Nännimäinen
Jäsen
Hiton hyvältä näytti ja kuulosti nähtyjen pätkien perusteella. Harmi etten jaksanut lähteä paikalle.
Minä oivalsin vasta eilen keikalla, että tämä Kent on oikeasti aivan käsittämättömän hieno yhtye. Miljöö varmasti teki osansa, kun keikka soitettiin 30-metristen puiden keskellä aukiolla ja soitto alkoi vasta vähän ennen auringonlaskua. Sakkiakin ilmestyi keikan alkuun mennessä varsin riittävästi; olisikohan paikalla ollut kuitenkin selkeästi viisinumeroinen määrä ihmisiä ja kaikki pelissä mukana. Tuo kontti/loisteputkiavaus oli vaikuttava kaikessa minimalistisuudessaan ja sitten, kun päästiin vauhtiin, niin tykitettiin kaikkien mahdollisten lamppujen säestyksellä niin hienosti, että isoa miestä taisi jossakin kohti vähän itkettääkin. Sounditkin olivat täysin kohdallaan. Minä tunnustan nyt ihan ääneen pitäväni Kentistä kovin paljon, vaikka olen joskus takavuosina pitänyt pumppua lähinnä en-minään.
vi ska alla en gång dö
(Youtubeenhan se linkki tosiaan vie.)
Vähän kuin omalta näppikseltä, mutta aikaisemmin alkoi fanitus. Eipä itsekään tullut pidettyä bändiä juuri minään joskus 2000-luvun alkupuolella.
Kuten hannes_ko joskus aikoja sitten sanoi, kyseessä on ehkä maailman paras biisi. Eikä se tosiaan ole kaukana totuudesta.
Kent postasi kotisivuilleen videon, jossa ilmoitetaan kuluvan vuoden olevan bänndin viimeinen.
Joo, ei nuo viimeisen 10 vuoden aikana julkaistut enää mitään klassikoita ole olleet - viimeisin on jäänyt kokonaan hankkimattakin. Mutta livenä yhtye on toiminut edelleen ja viimeisen kerran Suomessa bändi on mahdollista nähdä 28.10. Hjartwall Areenalla ja 29.10 Vaasassa.musiikillinen taso on laskenut rankasti sitten tämän ketjun perustamisen
Ei mikään suuri ihme varsinkaan kun ottaa huomioon, että musiikillinen taso on laskenut rankasti sitten tämän ketjun perustamisen. Aikansa kutakin. Onneksi Verkligen, Hagnesta Hill ja muut huippulevyt eivät katoa koskaan mihinkään.
No asioista, erityisesti makuasioista voi olla montaa mieltä. Itselleni Kent iskee koko tuotannon skaalallaan vahvasti. Kaverit ovat pystyneet aina jotenkin yllättämään ja uudistumaan. Kent on uskaltanut kokeilla ja irroittautua menestyskaavasta ihan omasta halustaan. Isolan, Hagnesta Hillin ja Vapen & ammunition- levyjen melodista rokkia olisi voinut veivata ja toistaa lisää, mutta Du och jag döden- synkistelyn jälkeen Kent veivasi Tillbaka till sammtidenin ja Rödin myötä konemusan ja elecktro-rockin suuntaan. Uudemmista levyistä Jag är inte rädd för mörkten on mielestäni erittäin ehjä kokonaisuus. Uusimmalta Tigerdrottingen-levyltä Mirage on hieno biisi, mutta Var är vi nu on noussut ehkä jopa parhaaksi Kentin kappaleeksi 747 ja Mannen i den vita hattenin rinnalle. Siinä voi silmät kiinni muistella omaa nuoruuttaan ja haikeana ajatella vanhenemista. Ehkä se on ikäkysymys, olen keski-ikäistynyt Bergin melankolian kanssa, saman ikäisiä kun ollaan.
Hieno lopetus hienolle yhtyeelle. Ei kehäraakkeina rahastamaan ja väsymään vaan suorin jaloin lavalta hautaan. Livenä vielä kerran, ehdottomasti. En gång till, grabbarna
Ei mikään suuri ihme varsinkaan kun ottaa huomioon, että musiikillinen taso on laskenut rankasti sitten tämän ketjun perustamisen. Aikansa kutakin. Onneksi Verkligen, Hagnesta Hill ja muut huippulevyt eivät katoa koskaan mihinkään.
Mannen i den vita hatten on minunkin suuri suosikki, jota parhaimmillaan voi Joakim Bergin sanoin kuunnella "tippa silmässä ja hymy huulilla".
Tämä olisi jo jonkun muun ketjun kamaa, mutta näin varhaiskeski-ikäisenä alan huolestuneena huomata, ettei uusia suosikkibändejä enää oikein tule. Tietysti vaikea niitä on bongatakaan, kun en enää edes tilaa mitään musiikkilehteä ja radion kuunteleminenkin on melko vähäistä. Ennemmin sitä pyörittää niitä samoja 90- ja 00-luvun suosikkilevyjä uudestaan. Mutta kysymys kuuluukiin, olenko vain minä keski-ikäistynyt, vai onko niin, että sellainen melodinen kitarapop-rock, jollaisesta pidän, yksinkertaisesti pois muodista?
Palaan vielä Kentiin sen verran, että tuo lopetusilmoitusvideo on varsin tyylikäs. Hauskasti siinä on bongattavissa matkan varrelta levynkansien hahmoja, kuten tyttö Hagnesta hillin kannesta, V&A:n tiikeri, B-puolikokoelman Huskyt, Tillbaka till samtidenin hevonen jne. Varmasti tulee myös tyylikkäät lopetuskeikat.
Aika moneen kaupunkiin pukkaa lisäkeikkaa, mutta Hjallishalli ei ihan vielä ole täynnä. Tänään on näköjään avattu loputkin yläkatsomot myyntiin. Permanto- ja alakatsomopaikat menivät lauantain aikana.
Mies valkoisessa hatussa on viimeinen biisi.
Jäähyväiskiertue on nyt käynnissä. Hyvältä kuulostaa ja näyttää! Muutama YouTube-klippi ohessa:
Utan dina andetag. On muuten kova sovitus!
Ja klikkauksen takana Aftonbladetin rapsaa biisilistoineen: click!
Ainakin miksauspöydän ja lavan väliin tuli erinomaiset soundit. Muutenkin tykkäsin, no se viimeinen biisi oli jo turha.eikä soundeissakaan ollut kehumista
Ainakin miksauspöydän ja lavan väliin tuli erinomaiset soundit. Muutenkin tykkäsin, no se viimeinen biisi oli jo turha.