Mainos

Karjala takaisin?

  • 24 512
  • 237

Pitäisikö Suomen pyrkiä palauttamaan vanhat rajansa?

  • Kyllä

    Ääniä: 45 14,7%
  • Ehkä

    Ääniä: 20 6,5%
  • Ei

    Ääniä: 242 78,8%

  • Äänestäjiä
    307

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Entä jos Karjala irrottautuu Venäjästä ja ehdottaa liittymistä Suomeen? Tällainenkin skenaario Venäjän epästabiliuden vuoksi mahdollinen, joskin epätodennäköinen. Heillehän Suomi olisi lottovoitto ja meille melkoinen riippakivi, vaikka EU-rahaa saisikin jälleenrakennukseen. Mutta voi olla, että kantaa tulisi siinä vaiheessa ottaa.

Petsamo itselleni olisi lähempänä sydäntä. Jäämeri kaikkine mahdollisuuksineen. Mutta pärjään ilmankin ja suuri osa maailman kärsimyksestä johtuu siitä, että entisajan vääryydet katkeroittavat ihmisiä. Päästetään irti ja mennään mitä on nyt.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Entä jos Karjala irrottautuu Venäjästä ja ehdottaa liittymistä Suomeen? Tällainenkin skenaario Venäjän epästabiliuden vuoksi mahdollinen, joskin epätodennäköinen. Heillehän Suomi olisi lottovoitto ja meille melkoinen riippakivi, vaikka EU-rahaa saisikin jälleenrakennukseen. Mutta voi olla, että kantaa tulisi siinä vaiheessa ottaa.

Ei. Perustelut olivat oikeastaan jo tuossa viestissäsi.

Itsenäinen Karjala puskurivaltiona Suomen ja Venäjän välissä olisi toki varsin mieluinen. Toki meille jäisi edelleen rajaa myös Venäjän kanssa, mutta vähemmän kuin nyt.

Mikä sitten olisi Karjalan raja? Nykyinen Karjalan tasavaltahan ei käsitä Kannasta, joten esimerkiksi Viipuri jäisi edelleen venäläisille. Ja se olisi varmasti pettymys Karjalaa edelleen haaveileville.
 

BaronFIN

Jäsen
Ei missään nimessä.

Isoisältä jäi Karjalaan kolme huoneistoa Viipurissa ja 60 hehtaarin maatila, mutta mitään intoa ei ole niiden takaisin saamisessa. Hän itsekin oli tätä mieltä vaikka tappeli lähemmäs kuusi vuotta näiden puolesta.

Alue venäläistettiin pakkosiirroilla ja on täysin tuhottua rajavyöhykettä missä ei ole mitään muuta kuin Terijoen rannat jäljellä. Kansallisromanttista, mutta se siitä.

Neuvostoliitto teki väärin, Jeltsin pyysi anteeksi ja Koivisto teki oikein kun kieltäytyi edes aloittamasta neuvotteluita aluepalautuksista. Äitini (boomer) on katkerampi näistä.

Se juna meni. Niin pitkään kun Venäjä ei aidosti tee tiliä historiansa kanssa, niin ihan turha haikailla tuon perään. Ja Venäjä ei tule tekemään tiliä koskaan.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Äitini (boomer) on katkerampi näistä.
Olen itsekin käsittänyt, että boomerit ovat olleet innokkaampia Karjalan palauttajia kuin ne, jotka ovat siellä oikeasti eläneet. Jälkimmäistä ryhmää on tietysti enää hyvin vähän elossa, mutta käsittääkseni he ovat usein olleet sitä mieltä, ettei Karjalaa kuitenkaan enää saa entisen kaltaisena takaisin, joten antaa olla. Tuo on hyvin järkevästi ajateltu, vaikka luopumisen tuska on ollut varmasti kova.

Nykynäkökulmasta kirpaisevinta on tietysti ollut Viipurin menetys. Viipuri oli Suomelle kuuluessaan merkittävä kaupunki, ja jos se olisi jäänyt Suomelle, niin se olisi luultavasti maan kakkoskaupunki, ihan samalla viivalla jonkun Tampereen ja Turun kanssa. Mutta Venäjän vallan alla se on ollut pelkkää takamaata, joten eipä silläkään olisi muuta kuin nostalgia-arvoa. Olen myös sitä mieltä, ettei Suomen pidä laittaa senttiäkään mihinkään Viipuri- tai Karjala-hankkeisiin. Se alue on nyt Venäjää, ei Suomen tarvitse sitä auttaa. Jos (lue: kun) venäläiset haluavat paskoa kaikki, niin siitä vaan, ei suomalaisten tarvitse jälkiä siivota.

Eli eiköhän Karjala-haikailun aika ole jo ohi. Keskitytään mieluummin pitämään nykyisistä rajoista kiinni. Itänaapuri on osoittanut, että valppaana pitää olla koko ajan.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Minulla on Karjalan evakon jälkeläisenä aihetta kohtaan jokseenkin ristiriitaiset mietteet. Maa on aikoinaan otettu meiltä vääryydellä, ja sittemmin se on suurelta osin paskottu traagiseen kuntoon. Henkilökohtaisia siteitä noille seuduille on enää harvoilla suomalaisilla; menneet ovat menneitä, ilmankin tullaan toimeen. Meidän maita ne kuitenkin historiallisesti ovat.

Jos Suomelle tarjotaan ennen viime sotia voimassa olleiden rajojen mukaisia Neuvostoliitolle luovutettuja alueita takaisin ilman eri vastinetta, niin mielestäni meidän tulisi ottaa omamme vastaan. Koskee alueita, ei nykyistä väestöä. Lisäksi pidän kohtuullisena bonuksena, että takaisinoton toteutumiseksi Venäjä suorittaisi Suomelle riittävät korvaukset alueiden myöhempää siivoamista ja kunnostamista varten. Realismia? Ei tietenkään, tuskin jatkossakaan. Kaikenlaista voi kuitenkin tapahtua, ja palataan asiaan jos joskus on aihetta.
 

BaronFIN

Jäsen
Nämä historialliset rajat on yhdenlainen (ja vaarallinen) näkemys. Mikä on historiallisesti oikea raja? 1800-luvun raja? Pähkinäsaaren rauha? Suomalaisethan voidaan perimän puolesta jakaa kahtia, itään ja länteen. Ja se geeniraja noudattelee Pähkinäsaaren rauhan aikaista rajaa. Syynsä on siihen miksi Savonlinna on siinä kohdassa missä on, oli joskus rajalinna.

Oikeasti meillä ei ole kuin hävittävää tässä kahden historiallisesti vahvan suurvallan välissä jos aletaan historiallisista rajoista puhua.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Täällä mikkihiiret unelmoi jostain kuppaisesta Karjalasta ja pienestä Petsamon pläntistä. Eikö sitä Aatun kanssa jo aikoinaan luonnosteltu, että Suomelle ainakin koko Kuolan niemimaa, Itäinen maaraja vähintään Stalinin kanavaa pitkin: Vienanmeri - Ääninen - Syväri - Laatokka - Nevanlinna...

Vähän vakavammin puhuen, jos nyt lähdettäisiin ihan oikeasti jotain aluevaatimuksia suunnittelemaan, niin tarkkana saisi olla. Kun voisihan siinä käydä niin, että tulisikin sellainen koko Venäjän kokoinen lisäys alueeseen. Siinä sitä olisi Suur-Suomea kerrakseen; ainoa vaan että tätä valtiota hallittaisiin Moskovasta.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Elätettävää korpea on Suomessa ihan tarpeeksi jo muutenkin, eiköhän tämä haave kannata haudata samaan arkistoon Tarja Halosen positiivisen perinnön kanssa.

Ymmärtäisin enemmän haikailua Karjalan perään, jos sen menettänyt sukupolvi olisi yhä voimissaan ja saisi nähdä historiallisen virheen korjautuvan. Vaikea uskoa hoivakodissa ihan hirveästi enää lämmittävän, että sukutila on jälleen Suomen puolella.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Tällä keskustelulla oli aikansa Neuvostoliiton kaatumisen aikoihin, mutta ei enää. Todennäköisyys sille, että Karjala palautettaisiin Suomeen on aika tarkasti pyöreä nolla, oli sitten Kremlissä kuka isäntä tahansa ja kävi Venäjälle mitä tahansa seuraavien vuosien tai vuosikymmenien aikana.
 

Eugene

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, SaiPa, Ketterä
Tämä on vähän sellainen kysymys, että tuskinpa mikään pyrkiminen Tarton rauhan rajoihin on mitenkään relevanttia nykyisessä maailmantilanteessa. Ainoa skenaario, missä tälle olisi paikkansa olisi Venäjän hajoaminen ja pilkkoutuminen osiin. Ja itselleni on ainakin käynyt jo hyvin selväksi se, että siinä on ainoa mahdollisuus sille, että muutos parempaan suuntaan itärajan takana olisi edes mahdollista saada aikaan.

Mitä tulee itse kysymykseen, niin on ehkä vähän taustoitettava asiaa. On myönnettävä realiteetit sen suhteen, että Viipurin lääni oli ennen sotia Suomen vaurain ja väestörikkain lääni. Viipurin kaupungin aseman tuolloisessa Suomessa tietävät kaikki. Mitä sitten lähes viivasuoran rajan vetäminen keskelle Karjalaa on tehnyt ja tarkoittanut rajan länsipuolelle jääneelle Itä-Suomelle? Siinä samalla kun luontaiset yhteydet ja kauppareitit Kannaksen kautta katkaistiin, oli se samalla jo selvä kuolinisku myös niille alueille, jotka jäivät osaksi Suomea. Nykyisessä globaalissa maailmassa tämä vasta realisoituu täysin ja Itä-Suomen tulevaisuus ei todellakaan näytä hyvältä. Samalla puhutaan siitä, että olisi tärkeää pitää myös nämä alueet asuttuina ja jotta se on mahdollista ja edes kannattavaa, niiden alueiden pitäisi olla myös elinvoimaisia. Näivettyvän ja kuihtuvan Itä-Suomen katsotaan olevan turvallisuusriski.

Miten tämä sitten liittyy näiden vanhojen rajojen palauttamiseen? Juuri siten, että siinä voisi olla se keino palauttaa nämä alueet elinvoimaisiksi. Mitään ei ole lopullisesti tuhottu ja kaikki on tahtotilasta kiinni. On oikeastaan vaikea nähdä, että Itä-Suomella olisi edes mahdollisuutta pysyä elinvoimaisena ilman suomalaista Viipuria ja tällöin se hidas, nyt jo kiihtyvä kuihtuminen on välttämätön kohtalo. Jälleenrakennuksen kustannukset olisivat valtavat, mutta näen itse tälläisellä investoinnilla olevan myös todella suuri potentiaali maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti ja monilla eri tavoin.

Palauttaminen olisi toki oma, valtaisa prosessinsa monine eri kysymyksineen ja ongelmineen, jotka vaatisivat oman työnsä ja ratkaisunsa. Henkilökohtainen mielipiteeni asiaani on se, että millekään ei pidä sanoa ehdotonta eitä ja tässäkin asiassa olisi hyvä kaivaa asiat monipuolisesti esiin, mutta myös olosuhteiden täytyisi olla oikeanlaiset. Tuossa Venäjän pilkkoutumis-skenaariossa olisi toki myös otettava huomioon se, että miten alueet edes jakautuisivat ja miten tuo naapurin verikoira pidettäisiin jatkossakin kurissa. Tarton rauhan rajat voisivat olla yksi tekijä tässäkin.
 

rpeez

Jäsen
Ehdoton ei täältä, sillä kaikenlainen rajojen muuttelu on veneen keikuttamista olipa se sitten rauhallisesti suoritettu tai ei, ja johtaa jossain vaiheessa siihen, että joku sanoo asioiden menneen väärin.
Tuossa yllä on korostettu Viipurin merkitystä. Niin, on se noinkin, mutta siinäkin haetaan jotain materiaalista etua meille itselle. Luultavasti siellä toisellakin puolella on samat ajatukset.

Minulle riittää, että isoisäni veli ja isoäitini veli menehtyivät talvisodassa, siksi olen hyvin kriittinen tämän asian kohdalla. Muistan liian hyvin kuinka edesmenneet isovanhempani ei halunneet puhua koko sodasta sen vaikeuden takia, totesivat vain kuinka veljillensä kävi, sankarihaudoista löytyvät.
Ja Ukraina käy nyt ajankohtaisena esimerkkinä.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
On myönnettävä realiteetit sen suhteen, että Viipurin lääni oli ennen sotia Suomen vaurain ja väestörikkain lääni. ...

Miten tämä sitten liittyy näiden vanhojen rajojen palauttamiseen? Juuri siten, että siinä voisi olla se keino palauttaa nämä alueet elinvoimaisiksi.
Minä sanoisin, että rajojen siirtämisen sijaan näiden alueiden elinvoimaisuus on kiinni siitä, että rajan takana on luotettava ja yhteistyökykyinen kauppakumppani. Jos ei ole, niin Viipuri on yhtä tyhjän kanssa. Jos on, niin kauppa varmaan käy hyvin Lappeenrantaa myöten.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Nämä historialliset rajat on yhdenlainen (ja vaarallinen) näkemys. Mikä on historiallisesti oikea raja? 1800-luvun raja? Pähkinäsaaren rauha? Suomalaisethan voidaan perimän puolesta jakaa kahtia, itään ja länteen. Ja se geeniraja noudattelee Pähkinäsaaren rauhan aikaista rajaa. Syynsä on siihen miksi Savonlinna on siinä kohdassa missä on, oli joskus rajalinna.

Oikeasti meillä ei ole kuin hävittävää tässä kahden historiallisesti vahvan suurvallan välissä jos aletaan historiallisista rajoista puhua.
No, käsitteet ”oma maa” ja ”historialliset rajat” ovat toki ei-yksiselitteisiä, mutta näihin liittyy painavia arvokysymyksiä. Kyllä meillä omaamme moraalinen oikeutus on, vaikka nykyiset olosuhteet eivät puoltaisi tuon oikeutuksen toimeenpanemisen käynnistämistä millään kuviteltavissa olevalla tavalla.

Ei Suomi Karjalaa tarvitse, ja voimme aivan hyvin olla ilmankin, kun olemme lähes 80 vuotta jo olleet ja pärjänneet. Tästä huolimatta menetetty Karjala on maata, joka on väkivaltaisesti ja vahvemman oikeudella anastettu maiden laillisilta omistajilta. Suomella ei ole tarvetta lähteä tuota maata hakemaan takaisin samoilla keinoilla kuin se meiltä vietiin, mutta mielestäni sen takaisin palauttamisesta voidaan silti keskustella, jos tällaiseen avautuisi mahdollisuus. Nyt ei ole, eikä ole tarvetta neuvotella venäläisten kanssa juuri muustakaan.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Kyllä meillä omaamme moraalinen oikeutus on, vaikka nykyiset olosuhteet eivät puoltaisi tuon oikeutuksen toimeenpanemisen käynnistämistä millään kuviteltavissa olevalla tavalla.
Vai onko? Suomi lähti jatkosodassa hyökkäyssotaan vanhan rajan yli, eikä vain puolustanut vanhaa rajaa.

Ja tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Meinaan tästä lähtien ollaan rosvoretkellä. Että sen tiedätte.

Entä jos tällaiseen moraaliseen oikeutukseen lähdetään, mihin vedetään raja. Onko esimerkiksi Puolalla moraalinen oikeus nykyiseen Ukrainaan kuuluvasta alueesta?
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Vai onko? Suomi lähti jatkosodassa hyökkäyssotaan vanhan rajan yli, eikä vain puolustanut vanhaa rajaa.

Ja tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Meinaan tästä lähtien ollaan rosvoretkellä. Että sen tiedätte.

Entä jos tällaiseen moraaliseen oikeutukseen lähdetään, mihin vedetään raja. Onko esimerkiksi Puolalla moraalinen oikeus nykyiseen Ukrainaan kuuluvasta alueesta?
Totta tuokin määrätyllä tavalla. Tosin toisen osapuolen oikeuksien loukkaamisessa Neuvostoliiton syntisäkki oli vv. 1939-1944 huomattavasti raskaampi kuin mitä Suomella oli. Laajemmin tämä lienee jo toisen ketjun asiaa.

Suomen rajojen osalta voisi ihan perustellusti todeta ns. oikeimmiksi rajoiksi vuonna 1917 itsenäiseksi julistautuneen Suomen alkuperäiset rajat - vaikka en tarkoita, että tätä pitäisi ryhtyä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa edistämään. En nyt sitten tiedä, pitääkö sen mennä aina niin, että isomman oikeudella väkivalloin aikaansaamat rajansiirrot pitää vain alistuneesti ja kerta toisensa jälkeen hyväksyä lopullisina, koska on myös Pähkinäsaaren rauhan raja ja monta muuta. Eikä me muuta voida, kun kommunisti Lahtinenkin joutui käymään rosvoretkelle.
 

ipaz

Jäsen
Joskus 2000-luvun alussa olin vielä sitä mieltä, kun Venäjä vaikutti avautuvan lähteen, että asia luovutettujen alueiden palauttamisesta Suomelle voitaisiin nostaa jossain vaiheessa pöydälle Venäjän kanssa. Nyt 20-vuotta myöhemmin on kelkkani kääntynyt täysin, enkä ottaisi sitä raiskattua maata enää takaisin vaikka tarjottaisiin. Liian kallista. No ehkä Petsamon, mutta Karjalasta en enää mitään.

WW2 jälkeen kirjoitettiin liuta sopimuksia, joissa määriteltiin Euroopan valtioiden rajat siitä hetkestä ikuisuuteen. Sovittiin että rajoja ei saa väkivalloin muuttaa. Sovittiin mm. että Saksa ei vaadi Puolalta eikä Ranskalta alueita, Puola ei NL:lta (entisiä alueitaan nykyisistä Liettuasta ja Ukrainasta), Suomi NL:lle menettämiä alueita jne. jne. Romanian ja Tsekkoslovakian sekä Unkarin ja Bulgarian välisiä rajoja muutettiin (Bulgariassa on suuri unkarilaisvähemmistö). Aluekysymyksiä oli ympäri Eurooppaa ja uudet rajat naulattiin kirjoihin ja kansiin.

Täysin sopimukset eivät ole pitäneet, kuten esim. Turkin miehittäessä Kyproksen pohjoisosan 1974 Kreikalta. Tuota ennen saarella oli ollut vuosikausia vakavia levottomuuksia kreikkalais- ja turkkilaisväestön välillä. Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan on tunnustanut maailman maista ainostaan Turkki.

NL:n hajoamisen jälkeen Kaukasuksella on väännetty rajoista Azerbaidzanin ja Armenian välillä, ja siellä leimahti taas viime viikolla. Molemmilla mailla on enklaaveja toisensa rajojen sisällä ja maiden kansalaisia asuu sekaisin toistensa alueilla.

Myös keski-Euroopassa on mielenkiintoisia enklaaveja Kaliningradin lisäksi. Gibraltarin kysymys on hiertänyt Britannian ja Espanjan välejä vuodesta 1713. Espanjalle kuuluvat Ceuta ja Melilla ovat piikki Marokon lihassa ja joita Marokko on jatkuvasti vaatinut itselleen. Viro ja Venäjä saivat sovittua raja-asiansa vasta 2005. Dubkin venäläiskylä on täysin Viron ja Pihkova-järven eristämä. Belgialla ja Alankomailla on keskenään Baarlen enklaavit toisensa alueilla. Muitakin vielä löytyy, mutta ne ovat pääasiassa Schengen-alueella, joten rajoilla ei sinänsä ole merkitystä kuten esim. Saksalle kuuluva Büsingen am Hochrhein Sveitsin rajojen sisällä.

Kaikesta huolimatta varmaa on että myös tulevaisuudessa maat ja ihmisryhmät halajavat toisen maan alueita usein historiaan perustuen. Mutta kuten täälläkin mainittu, niin mihin vedetään se raja mikä alue kuuluu kenellekin historiallisesti. Niin monta kertaa on viivat piirretty uusiksi viimeisen 2000-vuoden aikana.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
No, käsitteet ”oma maa” ja ”historialliset rajat” ovat toki ei-yksiselitteisiä, mutta näihin liittyy painavia arvokysymyksiä. Kyllä meillä omaamme moraalinen oikeutus on, vaikka nykyiset olosuhteet eivät puoltaisi tuon oikeutuksen toimeenpanemisen käynnistämistä millään kuviteltavissa olevalla tavalla.

Ei Suomi Karjalaa tarvitse, ja voimme aivan hyvin olla ilmankin, kun olemme lähes 80 vuotta jo olleet ja pärjänneet. Tästä huolimatta menetetty Karjala on maata, joka on väkivaltaisesti ja vahvemman oikeudella anastettu maiden laillisilta omistajilta. Suomella ei ole tarvetta lähteä tuota maata hakemaan takaisin samoilla keinoilla kuin se meiltä vietiin, mutta mielestäni sen takaisin palauttamisesta voidaan silti keskustella, jos tällaiseen avautuisi mahdollisuus. Nyt ei ole, eikä ole tarvetta neuvotella venäläisten kanssa juuri muustakaan.

Mielenkiintoinen pääte.

Mikäli Suomi edes mitenkään saisi Karjalan takaisin ajatuksesta totta-menolla niin tulevassa olisi yksi muu hyvä juttu mitä ei vielä ole kaiketi mainittu:

Suomi kun voi Karjalan saadessaan olla NATO-maa siihen tullessa täysin.

Mikäli muilla tavoin teoriassa sortuva Venäjä ei itse vaadi riittävästi alueita tai vaatii, mutta ei sopimushetkellä ajatustasolla ja ellei Karjala itsenäisty erikseen, itsenäiseksi Karjalan Tasavallaksi niin rannoillemme palaava nk. Vanha Maa tulee olemaan NATO-aluetta maaperineen ja täten sille siihen mennessä on todennäköiset turvatakuut mikäli uhka koskaan nousee.

Uhota Venäjä eri muodoissaan voi, mutta eipä ole Eestiinkään marssinut mitenkään, edes pienimmillekään 'kiista-alueelle' sen jälkeen kun etelänaapurimme NATO:n piiriin meni.

Eri asia toki mikäli poliitikkomme kuten melkein kaikessa muussa käpertyvät kuoreensa.

Itselläni on vielä elossa olevia sukulaisia eli tässä tapauksessa vanhoja nk. Vanhan Maan asukkaita kuten myös monien tuttujenkin joukossa vielä on ja heille se olisi mitä uskomattomin riemu kaikesta huolimatta ja mikäli ei niin oikeus ainakin toteutuisi viimeinkin Suomelle täysin.
 

Brejk

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, ENCE
Nyt rautaa ja sotilaita rajalle ihan pirusti! Luodaan Venäjälle oikeasti pelko että kohta tullaan rajan yli, niin joutuvat tekemään päätöksen Ukrainassa tappelemisen ja Karjalan puolustamisen välillä. Parhaassa tapauksessa vetäytyisivät siinä vaiheessa Ukrainasta kokonaan.

Ei tietenkään missään nimessä mennä rajan yli, mutta olisi hauska syöttää Venäjälle heidän omaa lääkettään.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Nyt rautaa ja sotilaita rajalle ihan pirusti! Luodaan Venäjälle oikeasti pelko että kohta tullaan rajan yli, niin joutuvat tekemään päätöksen Ukrainassa tappelemisen ja Karjalan puolustamisen välillä. Parhaassa tapauksessa vetäytyisivät siinä vaiheessa Ukrainasta kokonaan.
Odotetaan, että päästään Natoon ja ryhdytään Turkiksi Turkin paikalle? Eli siis Naton suojista ulotetaan sotilasoperaatiot naapurivaltioiden alueille? Ruotsista Kreikka ja Venäjästä Syyria? Siinä varmaan Erdoganillakin pyörisi silmät päässä, kun Suomi aloittaisi täällä pohjan perukoilla omat geopoliittiset toimensa Suur-Suomen luomiseksi :)
 

Petri1981

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, NFL, NBA, Valioliiga, UCL
Jos asennoituu niin, että vanhat rajat tulisi saada takaisin, niin sotia ei saada koskaan loppumaan. Aina löytyy joku historiallinen raja johon joku voi vedota. Eli ehdoton EI. Yleisesti ottaen luulen, että ketjuissa olevat "Karjala takaisin" -heitot ovat heitetty vähintäänkin pilke silmäkulmassa, eikä niinkään tosissaan.
 
Viimeksi muokattu:

jussi57

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mitä te Karjalasta haaveilevat ihan oikeasti meinaatte tehdä niille etnisille Venäläisille jotka ovat siellä jo 80 vuotta asuneet monta sukupolvea? Ehkä he järjestää kansanäänestyksen jossa he 90% kannatuksella luopuvat heidän mielestään heidän omistamistaan ikiaikaisista kodeistaan ja muuttavat yhtäkkiä jonnekkin muualle vai mikä on suunnitelma? Vai käytetäänkö rynnäkkökivääriä?

Mistä te lisäksi aiotte hommata ne suuret joukot nuoria Suomalaisia ihmisiä jotka sinne muuttaisi rakentamaan kaiken uusiksi kun suunilleen kaikki jotka tästä enää pikkuisen jaksaa haaveilla on 50+ vuotta vanhoja ja ei rakenna oikeasti enää mitään. Se sukupolvi joka tästä 10-20 vuotta sitten kovaan ääneen haaveili, he ehtivät jo kuolla pois ja nyt ei ole 10 vuoteen kuulunut juuri mitään.

Suomessakin jos tästä järjestetään kansanäänestys niin pitäisi laittaa ikäraja että vain alle 50 vuotiaat saa äänestää koska ne on niitä ketä tämä oikeasti vaikuttaa ja joutuvat taakan kantamaan ja tässä ikäryhmässä luulen että kannatus on aika lähellä nollaa. Nää kaikki valtavat muutosjutut joita on nyt lähdetty monessa maassa ajamaan ihanvaan kohta kuolevan sukupolven nostalgiaäänillä jossa käännetään 50 vuoden kehitys takaisinpäin on aivan katastrofeja esim Brexit ja pari muutakin juttua. Vievät nuorilta ihmisiltä mahdollisuudet tehdä mitä nuoret sukupolvet haluavat.

Jos Venäjä lähtee hajoamaan niin Suomella on hyvin suuri huoli pitää omista asioista kiinni ettei Suomikin päädy mukaan tähän kurimukseen tavalla jota Suomi ei hallitse. Siinä on Karjalan takaisinsaaminen ihan viimeisiä huolenaiheita.
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Ihan alkuun: en halua Karjalaa takaisin. Tämän todettuani laitan kuitenkin jakoon huumoripläjäyksen Tarja Halosen presidenttikaudelta. Kyseessä on helsinkiläisen Happotedit -"orkesterin" käännös 1950-luvun klassikkobiisistä South's Gonna Rise Again. Käännös sovitettuna tämän ketjun teemaan:



Hieno bändi myös livenä. Ennen heitä aiheeseen tarttuivat Sliipparit Kekkosen aikana 70-luvulla, jolloin he joutuivat vaihtamaan älppärinsä suunnitellun nimen Karjala takaisin siistimpään Takaisin Karjalaan. Sanomattakin oli selvää, ettei heidän musaansa radiosta kuulunut, mutta nuoriso diggasi, levyt myivät hyvin ja keikat olivat todellisia kokemuksia sen ajan Kekkoslovakiassa

 

Keltainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lautp, Saipa ja Veiterä. Ja Hakalin vosut
Avatkaa googlemaps ja street viewillä katselette vaikkapa Svetogorskia. Sen jälkeen huomioitte, että tämä ränsistynyt kaupunki on erittäin hyvässä kunnossa ja moderni verrattuna siihen, mitä löytyy maaseudulta. Ja matkaa Svetosta Imatran rajapatsaalle on 3km.
Ei kannattaisi ottaa, vaikka karjala tyhjennettäisiin nykyisistä asukkaista ja annettaisiin ilmaiseksi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös