Pelaajan menetyksen riski on aina olemassa, on se sopimus mitä tahansa väliltä 4-8 vuotta. Samoin kuin se, että ne perkeleet pyytävät enemmän palkkaa tulevaisuudessa. Se ei kuitenkaan ole mikään varsinainen syy pitää jotain sopimusta huonona.
Ylipäätään välillä tunnutaan unohtavan, että sopimuksen tekemiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Sen takia niissä tehdään kompromisseja, pituuden, arvon, pykälien, you name it kohdalla, etenkin huippujen kanssa. Sanelupolitiikka kuuluu rautaesiripun tms taakse.
P.S. Matthewsin kohdalla muistelen kuulleeeni, että herra olisi voinut tehdä 3-vuotisen sopparin noin 9 miljoonan dollarin caphitilla. Se ei kuitenkaan ollut kelvannut seuralle, minkä takia oli päädytty 5-vuoden sopimukseen.
Elliotte Friedman oli muistaakseni se joka asiasta podcastissaan jutteli. Ihan varma en kuitenkaan Friedmanista ole, sillä podcastin kuuntelusta on aikaa jo hetkinen.