Olen myös nyt muutamaan kertaan kuunnellut tuota uutta levyä. Pakko sanoa, että jos vertaa Tillbaka till samtideniin ja sen ensimmäisiin kuuntelukertoihin, olen tästä levystä innostuneempi. Tiedä sitten, johtuuko siitä, että tällä kertaa osasi odottaa elektromaisempaa kamaa. Itselleni ykköseksi nousseen Du & Jag Dödenin ja TTS:n ero oli niin suuri, että melkein parku tuli. Ahkeran kuuntelun jälkeen TTS:kin löysi paikkansa minun Kent-maailmassani ja kyseistä levyä soitan ihan yhtä usein kuin muitakin. Nyt olen jo vakuuttunut, että tämä uusi Röd tulee soimaan soittimessani / iPodissani tiuhaan tahtiin tulevaisuudessa, vaikka onkin vasta ensikuuntelut menossa.
Alkupään kappaleet ovat aika mukaansatempaavia, ja ainakin itseäni alkaa tanssittaa aika paljonkin näitä kuunnellessa. Silti tällä hetkellä eniten korvaa miellyttää Sjukhus. Sen loppu on melko lähellä sitä "vanhaa Kentiä", että sen vuoksi taitaa nousta tällä hetkellä suosikiksi. Huomautan kylläkin, että tämä uudempi Kent uppoaa minuun ihan yhtälailla kuin vanhakin. Syvempien analyysien ja fiilisten paikka on myöhemmin sitten, kun tämä platta on alkanut avautua enemmän. Kohta ryhdyn kuuntelemaan tätä oikein ajatuksella ja tekstejä samaan aikaan seuraten.
Jos joku ostaa ihan fyysisenä levynä tämän, niin... no, vihkosen taide on hieman epäilyttävää. Itse ainakin kauhistuin, kun avasin levykotelon ja vihkosen takakannessa oli
tästä Suojelusenkeli-kuvasta melkoisen ristiriitainen muunnos (lapset olivat mustia ja enkelin naaman päällä oli Ku Klux Klanin naamio). Ei oikein tiennyt, mitä tästäkin ajattelisi. Onko se mauttomuutta vai taidetta? Raja on häilyvä. Vihkosta selatessa hoksasin myös, että jo
En himmelsk drog -videossa on ilmeisesti KKK:ta taustalla. Eipä senkään tajuamiseen sitten sen kauempaa mennyt...
