Vielä kun rock-musiikissa tapahtuisi jotain jännää ja merkittävää, mutta ei. Mistä näiden nuorten pitäisi tarkalleen ottaen innostua? Bändeistä, jonka jäsenten keski-ikä lähenee 80 ikävuotta, vai bändeistä, jonka edelliset merkittävät levyt on tehty ajalla ennen Kekkosen kuolemaa? Grunge ja 90-2000-luvun taitteen brittirock oli jotain mikä edellisen kerran on hieman keikuttanut venettä, sen jälkeen rockista on valitettavasti tullut ummehtuneisuudessaan johonkin Leninin mausoleumiin verrattavissa oleva nostalgiatrippi, joka ei millään tavalla voi puhutella tämän hetken nuorisoa. Ja kuten täällä palstallakin hyvin huomataan, hirttäytymällä epätoivoisesti menneeseen pidetään huoli siitä, ettei näin tapahdu vastakaan.