

Kuten hannes_ko joskus aikoja sitten sanoi, kyseessä on ehkä maailman paras biisi. Eikä se tosiaan ole kaukana totuudesta.

 

[Fordél]

Kuten hannes_ko joskus aikoja sitten sanoi, kyseessä on ehkä maailman paras biisi. Eikä se tosiaan ole kaukana totuudesta.

Ei ole kaukana vaan se on totuus:) Tosin kun juuri joku päivä kuuntelin 747 -biisiä niin pallottelin, että hakkaisko tää sittenkin Mannen i den vita hattenin. Päädyin kuitenkin pitämään pääni.

 

[heavy]

Kent postasi kotisivuilleen videon, jossa ilmoitetaan kuluvan vuoden olevan bänndin viimeinen. Tulossa on siis jäähyväislevy ja -kiertue.

Då Som Nu För Alltid - YouTube

 

[Schwein]

Kent postasi kotisivuilleen videon, jossa ilmoitetaan kuluvan vuoden olevan bänndin viimeinen.

Ei mikään suuri ihme varsinkaan kun ottaa huomioon, että musiikillinen taso on laskenut rankasti sitten tämän ketjun perustamisen. Aikansa kutakin. Onneksi Verkligen, Hagnesta Hill ja muut huippulevyt eivät katoa koskaan mihinkään.

 

[heavy]

musiikillinen taso on laskenut rankasti sitten tämän ketjun perustamisen

Joo, ei nuo viimeisen 10 vuoden aikana julkaistut enää mitään klassikoita ole olleet - viimeisin on jäänyt kokonaan hankkimattakin. Mutta livenä yhtye on toiminut edelleen ja viimeisen kerran Suomessa bändi on mahdollista nähdä 28.10. Hjartwall Areenalla ja 29.10 Vaasassa.

 

[LuKi]

Ei mikään suuri ihme varsinkaan kun ottaa huomioon, että musiikillinen taso on laskenut rankasti sitten tämän ketjun perustamisen. Aikansa kutakin. Onneksi Verkligen, Hagnesta Hill ja muut huippulevyt eivät katoa koskaan mihinkään.

No asioista, erityisesti makuasioista voi olla montaa mieltä. Itselleni Kent iskee koko tuotannon skaalallaan vahvasti. Kaverit ovat pystyneet aina jotenkin yllättämään ja uudistumaan. Kent on uskaltanut kokeilla ja irroittautua menestyskaavasta ihan omasta halustaan. Isolan, Hagnesta Hillin ja Vapen & ammunition- levyjen melodista rokkia olisi voinut veivata ja toistaa lisää, mutta Du och jag döden- synkistelyn jälkeen Kent veivasi Tillbaka till sammtidenin ja Rödin myötä konemusan ja elecktro-rockin suuntaan. Uudemmista levyistä Jag är inte rädd för mörkten on mielestäni erittäin ehjä kokonaisuus. Uusimmalta Tigerdrottingen-levyltä Mirage on hieno biisi, mutta Var är vi nu on noussut ehkä jopa parhaaksi Kentin kappaleeksi 747 ja Mannen i den vita hattenin rinnalle. Siinä voi silmät kiinni muistella omaa nuoruuttaan ja haikeana ajatella vanhenemista. Ehkä se on ikäkysymys, olen keski-ikäistynyt Bergin melankolian kanssa, saman ikäisiä kun ollaan.

Hieno lopetus hienolle yhtyeelle. Ei kehäraakkeina rahastamaan ja väsymään vaan suorin jaloin lavalta hautaan. Livenä vielä kerran, ehdottomasti. En gång till, grabbarna

 

[Schwein]

No asioista, erityisesti makuasioista voi olla montaa mieltä. Itselleni Kent iskee koko tuotannon skaalallaan vahvasti. Kaverit ovat pystyneet aina jotenkin yllättämään ja uudistumaan. Kent on uskaltanut kokeilla ja irroittautua menestyskaavasta ihan omasta halustaan. Isolan, Hagnesta Hillin ja Vapen & ammunition- levyjen melodista rokkia olisi voinut veivata ja toistaa lisää, mutta Du och jag döden- synkistelyn jälkeen Kent veivasi Tillbaka till sammtidenin ja Rödin myötä konemusan ja elecktro-rockin suuntaan. Uudemmista levyistä Jag är inte rädd för mörkten on mielestäni erittäin ehjä kokonaisuus. Uusimmalta Tigerdrottingen-levyltä Mirage on hieno biisi, mutta Var är vi nu on noussut ehkä jopa parhaaksi Kentin kappaleeksi 747 ja Mannen i den vita hattenin rinnalle. Siinä voi silmät kiinni muistella omaa nuoruuttaan ja haikeana ajatella vanhenemista. Ehkä se on ikäkysymys, olen keski-ikäistynyt Bergin melankolian kanssa, saman ikäisiä kun ollaan.

Hieno lopetus hienolle yhtyeelle. Ei kehäraakkeina rahastamaan ja väsymään vaan suorin jaloin lavalta hautaan. Livenä vielä kerran, ehdottomasti. En gång till, grabbarna

Hyvä kirjoitus. Se on juuri näin kuten makuasioista totesit. Minua itse asiassa harmittaa, että Kentin tuotanto tuon Tillbaka till samtidenin jälkeen (tai ehkä siitä alkaen) ei ole enää iskenyt. Ainahan sitä voisi jumittua tekemään saman levyn uudestaan, mutta ehkä kuitenkin on parempi pyrkiä uudistumaan. Olen jättänyt ostamatta useamman levyn tuohon Jag är inte rädd för mörket -levyyn asti, joskaan en siitäkään oikein syttynyt. Minun korvaani suurin ongelma on se, että sävelkynä on tylsynyt melkoisesti sitten Du och jag döden -levyn.

Mannen i den vita hatten on minunkin suuri suosikki, jota parhaimmillaan voi Joakim Bergin sanoin kuunnella "tippa silmässä ja hymy huulilla". Toisaalta myös aiemmin mainitsemani Verkligen-levyn menevät biisit surisevine kitaroineen uppoavat edelleen ja lujaa. Tuo levy on soundeiltaan ehkä hienoin minkä tiedän - eikä pelkästään Kent-mittapuulla.

Tämä olisi jo jonkun muun ketjun kamaa, mutta näin varhaiskeski-ikäisenä alan huolestuneena huomata, ettei uusia suosikkibändejä enää oikein tule. Tietysti vaikea niitä on bongatakaan, kun en enää edes tilaa mitään musiikkilehteä ja radion kuunteleminenkin on melko vähäistä. Ennemmin sitä pyörittää niitä samoja 90- ja 00-luvun suosikkilevyjä uudestaan. Mutta kysymys kuuluukiin, olenko vain minä keski-ikäistynyt, vai onko niin, että sellainen melodinen kitarapop-rock, jollaisesta pidän, yksinkertaisesti pois muodista?

Palaan vielä Kentiin sen verran, että tuo lopetusilmoitusvideo on varsin tyylikäs. Hauskasti siinä on bongattavissa matkan varrelta levynkansien hahmoja, kuten tyttö Hagnesta hillin kannesta, V&A:n tiikeri, B-puolikokoelman Huskyt, Tillbaka till samtidenin hevonen jne. Varmasti tulee myös tyylikkäät lopetuskeikat.

 

[Fordél]

Ei mikään suuri ihme varsinkaan kun ottaa huomioon, että musiikillinen taso on laskenut rankasti sitten tämän ketjun perustamisen. Aikansa kutakin. Onneksi Verkligen, Hagnesta Hill ja muut huippulevyt eivät katoa koskaan mihinkään.

Kentin musiikillinen taso alkoi oman mutun mukaan laskea samassa suhteessa kun basisti Martin Sköld alkoi saada roolia biisien teossa. Käsittääkseni hänen vaikutuksestaan koneet alkoivat saada yhä enemmän tilaa Kentin musiikissa ja kitarat jäivät enemmän taka-alalle. Tästä se alamäki sitten alkoi vaikkakin Du & Jad Döden on vielä aivan loistava levy. Ja myöhemmistäkin levyistä löytyy hyviä kokonaisuuksia, kuten Jag är inte rädd för mörkret. Kentin mittapuulla nämä viimeisimmät levyt vaan eivät ole "mitään" verrattuna Verkligeniin, Isolaan ja Hagnesta Hilliin, joka lienee se Kentin puhtaan rockkauden huipentuma ja yksi maailman parhaista levyistä.

Mannen i den vita hatten on minunkin suuri suosikki, jota parhaimmillaan voi Joakim Bergin sanoin kuunnella "tippa silmässä ja hymy huulilla".

Sama täällä. Tosin ikuinen kaksinkamppailu on, että Mannen i den vita hatten vai 747.

Tämä olisi jo jonkun muun ketjun kamaa, mutta näin varhaiskeski-ikäisenä alan huolestuneena huomata, ettei uusia suosikkibändejä enää oikein tule. Tietysti vaikea niitä on bongatakaan, kun en enää edes tilaa mitään musiikkilehteä ja radion kuunteleminenkin on melko vähäistä. Ennemmin sitä pyörittää niitä samoja 90- ja 00-luvun suosikkilevyjä uudestaan. Mutta kysymys kuuluukiin, olenko vain minä keski-ikäistynyt, vai onko niin, että sellainen melodinen kitarapop-rock, jollaisesta pidän, yksinkertaisesti pois muodista?

Kuin omalta näppikseltäni. Täysin samat mietteet ja pohdinnat täällä. Nykymusiikissa on omat hetkensä, mutta jotenkin määrä ja kertakäyttöisyys ovat korvanneet laadun ja hienot melodiat. En jaksa uskoa, että palaisin 2010-luvun piiseihin samalla tavalla, kun yhä uudestaan palaan 1990-luvun 2000-luvun alkupään levyihin. Toivotaan että melodinen kitarapop-rock palaa vielä joskus muotiin ja siten saadaan paljon lisää uusia tekijöitä.

Palaan vielä Kentiin sen verran, että tuo lopetusilmoitusvideo on varsin tyylikäs. Hauskasti siinä on bongattavissa matkan varrelta levynkansien hahmoja, kuten tyttö Hagnesta hillin kannesta, V&A:n tiikeri, B-puolikokoelman Huskyt, Tillbaka till samtidenin hevonen jne. Varmasti tulee myös tyylikkäät lopetuskeikat.

Tästäkin oltava samaa mieltä. Todella tyylikkäästi toteutettu ja pakko arvostaa nähtyä vaivaa. Lupaa hyvää lopetuskeikoille, joiden kohdalla yksi suurimpia kysymyksiä on: onko vika biisi Mannen i den vita hatten vai 747?

 

[Nännimäinen]

Aika moneen kaupunkiin pukkaa lisäkeikkaa, mutta Hjallishalli ei ihan vielä ole täynnä. Tänään on näköjään avattu loputkin yläkatsomot myyntiin. Permanto- ja alakatsomopaikat menivät lauantain aikana.

Mies valkoisessa hatussa on viimeinen biisi.

 

[LuKi]

Aika moneen kaupunkiin pukkaa lisäkeikkaa, mutta Hjallishalli ei ihan vielä ole täynnä. Tänään on näköjään avattu loputkin yläkatsomot myyntiin. Permanto- ja alakatsomopaikat menivät lauantain aikana.

Mies valkoisessa hatussa on viimeinen biisi.

Olin hyvisä ajoissa jonottamassa netissä lippuja Linköpingiin ja Tukholmaan. Ei mitään toivoa. Lisäkeikatkin oli jo illalla sold out. Ruotsiin ei käsittääkseni ole mihinkään enään lippuja saatavilla (Kiirunasta en ole varma). Hienosti hoidettu lopettaminen ja järjetön suosio. Osoittaa Kentin merkitystä ruotsalaisessa musiikin historiassa.

 

[-Ville-]

Olisiko kellään tietoa milloin mahdolliset lauantain lunastamattomat lippuvaraukset (jos sellaisia ylipäänsä edes oli, vai saiko lipun vain ns. rahaa vastaan?) avautuvat uudelleen myyntiin? E. Hartwallille.

 

[Kaiuni Alen]

Eilen Kent julkaisi viimeisen levynsä Då som nu för alltid, jonka voi kuunnella vaikka Spotifyssa. Maaliskuussa tosiaan julkaistiin Egoist-single (linkki YouTubeen), joka ei kuitenkaan tullut levylle.

En ole vielä ehtinyt kuunnella kaikki biisejä läpi, mutta ainakin Andromeda ja Vi är inte längre där (ja Egoist) kuulostivat parin kuuntelukerran jälkeen hyviltä. Levyn biiseistä tulee kyllä hyvin teema esille. Jos ei tykkää uudemmasta Kentistä, niin ei välttämättä tykkää niin paljon tästä albumista, mutta itselle sekä vanha että uusi tuotanto sopivat ihan hyvin.

Hartwallin keikalle on enää tasan 10 lippua jäljellä. Vaasassa lippuja on ollut saatavilla vain seisomakatsomoon parin kuukauden ajan.

 

[Nikke]

Pari kuukautta jäljellä keikoille ja tietyllä tapaa fiilis alkaa nousta. Toisaalta taas haikealtahan tämä tuntuu. Harmitusta tosin vähentää se ettei tämä viime vuosikymmenen uusi suuntaus oikein koskaan iskenyt. Itselle kuitenkin tuo aikakausi välillä Isola - Du & jag döden on "se" aikakausi. Onhan sen jälkeisissä levyissä vielä ollut hetkensä ja yksittäiset kappaleensa mutta trendi on kuitenkin ollut laskeva. Jos nyt sitten miettii tätä viimeisintä niin eihän tässä ole edes yhtään ns. hittipotentiaalia omaavaa kappaletta vaan tasaisen tylsää. Tennsoldater oikeastaan ainoa kappale joka jollain tapaa nousee esiin. Levyn päättävä Den sista sångenkin tuntuu laimealta kopiolta näihin klassisiin levyn viimeisiin kappaleisiin mutta kait tuossa nyt sitten päästään laulattamaan yleisöä siinä "The stars are up..." - kohdassa.

No, jospa lokakuussa sitten 747 päättäisi varsinaisen setin ja Mannen i din vita hatten koko konsertin niin voisihan sitä vaikka tirauttaa yhden kyyneleen yhden hienon aikakauden ja hienon bändin kunniaksi.

Rumbassa muuten ihan pätevä analyysi bändistä. Melankoliaa hyvinvointivaltiossa – jäähyväiset jättävän Kentin uran kohokohdat ja heikoimmat hetket - Rumba.fi

 

[Nännimäinen]

Jäähyväiskiertue on nyt käynnissä. Hyvältä kuulostaa ja näyttää! Muutama YouTube-klippi ohessa:

Utan dina andetag. On muuten kova sovitus!
Mannen i den vita hatten (16 år senare).
Kärleken väntar.

Ja klikkauksen takana Aftonbladetin rapsaa biisilistoineen: click!

 

[oiler99]

Helsingin keikalle tuli lisälippuja myyntiin. Alakatsomopaikkoja oli vielä jäljellä, joten kannattaa toimia nopeasti.

 

[Fordél]

Jäähyväiskiertue on nyt käynnissä. Hyvältä kuulostaa ja näyttää! Muutama YouTube-klippi ohessa:
Utan dina andetag. On muuten kova sovitus!

Hyvälle tosiaan näyttää ja tästä biisistä saatu hyvä uudenlainen sovitus. Toimii. Sen sijaan En timme en minutin sovitus, joka oli ikään kuin ajettu samasta myllystä läpi, ei toiminut. Olisi saanut olla kitaravoittoisempi, koske ne kitarathan ovat koko biisin sielu.

Keikan alku lupasi hyvää, sillä intro toimi, mutta 999 ei sopinut siihen perään lainkaan. Olisivat avanneet vaikka Spökstadilla, kuten aikanaan Globenilla.

Ja klikkauksen takana Aftonbladetin rapsaa biisilistoineen: click!

Toivottavasti Helsingissä ei mennä tolla listalla. Huonolle näyttää, koska poissa on todella moni klassikkobiisi ja tilalla välimallin biisejä (Kentin mittapuulla). Missä ovat esim. Kräm, Om du Var Här, Chans, Vinternoll2, Den dödä vinkeln. Sirviö kitaroineen esille näiden koneiden sijaan!

 

[xkouhiax]

Tänään. Mielenkiintoista nähdä millainen spektaakkeli on tarjolla. Toivon mukaan biisilista on suosiollinen.

 

[Fordél]

Olipahan huonot jäähyväiset Kentiltä. Biisilista oli ihan perseestä, sovitukset vedetty kaikki samalla idealla ja poljennolla eikä soundeissakaan ollut kehumista. Niistä muutamista hyvistä biiseistäkin osa onnistuttiin raiskaamaan sovituksilla ja koneilla.

Ainoastaan 747 ja Mannen i den vita hatten skulasivat, kun ne soitettiin suht orginaalein soundein ja sovituksin. Myös yleisöstä näki, että ne upposivat ihan eri tavalla ja tunnelmaa alkoi syntyä. Suurin osa biiseistä oli kuitenkin tasapaksua paskaa siihen verrattuna mitä Kent olisi voinut vetää eikä yleisökään suuremmin innostunut. Lopun Sista sången oli melkoinen antikliimaksi. 747 ja Vita hattenin jälkeen ei vaan voi vetää tollasta keskinkertaista rallatusta.

Puhtaat paperit vain tehosteille: valot ja videot toimivat hyvin.

Jätkät ei näytä tajuavan, että nää viime levyjen konebiisit ei ole mitään verrattuna aikaisempiin kitaravoittoisiin biiseihin. Oikeastaan ihan hyvä, että lopettavat, koska mitään annettavaa ei tunnu enää olevan.

Summa summarum, suuri pettymys.

Edit. Sama kappale kahteen kertaan, poistettu.

 

[heavy]

eikä soundeissakaan ollut kehumista

Ainakin miksauspöydän ja lavan väliin tuli erinomaiset soundit. Muutenkin tykkäsin, no se viimeinen biisi oli jo turha.

 

[Fordél]

Ainakin miksauspöydän ja lavan väliin tuli erinomaiset soundit. Muutenkin tykkäsin, no se viimeinen biisi oli jo turha.

Tarkotin tolla lähinnä sitä, että kitarat olivat 95 % ajasta vedetty ihan taustalle. Kitaroiden sijaan jylläsivät rummut/rumpukone/muut koneet/kiipparit.

 

[Nikke]

@Fordél in kanssa samaa mieltä - todella iso pettymys. Luulisi nyt kundien itsekin tajuavan että jos keikan ekan 10 biisin aikana ei yleisössä ole mitään ns. nostetta niin ei se yleisö silloin saa sitä mitä haluaisi. Toki bändillä on oikeus soittaa mitä haluavat ja olihan tuo settilistakin valitettavasti jo aikalailla arvattavissa mutta pitikö ne muutamat vanhat hititkin ängetä siihen konemusasoundiin joka ei nyt vaan toimi?

Suurin positiivinen yllätys taisi tänään olla se että huomasin maksaneeni lipusta vähemmän kuin mitä muistin.