Kauden 2011-2012 loppumietteitä
Nyt kun pettymys on suurelta osin huuhdottu kurkusta alas ja katseet siirretty paitsi kohti ensi kautta, myös tulevia MM-kisoja, laitan vähän ylös omia fiiliksiäni yksittäisten pelaajien suorituksista tämän kauden osalta:
Selkeät onnistujat:
Toni Söderholm: se kauden kirkkain IFK-tähti aivan selkeästi. Vahvaa pelaamista läpi kauden, syöttöennätykset rikki ja ehkä parasta pelaamista mitä Södeltä olen ikinä nähnyt. MM-kisapaikan luulisi olevan lähellä näillä näytöillä, ellei leirihöntsät mene aivan perseelleen.
Siim Liivik: osoitti olevansa enemmän kuin "nelssonin sena", viime kauden kaltaista dominointia ei Pöystin ja Nyholmin kanssa nähty kuin ajoittain, mutta se oli kaikkea muuta kuin Simon vika. Pitäisin paikkaa kolmosen keskellä aika oikeutettuna ensi syksyllä. Tästä jätkästä tulee olemaan meille vielä paljon iloa.
Daniel Fernholm: yksinkertaisesti aivan helvetin hyvä peruspakki. Yhteistyö Söden kanssa toimi loppukaudesta saumattomasti, mutta valmennusjohdon neronleimauksen seurauksena pari hajotettiin keväällä. Jatkosoppari olisi loistojuttu.
Dennis Endras: sopimusta julkistettaessa muistin vain ne yhdet maagiset MM-kisat, mutta muuten tilastot eivät kummoisilta näyttäneet. Kaveri todisti epäilyni vääriksi heti alkuun, Endras oli ehkä paras maalivahti jota olen IFK-paidassa päässyt todistamaan, ja takuuvarmasti viihdyttävin. Kiitos käynnistä, tervetuloa uudelleen.
Mika Norja: otanta on toki melko pieni, mutta pelaamissaan peleissä Norja oli aivan jäätävän kova. 1,70 GAA ja 94,4% eivät valehtele. Vähintäänkin riittävän hyvä (kakkos)maalivahti ensi kaudelle.
Mikael Granlund: taikoi pisteitä yksinään sysipaskan syyskauden aikana. Ilman tätä kaveria oltaisiin oltu syvällä ja kauan. Harmillinen sairasteluputki/itseluottamuksen menetys loppukaudesta, jolloin ei enää nähty kuin väläytyksiä siitä alkukauden maagisesta Mikestä. Missasi 9 peliä runkosarjassa, ollen silti paras suomalainen pistepörssissä.
Mikko Kousa: breikkasi lopullisesti itsensä SM-liigan eliittiin. MM-kisapaikkaa tuskin ihan tulee, mutta EHT-tason kiekkoilija ehdottomasti jo nyt ja KHL kutsunee ensi syksynä. IFK kiittää, IFK tackar.
Onnistujat:
Eero Somervuori: en kyllä paljoa odottanut kauden alussa. 23 börsää kauden aikana Paskansyöjän ketjuruletissa on kuitenkin kunnioitettava suoritus. Vahva narrileima paistaa silmissäni edelleen, mutta silti Eero tulee olemaan ehdottoman tärkeä pala ensi kauden joukkuetta.
Markus Granlund: loistavaa tulosta veljensä laidalla ja eritoten tärkeään paikkaan vastuun ottamista MG:n poissaollessa. Helvetin hyvä laukaus ja pelisilmä, fysiikka sen sijaan kaipaa paaaaaaaaaljon treeniä mikäli ensi kaudella aikoo dominoida liigassa. Uskon, että Makesta tulee ensi kauden suurin yllättäjä. Nimenomaan positiivisessa mielessä.
Mikko Kurvinen: puolustuksen näkymätön mies. Tämäntyylisellä pakilla ehdottomasti vain hyvä asia. Perusvarmaa puolustuspeliä läpi kauden. Lisäksi SM-liigan kirkkaasti kovin tappelija. ;)
Markus Kankaanperä: ilkeämpi versio Kurvisesta, kukaan ei odota tehoja, mutta oman maalin edustan mies pitää puhtaana isännän elkein. Kuuleman mukaan suht kallis kaveri rooliinsa nähden, joten jatkosopimus saattaa olla kiven alla.
Petteri Wirtanen: liigan ehkä jopa paras kolmossentteri, loistava molempiin päihin ja yksi kauden parhaita aloittajia. Joutui ehkä vähän liian suureen rooliin (nimenomaan hyökkäyspäässä) Hirson ja myöhemmin Redenbachin kadottua kuvasta. KHL taitaa viedä, mutta ovet ovat aina auki Nordikselle. Hieno mies.
Ihan hyvin meni-jätkät:
Ville Peltonen: tästä voi tulla satikutia, (49o, 24+24=48 on kuitenkin hiton hyvin) mutta viime kauden kaltaista loistoa ei nähty missään vaiheessa. Ville oli se yksi pelaaja, keneltä odotin keväällä tasonnostoa, mutta vajosi harmaaseen massaan koko joukkueen mukana.
Kimmo Kuhta: sama kuin Villellä, hyvä kausi jälleen mutta allekirjoittanut odotti enemmän. Erityisesti "vain" 14 maalia viime kauden 29 börsän jälkeen jätti vähän jossiteltavaa.
Eetu Pöysti: sai ansaitusti vastuuta myös ylemmissä ketjuissa ja YV:llä, muttei pystynyt lunastamaan odotuksia. Se lopullinen breikkaus jäi taas hamaan tulevaisuuteen ja huhuttu maisemanvaihdos tekee varmasti Pödelle hyvää.
Ilari Melart: vauvanaskelin kohti IFK-ikonin asemaa, kaveri kehittyy selvästi kausi kaudelta. Toivon mukaan saa iän myötä vähän hermokontrollia, eikä ota niin paljon tyhmiä jäähyjä enää jatkossa.
Tyler Redenbach: en odottanut paljoa, enkä paljoa saanut. Välissä näytti ihan pelimieheltä, mutta katosi aivan totaalisesti pleijareissa kuvasta. Ei oo käyttöö, lähe menee.
Tuomas Huhtanen: diggasin kun tuli, ja diggaan vieläkin, vaikka ei ensimmäisten peliensä jälkeen enää paljoa edukseen erottunut. Joku tässä kaverissa vaan sytyttää meikäläisen.
Epäonnistujat:
Mikko Jokela: odotin paljon enemmän. Ihmeen hazardiherkkä kausi EHT-tason pakilta, toivottavasti saa ensi kaudelle pelinsä kuntoon.
Janne Pesonen: odotin TODELLA paljon enemmän. Osittain huonon roolituksen takia ei koskaan väläyttänyt sitä parasta osaamistaan ja koko kausi lässähti viimeistään poissaoloihin. Tack och adjö.
Jan Lundell: täysin väärässä paikassa väärään aikaan. En tiedä ketä Jannen pelaamista peleistä pitäisi syyttää, miestä itseään, joukkuetta vai valmennusjohtoa, mutta aivan helvetin huonohan mies oli niissä harvoissa peleissä mitä pelasi. Onneksi tämä tarina sai arvoisensa päätöksen ja mies pääsi lopettamaan pelaajauransa Nordiksen kirkkaisiin valoihin. Kiitos ja toivottavasti mv-valmennuksen puolella natsaa!
Robert Nyholm: ei saanut koko kaudella itsestään sitä viime kevään Bobbyä esiin. Todellinen näkymätön mies nelosessa.
Niko Piiparinen: antaa edelleen odottaa itseään, saa nähdä tuleeko koskaan. Maisemanvaihdos tekisi kyllä miehelle hyvää.
Erkki Rajamäki: en tiedä oliko Raju-Ekiltä edes realistista odottaa yhtään mitään, mutta vituikshan tää nyt meni. 24 peliä koko kauden aikana, koko ajan liian hidas ja kankea ja tilanteista myöhässä. Edes sitä odotettua hämmentämistä ei nähty. Mielenkiintoista kyllä, Eki onnistui vetämään koko kauden läpi saalistamatta ainuttakaan syöttöpistettä, mutta teki silti 4 maalia. On se jännä, hyvin jännä.
Flopit:
Kim Hirschovits: eihän tästä pääse mihinkään. Odotukset oli kovat, harkkapelit menivät hyvin, mutta syystä tai toisesta peli oli aivan hirveän näköistä puurtamista kunnes vaihtoi maisemaa. Hirso elää peliajasta, ja Petun koirankoppi/syöttötreeni-mentaliteetti ei kyllä toimi ollenkaan Kimin kaltaiselle pelaajalle. Taisi mies muutaman pelin pelata nelosen keskelläkin, mitä vittua nyt taas. Silti, tervetuloa takaisin minun puolestani PS:n ajan jälkeen.
Miikka Tuomainen: on se iso mies. Iso ja flegu. Kiva kun kävit, takas ei oo tulemista. Odotin koko kauden, että Petu koulisi kaverista tappajan, mutta se jäi nyt näkemättä. Ei mitään hyötyä joukkueelle.
Epäreiluja lokeroida loukkaantumisten, vähäisen vastuun tai pelimäärän vuoksi: Juuso Riksman, Micke Åsten, Juuso Salmi, Kristian Tuohilampi, Mikko Vainonen, Aki Kivelä, Toni Leinonen, Christian Silfver, Miihkali Teppo, Niklas Huovila, Mikael Paunio, Jerry Ahtola, Iivo Hokkanen, Juho Mielonen, Turo Järvinen.
Moni sai ansaitsematonta arvonlaskua valmennuksen takia, mutta olkoon niin. Petun ja kumppaneiden tekemisiä on ruodittu jo niin paljon joka kantilta, että siihen en koske enää pitkällä tikullakaan. Nyt on takki tyhjä ja ensi syksynä tavataan jälleen. Paljon hienoja hetkiä oli tässäkin kaudessa, vaikka päällimmäisenä mieleen jäikin pettymys. Joukkomylly Lahdessa, Söden ennätys, Lunkan vika peli, monet upeat fanimatkat, toinen puoli huutakaa meille, Miken vika kausi liigassa, Talviklassikon voitto... olihan näitä. Ensi kausi on taas punainen. Me ollaan edelleen hallitsevia Suomen mestareita, nautitaan siitä vielä kun voidaan. Kiitos palstatovereille kuluneesta kaudesta, itse hiljenen ainakin IFK-osion suhteen tältä erää. En gång, alltid.
Nyt kun pettymys on suurelta osin huuhdottu kurkusta alas ja katseet siirretty paitsi kohti ensi kautta, myös tulevia MM-kisoja, laitan vähän ylös omia fiiliksiäni yksittäisten pelaajien suorituksista tämän kauden osalta:
Selkeät onnistujat:
Toni Söderholm: se kauden kirkkain IFK-tähti aivan selkeästi. Vahvaa pelaamista läpi kauden, syöttöennätykset rikki ja ehkä parasta pelaamista mitä Södeltä olen ikinä nähnyt. MM-kisapaikan luulisi olevan lähellä näillä näytöillä, ellei leirihöntsät mene aivan perseelleen.
Siim Liivik: osoitti olevansa enemmän kuin "nelssonin sena", viime kauden kaltaista dominointia ei Pöystin ja Nyholmin kanssa nähty kuin ajoittain, mutta se oli kaikkea muuta kuin Simon vika. Pitäisin paikkaa kolmosen keskellä aika oikeutettuna ensi syksyllä. Tästä jätkästä tulee olemaan meille vielä paljon iloa.
Daniel Fernholm: yksinkertaisesti aivan helvetin hyvä peruspakki. Yhteistyö Söden kanssa toimi loppukaudesta saumattomasti, mutta valmennusjohdon neronleimauksen seurauksena pari hajotettiin keväällä. Jatkosoppari olisi loistojuttu.
Dennis Endras: sopimusta julkistettaessa muistin vain ne yhdet maagiset MM-kisat, mutta muuten tilastot eivät kummoisilta näyttäneet. Kaveri todisti epäilyni vääriksi heti alkuun, Endras oli ehkä paras maalivahti jota olen IFK-paidassa päässyt todistamaan, ja takuuvarmasti viihdyttävin. Kiitos käynnistä, tervetuloa uudelleen.
Mika Norja: otanta on toki melko pieni, mutta pelaamissaan peleissä Norja oli aivan jäätävän kova. 1,70 GAA ja 94,4% eivät valehtele. Vähintäänkin riittävän hyvä (kakkos)maalivahti ensi kaudelle.
Mikael Granlund: taikoi pisteitä yksinään sysipaskan syyskauden aikana. Ilman tätä kaveria oltaisiin oltu syvällä ja kauan. Harmillinen sairasteluputki/itseluottamuksen menetys loppukaudesta, jolloin ei enää nähty kuin väläytyksiä siitä alkukauden maagisesta Mikestä. Missasi 9 peliä runkosarjassa, ollen silti paras suomalainen pistepörssissä.
Mikko Kousa: breikkasi lopullisesti itsensä SM-liigan eliittiin. MM-kisapaikkaa tuskin ihan tulee, mutta EHT-tason kiekkoilija ehdottomasti jo nyt ja KHL kutsunee ensi syksynä. IFK kiittää, IFK tackar.
Onnistujat:
Eero Somervuori: en kyllä paljoa odottanut kauden alussa. 23 börsää kauden aikana Paskansyöjän ketjuruletissa on kuitenkin kunnioitettava suoritus. Vahva narrileima paistaa silmissäni edelleen, mutta silti Eero tulee olemaan ehdottoman tärkeä pala ensi kauden joukkuetta.
Markus Granlund: loistavaa tulosta veljensä laidalla ja eritoten tärkeään paikkaan vastuun ottamista MG:n poissaollessa. Helvetin hyvä laukaus ja pelisilmä, fysiikka sen sijaan kaipaa paaaaaaaaaljon treeniä mikäli ensi kaudella aikoo dominoida liigassa. Uskon, että Makesta tulee ensi kauden suurin yllättäjä. Nimenomaan positiivisessa mielessä.
Mikko Kurvinen: puolustuksen näkymätön mies. Tämäntyylisellä pakilla ehdottomasti vain hyvä asia. Perusvarmaa puolustuspeliä läpi kauden. Lisäksi SM-liigan kirkkaasti kovin tappelija. ;)
Markus Kankaanperä: ilkeämpi versio Kurvisesta, kukaan ei odota tehoja, mutta oman maalin edustan mies pitää puhtaana isännän elkein. Kuuleman mukaan suht kallis kaveri rooliinsa nähden, joten jatkosopimus saattaa olla kiven alla.
Petteri Wirtanen: liigan ehkä jopa paras kolmossentteri, loistava molempiin päihin ja yksi kauden parhaita aloittajia. Joutui ehkä vähän liian suureen rooliin (nimenomaan hyökkäyspäässä) Hirson ja myöhemmin Redenbachin kadottua kuvasta. KHL taitaa viedä, mutta ovet ovat aina auki Nordikselle. Hieno mies.
Ihan hyvin meni-jätkät:
Ville Peltonen: tästä voi tulla satikutia, (49o, 24+24=48 on kuitenkin hiton hyvin) mutta viime kauden kaltaista loistoa ei nähty missään vaiheessa. Ville oli se yksi pelaaja, keneltä odotin keväällä tasonnostoa, mutta vajosi harmaaseen massaan koko joukkueen mukana.
Kimmo Kuhta: sama kuin Villellä, hyvä kausi jälleen mutta allekirjoittanut odotti enemmän. Erityisesti "vain" 14 maalia viime kauden 29 börsän jälkeen jätti vähän jossiteltavaa.
Eetu Pöysti: sai ansaitusti vastuuta myös ylemmissä ketjuissa ja YV:llä, muttei pystynyt lunastamaan odotuksia. Se lopullinen breikkaus jäi taas hamaan tulevaisuuteen ja huhuttu maisemanvaihdos tekee varmasti Pödelle hyvää.
Ilari Melart: vauvanaskelin kohti IFK-ikonin asemaa, kaveri kehittyy selvästi kausi kaudelta. Toivon mukaan saa iän myötä vähän hermokontrollia, eikä ota niin paljon tyhmiä jäähyjä enää jatkossa.
Tyler Redenbach: en odottanut paljoa, enkä paljoa saanut. Välissä näytti ihan pelimieheltä, mutta katosi aivan totaalisesti pleijareissa kuvasta. Ei oo käyttöö, lähe menee.
Tuomas Huhtanen: diggasin kun tuli, ja diggaan vieläkin, vaikka ei ensimmäisten peliensä jälkeen enää paljoa edukseen erottunut. Joku tässä kaverissa vaan sytyttää meikäläisen.
Epäonnistujat:
Mikko Jokela: odotin paljon enemmän. Ihmeen hazardiherkkä kausi EHT-tason pakilta, toivottavasti saa ensi kaudelle pelinsä kuntoon.
Janne Pesonen: odotin TODELLA paljon enemmän. Osittain huonon roolituksen takia ei koskaan väläyttänyt sitä parasta osaamistaan ja koko kausi lässähti viimeistään poissaoloihin. Tack och adjö.
Jan Lundell: täysin väärässä paikassa väärään aikaan. En tiedä ketä Jannen pelaamista peleistä pitäisi syyttää, miestä itseään, joukkuetta vai valmennusjohtoa, mutta aivan helvetin huonohan mies oli niissä harvoissa peleissä mitä pelasi. Onneksi tämä tarina sai arvoisensa päätöksen ja mies pääsi lopettamaan pelaajauransa Nordiksen kirkkaisiin valoihin. Kiitos ja toivottavasti mv-valmennuksen puolella natsaa!
Robert Nyholm: ei saanut koko kaudella itsestään sitä viime kevään Bobbyä esiin. Todellinen näkymätön mies nelosessa.
Niko Piiparinen: antaa edelleen odottaa itseään, saa nähdä tuleeko koskaan. Maisemanvaihdos tekisi kyllä miehelle hyvää.
Erkki Rajamäki: en tiedä oliko Raju-Ekiltä edes realistista odottaa yhtään mitään, mutta vituikshan tää nyt meni. 24 peliä koko kauden aikana, koko ajan liian hidas ja kankea ja tilanteista myöhässä. Edes sitä odotettua hämmentämistä ei nähty. Mielenkiintoista kyllä, Eki onnistui vetämään koko kauden läpi saalistamatta ainuttakaan syöttöpistettä, mutta teki silti 4 maalia. On se jännä, hyvin jännä.
Flopit:
Kim Hirschovits: eihän tästä pääse mihinkään. Odotukset oli kovat, harkkapelit menivät hyvin, mutta syystä tai toisesta peli oli aivan hirveän näköistä puurtamista kunnes vaihtoi maisemaa. Hirso elää peliajasta, ja Petun koirankoppi/syöttötreeni-mentaliteetti ei kyllä toimi ollenkaan Kimin kaltaiselle pelaajalle. Taisi mies muutaman pelin pelata nelosen keskelläkin, mitä vittua nyt taas. Silti, tervetuloa takaisin minun puolestani PS:n ajan jälkeen.
Miikka Tuomainen: on se iso mies. Iso ja flegu. Kiva kun kävit, takas ei oo tulemista. Odotin koko kauden, että Petu koulisi kaverista tappajan, mutta se jäi nyt näkemättä. Ei mitään hyötyä joukkueelle.
Epäreiluja lokeroida loukkaantumisten, vähäisen vastuun tai pelimäärän vuoksi: Juuso Riksman, Micke Åsten, Juuso Salmi, Kristian Tuohilampi, Mikko Vainonen, Aki Kivelä, Toni Leinonen, Christian Silfver, Miihkali Teppo, Niklas Huovila, Mikael Paunio, Jerry Ahtola, Iivo Hokkanen, Juho Mielonen, Turo Järvinen.
Moni sai ansaitsematonta arvonlaskua valmennuksen takia, mutta olkoon niin. Petun ja kumppaneiden tekemisiä on ruodittu jo niin paljon joka kantilta, että siihen en koske enää pitkällä tikullakaan. Nyt on takki tyhjä ja ensi syksynä tavataan jälleen. Paljon hienoja hetkiä oli tässäkin kaudessa, vaikka päällimmäisenä mieleen jäikin pettymys. Joukkomylly Lahdessa, Söden ennätys, Lunkan vika peli, monet upeat fanimatkat, toinen puoli huutakaa meille, Miken vika kausi liigassa, Talviklassikon voitto... olihan näitä. Ensi kausi on taas punainen. Me ollaan edelleen hallitsevia Suomen mestareita, nautitaan siitä vielä kun voidaan. Kiitos palstatovereille kuluneesta kaudesta, itse hiljenen ainakin IFK-osion suhteen tältä erää. En gång, alltid.