Tämä on vähän sellainen kysymys, että tuskinpa mikään pyrkiminen Tarton rauhan rajoihin on mitenkään relevanttia nykyisessä maailmantilanteessa. Ainoa skenaario, missä tälle olisi paikkansa olisi Venäjän hajoaminen ja pilkkoutuminen osiin. Ja itselleni on ainakin käynyt jo hyvin selväksi se, että siinä on ainoa mahdollisuus sille, että muutos parempaan suuntaan itärajan takana olisi edes mahdollista saada aikaan.
Mitä tulee itse kysymykseen, niin on ehkä vähän taustoitettava asiaa. On myönnettävä realiteetit sen suhteen, että Viipurin lääni oli ennen sotia Suomen vaurain ja väestörikkain lääni. Viipurin kaupungin aseman tuolloisessa Suomessa tietävät kaikki. Mitä sitten lähes viivasuoran rajan vetäminen keskelle Karjalaa on tehnyt ja tarkoittanut rajan länsipuolelle jääneelle Itä-Suomelle? Siinä samalla kun luontaiset yhteydet ja kauppareitit Kannaksen kautta katkaistiin, oli se samalla jo selvä kuolinisku myös niille alueille, jotka jäivät osaksi Suomea. Nykyisessä globaalissa maailmassa tämä vasta realisoituu täysin ja Itä-Suomen tulevaisuus ei todellakaan näytä hyvältä. Samalla puhutaan siitä, että olisi tärkeää pitää myös nämä alueet asuttuina ja jotta se on mahdollista ja edes kannattavaa, niiden alueiden pitäisi olla myös elinvoimaisia. Näivettyvän ja kuihtuvan Itä-Suomen katsotaan olevan turvallisuusriski.
Miten tämä sitten liittyy näiden vanhojen rajojen palauttamiseen? Juuri siten, että siinä voisi olla se keino palauttaa nämä alueet elinvoimaisiksi. Mitään ei ole lopullisesti tuhottu ja kaikki on tahtotilasta kiinni. On oikeastaan vaikea nähdä, että Itä-Suomella olisi edes mahdollisuutta pysyä elinvoimaisena ilman suomalaista Viipuria ja tällöin se hidas, nyt jo kiihtyvä kuihtuminen on välttämätön kohtalo. Jälleenrakennuksen kustannukset olisivat valtavat, mutta näen itse tälläisellä investoinnilla olevan myös todella suuri potentiaali maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti ja monilla eri tavoin.
Palauttaminen olisi toki oma, valtaisa prosessinsa monine eri kysymyksineen ja ongelmineen, jotka vaatisivat oman työnsä ja ratkaisunsa. Henkilökohtainen mielipiteeni asiaani on se, että millekään ei pidä sanoa ehdotonta eitä ja tässäkin asiassa olisi hyvä kaivaa asiat monipuolisesti esiin, mutta myös olosuhteiden täytyisi olla oikeanlaiset. Tuossa Venäjän pilkkoutumis-skenaariossa olisi toki myös otettava huomioon se, että miten alueet edes jakautuisivat ja miten tuo naapurin verikoira pidettäisiin jatkossakin kurissa. Tarton rauhan rajat voisivat olla yksi tekijä tässäkin.