The Original Jags
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Salavat Julajev Ufa on Venäjän mestari vuosimallia 2008. Finaalivastustaja Lokomotiv Jaroslavl kaatui ratkaisevassa viidennessä ottelussa maalein 4-1. Mestaruus on Ufan historian ensimmäinen, vaikka joukkue on pelannut Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän mestaruussarjaa yhtäjaksoisesti aina 1970-luvulta lähtien.
Ratkaiseva ottelu oli tasainen aina kolmannen erän puoliväliin asti, jolloin kokenut Vladimir Antipov ratkaisi nuoren Lokomotivin maalivahdin Semjon Varlamovin virheen jälkeen ja teki voittomaaliksi jääneen 2-1 maalin. Syötön maaliin tarjoili Michal Mikeska. Ensimmäisessä erässä Konstantin Koltsov (Blatak, Kuteikin) oli vienyt Ufan 1-0 johtoon ja Jaroslavlin kokenut Aleksei Kudashov (Konkov, Mihnov) oli tasoittanut lukemat.
Jaroslavlilla oli muutama paikka tasoittaa ottelu kolmannessa erässä (mm. Mihnov pääsi yrittämään yksin aivan maalin edestä), mutta nopean Aleksandr Perezhoginin (Aleksei Tereshenko) laukauksen yllätettyä jälleen hieman helposti Varlamovin oli peli käytännössä ratkennut. Taitava sentteri Aleksei Medvedev pääsi vielä tekemään puolittaisesta läpiajosta loppulukemat 4-1.
Ufa voitti selvästi myös runkosarjan ja mestaruus oli erittäin ansaittu. Pelillisesti kovimmalle Ufa joutui välierässä Ak Bars Kazania vastaan, missä Kazan oikeastaan hallitsi pelillisesti mutta kaatui Robert Eschen heikkoon maalivahtipeliin. Ufan ja Kazanin välinen välieräsarja olikin eräänlainen moraalinen finaali, koska siinä kohtasivat Venäjän ja uskoakseni myös Euroopan kaksi parasta seurajoukkuetta tällä hetkellä. Lokomotiv Jaroslavl pystyi myös antamaan Ufalle tiukan ja hyvän vastuksen, mutta parempi joukkue voitti lopulta finaalisarjan.
Ufa uudisti ja vahvisti joukkuettaan viime kaudesta selvästi. Uusina pelaajina joukkueeseen saapuivat maalivahti Aleksandr Jeremenko, puolustajat Oleg Tverdovski, Kirill Koltsov, Vitali Proshkin, Igor Shadilov ja Miroslav Blatak sekä hyökkääjät Aleksandr Perezhogin, Andrei Taratuhin, Aleksei Tereshenko, Aleksei Shkotov, Igor Grigorenko ja Vladimir Vorobjev (joka oli pudotuspeleissä loukkaantuneena). Kun Ottawaan mennyt nuori hyökkääjä Ilja Zubov oli ainoa merkittävä menetys viime kauteen verrattuna, niin voidaan sanoa että Ufa oli varmasti eniten rivejään vahvistanut joukkue tällä kaudella Venäjän sarjassa. Erityisesti puolustuspää vahvistui merkittävästi ja juuri Ufan kova, liikkuva ja taitava puolustuskalusto olikin joukkueen paras ase koko kauden ajan.
Ufan mielestäni parhaita pelaajia finaaleissa olivat hyökkääjät Aleksei Tereshenko ja Igor Volkov ja puolustajista Andrei Kuteikin.
Joku voi sanoa Ufan olevan "rahajoukkue" ja mestaruuden tulleen ostomiesten avulla. Näin asia varmasti onkin, mutta raha on Venäjän kiekkoilussa nykyisin merkittävä tekijä eikä ilman sitä voi menestyä. Ufa on kuitenkin perinteinen kiekkokaupunki ja Salavat Julajev yhtä perinteinen kiekkojoukkue, joten mistään "nousukkaasta" ei Ufan tapauksessa ole kysymys. Vielä 2000-luvun alussa Salavat Julajev oli Venäjän mestaruussarjan "köyhälistöä", mutta Bashkortostanin tasavallan nopea vaurastuminen on tuonut myös Salavat Julajeville uutta rahoitusta mikä on nostanut seuran hetkessä Venäjän vauraimpien joukkoon.
Bashkortostanin tasavallalle mestaruus oli myös iso juttu, sillä kyseessä on Bashkortostanin ensimmäinen palloilumestaruus Venäjällä. Peliä oli seuraamassa myös Bashkortostanin presidentti Murtaza Rakhimov, joka on nähty säännöllisesti seuraamassa Salavat Julajevin otteluita myös runkosarjassa.
Kakkoseksi jääneen Jaroslavlin kausi jää myös vahvasti plus-merkkiseksi. Ennen pudotuspelejä joukkue ei ollut vahva suosikki finaaliin. Joukkue sijoittui runkosarjassa viidenneksi eikä joukkue ollut yhtä nimivahva kuin Ufa, Kazan (joka sijoittui muuten runkosarjassa vasta seitsemänneksi) tai ZSKA. Mutta joukkue loi valmentajansa Kari Heikkilän johdolla tiiviin ja modernin pelitavan, jolla se väsytti pudotuspeleissä niin Togliattin, Pietarin kuin Magnitogorskin. Aleksei Jashinin, Zbynek Irglin ja maalivahti Semjon Varlamovin panos nousi ratkaiseviksi. Erityisesti tshekki Irgl iski monta ratkaisevaa maalia pudotuspelin aikana. Lievä pettymys sen sijaan oli Aleksei Mihnov, joka ei pystynyt nousemaan ratkaisijaksi ja maalintekijäksi missään vaiheessa.
Jaroslavlin suomalaispelaajista Ari Vallin onnistui hyvin ja sai Heikkilältä kauden edetessä aina enemmän luottamusta. Finaaleissa Vallin oli Lokomotivin kolmen eniten jääaikaa saaneen puolustajan joukossa. Toinen suomalaispelaaja Tony Salmelainen ei saanut koko pudotuspeleissä yhtään tehopistettä, mikä on hänen tyyliselleen pelaajalle tietysti pettymys, mutta Jaroslavlissa Salmelaisen rooli oli neloskentän rikkova pelaaja, joten pisteiden tekoa ei häneltä varsinaisesti odotettukaan, sillä nimivahvassa Lokomotivin joukkueessa maalintekoa varten oli eri miehet.
Kausi 2007-2008 oli Venäjän Superliigassa tapahtumarikas ja mielestäni sarja meni eteenpäin kauteen 2006-2007 verrattuna. Keskimääräinen yleisömäärä kasvoi selvästi, mihin luonnollisesti vaikutti myös uusien hallien valmistuminen. Mestaruuskin ratkesi Ufan viime kesänä valmistuneessa upouudessa hallissa. Pelillisesti sarjan taso myös nousi edelliseen kauteen verrattuna kovien paluumuuttajien ja nuorten pelaajien nousun myötä. Voisi sanoa että Venäjän jääkiekolla, erityisesti seurakiekolla, pyyhkii nyt paremmin kuin koskaan Neuvostoliiton ajan jälkeen. Toivoa sopii, että positiivinen kehitys saa jatkua ja ensi kaudella pelataan taas entistä yleisörikkaampaa, tähtirikkaampaa, tasokkaampaa ja mielenkiintoisempaa sarjaa.
Ratkaiseva ottelu oli tasainen aina kolmannen erän puoliväliin asti, jolloin kokenut Vladimir Antipov ratkaisi nuoren Lokomotivin maalivahdin Semjon Varlamovin virheen jälkeen ja teki voittomaaliksi jääneen 2-1 maalin. Syötön maaliin tarjoili Michal Mikeska. Ensimmäisessä erässä Konstantin Koltsov (Blatak, Kuteikin) oli vienyt Ufan 1-0 johtoon ja Jaroslavlin kokenut Aleksei Kudashov (Konkov, Mihnov) oli tasoittanut lukemat.
Jaroslavlilla oli muutama paikka tasoittaa ottelu kolmannessa erässä (mm. Mihnov pääsi yrittämään yksin aivan maalin edestä), mutta nopean Aleksandr Perezhoginin (Aleksei Tereshenko) laukauksen yllätettyä jälleen hieman helposti Varlamovin oli peli käytännössä ratkennut. Taitava sentteri Aleksei Medvedev pääsi vielä tekemään puolittaisesta läpiajosta loppulukemat 4-1.
Ufa voitti selvästi myös runkosarjan ja mestaruus oli erittäin ansaittu. Pelillisesti kovimmalle Ufa joutui välierässä Ak Bars Kazania vastaan, missä Kazan oikeastaan hallitsi pelillisesti mutta kaatui Robert Eschen heikkoon maalivahtipeliin. Ufan ja Kazanin välinen välieräsarja olikin eräänlainen moraalinen finaali, koska siinä kohtasivat Venäjän ja uskoakseni myös Euroopan kaksi parasta seurajoukkuetta tällä hetkellä. Lokomotiv Jaroslavl pystyi myös antamaan Ufalle tiukan ja hyvän vastuksen, mutta parempi joukkue voitti lopulta finaalisarjan.
Ufa uudisti ja vahvisti joukkuettaan viime kaudesta selvästi. Uusina pelaajina joukkueeseen saapuivat maalivahti Aleksandr Jeremenko, puolustajat Oleg Tverdovski, Kirill Koltsov, Vitali Proshkin, Igor Shadilov ja Miroslav Blatak sekä hyökkääjät Aleksandr Perezhogin, Andrei Taratuhin, Aleksei Tereshenko, Aleksei Shkotov, Igor Grigorenko ja Vladimir Vorobjev (joka oli pudotuspeleissä loukkaantuneena). Kun Ottawaan mennyt nuori hyökkääjä Ilja Zubov oli ainoa merkittävä menetys viime kauteen verrattuna, niin voidaan sanoa että Ufa oli varmasti eniten rivejään vahvistanut joukkue tällä kaudella Venäjän sarjassa. Erityisesti puolustuspää vahvistui merkittävästi ja juuri Ufan kova, liikkuva ja taitava puolustuskalusto olikin joukkueen paras ase koko kauden ajan.
Ufan mielestäni parhaita pelaajia finaaleissa olivat hyökkääjät Aleksei Tereshenko ja Igor Volkov ja puolustajista Andrei Kuteikin.
Joku voi sanoa Ufan olevan "rahajoukkue" ja mestaruuden tulleen ostomiesten avulla. Näin asia varmasti onkin, mutta raha on Venäjän kiekkoilussa nykyisin merkittävä tekijä eikä ilman sitä voi menestyä. Ufa on kuitenkin perinteinen kiekkokaupunki ja Salavat Julajev yhtä perinteinen kiekkojoukkue, joten mistään "nousukkaasta" ei Ufan tapauksessa ole kysymys. Vielä 2000-luvun alussa Salavat Julajev oli Venäjän mestaruussarjan "köyhälistöä", mutta Bashkortostanin tasavallan nopea vaurastuminen on tuonut myös Salavat Julajeville uutta rahoitusta mikä on nostanut seuran hetkessä Venäjän vauraimpien joukkoon.
Bashkortostanin tasavallalle mestaruus oli myös iso juttu, sillä kyseessä on Bashkortostanin ensimmäinen palloilumestaruus Venäjällä. Peliä oli seuraamassa myös Bashkortostanin presidentti Murtaza Rakhimov, joka on nähty säännöllisesti seuraamassa Salavat Julajevin otteluita myös runkosarjassa.
Kakkoseksi jääneen Jaroslavlin kausi jää myös vahvasti plus-merkkiseksi. Ennen pudotuspelejä joukkue ei ollut vahva suosikki finaaliin. Joukkue sijoittui runkosarjassa viidenneksi eikä joukkue ollut yhtä nimivahva kuin Ufa, Kazan (joka sijoittui muuten runkosarjassa vasta seitsemänneksi) tai ZSKA. Mutta joukkue loi valmentajansa Kari Heikkilän johdolla tiiviin ja modernin pelitavan, jolla se väsytti pudotuspeleissä niin Togliattin, Pietarin kuin Magnitogorskin. Aleksei Jashinin, Zbynek Irglin ja maalivahti Semjon Varlamovin panos nousi ratkaiseviksi. Erityisesti tshekki Irgl iski monta ratkaisevaa maalia pudotuspelin aikana. Lievä pettymys sen sijaan oli Aleksei Mihnov, joka ei pystynyt nousemaan ratkaisijaksi ja maalintekijäksi missään vaiheessa.
Jaroslavlin suomalaispelaajista Ari Vallin onnistui hyvin ja sai Heikkilältä kauden edetessä aina enemmän luottamusta. Finaaleissa Vallin oli Lokomotivin kolmen eniten jääaikaa saaneen puolustajan joukossa. Toinen suomalaispelaaja Tony Salmelainen ei saanut koko pudotuspeleissä yhtään tehopistettä, mikä on hänen tyyliselleen pelaajalle tietysti pettymys, mutta Jaroslavlissa Salmelaisen rooli oli neloskentän rikkova pelaaja, joten pisteiden tekoa ei häneltä varsinaisesti odotettukaan, sillä nimivahvassa Lokomotivin joukkueessa maalintekoa varten oli eri miehet.
Kausi 2007-2008 oli Venäjän Superliigassa tapahtumarikas ja mielestäni sarja meni eteenpäin kauteen 2006-2007 verrattuna. Keskimääräinen yleisömäärä kasvoi selvästi, mihin luonnollisesti vaikutti myös uusien hallien valmistuminen. Mestaruuskin ratkesi Ufan viime kesänä valmistuneessa upouudessa hallissa. Pelillisesti sarjan taso myös nousi edelliseen kauteen verrattuna kovien paluumuuttajien ja nuorten pelaajien nousun myötä. Voisi sanoa että Venäjän jääkiekolla, erityisesti seurakiekolla, pyyhkii nyt paremmin kuin koskaan Neuvostoliiton ajan jälkeen. Toivoa sopii, että positiivinen kehitys saa jatkua ja ensi kaudella pelataan taas entistä yleisörikkaampaa, tähtirikkaampaa, tasokkaampaa ja mielenkiintoisempaa sarjaa.
Viimeksi muokattu: