Tuomas Pihlman herätti Tapparan
Porista ei tule mitään hyvää, paitsi olutta. Varsinkaan sieltä ei tule mitään hyvää jääkiekkoon liittyvää, ei edes tuomareita. Kaksikko Levonen-Boman jättivät pillit, silmät ja sääntökirjat kotiin ja palasivat ajassa taaksepäin sallien helvetinmoisen häirinnän, sitomisen, mailankäytön ja estämisen. Tästä hyötyi luonnollisesti JYP, joka oli selväst tiedostanut millä linjalla tosipelit pelataan ja ottelun alussa Tappara ei ollut ollenkaan valmis pelaamaan ilman silkkihanskoja.
Kuten pahasti pelkäsin, Tappara tuli otteluun runkosarjan lopusta tutulla virkamiesvaihteella. Peruspelaaminen ei vain yksinkertaisesti riitä, varsinkin kun JYP tuli silminnähden nälkäisempänä. Jyväskyläläiset dominoivat Tapparan päädyn kulmapaineissa ja kotijoukkue oli ajoittain pahasti purjeessa ja torjunnat 1. erästä kertovat paljon.
Tahti ei näyttänyt muuttuvan 2. erän alkussakaan ja sisäinen pessimisti heräsi epäilemään onko Tapparasta playoff-joukkueeksi. Mutta sitten astuivat esiin pelin ratkaisijat Tuomas Pihlman, Levosen ja Bomanin syötöstä. Ensin tuomarit tekivät kotijoukkueelle pari kunnon oikeusmurhaa - Pikkarainen sai mailasta naamaansa (tahaton tilanne), jota ei tietenkään huomattu. Tämän jälkeen Sami Venäläiselle vihellettiin todella heppoinen jäähy korkeasta mailasta ja vielä toinen mokoma Halmeelle kampituksesta. Hakametsässä ja Tapparan pelaajien kypärissä alkoi olla havaittavissa lievää kiehumista, videotaulun vielä näyttäessä tilanteet hidastuksina. Tuomas Pihlman päätti lyödä löylyä kiukaalle huitaisemalla Lehtoa kintaille torjunnan jälkeen, josta syntyi pienimuotoinen painiottelu joka tasoitti jäähytilannetta. Mutta mikä tärkeintä, Pihlmanin rottailu ja siitä seurannut nujakointi herättivät kotijoukkueen virkamiehen päiväuniltaan. Jos JYP olisi tehnyt ylivoimallaan maalin, niin veikkaan että Tapparan konseptit olisivat seonneet ja JYP olisi päässyt puolustamaan johtoaan voitokkaasti.
Mutta toisin kävi. Kuin taikaiskusta pelin virtaussuunta kääntyi käytännössä koko loppupelin ajaksi, ellei viimeistä 4 minuuttia lasketa, Tapparan vetäydyttyä kuoreensa. Tappara sai kuin taikaiskusta hyökkäyksiinlähtöihin ja keskialueen ylityksiin tekemisen meininkiä ja JYPin puolustusviisikko alkoi hajoilla. Joukkue joutui roikkumaan ja rikkomaan ja vaikka näistä suurin osa menikin puusilmäisiltä tuomareilta ohi, sai Tappara voittomaaliin vaaditun ylivoiman. Teko paikkoja tosin alkoi syntymään tämän tästä myös 5-5 pelissä.
Yhteenvetona todettakoon, että JYP oli hyökkäyspään vääntöpelissä yllättävän vahva. Toisaalta akilleen kantapääksi veikattu puolustus osoitti hajoamisen merkkejä, kun Tappara sai kulmarulettinsa kulkemaan. Immosen kenttä uurasti kentällä aivan valtavasti ja 3. erässä pelasi usein joka toista vaihtoa. Kentän pelistä suuri osa energiasta meni kuitenkin laidoissa vääntämiseen ja varsinkin ketjunjohtaja näytti puhaltavan melko raskaasti vaihtoon tullessaan. Tuokkola pelasi varmasti, vaikka tasoitusmaalissa taisi käydä pieni lapsus.
Tapparalla Ojasen takki näytti aika tyhjältä, mutta JYP puolustuksen avauduttua 3. erässä Tapparan ykkönenkin sai tekopaikkoja sentterin petratessa. Koskela on hyvä, mutta tarvitsee tutkapariltaan apuja. Sen sijaan Tapparan nuorisokentälle JYP ei löytänyt päällystakkia - kakkonen oli ainoa kenttä joka pystyi tekemään hyökkäyspeliä koko 60 minuuttia. Tapparan kolmosta käytettiin ottelun alussa Immosta vastaan, mutta lopussa vaihtojärjestys sekottui Dufvan kuormittaessa surutta ykköstään. Kiilholma tökki ja härnäsi Immosta minkä ehti ja Saviano karvasi kiekkoja ansiokkaasti. Tapparan nelonen oli ongelmissa jos joutui JYPin kärkiketjuja vastaan, mutta pärjäsi JYPin 3-4 ketjuille hyvin. Peli oli Lehdolle hankala, sillä selkeitä laukauksia tuli vähän ja JYP sai tekopaikkansa lähelle - vain yksi omiin joten mainio suoritus. Vähämaalisessa ottelussa on vaikea pakkeja moittia, mutta Aalto - Benoit oli ainakin unessa ottelun alussa. Kimmo Pikkarainen taas oli löytänyt sisäisen jääkiekkoilijansa ja pelasi aivan eri peliä kuin runkosarjassa - jopa taklasi!
Erittäin tärkeä voitto ja nyt Jyväskylään ei tarvitse lähteä apina selässä. Perjantaina on varmasti Hippoksella kova peli ja hieno tunnelma. Loppukaneetiksi heitän kysymyksen siitä, miten Immosen kenttä jaksaa pitkässä sarjassa tiheässä ottelutahdissa, kun jo tänään alkoi maestron otteissä näkyä väsymistä ja jopa turhautumista? Tappara niinikään tarvitsee tehoja Ojasen kentältä - ei papalta voi mahdottomia vaatia, mutta kohtuuttomalta tuntuisi sekin, että johtava rooli jäisi Lehterän kentälle.