Anna poikien pelata KJ!
Kun Jalonen julisti lauantaina tyytyväisyyttään yhteen ainoaan Tampereelta saatuun pisteeseen, luulin, että tämän typerämpää ja mielettömämpää lausuntoa ei valmentaja voi enää antaa. Valitettavasti olin väärässä.
”Se on parempi, ettei kätellä nyt. Olet kasvanut isommaksi kuin olet”, sanoi Jalonen, kun Bluesin päävalmentaja Petri Matikainen tarjosi rehdisti kättään lehdistötilaisuuden alussa.
Näin siis Jalonen
Hesarin mukaan
Siinä vaiheessa, kun valmentaja alkaa itkeä tähän malliin, alan olla vakuuttunut siitä, että kyseinen ihminen ei ole oikea henkilö valmentamaan HIFK:ta. Hyvänen aika sentään: Jalosen oma joukkuehan voitti! Ja varmasti pelaajilla on paljon parempi fiilis kuin virkamieskiekolla otetun neppailuvoiton jälkeen. Eikä niitäkään ole montaa tullut tänä syksynä. Sitten kun matsissa nähdään pari pientä myllyä, ottaa IFK-valmentaja nokkiinsa (heh!) niin pahasti, ettei suostu edes kättelemään vastapuolen valmentajaa.
Olen tähän asti ollut enemmän tai vähemmän Jalosen puolella (paitsi maalivahtien peluuttamisen osalta), mutta tällaiset lausunnot ja tempaukset saavat minutkin tarkistamaan kantaani. Ja jäähyaitiostako ei pelejä voiteta? Eikö todellakaan?
Baxterilla meni viime syksynä reilut pari kuukautta oppia, että IFK harvoin menestyy ja voittaa, jos se vain peruuttelee. Toivottavasti tämän päiväinen avasi Jalosenkin silmät näkemään, että tämän kauden lihapitoinen materiaali ei sovellu pelkkään pakitteluun ja hamekiekkoon.
Siltä varalta, että saan tämän kirjoitelman ansiosta t&t-leiman otsaani (pitääkin tsiigata peiliin heti, kun saan viestin kirjoitettua), korostan, etten todellakaan vastusta taitokiekkoa kovuuden nimissä. Sen sijaan se ultra-varovainen peli, jota olen pari kertaa tällä kaudella nähnyt Nordiksella on jotain, mihin en halua IFK:n sortuvan. Kumpikin on olennainen osa jääkiekkoa: taitavat yksilöt sekä kova peli. Jalonen on todistetusti loistava valmentaja silloin, kun joukkue pursuaa taitavia pelaajia. IFK:nkin mies on opettanut hyökkäämään, mistä vilpitön kiitos. Vielä kun sallisi joukkueelle fyysisyydenkin.
En ollut katsomassa peliä, enkä seurannut edes radioselostusta, mutta oletan, että tänään pelissä oli tunnetta enemmän kuin menneen syksyn kaikissa IFK:n peleissä yhteensä. Voisin siis kuvitella, että tänään ei ole luisteltu kananmunat taskuissa, joten tämän kaltaisella pelillä hyvinkin todennäköisesti noustaan vielä tukevasti pleijariviivan yläpuolelle. Kotiedusta tuskin kannattaa haaveilla, mutta sijat 5 ja 6 ovat vielä helposti saavutettavissa, kunhan KJ ottaa järjen käteen ja alkaisi peluuttaa joukkuettaan sen vahvuuksien kautta, jos siihen kykenee.
En ole vielä(kään) vaatimassa Kojolle kenkää, mutta soisin, että mies antaisi valmentamansa IFK:n pelata tyylillä, joka muistuttaa edes etäisesti jääkiekkoa. Seppo Mäkelän sanoin: Antaa poikien pelata!