Pitikin ottaa puheeksi "vittumaisimmat HIFK:n playoffputoamiset" - heti tuli lisää puukkoa haavaan 2004 Kärppä-sarjan muodossa, argh! Tuossa sarjassahan HIFK oli voittamassa himassa -ja oliko pistämässä sarjaa jopa poikki silloin?- kun kaksikko Pärssinen & Lundell perseili Kärpille maalin aivan käsittämättömällä säätämisellä.
Orava: Pätkääkään en siis ota pois valmennuksen huonoudesta. Olet oikeassa, perusasiat pitää valmennuksen laittaa kuntoon ja kun näin on, pärjää penkin takana myös ei-niin-hyvä-reaaliaikainen-psyykkaaja mallia Kari Jalonen. Luulen, että Nokka tajusi oman heikon alueensa eli otteluiden reaaliaikaisen kääntämisen ja kuumien pelaajien hiffaamisen ja teki kotiläksynsä pleijareihin vika kerralla juuri siksi niin hyvin. HPK-sarjahan olisi ollut edellisenä keväänä otettavissa, jos Kojo olisi antanut mahtikäskyn: "Saa pitää kiekkoa, saa taklata, taistella ja voittaa kaksinkamppailuja. Ei tarvitse koko ajan hiihtää sukkasillaan". Tästä pinnat Nokalle > omien heikkouksien myöntäminen, analysointi ja toimenpiteet > joukkueelle yksi selkeä pelityyli pleijareihin ja se kaikkien kaaliin. Ja sitä jatketaan, vaikka ollaan 2-0 tappiolla.
Joku koutsi, oisko ollut Anaheimin Babcock, on sanonut hyvin: "Parhaimmillaan tämä on viestinjuoksua. Minä annan kapulan joukkueelle hyvässä etumatkassa ja heidän pitää itse juosta loppuun". Tästä tullaan siihen, mitä sanoinkin: Erkka oli valmistanut joukkueensa hyvin, Petu huonosti. Mutta myös pelaajat ovat olemassa ja edelleen saa laittaa avopaikoista sisään ja rankkarit myöskin. Nää sarjat on niin vitun pienestä kiinni, että kukaan meistä ei oikeasti tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos sarja olisi tasoittunut 1-1. Ei siitä ollut kuin pari viikkoa, kun olin paikalla katsomassa narrien konttausta Jypiä vastaan (Jyp vei jatkoajalla). En usko siihen itkuporukkaan, joka sanoo, että ei yhdellä voitolla olisi ollut mitään merkitystä. Jokainen paljon lätkää nähnyt tietää, että tilanteet voivat muuttuakin salamannopeasti: Kalpan dyykkaus esimerkiksi. Ei Erkkakaan mikään jumala ole. Jos HIFK olisi tullut rinnalle, olisi ollut täysin mahdollista, että Erkka olisi pudonnut runkosarjan moodiinsa, Kilpeläinen olisi heikentynyt jne. Vaihtoehto 2 siis. Itsekään en pidä tätä vaihtoehtoa niin todennäköisenä kuin sitä, että sarja olisi jokatapauksessa mennyt narreille. Mutta kieltäydyn uskomasta, että vaihtoehto kakkosen mahdollisuus olisi ollut 0,0%. Kuka meistä osaa oikeasti ennustaa näin herkkää lajia? Muistan vielä sen kauden, kun Tappara vei HIFK:ta runkosarjassa kuin mätää kukkoa ja oli pleijareissa vastassa pelottavan vahvana. Tasoero näytti säilyneen, mutta HIFK laittoi oikeista paikoista sisään, Muzzatti (muistaakseni?) tuli epävarmaksi ja Tappara sähläsi etumatkansa. Kuula Lehkonen sai jatkodiilin ja vuoden päästä olikin The Sir Pena itse penkin takana...
Walkin: Kyllä voittamisen pitää riittää valmentajalle. Siinä on aina sama logiikka: Jos joukkue voittaa paljon, se tekee jotain vääjäämättä oikein ja pärjää hyvin kaltaistensa joukossa. Ei meillä ole varaa kengätä runkosarjassa ketään, joka pitää HIFK:n vakaasti kuuden joukossa. Jos voitetaan liian vähän, asia on ihan toinen. Ei sekään paljon lohduttanut, että Mälkiän HIFK oli karmea brändinnäköinen sonnilauma, koska joukkue ei voittanut juuri koskaan.
Siitä en edelleenkään tingi, että runkosarjan merkitys on dramaattisesti pudonnut ja väitän, että kuten NHL:ssä, tämä on tullut jäädäkseen. Tervehdin tätä ilolla! Nyt on runkosarjan ykkönen ja kolmonen rantapalloilemassa. Runkosarjan voittaja on viimeksi vienyt SM-kultaa kaudella 08/09 (Jyp). Jep, kukaan ei varmasti syljeskele runkosarjan voitolle, mutta siitä vitun kotiedusta vouhottamisen aion jättää ensi kaudella. Siperia opettaa. Haluan, että HIFK hioo itsensä playoffkuntoon ja sijoittuu kuuden parhaan joukkoon. Kotietu ei voi eikä saa olla päätavoite. Jos se tulee, niin olkoon sivutuote. Pääasia, että peli-ilme rakennetaan kylmän rauhallisesti kevättä kohti. Siitä eteenpäin on täysin mahdollista pärjätä tässä liigassa ja kiitos tästä kuuluu erityisesti uudelle valmentajapolvelle, joiden päähän ei ole iskostettu pienestä pitäen "runkosarja ratkaisee kaiken". Siellä on muutama kaveri uskaltanut kysyä "miten niin?" ja hinkannut joukkueensa pleijarikuntoon. Mä olin vielä 4 kautta sitten uskollinen runkosarjasijoitusten puolustaja ja koska seuraan asioita reaaliajassa, mun on pakko myöntää, että ajat muuttuvat. Ja jokaisen on pakko myöntää, että HIFK ei ole koskaan tehnyt yhtään mitään mystisellä kotiedullaan. Ehkä tässä on kompuroitu senkin takia, että ollaan oltu ihan liian tyytyväisiä runkosarjan loppusijaan - meillä se ei ole "kuus mestaruut hei" vaan "kotietu hei! Vittu tästä se lähtee". Tähän pitää suhtautua analyyttisen viileästi kuten kaikkiin muutoksiin: 1. Ei vastusteta, eikä vängätä vastaan, kuten Suomi on tehnyt puusuksissa, V-tyylissä jne. Meidän kansanluonteessa asuu syvällä muutosvastarinta. Hyväksytään, että kevätkunto ratkaisee kaiken, aivan kaiken. 2. Toimitaan tämän mukaan. Uskalletaan asettaa tavoitteet runkosarjaa pidemmälle. Musta tässä kaudessa oli vähän sama meininki kuin Nokan kahdella ekalla keväällä. Kaikilla oli niin perkeleen kivaa runkosarjan jälkeen. -09 me hakattiin toisiamme selkään kuinka fiksua oli hävitä tahallaan TPS:lle ja -10 me ihasteltiin, miten peli oli runkosarjan lopussa kulkenut ja lopullisesti sokaistuttiin pleijariotteluun numero 3. HIFK pyyhki HPK:lla jäätä. Pelit eivät lopu runkosarjaan, eivätkä yhteen hyvään pleijarimatsiin. Hyväksytään tämä ja valmistaudutaan, eikä katsota saatana sormi suussa, kun toiset joukkueet osaavat pelata pelit loppuun asti.