Mun vaatimaton mielipiteeni tämän vuoden Conn Smytheen on se, että jos tekee kaikkien aikojen neljänneksi eniten pisteitä yhden kevään aikana ja rikkoo Wayne Gretzkyn nimissä olleen syöttöennätyksen, sekä johtaa finaaleissa kyykyssä olleen joukkueensa seiskaotteluun, niin kyllä silloin on koko playoff-kauden tärkein pelaaja.
Tämä on hyvä näkemys, ja kyllä minäkin hänelle tuon pytyn suon, mutta haastan kuitenkin palkinnon ilmiselvyyden ja McD:n ylivoimaisuuden näissä playoffeissa.
Ensinnäkin nuo pisteet. Onhan tuo kova luku, mutta jos rehellisiä ollaan, niin aika iso osa noista tuli luokattoman Kingsin ja ykkösmaalivahtinsa loukanneen Vancouverin kustannuksella. Dallas oli kova vääntö, vaikka hekin kärsivät pahoista loukkaantumisista, ja kyseisessä sarjassa McD oli MVP. Kingsiä ja Vancouveria vastaan McD poimi paljon syöttöpisteistä, mutta noissa kahdessa sarjassa Zach Hyman, Draisaitl ja Bouchard olivat vähintäänkin yhtä hyviä murjomaan ”heittopussia ja alisuorittajaa (Vancouver oli yllättävän isoissa hankaluuksissa jo Nashvillen kanssa)”. Hyman ja Draisaitl pimennettiin finaalissa, mutta esimerkiksi Hyman 16 maalia - se on kova luku. Maali kuitenkin aina tehdään, kakkossyöttöjä ropisee tilille välillä puoli-ilmaiseksi. Bouchard 32 pistettä puolustajalle. Kova luku sekin. Mutta jos mennään vielä finaaliin, McD oli 4. Ja 5. pelin jeesus. 3. pelissä hän sai kaksi syöttöpistettä laittaessaan kiekkoa viivalle, josta se ammuttiin ruuhkaan, mutta muutoin hän oli kaksi erää siinäkin aika lailla valjaissa. Omasta mielestäni Edmontonin MVP finaaleissa oli maalivahti Skinner, vaikka McD olikin noiden kahden pelin (4. ja 5.) paras pelaaja. Mutta kokonaisuudessa voin kyllä sanoa, että McD oli Edmontonin paras pelaaja playoffeissa. Hän oli Edmontonin hyökkäyspelin liideri, siinä missä Barkov oli Floridan puolustuspelin. Edmonton kuitenkin eli alkuun pitkälti hyökkäyspelinsä kautta, sillä Skinner vuosi Kingsiä ja Vancouveria vastaan pahasti.
Verrataanpa sitten McD:tä äänestyksessä toiseksi tulleeseen Barkoviin. Floridan playoff-urakka oli paljon haastavampi kuin Edmontonin. Tampa alkaa hiipua, mutta on se silti paljon hankalampi playoff-joukkue kuin Kings. Vasilevski, Kucherov, Hedman, Point, Stamkos. Vaarallisia pelaajia, jotka osaa pelata playoff-kiekkoa. Toisella kierroksella Boston. Kolmannella runkosarjan voittanut Rangers. Lähdetään nyt vaikka siitä, että jos Edmonton olisi kohdannut nämä kolme joukkuetta, näiden tulikuumat maalivahdit ja Allstars-pakit, olisiko McD ja hänen ympärilleen rakennettu superkenttä tehnyt yhtä paljon pisteitä? Väitän että ei. Se, että Barkov pelasi näiden joukkueiden parhaita vastaan, pimensi heidät lähes täysin ja onnistui siinä sivussa tehtailemaan lähemmäs parikymmentä pistettä, on tosi kova saavutus. Edmonton olisi todennäköisesti voittanut Kingsin ilman McD:tä ja mahdollisesti myös Vancouverin, niin sekaisin he olivat jo Nashvilleä vastaan. Florida taas, jonka peli perustui hyvään puolustamiseen, olisi ollut isossa pulassa jos Kucherov olisi saanut syöttöklinikan pystyyn, viimeistään Bostonia vastaan. Barkovin rooli oli iso. Molempiin suuntiin. Mutta sanotaan silti, että he olivat yhtä tärkeitä joukkueilleen finaaliin tultaessa.
Finaali McD vs. Barkov. Sanoisin, että Barkov oli kovempi kolmessa ensimmäisessä pelissä ja McD kahdessa seuraavassa, ja tosiaan johti Oilersin uuteen nousuun - tosin iso osa tästä meni Floridan omaan piikkiin. 6. pelissä Barkov oli hyvä, teki 2 maalia (joista toinen hylättiin parin sentin paitsiona - se ei kuitenkaan himmennä Barkovin pelisuoritusta). McDavid pimennettiin. Seiskapelissä McDavid jäi jälleen nollille. Barkov sai plussan voittomaaliin, otti aloitusvoitot yli 80%:sti ja oli pääarkitehti siinä, ettei McD ja Drai päässeet esille. Tämän lisäksi seiskapelissä Barkov teki uuden playoffien kiekonriistoennätyksen, ja johdatti joukkueensa Stanley Cup mestariksi - siitä huolimatta, että joukkueella oli varmasti käsittämättömät paineet seiskapeliin. ESPN mainosti ennen peliä, että ”tekeekö Florida urheiluhistorian kovimman sulamisen seiskapelissä”. Ja tästä muuten iso hatun nosto Bobille. Vaati noissa paineissa melkoiset hermot kasata itsensä ja palata voittavaksi maalivahdiksi.
En halua vähätellä McD:n saavutuksia, ja onhan se taidoiltaan ylivertainen heppu, mutta jos katsoo noita Barkov-highligtseja pelkästään finaalisarjassa, niin kyllähän tuo oli melkoinen kahden suunnan peto, joka viljeli ison määrän huipputekopaikkoja ketjukavereilleen, eikä olisi ollut mielestäni vääryys jos pytty olisi mennyt Barkoville. Tärkein pelaaja on yleensä pelaaja, joka on isoimmassa roolissa sen kaikkein tärkeimmän saavuttamisessa (Stanley Cupin, ei ennätysten rikkomisessa). Vaikka kyllä itsekin tiesin, että McD pytyn saa noista sinun edellä mainitsemistasi syistä.