Aivan aluksi haluan kiittää Kari Jalosta siitä, että isolta osin hänen (yhdessä sopivasti ajoittuneen pitkän ulkomaanmatkan) ansiosta edellinen näkemäni HIFKn play-off-ottelu on keväältä 2008.
HIFKlla on tällä hetkellä todella tiukka paikka arvioida sitä, lähteäkö myös ensi kauteen nyt 2 peräkkäisissä pleijareissa mokanneen valmentajan kanssa vai ei. Ja tätä päätöstä ei varmasti tee yksin UTJ, vaan asiasta keskustellaan tarkasti hallituksessa. Runkosarjassa asiat näytti vielä etenevän suunnitellusti ja hallittun riskin ottaminen syksyllä, jolloin Jalosen jatkosopimus rustattiin, tuntui ainakin omalta osalta perustellulta ja järkevältä päätökseltä.
Kuten tässäkin ketjussa on monta kertaa todettu, Jalonen on tuonut paljon hyviä asioita HIFKhon, mutta kun puhutaan tulosurheilusta, niin ei pelkkä yksittäisten pelaajien ja harjoittelukulttuurin kehittäminen hyvitä epäonnistumista pelillisellä puolella. Isona ongelmana ensi kautta silmällä pitäen näkisin myös pelaajien henkisen jaksamisen Jalosen komennossa. Jalonen tunnetaan vaativana ja osin myös kontrollifriikkinä valmentajana, jonka alaisuudessa pelaajat ei todellakaan pääse helpolla. Jos kuluva kausi olisi vaikka päättynyt niukkaan putoamiseen finaalista, löytyisi pelaajistolla varmasti eri tavalla nälkää ja motivaatiota lähteä treenaamaan tiukasti ensi kautta varten Jalosen alaisuudessa. Varmasti tällä hetkellä yhdellä jos toisella pelaajalla liikkuu mielessä pieni epäusko siitä, miten sitä jaksaa lähteä samaan ralliin mukaan uudestaan, jos vaikka taas ensi keväänä koutsi jäätyy tärkeimmällä hetkellä ja kausi päättyy nolosti. Toki pelaajat saavat hyvää palkkaa siitä, että heiltä voi vaatia kovaa sitoutumista, mutta eivät hekään mitään robotteja ole.
Ainoa toivo lepää nyt siinä, että Jalonen tajuaa tarkastella todella kriittisesti omaa tekemistään ja pelikirjaansa. Yleensä tämä tapahtuu jääräpäisten valmentajien kohdalla vasta siinä vaiheessa, kun saavat kenkää tai heidän valmentamansa joukkue dyykkaa täydellisesti. Jos Jalonen ei sisäistä sitä, että hänen suorituksensa play-offeissa oli todella nolo, niin toivon sydämestäni seurajohdon tekevän rankan päätöksen ja antavan Jaloselle vapauden etsiä uutta työnantajaa. Näin ei varmasti tule käymään, mutta toivossa on hyvä elää. Tietyllä tapaa HIFKssa on nyt menty vähän liikaa kohti toista ääripäätä. Kun Penan ja Dinojen aikakaudella sählättiin vähän sinne sun tänne ja siitä on nyt pyritty pääsemään eroon (hyvä niin!), ei nyt pidä toisaalta liikaa linnoittautua "pitkäjänteisyys"-teeman taakse, vaan rankkojakin päätöksiä pitää uskaltaa tehdä, jos ne ovat perusteltuja.
Jalosen jatkolle löytyy hyvät ja järkevät perusteet, kuten taloudelliset seikat ja seuraajan hankkimisen vaikeus, mutta kyllä kengittämisellekin vankat perusteet on olemassa ja ne menee mielestäni nyt edelle.
HIFKlla on tällä hetkellä todella tiukka paikka arvioida sitä, lähteäkö myös ensi kauteen nyt 2 peräkkäisissä pleijareissa mokanneen valmentajan kanssa vai ei. Ja tätä päätöstä ei varmasti tee yksin UTJ, vaan asiasta keskustellaan tarkasti hallituksessa. Runkosarjassa asiat näytti vielä etenevän suunnitellusti ja hallittun riskin ottaminen syksyllä, jolloin Jalosen jatkosopimus rustattiin, tuntui ainakin omalta osalta perustellulta ja järkevältä päätökseltä.
Kuten tässäkin ketjussa on monta kertaa todettu, Jalonen on tuonut paljon hyviä asioita HIFKhon, mutta kun puhutaan tulosurheilusta, niin ei pelkkä yksittäisten pelaajien ja harjoittelukulttuurin kehittäminen hyvitä epäonnistumista pelillisellä puolella. Isona ongelmana ensi kautta silmällä pitäen näkisin myös pelaajien henkisen jaksamisen Jalosen komennossa. Jalonen tunnetaan vaativana ja osin myös kontrollifriikkinä valmentajana, jonka alaisuudessa pelaajat ei todellakaan pääse helpolla. Jos kuluva kausi olisi vaikka päättynyt niukkaan putoamiseen finaalista, löytyisi pelaajistolla varmasti eri tavalla nälkää ja motivaatiota lähteä treenaamaan tiukasti ensi kautta varten Jalosen alaisuudessa. Varmasti tällä hetkellä yhdellä jos toisella pelaajalla liikkuu mielessä pieni epäusko siitä, miten sitä jaksaa lähteä samaan ralliin mukaan uudestaan, jos vaikka taas ensi keväänä koutsi jäätyy tärkeimmällä hetkellä ja kausi päättyy nolosti. Toki pelaajat saavat hyvää palkkaa siitä, että heiltä voi vaatia kovaa sitoutumista, mutta eivät hekään mitään robotteja ole.
Ainoa toivo lepää nyt siinä, että Jalonen tajuaa tarkastella todella kriittisesti omaa tekemistään ja pelikirjaansa. Yleensä tämä tapahtuu jääräpäisten valmentajien kohdalla vasta siinä vaiheessa, kun saavat kenkää tai heidän valmentamansa joukkue dyykkaa täydellisesti. Jos Jalonen ei sisäistä sitä, että hänen suorituksensa play-offeissa oli todella nolo, niin toivon sydämestäni seurajohdon tekevän rankan päätöksen ja antavan Jaloselle vapauden etsiä uutta työnantajaa. Näin ei varmasti tule käymään, mutta toivossa on hyvä elää. Tietyllä tapaa HIFKssa on nyt menty vähän liikaa kohti toista ääripäätä. Kun Penan ja Dinojen aikakaudella sählättiin vähän sinne sun tänne ja siitä on nyt pyritty pääsemään eroon (hyvä niin!), ei nyt pidä toisaalta liikaa linnoittautua "pitkäjänteisyys"-teeman taakse, vaan rankkojakin päätöksiä pitää uskaltaa tehdä, jos ne ovat perusteltuja.
Jalosen jatkolle löytyy hyvät ja järkevät perusteet, kuten taloudelliset seikat ja seuraajan hankkimisen vaikeus, mutta kyllä kengittämisellekin vankat perusteet on olemassa ja ne menee mielestäni nyt edelle.