Hajanaisia mietteitä Moskovasta
Palaisin vielä hiukan aikaisempiin playoff-peleihin. Tuskin eläissäni olen nähnyt kaukalossa sellaista intensiivisyyttä, itsensä likoon panemista, armotonta taistelua, ja tietenkin taitoa, joita parit ZSKA/Ak Bars ja Salavat Julaev/Ak Bars omissa ottelupareissaan esittivät. Varusmiesten aikoinaan vuosikausia rakentama ZSKA:n hallihan oli tupaten täynnä kahdessa ensimmäisessä kotiottelussa. Hallin valmistuminen 1980-luvun alussa viivästyi siitä syystä, että sotilaitten työmoraali ei ollut paras mahdollinen ja rakennusmateriaaleja varastettiin lähes samaan tahtiin kuin niitä työmaalle toimitettiin. Vihdoinkin tänä vuonna moskovalaisetkin heräsivät seuraamaan jääkiekkoa tämän kevään playoffeissa, runkosarjassahan yleisöä kävi yllättävän vähän, vaikka pelin taso olisi edellyttänyt suurempia kannustusjoukkoja. Olen usein miettinyt, miksi jääkiekko Moskovassa ei nykyään vedä puoleensa. Aikoinaan oli toisin, kun TV:ssä ennen perestroikaa näytettiin pelkästään klassista musiikkia, balettia tai jääkiekkoa. Helppo arvata minkä puoleen suuret massat kääntyivät. Tämän vuoden playoffseissa niin Dinamo, Spartak kuin varsinkin ZSKA ( puollan muuten tätä kirjoitusasua, koska se on suomalaisittain perinteinen ja molemmilla kielillä yhtä ja samaa äännettä vastaa omat vastaavat äännemerkkinsä, CSKA ja TsSKA tuntuvat enemmän englannin kielen kautta haetuilta, Dinamo vai Dynamo on kaiketi makuasia, suomalaisittain tietenkin Dynamo, vaikka kirjaimellisesti onkin Dinamo ) ainakin pelillisesti ylsivät kelpo esityksiin, vaikka lopputulos jäi laihahkoksi. Toisaalta Moskova oli aiemmin NL:n jääkiekkoilun kehto, johon parhaat pelaajat joko pakotettiin tai itse halusivat nousta urallaan. Lisäksi jääkiekkoilun NL:oon tulon alkuvuosista lähtien pääkaupunkilaiset tottuivat vain menestyviin seuroihin, muu kuin mestaruus ei kelpaa. Tänä päivänä suurin syy kiekkoilun kehnoon asemaan Moskovassa on kuitenkin suuri tarjonta. Moskova on niin kansainvälinen huvittelu- ja businessmetropoli, että jääkiekkoilu ei kai koskaan enää voi saavuttaa entistä asemaansa, pelkästään jalkapallossa muutama vuosi sitten neljä paikallista joukkuetta osallistui samana kautena erilaisiin euroliigoihin. Sponsoreita valtion ammattilaisten jälkeen sentään on ilmennyt, mutta kaupunginjohtaja Luzhkov on pikemminkin jalkapalloihminen, itsekin pelaa futista, eivätkä Putin/Medvedev pietarilaisina erityisemmin panosta jääkiekkoiluun. Näistä syistä Moskovassa on maan surkeimmat jäähallit, jopa Moskovan oblastin seuroilla on uudet, ei niinkään suuret, mutta kuitenkin komeat hallit, mutta moskovalaisilla ei. Oblast on muuten sellainen käsite, jota suomen kielessä ehkä parhaiten vastaisi maakunta, mutta sekään ei ole hyvä. Moskovan ympärillä noin 50-100 kilometrin säteellä kaupungin ulkorajoilta on tämä oma hallinnollinen alueensa MO eli Moskovan oblast, joka muodostuu monista eri kaupungeista. Jos suomeksi käytetään "Moskovan alue" -käsitettä, niin sehän vasta pieleen menee, koska se sisältää myös Moskovan kaupungin. Käsitteet ovat niin kulttuurisidonnaisia, että itse käyttäisin oblast-nimitystä, koskeehan tämä kaikkia muitakin maan suurkaupunkeja "maakuntineen".
Sponsoroinnista vielä sen verran, että maan kiekkoilun rahoitus perustuu yksittäisten kuvernöörien kiinnostukseen jääkiekkoa kohtaa. Jos paikallinen aluejohtaja/kaupunginjohtaja/kuvernööri/presidentti, olipa missä päin maata hyvänsä, pitää jääkiekosta ja haluaa panostusta jääkiekkoiluun, niin hän on se henkilö, joka luo perusteet palkkojen maksulle. Paikalliset suuryritykset ovat valmiita maksamaan seuroille riittäviä tukirahoja, mikäli vastapalveluksena saavat lojaalit edellytykset oman busineksensa harjoittamiselle koko valtaisan maan alueella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisia rikkomuksia tai lainsäädännön lieviä kiertoja katsotaan sormien läpi, koska viime kädessä kuvernööri päättää asioista. Varsinaisia veronkiertotemppuja tuskin on mahdollista suunnitella, mutta muissa liikeyrityksen toimissa kuvernööri takaa vapaat kädet ko. firman markkinoinnin onnistumiselle. Siinä mielessä kätevä systeemi, että katsojamäärillä ei ole mitään merkitystä, eikä seuran menestymisellä Superliigassa, eikä kuvernöörillä ole toimensa puolesta mitään pelättävää, sillä maan presidenttihän valitsee omat suosikkinsa, oman poliittisen linjansa jatkajat paikallishallinnon johtajiksi. Sääli vain moskovalaisia ja minua, että täällä nämä temput eivät onnistu niin yksiselitteisesti, koska sponsoroitavaa on liiankin kanssa. Ehkä uuden liigan myötä Moskovassakin asioita aletaan katsoa eri kantilta ja panostus jääkiekkoon lisääntyy. Paikallinen sanontahan ainakin vanhan polven mestaripelaajien keskuudessa on, että ilman vahvaa moskovalaista kiekkoa ei ole vahvaa maajoukkuetta. Miten tällainen sponssausjärjestelmä soveltuu meidän moraalikäsityksiimme, onkin täysin eri asia.
Varsinaiseen aiheeseen palatakseni totean lyhyesti, että Ufa/Ak Bars otteluparissa Euroopan taitavin ketju Zaripov-Zinojev-Morozov ei tehnyt neljässä viimeisessä ottelussa yhtään maalia, ja tämä seikka muistutti kovasti vuoden takaisia tapahtumia, jolloin ketju viimeisessä loppuottelussa petti, kun useista ylivoimatilanteistaankaan ei saanut ratkaistua ottelua Metallurgia vastaan, vaan Marek veti sitten helpohkon ratkaisuvedon Norosen taakse, tänä vuonna jatkoajalla vastaavanlainen veto meni Eschen taakse. Silti ratkaisupeleissä pidän niin Norosen viime vuoden kuin Eschen tämän vuoden esitystä parempana kuin kuulun ykkösketjun esitystä molempina vuosina. Runkosarjan taito ei näet toimikaan aina ratkaisuotteluissa. Kaiken kaikkiaan kakkonen O. Petrov-Cajanek-Hentunen olikin Ak Barsin ykkönen tässä sarjassa.
