Mielestäni myös ehdtottomati suuntaus on sinänsä terve, että maksetaan parhaat pelivuodet edessä oleville pelaajille, eikä enää iäkkäille UFA-pelaajille kalliita eläkesopimuksia.
Yhtään mikään ei viittaa siihen, että joukkueet eivät enää joutuisi maksamaan pelaajille täyttä liksaa ns. pappavuosista.
Joukkueilla on toistaiseksi ollut nuo RFA-vuodet todella merkittävä vipuvarsi. Se on toki edelleen alemman talentin kanssa, mutta eliittipelaajien kohdalla sen merkitys on koko aika rapistunut.
Nähdäkseni tämän trendin aloitti Aaron Ekbladin maksimiputuinen sopimus, joka oli ja on edelleen cap hitiltaan kaikkein kallein puolustajan tekemä sopimus heti ELC:n jälkeen. Tuota cap hittia ei selitä yhtään mikään muu. Tätä sitten seurasivat Draisaitl, McDavid ja Eichel. Vaikuttaa myös hieman siltä, että tähän tuo ryhmä jäi. Tuossa vaiheessakin jo kuitenkin oli selvää, että pelaajat saivat vedettyä merkittävän virstanpylvään.
McDavidin sopimuksen olisi kuvitellut asettavat niin selkeän benchmarkin, ettei yksikään pelaaja olisi tuota enää pystynyt ikään kuin nokittamaan. En usko hetkeäkään, että esimerkiksi Buffalon ja Eichelin sopimusneuvotteluissa oli miltään osin kyse vuosien määrästä (tätä ei myöskään neuvotteluiden aikaiset raportit puolla). Kyllä kyse oli siitä, että 8-vuotinen pahvi oli itsestään selvä lähtökohta, ja kyse oli sitten sopimuksen arvosta.
Tähän nähden tuntuukin täysin käsittämättömältä, että Matthews pystyi ylipäänsä hilaamaan cap hittinsa toiseksi korkeimmaksi koko liigassa ja sen historiassa ja vieläpä saamaan kolme vuotta sopimuksen pituudesta pois. Olen lähes 100 % varma, että tätä eivät vakavissaan niin Eichelin kuin McDavidin leiri edes yrittäneet, vaikka aivan varmasti olisivat siihen tarttuneet, jos sitä olisi tarjottu. Kuten olen jo toistuvasti sanonut, että Dubas sen sijaan sai ajettua itsensä siihen asemaan, että kivekset roikkuivat niin herkullisesti esillä, että eipä Matthewsin leirin tainnut tarvita kuin vähän puhallella niihin, niin Dubas tiesi jo, että nyt on kivekset sellaisessa vaaravyöhykkeessä, että parempi ottaa vain se kulli suuhun.
Marnerin sopimuksen osalta tuota yhtä "lisävuotta" voi pitää jonkinasteisena torjuntavoittona Dubakselle, mutta ottaen huomioon myös sopimuksen cap hitin, se on vähän sama kuin saisi nessupaketin siinä vaiheessa, kun ripulipaskat jo valuu kummastakin puntista.
Tuo palkkakatto toki aiheuttaa sen, että pelaajille menevä rahan määrä pysyy about vakiona. Se on sitten se ruokaketjun alapää, joka joutuu tinkimään palkastaan sen seurauksena, että eliittitalentti tulee sen about 15 vuotta nauttimaan "markkinahintaista" ansiota. Toisaalta veikkaisin aika pian nyt nähtävän noiden jäljellä olevien RFA-pelaajien sopimusten muodossa, näyttääkö Dubas nyt vain täydeltä pelleltä vai onko lohdutuspalkintona se, että sai vedettyä muut joukkueet mukaan karuselliin, mikä tietenkin tasoittaisi kilpailutilannetta Dubaksen näkökulmasta.
Muissa neuvotteluissa taitaa mennä vielä hetki, kun osapuolet asemoivat itsensä uudestaan tuon Marnerin sopimuksen johdosta.