Rocket Richard
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Helsingin IFK
Muutama sananen kaudesta
Yön hiljaisilla tunneilla voisi kai itsekin yrittää jonkinlaisia ajatuksia rustailla HIFK:n kaudesta 08-09.
Ensinnäkin voin myöntää, että olin erittäin toiveikkaan innostunut vielä kauden alussa. Kaiken piti olla kaiken järjen mukaan kunnossa ja hyvin menneet harkkapelitkin vain vahvistivat tätä käsitystä entisestään. Joukkueessa piti olla kaikkea, mitä toivoa vain voi, vaikka puolustuskaluston heikkous herätti huolta jo tuolloin. Jostain kumman syystä kuvittelin myös, että maalivahtikalusto olisi enemmän kuin hyvässä kunnossa, mutta tuokin havainto tuli nopeasti todettua täysin vääräksi.
Luottamus johtoportaaseen ja valmennukseen pysyivät itsellä suhteellisen vahvoina hyvin pitkälle kauteen edetessä, vaikka pelillinen kriisi oli ilmeinen. Luotin ja uskoin siihen, että viimein meillä olisi sellainen johto ja valmennus, joka kääntäisi ammattitaidollaan ja osaamisellaan väärille raiteille karanneen HIFK-junan. Usko tähän riitti aina jopa playoffien ekalle kierrokselle saakka, mutta kaikkosi lopullisesti sillä hetkellä, kun TPS iski kolmannen maalinsa tyhjiin. Siinä kohtaa oli oikeasti jopa kyyneleet lähellä - taasko tässä kävi näin?
HIFK:n kausi oli kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna täydellinen floppi. Joukkue epäonnistui kaukalossa ja kabineteissa niin täysin. Nybondas mainosti itseään reagoivana miehenä, joka korjaa välittömästi joukkueessa havaitut puutteet. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Toni Söderholmin hankkiminen puolustukseen ja etenkin suoraan pitkän sopimuksen tekeminen oli nybarilta hieno liike, mutta sillä ei ollut enää tämän kauden kannalta merkitystä. Laiva oli jo liian pahasti kallellaan.
Miten tästä eteenpäin? vaihtaako taas valmentajaa? kuka olisi oikea mies siihen hommaan? ottaako taas villi kortti esille ja kokeilla ulkomaista käskijää? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita on tullut kelailtua. Oikeaa vastausta en tiedä. Luottamus Jaloseen on mennyt ajat sitten, mutta toisaalta onko tarjolla oikeasti ketään tilalle?
Yön hiljaisilla tunneilla voisi kai itsekin yrittää jonkinlaisia ajatuksia rustailla HIFK:n kaudesta 08-09.
Ensinnäkin voin myöntää, että olin erittäin toiveikkaan innostunut vielä kauden alussa. Kaiken piti olla kaiken järjen mukaan kunnossa ja hyvin menneet harkkapelitkin vain vahvistivat tätä käsitystä entisestään. Joukkueessa piti olla kaikkea, mitä toivoa vain voi, vaikka puolustuskaluston heikkous herätti huolta jo tuolloin. Jostain kumman syystä kuvittelin myös, että maalivahtikalusto olisi enemmän kuin hyvässä kunnossa, mutta tuokin havainto tuli nopeasti todettua täysin vääräksi.
Luottamus johtoportaaseen ja valmennukseen pysyivät itsellä suhteellisen vahvoina hyvin pitkälle kauteen edetessä, vaikka pelillinen kriisi oli ilmeinen. Luotin ja uskoin siihen, että viimein meillä olisi sellainen johto ja valmennus, joka kääntäisi ammattitaidollaan ja osaamisellaan väärille raiteille karanneen HIFK-junan. Usko tähän riitti aina jopa playoffien ekalle kierrokselle saakka, mutta kaikkosi lopullisesti sillä hetkellä, kun TPS iski kolmannen maalinsa tyhjiin. Siinä kohtaa oli oikeasti jopa kyyneleet lähellä - taasko tässä kävi näin?
HIFK:n kausi oli kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna täydellinen floppi. Joukkue epäonnistui kaukalossa ja kabineteissa niin täysin. Nybondas mainosti itseään reagoivana miehenä, joka korjaa välittömästi joukkueessa havaitut puutteet. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Toni Söderholmin hankkiminen puolustukseen ja etenkin suoraan pitkän sopimuksen tekeminen oli nybarilta hieno liike, mutta sillä ei ollut enää tämän kauden kannalta merkitystä. Laiva oli jo liian pahasti kallellaan.
Miten tästä eteenpäin? vaihtaako taas valmentajaa? kuka olisi oikea mies siihen hommaan? ottaako taas villi kortti esille ja kokeilla ulkomaista käskijää? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita on tullut kelailtua. Oikeaa vastausta en tiedä. Luottamus Jaloseen on mennyt ajat sitten, mutta toisaalta onko tarjolla oikeasti ketään tilalle?