Aivan samaa mieltä, potentiaalihan JSCltä löytyy mutta tuntuu että enemmän panostetaan katsomon ulkopuolisiin (mitä salibandya, lentopalloa yms. ikinä keksitäänkään).
Minunkin on pakko kompata jotain tämäntyylistä. Sarviksen toiminta yleisellä tasolla on erittäin organisoitua. Itse "organisaation pyörittäminen" on niin hyvää, kuin se voi olla. Selkeän ja organisoidun, sanoisinko sellaisen "virallisen" makuisen(ehkä liiankin?) toiminnan ansiosta yhteisö antaa hyvin tukensa Sarvikselle. Jäseniä tulee kuuleman mukaan tällekin kaudelle todella paljon, yli 150? Sarviksen facebookillakin on yli 800 tykkääjää, joka on Mestis-seuran faniryhmältä aikamoinen lukema.
Mutta. Tuntuu, että kaiken organisoituneisuuden, jäsenmäärän ja yleisen mielipiteen jälkeenkin se kaikkein tärkein, eli ihmisten määrä fanipäädyssä, junnaa edelleen paikallaan. Ja kun ei tule porukkaa, on katsomotoimintaa käytännössä vaikeaa kehittää.
No, luonteva kysymys noiden kahden ristiriitaisen kappaleen lukemisen jälkeen tietenkin on, miksei fanien määrä päädyssä kasva? Näkisin, että se on monen asian summa, mutta tärkeimmäksi nostaisin katsojarakenteen ja siihen liittyvän muna-vai-kana-ilmiön, jonka selitän seuraavassa.. Meitä ihmisiä on erilaisia, ja se on tietenkin rikkaus. Fakta kuitenkin on, että useimmilla meistä on tarve/paine samankaltaisuuteen. SarvisClubin(ja nyt puhun siis päädyn vakiokannattajista) "rakenne" on sellainen, että siellä on suhteellisen paljon 5-17-vuotiaita sekä vieläkin isompi määrä +60-vuotiaita. Lapsille ei voi vastuuta toiminnan kehittämisestä sysätä, ja on osoittautunut, ettei vanhempi väki ole kovin kiinnostunut uudistumisesta. Heille tärkeintä on homman yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys on tärkeää, mutta se ei saa aiheuttaa "sisäänpäinkääntymistä". Ulkopuoliselle ei saisi tulla sellaista oloa, että kannattajaryhmä on jonkin pienen piirin oma juttu. Minä tiedän mistä puhun; näin olen asian kokenut. Minusta seuran kannattamisen ja erityisesti kannattajatoiminnan eteenpäin viemisen täytyisi olla ainut yhteinen intressi.
Kuten sanoin, lapsia ja vanhempaa väkeä päädystä löytyy. Sekä lisäksi muunkinikäisiä ihmisiä, muttei sellaisia, jotka pystyisivät ottamaan vastuuta toiminnan kehittämisestä. 20-40-vuotias, aidosti toiminnan kehittämisestä kiinnostunut kannattaja-aines ikävä kyllä puuttuu. Toissakauden pj edusti juuri oikeanlaista tyyppiä, ja kaikki näki, kuinka katsomotoiminta otti askeleita eteenpäin. Harmi, ettei hän jatkanut tehtävässään. Puhuin aiemmin muna vai kana-ilmiöstä. Tarkoitan sillä sitä, että miten saadaan ne muutamat nuoret ja innokkaat ottamaan ns. "homma haltuun" ja laittamaan pökköä katsomotoimintaan? Jos ydinryhmä näyttää kuvitteellista punaista valoa ja viestittää, että meillä on oma juttumme ja ollaan tyytyväisiä siihen, niin eihän siihen muut voi sanoa kuin että pitäkää tunkkinne. Toisaalta, jos joku olisi rohkea ja määrätietoinen, niin eihän häntä mikään estäisi, sen kuin menee ja alkaa pistää palikoita kuntoon. "Samankaltaisuuden laki" pätisi siinäkin; kyllä sieltä ne, jotka eivät pitäisi uudistuvasta ja avoimemmasta meiningistä, astuisi takavasemmalle. Sitä ei tietenkään varmasti kukaan toivo, vaan kaikkien vanhojen toivoisi jäävän mukaan aktiiviseen toimintaan.
Mikkelissä on todellakin potentiaalia uskottavaan Liiga-seuran kannattajatoimintaan. Mutta se vaatii nyt avoimuutta koko yhteisöltä. Ei mitään pienen piirin juttuja, vaan asenne sellaiseksi, että me halutaan mennä eteenpäin ja me halutaan tänne uutta verta. Asenne jäsenien keskuudessa ei saa olla "meidän sarvisclub". Sen täytyy olla vain ja ainoastaan "meidän jukurit".
En edes jaksa lukea mitä olen kirjoittanut. Mutta tulipahan puhuttua suu puhtaaksi. Sensuroikaa itse jos on tarvetta. Toivottavasti en taas loukannut jotakuta.