Miksei ne middle-6 pelaajat tingi palkoistaan?
Matthews 11,634,000
Tavares 11,000,000
Marner 10,893,000
Nylander 6,962,366
= 40,489,366
Yhteensä Capfriendly näyttää lukemaa 55,251,966 Toronton hyökkääjille, eli sellainen 3/4 on kiinni neljässä hyökkääjässä. Ei tuosta kovin montaa miljoonaa voi muilta ottaa pois, sen verran minimeillä moni hyökkääjä vetää jo valmiiksi. Jos tuossa nyt joku LTIR tai vastaava vaikuttaa eksakteihin numeroihin, niin se ei muuta isoa kuvaa sinänsä: Torontolla on jäätävän paljon kiinni kourallisia pelaajia, ja muualta on vaikea merkittäviä säästöjä saada.
Onko Torontolla mahdollisuudet voittaa Cup? No totta helvetissä on. Olisin yllättynyt, jos esimerkiksi vedonlyönnin kertoimet eivät asettaisi yli puolia joukkueista epätodennäköisemmin Cuppia nostavaksi. Olisiko mahdollisuudet paremmat, jos tuosta neljän jätkän porukasta olisi saatu raavittua huippupakin liksan verran säästöön sitä pakkia varten? No ehdottomasti.
Montako prosenttia keskimääräinen jatkoaikaan kirjoittava duunari olisi valmis pudottamaan kuukausipalkkaansa saadakseen ohuesti paremman mahdollisuuden voittaa Stanley Cup?
Skaala on niin eri, että vertailussa ei ole järkeä. Uskallan väittää, että kohtuullisen moni täältä tienaa alle 0,5% Marnerin ansioista, omaa huomattavasti heikommat mahdollisuudet tienata duunarin näkökulmasta poikkeuksellisen suuria summia muilla laillisilla keinoinoilla (yhteistyösopimukset, "ylijäävän" varallisuuden sijoittaminen, jne.) ja vähän eri mahdollisuudet on suunnitella tulevaisuutta. Jos Jatkoajan duunari ottaa 90% liksastaan pois, niin paria poikkeusta (oletan täällä sellasia olevan) lukuunottamatta siinä ei paljoa edes vuokria ja safkoja makseta ilman Kelan tai sossun tukea. Jos Marner ottaa 90% liksastaan pois, uskallan väittää hänen silti tienaavan selkeästi enemmän kuin kovatuloisin prosentti Jatkoajassa. Enkä mä nyt todellakaan sano, että Marnerilla olisi yhtään mitään syytä ottaa tuollaista alea. Isot rahat hän on ansainnut.
Jos urheilumaailmasta hakee verrokkeja, niin yllättävän moni on tinkinyt tietyssä vaiheessa uraa liksastaan saavuttaakseen sen suurimman mahdollisen pytyn. Kaudelle 2005-06 Capfriendly näyttää Selänteelle miljoonan liksaa. Melko edullinen pelaajalle, joka 80 otteluun teki 40+50 sillä kaudella. Oli joo polvivaivoja ollut, kausi 2003-04 meni penkin alle ja seuraavan lockoutin ajan kuntoutti itseään. Silti, miljoona on vähän. Tai että 1,125ppg tehnyt liigan 10. paras maalintekijä ja 13. paras pistemies teki tuon jälkeen 3,75m diilin. Ja joku Kariya otti 10 millin diilin jälkeen 1,2 millin lapun seurasta, joka oli paperilla varmaan sarjan lähtökohtaisesti suurin mestarisuosikki. Tai taannoin NBA:n puolella Dirk Nowitzkyn kerrottiin (
Forbes) ottaneen ihan huolella vähemmän rahaa oman joukkueensa etujen takia. Nuo Nowitzkyn pöydälle jättämät summat ovat kokonaisuudessaan erittäin mykistyttäviä, mutta kuvaavat hyvin mielestäni tilannetta: jokainen miljoona (tai kymppimilli) ei välttämättä ole enää tietyssä vaiheessa sen arvoisia, että menestymismahdollisuudet painetaan alhaisemmiksi ja että ainoa hyvä kaudesta käteen jäävä asia olisi se palkkashekki. Jonka vaikutusta ei edes arkipäivässä enää niillä tienesteillä välttämättä edes huomaa käytännössä.
Noi kärkiäijät tienaa melko helposti useamman kymmentä milliä uransa aikana, moni ihan nettonakin riippumatta asuinpaikasta. Tuossa vaiheessa sillä tuskin on omaan hyvinvointiin merkitystä, vaikka ottaisi sen millin tai pari bruttona ajoittain takkiin. Sen sijaan sillä voi olla merkittävä vaikutus mm. viihtyvyyteen seurassa, joka vie sulta paljon aikaa ja jonka eteen pistät terveyden tiskiin joka ilta. Keskimäärin on kivempi voittaa kuin hävitä, ja mitä nyt eri pelaajat ovat puhuneet, niin ne Cupit ovat melkoisia huippuhetkiä. Se uhrattu milli tai pari voi tuoda melkoisen paljon lisää iloa peliin, koko iän kestäviä muistoja ja tuloja muuta reittejä pitkin. Ilman, että se millin tai parin menetys näkyisi mitenkään erityisesti sun arjessa tilin kokonaissaldo huomioiden.
Heitetään nyt hatusta luvut ja nimet, mutta sanotaan nyt vaikka että Connor McDavid olisi suostunut 100m/8y diilin sijasta 75m/8y diiliin. Toki tuossa jää enemmän rahaa ottamatta kuin mitä mä todennäköisesti tulen koskaan tienaamaan elinaikanani. Tuo olisi varmasti helpottanut Oilersin kykyä rakentaa joukkuetta, tuonut painetta muille tulla vastaan palkkapyynnöissään ja sementoinut McDavidille sellaisen aseman erityisesti Edmontonissa, että vielä sadan vuoden päästäkin joka toinen poika nimetään Connoriksi ja paikalliset kumartavat miehen patsaan edessä. Ja silti pelkästään tuosta diilistä olisi jäänyt sellaiset massit, että niillä jokainen miehen jälkeläinen voisi joko elää vapaaherran elämää, tai rahat ryssittiin niin pahasti ettei se 100m/8y olisi siinä konkassa auttanut. Ja ei niiden uran kokonaisansioiden pelkästään hokin saralta tarvitse aivan kauheasti laskea, jos yhdessä pitkässä diilissä ottaa alea mestaruusmahdollisuuksien parantamiseksi ja ei lopulta vedä viittä kautta putkeen harmaapartaisena veteraanina alehinnalla contenderista toiseen.