Kanadan junioriliigat: Viihdetarjonta 2007-2008

[HardCore Hooligan]

Tulipa vähän vedettyä taas visiiri naamalla ja kaulasuoja kaulassa, koska ensimmäinen kierros SIJHL:ssä kolmesta poikki ja näin Bearcats jatkaa matkaansa eteenpäin. Fort William North Stars vastaan seuraavalla kierroksella ja ihan herkullinen sarja ennakkoon kattaukseltaan. North Starsilta yli-ikäinen kokenut ottelija näissä kuvioissa Justin Crockatt lähti kesken kauden valitettavasti MJHL:n kehiin ja näin Natywarylta potentiaalinen leikkikaveri poissa. 1988-syntynyt aktiivinen Nathanial Vail ollut kevätpuolella sivussa, mutta esiin ansioistaan vahvuudesta ainakin 292-minuuttia elintärkeää uskottavuutta runkosarjaan napsinut 1988-syntynyt Keith Mason ja yli-ikäinen OPJHL:n veteraani Daniel Maggio.
Huonona uutisena OPJHL:sta Buzzersin putoaminen jatkosta ja edelleenkään en usko visiirinaamojen järjestestelleen kabineteissaan Markhamia jatkoon katkaisten tuon pienen mahdollisuuden Rory Smithin sekä Natywaryn tasonmittaukseen, mutta joka tapauksessa Waxersilla kuitenkin hyvä rakenne Kevin Hudesin, Murray Freen sekä Steven Hardingin kautta. Vastaan Wellington Dukes ja Dukesilta pöytään yli-ikäinen WOHL taustainen Matt Pereira sekä playoffseissa ainakin toistaseksi peleittä jäänyt 1989-syntynyt Chad Beal.

O:n playoffs asetelmista kiistaton herkkupala Niagara vastaan Mississisauga tarjoillaan bongattavaksi ja aktiiviset ryhmät vastakkain. Niagaralta terävimmillään härskiotteinen Matt Corrente todennnäköisesti sivussa, ykköskortti Fletcher viimeksi pelaavassa 22.2 ja vahvasti avannut 1990-syntynyt tulokas Chirs DeSousa harmaa loppukaudesta. Yli-ikäinen tilanteisiin hyvällä asenteella mukaan ajautuva Jordan Foreman kuitenkin panosten kasvaessa varmasti isossa roolissa pelaajatyyppinä ja Majorsilta keskeisimpinä hahmoina pöytään TOP-3 Neuber sekä 1990-syntynyt tulokas Rinaldo. Taivaanrantaa maailaillen härskillä peli-ilmeellä vedetty henkilökohatinen panos ja homma siitä tyylikkäästi liekkeihin, joten kunnon kuuman sarjan hengessä kostonkierteestä villiin brawliin ja johonkin matsiin Fletcher vastaan Neuber keskiympyrässä suoraan ensimmäisestä aloituksesta.
Toinen huomionarvoinen viihdeosastolla on Spits vastaan Sarnia ja Spits runkosarjassa koko liigan aktiivisin joukkuetasolla, joten lähdöillä kyllästettyä sarjaa tilaukseen ja luultavasti aitoon kiekkohenkeen tietyt kaverit löytävät tässä sarjassa toisensa jo alkulämmössä. Rakenteen tasolla mennään ehkä näin Spits 1. Greenop 2. Young 3. Cundari ja Stings 1. Didiomete 2. Martin 3. Oliphant.

 

[HardCore Hooligan]

Lännen puolelta Spokanen sekä Tipsin sarja tarjoaa myös ennakkoon suhteellisen hyvät lähtökohdat ja runkosarjaan Spokanen Chris Bruton pisti iskullaan Kyle Beachin jäihin sekä aivotäröhdyksellä sivuun tunnelmaan sopivasti sähköistäen. 1988-syntynyt perusosaston Curtis Kelner, 1990-syntynyt Michael Reddington, 1989-syntynyt Dustin Donaghy sekä ehkä huomionarvoisimpana kauden tasoltaan 1989-syntynyt Ryan Letts luovat Spokanen lähtölistaan tasaisen hyvän rakenteen ja ehkä vain tuollainen selkeä lähtöosaston vain keskiympyrässä vetävä ykköskortti kattauksesta puuttuu.
Tämä haisee ennakkoon laadukkaan kuumalta otteluparilta ja kun ottaa huomioon Beachin tulevan tunnetusti tasokkaan panoksen on odotukset ammuttava suoralta kädeltä läpi katon. Ainakin yksi tavoitellun räjähdyspisteen ylittävä brawl rähinäperinnettä kunnioittamaan tähän sarjaan ja panosten kasvaessa viimeistään luovuutta rajoittavat moraalioppaat nurkkaan.

Eräs tavoite kartalla kuitenkin on Rocketsin McEwanin sekä Giantsin Huntin saaminen vielä samaan askiin heittämään yhden majakan tavoin loistavan helmen ja tämä edellyttää Rocketsilta Olsonin Seattlen pistämistä ulos ensimmäisellä kierroksella. Giantsin sekä Bruinsin keskinäiseen otettiin alustukseksi tuo neljän lähdön tapahtuma ja illassa Hunt vastaan Bhungal suoraan aloituksesta. Buckets off itsestäänselvästi ja taistelijat ottelemaan keskiympyrään, joten ammattitaidolla hoidettu pohjustus ja kaikin puolin hyväntason puristun bongattavaksi.
Viihdeosastolla toisena tavoitteellisena poimintana McLarenin sekä Granthamin Warriorsin jatkoon meneminen yli Gillenin sekä Schmautzin Hitmenin ja seuraavalla kierroksella vanhankoulun henkinen värikylläinen viihdepaketti Patsin kanssa tarjolle.

Väärinkäsitysten välttämiseksi toki Thunderbirdsia aina symbatisoin kiitos ennen kaikkea Dody Woodin, mutta asiat on asetettavan kartalla tärkeysjärjestykseen ja toisaalta kiekkototuutena saahan tuohon viitattuun sarjaan sijoitettua herkkupalana Western Conferencen tasonmittauksen Olsonin sekä McEwanin välillä.

 

[HardCore Hooligan]

MJHL:ssä ollaan myös välierä vaiheessa tähän rakoon ja omien kesken homman ollessa selvä matka jatkuu ensin Anavet Cupiin toisen nykyiselläänkin melko luotettavan Jr.A tason rähinäliigan SJHL:n ykkösen kanssa. Dauphin Kings sekä Portage Terriers tarjosivat kolmannessa näytelmässään brawlin ja sarja 3-0 Portagelle. Kyseisessä illassa Dauphinin QMJHL:stä sekä OPJHL:stä tuttu ottelija 1988-syntynyt Ryan Rippey teki ensi esiintymisenä playoffseissa ja heti hyvä ilmeellä tapahtumasta mukaan 29-minuuttia.
Sawn Valleyn 1989-syntynyt Myles Stevens ehti ottaa ennen kesälomaansa ykköspaikkaan oikeuttavat 72-minuuttia uskottavuutta 7-matsissa ja mukava tahti sarjassa, jossa lähtöstä oikeaoppisesti major ja game tosin lasketaan tehtyä työtä arvostaen tilastopakettiin mukaan.
WHL:stä Raidersista pudonneen 1989-syntyneen Cody Vannin Winnipeg South Blues myöskin jo pihalla ja Vann loistavasti taisteli runkosrajaan vetämissään 18-matsissa todella vakuuttavat 189-minuuttia. OCN Blizzardin Kent Sauter odottelee myös jo ensi rupeamaa, mutta runkosarjaan tällä itseään loistavasti isänsä näköiseksi vanhakoulun pelaajaksi tyyliltään kuvaamalle kaverille 153-minuuttia 36-pelissä ja toivottavasti saa taas mahdollisuuden jonkin WHL:n ryhmän leiriltä.

SJHL:ssä välierät edessä ja vastakkain sarjoissa Flin Flon Bombers sekä Humboldt Broncos ja toisessa parissa SIJHL:n yhteydessä mainitun Justin Crockatttin Weyburnin ulos pistänyt Kindersley Klippers sekä Melville Millionaires. Playoffsien uskottavuustilaston ykköspaikalla nyt La Ronge Ice Wolvesin 1988-syntynyt Riel Thompson sopivan haastavasti 60-minuutilla 5-matsissa ja kakkoseksi itsensä taisteli yllättäen juuri Crockatt. Poiminnoista Saskatoonista paikkaa hakenut 1990-syntynyt Cody Wutzke päätti kautensa Nipawin Hawksin paidassa sarjassa Humboldtin kanssa ja ensi kaudella ainakin tuollaiset 10-15 lähtöä tilaukseen Bladesin paidassa porrasta ylempänä.
Perinteisesti värikäs SJHL myös todella kunniakkaasti vanhanliiton liiga jossa on äärimmäisen haastavaa esittää askissa, aitiossa tai käytävillä mitään ennen näkemätöntä tai kokematonta materiaalia. Tosin tästä jatkaen aina löytyy ne tahot, jotka mikkihiiri-lippiksissään ovat kokenevinaan jotakin äärimmäisen poikkeuksellista, turmiollista tai huolestuttavaa pelin ympärillä. Myönnän toki avoimesti omalta osaltani etteivät ne kaikki turhat jalkakikat tai rystyvipit ole tuttuja, joten en myöskään tiedä näitä todistaessani näenkö jotakin äärimmäisen poikkeuksellista, turmiollista tai huolestuttavaa vai puhtaasti pelin ikuiseen jatkumoon kuuluvaa.

 

[HardCore Hooligan]

OHL:ssä vaisu neljän parin kierros ja huomionarvoisena poimintana Fletcherin puuttuminen Niagaran lähtölistalta, mutta terävimmillään härskiotteinen Matt Corrente palasi Niagaran riveihin ja uskoakseni nousee vielä isoon rooliin panosten kasvaessa. Jo toisen matsin tahkonneet Petes sekä Eastern Conferencen ykkönen Belleville tasoissa 1-1, joten vahvan rakenteen Petes tästä yllättäen jatkoon Soryalin johdolla ja odotusarvollisesti elämä hymyilee kuin lähtöbongari perustason ylittävän illan jälkeen.

Blades jäi lännessä ulos ja rähinäosastolla kuitenkin nykypäivän alennetun riman mittareilla hyvä kausi takana. WHL:n bantam draftissa poimii kolmantena sekä uudestaan heti kuudentena, joten lähtisikö sieltä tällä tiedolla hyvin ilmeeseen sekä perinteiden luomaan muottiin istuva kärkipäähän povailtu 1993-syntynyt Brendan Hurley listoille. Fort Saskatchewan Rangersin vahvuudessa tähän sesonkiin 141-minuuttia 31-matsissa ja viime rupeamaan uskottavuuden takeeksi 180-minuuttia myöskin 31-matsissa, joten haisee vahvasti Bladesin kaverilta ja pientä tunnettavuutta jätkälle näin jo Suomessakin.

Jr.B:n Golden Horseshoen kehissä Thorold Blackhawks finaaliin ja 1990-syntyneen Kyle Steckleyn Fort Erie Meteors pihalle, joten Steckley ensi vuonna kiinni vakipaikkaan OHL:ssä ja lisää suoraan aloituksesta otettuja buckets off vetoja tulemaan tuon Fletcherin kanssa otetun päänavauksen jatkoksi.

 

[HardCore Hooligan]

Lännessä pelit käyntiin ja muutama mielenkiintoinen pari oli arvottu tapahtumien järjestäjien toimesta vastakkain. Patsin yli-ikäinen hämmentämisen sekä röyhkeän peli-ilmeen erikoismies Watt vastaan Broncosin ykköskortti Zack Smith ja toisaalla Warriorsin vahvasta rakenteesta tulessa yli-ikäinen Terrace Delaronde vastassaan Hitmenin tulokas Bobby Schultz.
Muuten poimintoina Rockets lähdöttömässä otti voiton Seattlesta, samalla lähdöttömällä linjalla myös Giants sekä Bruins sarjan avauksessaan, Beach ei ainakaan vielä heittänyt sarjaa Spokanen kanssa toivottuihin liekkeihin henkilökohtaisella panoksellaan, mutta WHL:n runkosarjan ykkösryhmä Tri-City sekä Blazers tarjosivat varmasti kipinää tulevaankin poikivan lämpöisen matsin lopun. Blazersin 1989-syntynyt tulokas Matt Wray ulkona lähtölistalta ja seuraavaan sisään, joten lauantai-illan kaiken sallivassa kiekkohuumassa iso roolia käännettäessä sarjaa tasoihin ja läpi liigan lähtötasona tilaukseen nautittavaksi yksi hehkuvan kuuma brawl.

O:ssa Spits sekä Sarnia lämmittelevät omaa soppaansa lopulliseen räjähdyspisteeseen ja Spitsin Brad Snetsinger otti loistavasti jännitteitä joukkueiden välille tuomaan match penaltyn annnettuaan keihästään Matt Martinille. Ennakoidusti useamman kaveri kesken astelemien hakemista sekä läsnäolon ilmoittamista alkulämmössä ikuisen kaavan mukaan, joten kiekkototuuutena Sarnian johtaessa 2-0 Spitsin on pistettävä postinkantajat liikkeelle kolmannessa ilmoittamaan joukkueen pelaavan edelleen sarjan voitosta ja Greenopin on nyt todella astuttava roolissaan vanhankoulun henkeen esiin.
Hounds sekä Saginaw myös keskinäisessä ja yli-ikäisenä kokonaisuutena hivenen alakanttiin otellut Jarram ottanut jo pari Anthony Peluson kanssa rupeamaan, joten tuossa yksi tämän sarjan keskeisistä teemoista ja Jarram kuitenkin tarjonnnut urallaan hienoja hetkiä O:n kartalla. Linjatuomarin sivuun heittäminen Jarramin pyrkiessä Kitchenerin Soson kimppuun kuumassa postinkantotapahtumassa 2006-2007 tuotannon eräänä linjakkaana helmenä ja Soson taipaleen eräänä linjattomimpana hetkenä, mutta erilaisia pysäkkejä matkan varrelle osuu alan töitä tehtäessä ja pääasia isossa kuvassa on kuitenkin matkan jatkuminen maisemien vaihtuessa.

 

[HardCore Hooligan]

Lännen Jr.B:n KIJHL:ssä hallitseva mestari Fernie Ghostriders sekä Kamloops Storm finaaliin ja tie siitä eteenpäin vie Cyclone Taylor Cupiin yhdessä VIJHL:n sekä PIJHL:n ykkösten kanssa. Tämän tapahtuman voittaja jatkaa matkaansa vielä Keystone Cupiin, jonka hallitsevana mestarina toimii jo kartalta liigana kadonneen NSJHL:n Saskatoon Royals ja mainitusti North Saskatchewan yhdessä entisen Southern Saskatchewanin muodostavat nykyisellään Jr.B:n PJHL:n.
KIJHL:ssä uskottavuustilaston ykköspaikalla Stormin mielenkiintoinen BCHL:ssä myös tähän sesonkiin esiintynyt 1990-syntynyt Tayler Orser ja koossa taistelijalla 76-minuuttia 15-matsissa. 1991-syntynyt Josh McEwan Ghostridersin vahvuudessa lähdöittä, mutta vielä on aikaa korjata tilanne ja tuolla nimellä otettu lähtö ei jää huomioimatta. Lupaavasti samanikäinen Brett Lyon ryhmän vahvuudesta otti runkosarjaan 139-minuuttia vedetyissä 26-matsissa ja näistä todella riman ylös pistäen kuudella game misconductilla 70-minuuttia yhteen iltaan Spokane Bravesin kanssa.
PJHL:ssä Saskatoon Royals taas raivannut tiensä finaaliin ja toisessa parissa tahkoavat vielä Pilot Butte Storm sekä Fort Knox. Uskottavuustilaston ykköspaikalla juuri Pilot Butte Stormin 1988-syntynyt Andrew Spiller ja napsittuna nerokkaasti 91-minuuttia 8-matsissa, joista 64-minuuttia kahteen ensimmäiseen matsiin playoffseissa ja kaveri oli näin ollen todellakin valmis pelaamaan panosten kasvaessa.

Nopella palkinojenjaolla Spitsin Bradley Snetsinger sai kiitokseksi kolme matsia taisteltuaan keihäällään match penaltyn ja tärkeimmältä puoleltaan toivottavasti henkilökohtaisena panoksena jätti mahdollisimman paljon hampaankoloon Sarnian jätkille. Bramptonin Kody Musselman tienasi näpäytyksenä ajostaan Barrie sarjassa yhden matsin ja teemaan liittyen Whalersin importin Sladokin onneksi kaveri ei saanut huomiotaherättävää game misconductia pistettyään asiaan kuuluvaa viestiä 9-2 tapppiollisen Rangers matsin lopuksi Nazem Kadrin suuntaan. Näin Sladok tänään askiin ja lähtö Mashinterin kanssa tilaukseen, jonka jälkeen tilaisuuden auetessa hyvällä ilmeellä nostetta omille kääntämään "showboating" Rangersin penkin sekä erityisesti koutsi Peter DeBoerin suuntaan.
Whalersiakin aikanaan kieltämättä oikeaoppiseen linjaan koutsannut nykymittareilla ehdottomasti kovan osaston valmentajaksi leimaantunut DeBoer ( sai juuri kahden matsin paketin kuumettuaan tuomareille Saginaw matsissa) vertasi julkisuudessa matsin jälkeen Sladokin panosta tilanteessa Bertuzzin panokseen isossa liigassa ihmetellen tuomarien ratkaisua, joten kiekkototuutena ansaitsee perusarvojen halpamaisesta häpäisystä muistutuksen ja kehässä tapahtuneet ratkaistaan sekä käsitellään aina kehässä. Omana panoksenani saattaa toisaalta olla, että on vetänyt harmillisesti ajan hengen mukaisesti visiirin naamalleen ja kaipaa jonkun muun suojelemaan pelaajiaan kuin itsensä joukkueen vastuullisena.

Sähköä kuitenkin lupaavasti havaittavissa ryhmien välillä tärkeimpänä piirteenä ja löytyypä Rangersin vahvuudesta vaikkapa 1990-syntynyt tulokas Mike Mascioli jättämään kädenjälkensä tähän värikkääksi kääntyvään sarjaan. Toki villinä korttina sarjaan Mike Yovanic ja ei muuta kuin kovalla asenteella kenttä tyhjäksi, jonka jälkeen jään pyyhkiminen kädellä kruunaamaan tämän roolinottamisen ja puhuttelee kiekkokartalla varmasti kuin tappajankatse Stu Grimsonin silmissä 16.1.1992 kuumassa illassa Maple Leafsin kanssa.

KUGEL, KUGEL, KUGEL...!

 

[HardCore Hooligan]

Lohduton on kohtaloni juuri nyt tuon elinvoimaa uhkuneen Kugel huutelun jälkeen ja O:n puolella harmaa kierros tarjolle. Plymouth vastaan Kitchener ei leimahtanut toivottuihin liekkeihin ainakaan vielä ja toisaalta toivonkipinänä Rangersin johtaessa 2-0 sarja on saatava kääntymään keinoja kaihtamatta. Houndsin sekä Spiritin matsi myös peruttiin huonon jään johdosta, mutta eiköhän keskiympyrä ainakin sen yhden vedon olisi kestänyt ja potentiaalia sarjan alun pohjalta omaava pari Spits sekä Sarnia askissa vasta tänään.

Lännessä myös lauantai-iltana hämmentävän hiljaista ja hämmentää vanhauskoista enemmän kuin nämä modernit täysin käsittämättömät visiirinaamojen sekä mikkihiiri-lippisten peliin ujuttamat termit ylilyönti tai spontaani tappelu.
Valoa jos hakemalla haetaan Rockets vei toisen ja näin helmi lähestyy hiljalleen toteutumistaan Giantsin myös johtaessa omaansa 2-0, mutta vaikea on juuri nyt uskoa tulevaan rähinärintamalla ja pakko ottaa tänään iso annos Boston Bruinsin lähtöjä 70-sekä 80-luvulta pistämään homman takaisin tasapainoon.

Jr.A:n SIJHL:ssä pelit taas käyntiin ja Bearcats hävisi ensimmäisen North Starsille. 1989-syntynyt Pawlowski yksipuolisessa lähdössä, Natywarylle misconduct iltaan ja Luke Judson sekä North Starsin Daniel Maggio keskinäisessä puristuksessa.

 

[JP]

Täysin vailla toimintaa viime kierros ei kuitenkaan mennyt. Lievänä lohtuna voisivat kenties olla nämä Q:n viime yön Chicoutimi - Quebec -ottelun tapahtumat. Quebecin 10-1 -murskatappion myötä asiaankuuluvaa roolia otettiin: http://www.youtube.com/watch?v=oI8nWIs1g3c

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa päästiin jo lähemmäs sitä mitä haetaan ja Bramptonin ajostaan yhden huilannut Kody Musselman lähdössä Barrien 1990-syntyneen vasurilta vetävän aina aika ajoin väläyttelevän Andrew Clouthierin kanssa. Spitsin sekä Sarnian keskinäisessä taas asioiden lämmittelyä toivottuun räjähdyspisteeseen ja eiköhän todellinen pankin tyhjennys vielä nähdä pelien jatkuessa. Pientä makuuni lupaavan oloista hässäkkää matsin loppuun tähän kolmanteen Steven Stamkosin tarjoiltua poikittaista Matt Martinin ensin ajeltua ja Spitsin vei tämän pelin, joten vähintää viiden matsin sarjaan ei näiden lähtölistojen kesken asoiden ollessa kohdallaan vedetä ilman yhtä kunnon korkean laatutakuun villiä brawlia sekä Greenopin ja "Deedsin" lähtöä.

Jr.A:n perinteikkäässä menneiden aikojen tappeluliigassa BCHL:ssä tahkotaan välieriä, joissa pareina Langley sekä Nanaimo ja toisessa Westside sekä Penticton. Täällä kun sisäinen mestaruus on selvillä matka jatkuu ensin AJHL:n ykköstä vastaan Doyle Cupin matseihin ja sieltä sitten voittaja vetämään koko Jr.A kartan mestaruudesta Royal Bank Cupiin.
Langley Chiefsin vahvuudesta löytyy 1990-syntynyt Dillon Scholten, joka oli WHL:ssä Giantsin mukana ja odottelin kaverin ottavan paikkansa ottelijana WHL:n kartalla tähän sesonkiin. Näin ei kuitenkaan käynyt ja samoin kuin Bladesin Philpin kohdalla antaa odotuttaa aikaansa. Tältä 1990-syntyneiden osastolta WHL:ssä kaivataan vahvaa sekä aktiivista tukea tason säilyttämiseksi sekä ilmeen ylläpitämiseksi 2008-2009.
Mielenkiintoisista Raidersissa avanneen sekä Giantsissa myös rupeamaan esiintyneen 1989-syntyneen Justin Palazzon Vernon Vipers taas jo ulkona näistä matseista pudottuaan Pentictonille. Palazzon WHL:ssä Red Deerin paidassa tähän kauteen kohdannut 1989-syntynyt Tyler Halliday päätti kautensa Merritt Centennialsin mukana ja Alberni Valley Bulldogsin 1989-syntynyt Rocketsin paidassa muutaman matsin vetänyt Mandeep Nijjar myös päätti kautensa jo runkosarjaan.
Huomionarvoisista jatkavista poimintana Langleyn vahvuudesta löytyy myös aktiivisesti täällä lähtörintamalla esiintynyt 1988-syntynyt Jessie Tresierra, mutta kaveri esiintynyt toistaiseksi lähdöittä playoffseissa ja Penticton Veesin mukana pelejään jatkaa Seattlen sekä Prince Georgen riveistä tuttu 1988-syntynyt Edmonton Oil Kingsiin riveistä leiriltä paikkaa hakenut Elias Grossman.

 

[HardCore Hooligan]

Pientä vastakaikua taas lähtökansan vaatimattomille toiveille ja aina lämmittävää sähköä ilmassa Whalersin sekä Rangersin kolmannessa kohtaamisessa. Rangers vei tämänkin näytelmän ja Sladok roolinsa mukaisesti oikeaoppisesti "goon it up" matsin lopussa, joten pari game misconductia ansioista taistelijalle tilille ja kausi taisi kokonaisuutena vahvan ilmeen pöytäään lyöneellä kaverilla olla tässä. Pientä hässäkkää siis tarjolle kiitos Sladokin sitoutumisen nautittavaksi aidon jääkiekon ystäville ja perään vielä 1989-syntyneen Kaine Geldartin sekä Rangersin 1990-syntyneen tulokkaan Mike Masciolin veto. Masciolini ikäisekseen pound for pound otellut kasaan ihan tasokkaan tulokasrupeaman ja ennen kaikkea aktiivisuudella pelastaa tässä pelissä kiekkototuutena paljon, joten ensi kaudeksi tavoitteeksi 25-lähtöä rupeamaan ja tässäkin kyseisessä buckets off vedossa hyvä panos tarjolle tasollaan.
Harmi kyllä viihdeosastolla, jos Sladok seuraavasta ja mahdollisesti viimeisestä poissa koska hyvä ilta mitata 1988-syntyneen Brandon Mashinterin todellista ilmettä sekä sitoutumista loistavassa saumassa. Puhtaasti ottelijana TOP-10 osaston tekijä kyllä O:ssa ja isojen lähtöjen oikea kaverilla, mutta ei niinkään haetussa mielessä luotettava postinkantaja tai raivohullu pyykinpesijä. Valmennusrintamalla Rangersin DeBoer arvosteli taas Sladokin askissa oloa matsin lopussa ja nyt annan kyllä Sladokille Whalersin kaikkien aikojen importin leiman otsaansa, mutta taivaanrantaan viihdettä janoten kurkoittaen edelleen listoilta löytyvä pound for pound Masciolinin kanssa vastakkaisella suunnalla kauden näytöiltään liiikkuva pelaajatyyppinä kuitenkin ehdottomasti pankin ensimmäisellä potkulla räjäyttävä Yovanic sisään ja tästä perusainekset tasokkaaseen neljänteen näytelmään.

 

[HardCore Hooligan]

Odotetusti oli tuo Branchin "bullying" korttikin taas lyötävissä pöytään tuosta Rangers matsin lopun tapahtumista ja viiden matsin paketin Sladok nappasi mieltä lämmittävien ansioiden johdosta, joten harmillisesti näillä näkymin avaa jatkaessaan ensi rupeaman lomaillen ja saattaa osaltaan syödä Sladokin pelipaikan importtina liigasta. Aika puhtaaksi muutaman vaihdon ammattijätkäksi Sladok loistavasti on profiloitunut ja yli-ikäisenä kiintiöpaikalle importtina voi olla hankalaa paikkaa löytää varsinkin, jos avaa rupeaman vielä akkujaan lataillen ja harmi tältä osin ettei vanha gooniliiga Central A pyöri enää ammattijätkille pelipaikkoja tuottavalta pohjalta.
Iso kysymys on myös miksei kehässä ollut Sladokin tultua aloitukseen Rangersin kuudennen kaapin jälkeen aktiivinen tulokas Masciolini (joka mainitusti kyllä heitti sitten pian perään suoraan aloituksesta tasokkaan Geldartin kanssa) tai primeikäinen ykköskortti Mashinter sotimasssa pakollista lähtöä suoraan aloituksesta pois? Peter DeBoerin suuntaan mahdollisuus taas heitää tässä pientä piikkiä ja turha osoitella visiiri naamallaan vastustajan penkkiä silloin matsin jälkeen, jos itse jäätyy tapahtumien sykkeessä omassa aitiossaan ja toki edelleen puolustuksena kaveri koutsasi aikanaan Beck Road Bullies ryhmää O:n kartalla.
Tuolta 1996-1997 kaudelta löytyy juuri se Sladokin vahvin haastaja Jan Vodrazka, joka tuolloin veti juuri yli-ikäisenä Whalersin vahvassa rakenteessa ja ensimmäisenä nostona sielä esiin kuitenkin parin kauden ajan O:ssa TOP-10 tasolla otellut istuvasti O:n muotin mukainen soturi Mike Morrone.

Toinen hiljalleen huippuunsa lämpenevä sarja on käynnissä Spitsin sekä Sarnian välillä ja ryhmät taas tänään askissa. Ajellut vahvan kauden tasollaan otellut Martin sekä poikittaista antanut Stamkos tällä tiedolla mukana tapahtumissa ja kieltämättä täysin puhdas ajo sekä pelin aitoon henkeen kuuluva poikittainen, mutta Shine olisi heitetty suhteutettuna tuosta Stamkosin panoksesta ulos liigasta ja palkintorintamalla kuitenkin kadonneen Downien linjaan Spitsin Conor O'Donnell taisteli kahden matsin huilin heitettyään äärimmäisen törkeästi juomapullon Sarnian aitioon.
Ehdottomasti toki tuomittavaa visiirin takaa nähtynä ja kaulasuoja kaulassa kaikki tunne sekä väri askista pois, joten Sarnian Jordan Hillille myös sama kahden matsin selkeä pakettiratkaisu heittelyn muodossa toteutetusta kommunikaatiosta yleisön kanssa ja Spitsin riveistä mainitusti keihästään tarjonnut Brad Snetsinger valmiiksi sivussa. Itse totutusti omana linjanani tuen kaikkea mikä mahdollisesti luo jännitteitä joukkueiden välille ja osaltaan nuo linjaukset saattoivat edesauttaa lähtöjä sekä väriä janoavien bongareiden asiaa pitämällä Stamkosin askissa. Täytyy tunnustaa, että on mukava kutina viihdeosaston suhteen tästä sarjan neljännestä matsista ja ei muuta kuin rohkeita roolinottamisia tilaukseen.

Huonona uutisena Gensin 1989-syntynyt toe to toe maestro Ryan Baldwin on lähetetty/lähtenyt pois Gensin vahvuudesta ja todella vahvan rupeaman kauden ollessa tässä Baldwin tasollaan otteli kasaan. Tuotannon helminä kiistattomat oikella suoraan aloituksesta otetuissa buckets off lähdöissä yli Whalersin Yovanicin sekä Houndsin Biggersin.
DeLory sekä Kewin vielä linjassa Gensilla ja Baldwinin poistumisen kautta vahvistusta tuolle tielle jonka mukaan Shine kulkeutuu Londonista Oshawaan ja toki Baldwin myös iso palanen O:n palapeliä ensi kaudella mahdollisesti uudessa osoitteessa.

 

[Animal]

Täysin vailla toimintaa viime kierros ei kuitenkaan mennyt. Lievänä lohtuna voisivat kenties olla nämä Q:n viime yön Chicoutimi - Quebec -ottelun tapahtumat. Quebecin 10-1 -murskatappion myötä asiaankuuluvaa roolia otettiin: http://www.youtube.com/watch?v=oI8nWIs1g3c

Mielenkiintoisena pointtina mainittakoon, että tuossa hässäkässä isoa roolia vetänyt Quebec Rempartsin häkkäri on joukkuetta valmentavan Patrick Royn poika. Nuo keskisormen esittelyt tuplana vierasyleisölle yksipuoleisen tappelun jälkeen ovat kyllä aika kulttikamaa ja eiköhän tuo ollut se lopullinen niitti, että Quebecin jengi joutui lähtemään poliisisaattueessa jäähallilta. Tapaus herätti jonkinlaista kohua Quebecissa ja palkintona roolinotostaan nuorempi Roy sai seitsemän pelin pelikiellon plus 500 taalan sakot. Itse ottelussa Roylle tuomittiin kakkonen, vitonen tuplana ja pelirangaistus tuplana.

Vielä lopuksi lehtijutusta poimitut nuoremman Royn omat kommentit:
""Patrick looked at me and told me to calm down," Jonathan Roy said. "I said to myself, 'He doesn't want me to go', but when the line judge released me, I said to myself . . . 'I'm going."'
Loput linkistä:
http://www.globesports.com/servlet/...Hockey/?page=rss&id=RTGAM.20080323.wspt-roy23

Edit. Näköjään Iltalehti ehti myös tarttumaan aiheeseen:
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200803257432601_jk.shtml

 

[HardCore Hooligan]

Sarnian sekä Spitsin tapahtumasta mentiin tällä kertaa viihdeosastolla ohi ja lupaava sarja nyt Sarnialle 3-1, mutta luottoa joukkueille tulee kuin Dave Brownin vasuriin ja ennemmin tai myöhemmin se iso panos koko homman lopullisesti tyylikkäästi roihuaviin liekkeihin heittäen. Epäolennaisuuksiin takertuen täysin pelin luonteeseen istuvan poikittaisen kolmannessa heittänyt Stamkos painoi neljä iltaan ja tärkeänä piirteenä mainitusti tuen kaikkea mikä luo jännitteitä ryhmien välille. Spitsin Greenop voisi kokeilla samaa ja tarkoitan toki tuota spontaania neljän maalin heittämistä iltaan, joten kiekkototuutena Sarnian Dave MacQueenille iso haaste puolustaa joukkueensa häpäistyä kunniaa ja Branchilta "bullying" kielto Greenopille homman käynnistämisestä.
Petes ulkona ja näin yli-ikäiset hyvän tien ottelijoina O:n ympyröissä kulkeneet Bobby Davey sekä Justin Soryal jättävät jäähyväiset näille kehille. Toisaalla myös Mississisauga ulos ja tätä kautta vahvan rupeaman otellut 1989-syntynyt Kyle Neuber sekä hyvä kauden vetänyt 1990-syntynyt tulokas Zac Rinaldo kesälomalle.Tämän vähän harmaaksi odotuksiin nähden viihdeosastolla jääneen sarjan viimeiseen tulokkaiden veto Rinaldon sekä DeSousan välillä ja vastaavan osaston tulokaslistausta valaiseva tasonmittaus tilaukseen olennaisena sisältönä myös Houndsin sekä Saginawin sarjaan Jake Carrickin ja Kain Alllicockin kesken.

Lännessä vahva ilme Moose Jawn Keaton Ellerbylta 8-3 tappiollisessa ja nimiin slashing major sekä game pelin hyväksi tehdystä työstä. Sarja Hitmenille 2-1 ja toivottvasti tuo Ellerbyn aina elintärkeä henkilökohtainen panos ajaa tapahtumat viihdearvollisesti korkeatasoiseen kostonkierteeseen, postinkantoon sekä raivokkaaseen pyykinpesuun.
Seattle tasoitti sarjansa Rocketsin kanssa ja Kelownan Brady leavold iltaan kahdessa lähdössä mukana, joista toinen matsin loppuun Benn Olsonin kanssa ja Rocketsin kapteeni James McEwan tahkoaa sarjaa toistaiseksi lähdöittä.
Lännen puolella ei vielä suurta juhlaa tai edes varsinaista värikylläistä ilotulitusta enteilevää kutinaa, mutta eiköhän sitä pinnan alla kytevää rähinäperinnettä vielä arvokkaasti vaalita ja tapahtumissa kuitenkin mukana pelaajia kuten Patsin J.D Watt ja Tipsin Kyle Beach.

Jr.B:n KIJHL:ssä Fernie Ghostridersin Josh McEwan myös lähdöittä, mutta finaalisarjaan tähän mennessä yksi veto Ghostriders Derek Bishopin sekä Kamploos Stormin Taylor Orserin kesken.

 

[HardCore Hooligan]

Taas tullut vedettyä pelkurina visiiri naamalla sekä kaulasuoja kaulassa pelin perusarvoja loukaten ja Soson Newmarket Dudley Hewitt Cupin isäntänä jatkaa matsejaan tuossa tapahtumassa putoamisestaan huolimatta. Tästä vähän valoa, mutta kolikon toisella puolella valitettavasti myös harmillisesti pudonneen Buzzersin Rory Smith ei enään askiin nouse ja itsesääliin vajoten on pakko nostaan esiin myös Huntsville Ottersin putoaminen turhan aikaisin. Natywaryn Bearcats taas SIJHL:ssä tappiolla 2-0 ja mainittuun Dudley Hewitt Cupiin siis OPJHL:n, SIJHL:n sekä NOJHL:n ykkösryhmät.
OPJHL:ssä jatkavista vakuuttavimman rakenteen omaava Markham johtaa sarjaansa Wellington Dukesia vastaan 2-1 ja jatkavista ottelijana ehkä uskottavimmalla tasolla tähän saumaan liikkuva Waxersin 1988-syntynyt hyvin junnulinjaan kättään vaihtava Steven Harding viimeisestä ulos näyttämöltä elbowing majorilla, joten lämmittää aina kuin stick fight vanhauskoista tälläistä ajelijana aikanaan "lipunkantajaksi" kutsuttua ja ehdottomasti hyväksyvää nyökkäilyä läpi kiekkokartan työnsankarille. Harding ei käytä remmiä paidassaan ja mielenkiintoinen piirre liigassa, jossa joka tapauksessa kaiken kiekkojärjen vastaisesti napsahtaa game ja ehdotomasti huomioitava asia kaveria vastaan vedettäessä. Aurora Tigersilla toki riveissään lähdöittä polkeva primeikäinen Cody Smith, mutta vammojen jälkeen ottelukunto kysymysmerkki ja joukkuetasolla Tigersilla myös yli-ikäinen Nick Novak tuo hyvin leveyttä rakenteeseen.

Lännessä Spokanen sekä Tipsin sarja haiskahti ennakkoon värikartalla lupaavalta ja ennen kaikkea tuon runkosarjan Bruton vastaan Beach taustan pohjalta. Beach otti kiekon naamaansa Giantsia vastaan runkosarjassa ja tässä hyvän peli-ilmeen omaavalle kaverille tällä tiedolla pysyvä hermovaurio poskeen, joten roppakaupalla uskottavuutta jääkiekkoilijana ja Spokanen johtaessa sarjaa 2-0 jotakin Tipsin suunnalta on tehtävä sarjan suunnan kääntämiseksi. Katseet siis terävimmillään huikean hämmentämispotentiaalin omaavaan alan erikoismieheen Beachiin ja olisiko aika ottaa myös ensimmäisen kerran playoffseissa roolinsa ammattijätkä English sisään heittämään vaikkapa yhden herätyskellon potentiaalia ottelijana omaavan Ryan Lettsin kanssa.

O:ssa neljäs näytelmä välillä Whalers sekä Rangers, mutta takaiskuista oppineena linjalla ollaan hiljaa ja saadaan villi brawl!

 

[HardCore Hooligan]

English Tipsin lähtölistalla ja Spokanen vei tämän lähdöttömän, joten Tips syvässä kuopassa ja ainoana toivonkipinänä koko homman pistäminen täysin sekaisin heti neljännen matsin alkuun. Siitä ajo, merkkaus, kuittaus, lähtö tai brawl kerrallaan kääntämään sarjaa ja jos ei muuta käteen verenhimoisesta tappajan ilmeestä joukkuetasolla niin ainakin hyvä henki joukkueen sisälle.
Muutenkin lännessä harmaata ja toki voi kyseessä olla alkava värisokeus, joka herää unestaan vain avosydänleikkauksiin ja laidan yli sekaan syöksyviin shakkinappuloihin. Poimintana Blazersin yli-ikäinen vaisuhkosti lopulta vaikka viime sesonkiin suhteutettuna päättänyt Gauthier poistuu näistä kehistä joukkueen pudottua lopullisesti ja playoffseissa peleittä jäänyt 1989-syntynyt tulokas Matt Wray lähtee valmistautumaan ensi kauden tasonnostamiseen. Sama aktiivinen ote touhuun ja hyvällä ilmeellä ottelijana TOP-10 korin sisälle tasoltaan 2008-2009. Tästä tapahtumasta Tri-City Mitch McColm sivussa yhden matsin näpäytyksellä edellisen pelin lopun panoksestaan ja samalla näpäytyslinjalla Warriorsin Ellerby taisteli nimiinsä tuon mitättömän yhden pelin huilivuoron.
Giants myös odotetusti painoi jatkoon yli Chilliwackin suoraan neljässä ja hämmentävästi perussoturi Hunt lähdöittä neljä putkeen. Tosin enemmän osoittelisin sormella Bruinsin lähtölistaa kuin kyseenalaistaisin Huntin nälkää, mutta kauttaaltaankin vaisu sarja näiltä ryhmiltä ja pakko sanani syöden todeta kiekkototuutena ettei visiireille ole mitää sijaa, perustetta tai oikeutusta tässä pelisssä. Heikosti näitä vanhauskoisten parissa pystytään löytämään edes kypärälle ja helmetless bileiden hurmos asian puolesta on kyllä puhuttelevaa kuin farmijyrä Bob Flemingin vasuri, mutta arkeen palaten Hunt, Chris Cloud sekä R.J LaRochelle on hyvä pitää mukana panosten kasvaessa ja kiitos ehkä odotuksiin nähden hivenen alavireisen kauden lähdöistä Patrik Bhungal.

Plymouth myös päätti kautensa vailla suurta nostetta tai taikaa, mutta kiitokset kauden annista erityisesti aktiiviselle Sladokille muutamasta vanhankoulun nykylinjan moraalioppaat turhina nurkaan heittäneestä roolinottamisesta. Mike Yovanic toi viihdearvoa pelkällä läsnäolollaan, Leo Jenner otti mairittelevan 20-matsin palkintopotin kahden minuutin arvoisesta merkkaamisesta (tämä ei mainitusti toki ole pelaajan itsensä vika) ja rakenteessa Kaine Geldart toi hyvin lisäarvoa lähtörintamalla.
Hounds otti Saginawilta kolmennen ja iltaan Spiritin Tyler Murovich ajostaan pihalle näyttämöltä, joten tähän oljenkorteen nälkäisesti kiinni viihdeosastolla ja homma tästä koko hallin mukanaan polttaviiin liekkeihin.

 

[HardCore Hooligan]

Pats vastaan Broncos on lännessä tasan 2-2 ja tässä sarjassa taustalla pientä lupailevaa kipinää on ollut, mutta harmillisesti ei mitään vakavasti otettavaa räjähdyspisteen tavoittelua toistaiseksi ja Pats ei ole pukenut ykköskorttiaan primeikäistä Josh Elderia vielä kertaakaan. Elder ei toki mikään varsinainen pankin räjäyttäjä viihdeosastolla tai suoranainen potentiaalinen "jäänpyyhkijä" tietyn alakulttuurin taipumuksia mielyttämään, mutta ehdottomasti pätevä kaveri roolissaan ja takana varsinkin alkupuoliskoltaan hyvä rupeama ottelijana 2007-2008.
Sarjassa Patsin 1989-syntynyt kovaotteinen Brett Leffler ajeli kolmen matsin palkintoloman arvoisesti Broncosin Michael Wilson ulos näyttämöltä heti sarjan ensimmäisen alkuun ja Broncosin omat sotansa urallaan sotinut koutsi/GM Dean Chynoweth leimasi tämän haetuksi merkkaamiseksi ajan hengen mukaisessa jälkikäteen huutelussa, mutta kiekkototuutena onko pelissä olemassakaan muita kuin täysin tietoisia ja omalle joukkuelle vedettyjä tarkoitushakuisia merkaamisia? Tästä poistosta ei illassa itse jäähyä ja ajo on aina vain ajo, mutta Leffler palaa seuraavassa postilaatikoksi ja iso haaste siis Broncosille joukkuetasolla uskottavuudesta puhuttaessa. Yli-ikäinen ison peliajan Wilson ollut sivussa tuon sarjan avausmatsin jälkeen ja kova hinta tässä saumassa maksettavaksi, joten postinkantajat liikenteeseen ja valot vilkkumaan. Patsin Jordan Eberle kolasi seuraavassa Jesse Dudas ulos yhden pelin näpäytyksen arvoisesti ja tapahtumassa itse major sekä game, mutta myös Dudas ollut tuon poiston jälkeen sivussa ja isossa kuvassa puhtaasti oikeaoppista kovan ilmeen harvennusta Brocosin puolustukseen panosten kasvaessa.
Toki ettei mene puhtaasti Patsin ilmeen ylistämiseksi joukkue lähetti eteenpäin nauhan Broncosin ykköskortin Zack Smith ajosta (kneeing minor itse illassa) J.D Wattiin ja tästä ei palkintolomaa Smithille, mutta perinteikkään Patsin ei pitäisi vajota mikkihiiri-lippisten sekä visiirinaamojen tasolle ja kiitokseksi tästä lisää kuluja historiaa elävöitettäessä hankittujen sakkojen lisäksi.

Sarjan viides osa perjantaina ja pohjaa hyvälle näytelmälle on.

 

[HardCore Hooligan]

Eipä taas onnistunein lähtö tähän päivään viihdepuolella ja Spits sekä Sarnia lähdöttömässä viidennessä taivaisiin nousseiden odotusten vastaisesti. Otin tietoisen vaikenemisen jopa 1990-syntyneen WOHL:ssä kautensa päättäneen aktiivisen poimijan Adam Wallacen mukana olemisesta Spitsin lähtölistalla sarjan kahdessa viimeisessä ja eipä kuitenkaan tullut kalaa, helmiä tai kiivaan tulisia ryhmätansseja. Sieluni silmin jo näin brawlin, jossa pareina ainakin Greenop ja "Deeds", Young ja Martin, Wallace ja Oliphant palkitsemassa uskolliset bongarit koko kauden asialle omistautuneessa seuraamisesta. Ongelmakohtana palapelissä se kuka ottaa perusosaston yli-ikäisen Ryan Wilsonin Sarnin vahvuudesta ja ehkä herkkupalana Wilson kuitenkin Greenopille brawlin isossa lähdössä ja Oliphantille Spitsin vahvuudessa lupaavasti 1990-syntynyt Mark Cundari tai yli-ikäinen Matthew Bragg.
Tämä kuitenkin nyt turhaa ja Sarnia jatkaa kohdaten Rangersin seuraavalla kierroksella. Kiistatta nykymittareilla hyvän rakenteen ryhmä jatkoon ja Spits taas kunniakkaaasti joukkuetasolla todella aktiivinen 2007-2008, joten kiitos erityisesti Greenopin sekä Baldwinin loistavasta parityöskentelystä alkukaudesta ja kunniamaininta Harry Youngille loistavasta tasonnostosta sekä ilmeen kohotuksesta.
Hounds painoi myös jatkoon yli Saginawin ja yli-ikäinen Jarram näin lopullisesti pois O:n muonavahvuudesta. Aivan terävimmillään jo puhtaasti hahmona viihdyttävä oman roolinsa yksipuolinen muutaman vaihdon ammattijätkä ja pientä takapakkia valitettavasti tähän viimeiseen sesonkiin värikartalla. Juuri Houndsin lähtölistalla 2005-2006 operoinut Alex Penner pikaisessa lähiaikojen nostalgiatuokiossa esiin ja 2006-2007 Jr.B:n Golden Horseshoen kehien värittänyt kaveri pelaajatyypppinä sekä hahmona kuin yksi yhteen tässä haetun kuvan kanssa ja toki arvaamattomuuspotentiaaliakin hyvin omannut Penner tasoltaan lähtörintamalla otteli O:ssa ihan pätevällä leimalla.
Tähän rupeamaan palaten joukkueen ykköskortti Peluso, perusosaston primeikäinen Biggers, 1990-syntyneet James Livingston sekä ennen kaikkea vahvan vaikutuksen tehnyt tulokas Jake Carrick ja rakenteessa vielä hyväntason ottelija primeikäinen Wayne Simmonds, joten vahva ryhmä tappelurintamalla jatkaa ja leveyttä kyllä lähteä sotimaan kuumia kiekkoiltoja alta pois

Lännessä TOP-3 ottelija Seattlen yli-ikäinen Benn Olson aktiivisella otteella touhussa mukana ja nyt illasta irti veto Rocketsin 1988-syntyneen Tysen Dowzakin kanssa, joten operoi tasolla kolme kahteen ja edelleen tilauksessa sarjan kruununa puristus McEwanin kanssa. Realistisia odotuksia tälle luomaan McEwan ajeli Seattlen maalivahdin Heleniuksen päälle pelin päätyttyä ja aivan roolinmukaista toimintaan 6-2 tappioon päättyneen matsin jälkeen.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa Barrie Colts jatkaa myös ja kohtaa seuraavalla kierroksella vaisusti joukkuetasolla esiintyneen Belleville Bullsin, joten ei aivan uskottavimmasta päästä olevat rakenteet vastakkain ja toki otan yllätykset iloisesti biitti huulessa vastaan ranteitani teippaillen. Colts pisti Bramptonin ulos ja näin ollen pelejään jatkavat uuden ilmeen ottanut aggressiivisesti kehässä polkenut 1990-syntynyt Stefan Della Rovere, samanikäinen mielestäni potentiaalinen TOP-10 korin ottelija primekaudellaan 2009-1010 Andrew Clouthier, perusosaston kovaotteinen 1988-syntynyt Cory McGillis myös rakenteessa ja tulevaisuuden mahdollisena helmenä 1991-syntynyt Kyle Clifford.
McGillis otti runkosarjan loppuun viiden matsin huilin merkattuaan yksipuolisessa oikeallaan Mississisaugan Kaspars Daugavinsin polvistuttuaan ensin Neuberin edessä ja tämä ehkä osuvasti Cotsin viime kauden ilmeeseen viittaava loistava ilme piti kaverin sivussa ensimmäisestä sarjasta, joten nälkää täynnä suurta haastetta tarjoava Bulls sarja liekkeihin vaikkapa isolla ajon muodossa vedetyllä merkkauksella ja Della Rovere osaa myös panoksellaan sekoittaa pelikortit askissa vaikkapa varmasti käytännön opetusta 2006-2007 jaelleen alan erikoisosaajan Clunen henkeen. Clifford taas todellinen kultakimpale ja uskoakseni iso nimi lähtörintamalla aikanaan 2010-2011, jolle jopa kunniakasta Soryalin mallityypin viittaa ylle heti tulokaskaudella ja yksi lenkki junior league fighter ketjussa varsinkin aikanaan tulevaisuudessa. Luopuu hatustaan tapahtumaa oikeoppisesti kunnioittaen ja vedoissa hyvin kipinää mukana, mutta toki kunniaan varkain myös itselle ja kaveri esiin pimeydestä nimenä jo ennen sesongin alkua.
Bramptonin mukana hyvin tasoaan nostanut ja itseään ottelijana sisään ajanut 1989-syntynyt Luke VanMoerkele kesälomalle ja tässäkin kaverissa luettavissa potentiaalia ottelijana varsinaisten isojen kalojen takana. Aina ovia lähtökartalla avaavana piirteenä junnulinjaan vaihtaa sujuvasti kättään ja primekaudellaan kovalla asenteella suoraan aloituksesta otettuja buckets off lähtöjä TOP-10 iskijöiden kanssa tulemaan liukuhihnalta . 1988-syntynyt Kody Musselman ei tuloksellisesti loistanut, mutta viihdearvollisesti tasokkaita lähtöjä ammattijätkän sitoutumisella ja toivottavasti löytää pelipaikan itselleen O:sta yli-ikäisenä.

Avautumistuokiossa ajattelin Coltsin yhteydessä käsittellä pikaisesti jopa itseni kannalta kiusallista Andrew Shennanin taivalta O:n kartalla ja asiaa harkittuani totean vain pintapuolisesti asian ydintä kierrellen vasurin vetävän nyt UOIT Ridgebacksin riveissä Kanadan yliopistokiekkoa, mutta taivaita tavoitellen lauantaihin on hyvä lähteä huomatessaan Patsin Elderin sekä Broncosin Smithin ottaneen keskinäisen ensimmäisestä pudotuksesta ja palasten loksahdellessa kohdalleen Paul Yovanicilta voi kuka tahansa kysellä mielipiteitä Andrew Shennanista sekä eräästä O:n kuumasta illasta 18.3.2005.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa perustason kolmen lähdön ilta ratkaisevassa viidennessä Guelphin sekä Londonin välillä ja heti alkuun suoraan ensimmäisestä pudotuksesta oikeoppisesti herätyskelloksi Anthony Nigron sekä Philip McRaen veto. Knights pihalle ja joukkuetasolla ilmeeltään yksi kauden ehdottomista pettymyksistä junnupuolen kartalla, mutta uusia rupeamia tulee ja jos Jordan Shine sekä Cody Smith olsivat olleet käytettävissä terveinä koko sesongin ilme olisi saattanut olla toisenlainen. Kuitenkin taustalla edelleenkin lämmittää kuin Andrew Milnen sitoutuminen kommentaattorin ruutuun 2007-2007 nerokas silloin tällöin osunut ammattijätkien ketju laitureinaan Shine sekä Jarram ja ei jättänyt paljon arvailujen varaan tämä koostumus askiin tullessaan. Osuvimmillaan olisivat voineet jättää keihäät, kintaat sekä bucketit aitioon ja Matt Davis vielä mukana pidempään Knightsin kuvioissa niin olisin itkenyt onnen kyyneleitä samalla polvistuen seinälle asettamani Dale Hunterin kuvan eteen.

Lännesssä taas on huolestuttavasti jokin määrittelemätön esto, joka pitää valojen vilkkumisen, karnevaali tunnelman sekä värikylläisen ilotulituksen poissa. Sattaa olla se pahamaineinen kaikkialle tunkeutuva visiirinaamojen salaliitto, joka mädättää pelin rakenteet ja siirtää asialleen omistautuneet postinkantajat sekä rooliinsa sitoutuneet pyykinpesijät katsomoihin, pubeihin sekä tehtaisiin liukuhihnalle.

Odotusrintamalla puukkona selkään vielä Rocketsin McEwan otti yhden matsin näpäytyksenä panoksestaan ja näin poissa sarjan seuraavasta osasta, joten tällä loistava lännen perussoturi mahdollisesti sarjan päättyessä lopullisesti ulos liigasta ja kriisipalaverin paikka henkilökohtaisella tasolla.
Toki tästä oikeaoppisesta yrityksestä kääntää nostetta omille olisi tullut O:n puolella viiden matsin peruspaketti ja miten Branch ohittikaan tuon Jarramin käsittämättömän kolmen maalin illan?

Spokane pisti Tipsin ulos ja näin harmillisesti viihdeosaston kannalta potentiaalinen keskeisen roolin vetäjä Kyle Beach odottelemaan ison liigan varausta. Eric Englishin paikka saattaa olla yli-ikäisenä näissä ympyröissä kortilla ja mukava ilmestys tämä roolinsa ammattijätkä oli. Jäi toki reippaasti tasoltaan tai kauden näytöiltään niistä odotuksista joita kaverin ylle luotiin ennen rupeaman alkua ja ei asiaan TOP-10 iskijöiden koriin, mutta tärkeimpänä hyvää sitoutumista rooliin ja jo puhtaasti hahmona viiihdyttävä. 1988-syntynyt Jonathon Harty varaamaton ja toivottavasti yksi palanen kiintiöpaikkojen palapelissä jossakin WHL:n porukassa 2008-2009.

 

[HardCore Hooligan]

KIJHL:n finaalisarjassa Kamploos Stormin 1990-syntynyt Taylor Orser nälkäisellä pelipäällä muutenkin kuumassa illassa ja lähtö muistoksi tapahtumasta sarjan viidennessä nyt Fernie Ghostridersin vahvuudesta 1988-syntyneen 228-minuuttia uskottavuutta runkosarjaan keränneen Scotty Traversen kanssa. BCHL:ssä Surrey Eaglesin vahvuudessa myös tämän rupeaman aikana viilettänyt Orser ikänsä puolesta mielenkiintoinen nimi kartalla ja WHL:ään varaamaton, mutta aikaa kaivaa itsensä vaikka sinne ja ainakin operoida itselleen tunnettu nimi Jr.A:n ympyröissä.

O:n puolella Plymouth varasi 1990-syntyneen Buddy Wightmanin 2006 listoilleen ja nostin kaverin jo ennen tämän sesongin alkua potentiaalisena tappeluosaston nimenä esiin. Varattiin Toronto Red Wings riveistä Midget AAA kuvioista ja tuolloin jo loistavasti leimaantunut vahvaksi erikoisosaajaksi. Tämän jälkeen 2006-2007 polki GMHL:n Toronto Canada Moosen vahvuudessa vahvistaen käsityksiä vahvuuksistaan jääkiekkoilijana ja 2008-2009 pimeydestä leirin kautta Whalersin lähtölistalle sisään kauden yllätysnimenä.
Vahvan rupeaman rooolissaan vetäneen Sladokin jatkaminen yli-ikäisenä importtina lienee mainitusti haistellen kyseenalaista ja hyvin nosti puhtaasti ottelijana tasoaan kokemuksen karttuessa, mutta nousi myös tulokaskauden 2006-2007 jälkeen vakikortiksi lähtölistalla ja loistavasti O:n ura läpi ilman maalin maalia. Harvemmin importtia on nähty näin puhtaassa yksipuolisen ammattijätkän roolissa (toki erityisesti Jennerin palkintoloma toi peliaikaa suhteellisen hyvin myös puolustajana) ja varsinkin Mike Velluccin vielä koutsetessa sitoutuneet bongarit saivat hyvällä onnella osuman ketjusta, jossa laidoilla polkivat Sladok sekä Yovanic ja nerokas rakennelma kyllä tämäkin.
Joka tapauksessa mahdollisesti molempien poistuessa ja GM:n pallilla vaikuttavan Mike Vellucin arvostettavasti vanhaankouluun taipuvaisen linjan tuntien ainakin yhdelle tämän osaston kaverille on tilausta ja aika näyttää onko tämä vahvuuteen ilmestyvä Wightman.

O:ssa yhtenä tulevana sarjana Gensin sekä Niagaran vääntö ja ennakkoon lupaava pari viihdeosastolla kyseessä. Toki mattoa unelmilta voi vetää heti alta pois toteamalla Dogsin ykköskortin Fletcherin olevan ilman lähtölista merkintöjä playoffseissa ja toe-to-toe maestro Baldwin mainitusti ulkona Gensin vahvuudesta. Dogsilla kuitenkin potentiaalinen koko sarjan liekkeihin heittäjä Matt Corrente vahvuudessa yhdessä varman tilanteisiin hyvällä asenteella sekaantuvan Jordan Foremanin kanssa ja Gens rivistöstä esiin jopa TOP-5 tasoa lähentelevä DeLory, hyväntason ottelija Kewin sekä villinä korttina sarjaan brawlissa Chris DeSousan kohtaava Tyler Taylor.
DeSousalla alla kortissa vedettynä kaksi tulokasosaston buckets off lähtöä ja altavastaajana ensin Petesin 1991-syntyneen Zack Kassianin ja nyt playoffseissa Majorsin 1990-syntyneen Zac Rinaldon kanssa. Erien Liambas käveli yli marraskuussa aktiivisen alkurupeaman poimimisen pisteeksi ja vaikeuksista huolimatta kiekkototuutena pelastaa kasvonsa luopumalla pipostaan sekä vetämällä usein suoraan aloituksesta.

Eipä muuta kuin jatkoja "signature fight"-illanviettopelin parissa ja muistutuksena, että Dale Hunterin kuvalla ei öisin nurkissa moraalioppaineen käännytystyötä tekemässä olevia visiirinaamoja häädetä vaan puolustautumiseen vaaditaan Bobby Schmautzin kuva.

 

[HardCore Hooligan]

Lauantain tarjonta takana ja onnistumiset karttavat minua kuin häpeälllinen fair play –palkinto aitoa vanhankoulun jääkiekkoilijaa, mutta saanpahan syyttää itseäni tuosta edellisestä visiirinaamojen erään heikon kohdan paljastamisesta julkisesti ja heti heitettiin lähdötön lännen kierros kaluttavaksi. Kruununa tälle vahvan rakenteen Pats ulos Broncosin kanssa ja saavat toki syyttää myös itseään, koska kaulasuojilla, viisiireillä sekä mikkihiiri-lippiksillä ei tässä pelissä tule voittaa ja nauhojen sijasta postinkantajat liikenteeseen ainoana oikeana toimintamallina tässä pelissä täältä ikuisuuteen.
Rockets voitti ja näin tuo sarja jatkuu vielä yhden näytelmän ajan. Näpäytyksestä vapautuva McEwan sisään listalle todennäköisesti taas ja pientä toivonkipinää tuohon voisi viritellä jopa suuremman luokan pyykinpesemisestä matsin ratkettua, mutta isossa kuvassa se haettu helmi vaatisi seuraavankin kierroksen hoitamista Rocketsilta Huntin Giantsin kohdatessa seuraavaksi Spokanen ja nykyilmastossa uskomattomalta tuntuen aikanaan jopa Memorial Cupissa bench clearing brawlit olivat joka vuotinen itsestäänselvyys.

Jr.A:n SIJHL:ssa Bearcats 3-1 tappiolla sarjassaan North Starsin kanssa ja parin neljännessä piristävästi 160-minuutin brawl aikaan 59.58. Bearcatsin Brad Pawlowski tässä episodissa panoksellaan mukana ja toisessa parissa Schreiber Diesels johtaa Dryden Ice Dogsia 3-2.

OPJHL:ssä Markham Waxers löi Wellingtonin ulos ja tästä myös pientä lohtua. Toisessa Oakville sekä Aurora tahkoavat tilanteessa 3-2 ja Oakville vahvuudesta poimintana löytyy 1990-syntynyt Luke Turcotte, joka otti Spitsin leirillä kaudella alla kolme vetoa ja kaksi näistä myöskin 1990-syntyneen Adam Wallacen kanssa. Potentiaalia lähtöosastolle siis Spitsin listoilta löytyy ja Turcotte ollut lähtölistalla mukana playoffseissa vasta neljästi.

 

[HardCore Hooligan]

Jarram ei pistänytkään pistettä osaltaan tämän rupeaman suhteen vaan jatkaa kauttaan AHL:n Rochester Americansin vahvuudessa, joten ainakin kerran vielä tämän kauden viihdetarjonnan puitteissa kaveri esiin ja kenties matka tuo vaikkapa mahdollisuudeen aikanaan jatkaa yhteistä tarinaa loistavan uran junnupuolella O:ssa tehneen Gino Pisellinin kanssa.
2006 Traverse Cityn aina mielenkiitoinen tapahtuma tavallaan ensi esiintymiseni kirjoittajana näiden junnuliigojen sekä ottelijoiden yhteydessä ja juuri Jarram silloin vahvalla panoksella mukana ottamalla neljä neljään, joten osaltaan pisti sitä liekkiä minuunkin ja ei muuta kuin työnimeksi Jarram isoon liigaan.

Toisaalta lännen puolella Patsin putoamisen myötä J.D Watt yli-ikäisenä katoaa kartalta ja vie paljon viihdearvoa lännen palapelistä pois mukanaan. Huutelut, koputtelut, tökkimiset, ajelut, "naamapesut" ja näitä pelaajia ei jokaisella oksalla kasva. Jos Jarram jää mieleen Knightsin rooliinsa sitoutuneena muutaman vaihdon ammattijätkänä Watt ehdottomasti Giantsin pelaaja ja vahvaa vanhankoulun roolinottamista hämmentämisen erikoismieheltä alkulämmöstä pukukoppikäytäville.
Watt varmasti kulkeutuu ammattilaiskehiin viimeistään ensi kaudeksi ja tarinankerrollisena herkkupalana mahdollinen asiaan palaaminen lännestä kiistattomalta ykköspaikalta poistuneen Matt Kassianin kanssa, joka tuskin on unohtanut "seatbelt" eleitä Wattin suunnalta keskinäisen jälkeen ja toki mestaruusvyötäkin Watt muutamaan otteseen ehti sovitella lanteilleen lähdön jälkeen vihamiehiä itselleen oikeaoppisesti luoden.

 

[HardCore Hooligan]

Lännessä ryhmiä tippuu junasta pois vielä ensimmäisen kierroksen osalta ja nyt vuorossa toinen vahvan rakenteen ryhmä Patsin ohella Moose Jaw Warriors. TOP-10 tason portteja ottelijana kolkuttelevan yli-ikäisen Ryan Gillenin sekä tulokas Ian Schmautzin Hitmen jatkaa vääntöjään ja Bobby Schultz toki tarpeelista vastavetona pitää mukana häiritsemässä häikäilemättömällä peli-ilmeellään moraalioppaitaan yhä uudestaan salonkikelpoisemmiksi päivitäviä sekä selkärangan jääkiekosta kieltämättä taitavalla operaatiolla poistaneita visiirinaamoja. Metsästyksessä käytetty työkalu "the great equalizer" seuraavaksi nähtävissä kulttuurin monumenttina sarjassa Broncosin kanssa ja toivottavasti heilahtaa tyylikkäästi veret seisauttaen siirtäen kiekkokelloa reippaasti taaksepäin aidossa vanhankoulun näytelmässä, mutta toden totta Pats vastaan Warriors tulikuumaa tappelusarjaa tähän kyllä ranteet teipattuina asiaan uskoen haettiin ja yli-ikäinen McLaren näin ulos tästä liigasta.

Lännessä Olsonin sekä McEwanin sarja vielä kesken ja O:n puolella taas toinen kierros pyörähtää käyntiin Belleville Bullsin sekä Barrie Coltsin avauksella keskiviikkona. Haastava sarja viihdeosastolla ja toki Bullsillakin terävimmillään hyväntason primeikäinen Matt Beleskey sekä yli-ikäinen perusosaton Andy Self listoillaan, mutta joukkuetasolla häijyn vaisu ilme ja edes Schmautzin sekä Cashmanin yhdistetty panos ei tällä tasolla häijyydesään.
Tämä sarja odotusten vastaisesti viihdyttäviin kaiken alleen polttaviin liekkihin ja kiitollisuudellani ei ole rajoja, joten katseet ennen kaikkea Barrien 1990-syntyneen Stefan Della Roveren ylle ja toki tilaukseen myös Andrew Shennanin tikkausta vasurilla.

SIJHL:ssa Natywaryn sekä Pawlowskin rupeama tältä osin paketissa ja North Stars jatkaa matsejaan SIJHL:n finaalissa. Lännen Jr.B:n KIJHL:ssä Fernie Ghostriders vei mestaruuden ja näin ollen mielenkiitoiset 1991-syntyneet mahdolliset tulevaisuuden nimet aina vaikkapa WHL:n askeja myöden Josh McEwan sekä Brett Lyon jatkavat pelejään Cyclone Taylor Cupissa.

 

[HardCore Hooligan]

Kaikkea järkyttävää sitä eteen osuus ja kovilla aseilla kyllä jääkiekon tuhoamiseksi taistellaan emämaassakin. Bob Nicholson (Hockey Canada president) on tuonut ilmoille vailla järjen hiventäkään olevan ajatuksen, että junnuliigoissa rosterit leikattaisiin 21 jätkän vahvuisiksi ja listoilla voisi olla siis käytettävissä ainoastaan yksi healthy scratch statuksen nappula. Kruununa neroleimaukseen toki suora viittaus siihen, että tällä vähennettäisiin tappeluita ja tähän rooliin istuvien pelaajien kantamista mukana joukkueen vahvuudessa (tyyliin vaikkapa English tällä kaudella WHL:ssä).
Jos tappeluja paljon vielä vähennetään pitää ryhtyä harkitsemaan vakavasti pelin nimen vaihtamista johonkin toiseen paremmin istuvaan ja isossa kuvassa tunnetta, väriä ja tapahtumia on jo nyt askeista leikattu niin rankalla kädellä, että peli on lähinnä kuihtunut versio kulta-ajoistaan ja kiekkototuutena tälläistä vanhauskoista puhuttelevat pelaajatyypit tai hahmot kiekkokartalla vaikkapa jatkumona isossa liigassa ovat käyneet lähes yhtä vähiin kuin jo sukupuuttoon kuolleet oikeaoppiset goonit sekä vanhankoulun stickmenit.
Toisaalta vastustajan jääräpäisesti kaikkia uudistuksia peliin liittyen visiirinaamojen hölynpölynä, joten näkemykselläni ei siinä mielessä ole paljon painoarvoa ja aika omanlaistani alakulttuuria nykyilmastossa kiekkomaailmassa edustan. Kuitenkin naulana arkun kanteen kauhukuvana game lähdöstä pääjunioriliigoissa alkaa hiljalleen olemaan ajankohtainen Nicholsonin esittämän kannanoton johdattelemana ja lopullisena kuoliniskuna lajille aika jolloin jokainen ennen niin kunniakkassa sekä myyttisessä isossa liigassa pelkää visiirinsä takana.

OPJHL:ssä Oakville painoi finaalin ja siellä saa vastaansa Marhamin, joten ei nyt koko kautta ajatellen se herkullisin pari tarjolle ja toisaalta eri nyt huonoin mahdollinen ryhmä lähde kuitenkaan edustamaan eteenpäin OPJHL:ää Marhamin ottaessa sarjasta voiton.

 

[HardCore Hooligan]

Hyvä sauma listata omasta vaatimattomasta näkökulmastani O:n TOP-10 ottelijat ja sopii tuon apriilipilanakin menevän kannanoton perään, jota se siis ei kuitenkaan ole vaan täysin vakava yritys osaltaan taas kerran tuhota tätä peliä poistamalla tietynlaiset pelaajatyypit tarjonnasta.
Playoffsit voivat tuoda toki minimaalisia muutoksia ja finaalisarjaan vaikkapa tasonmittaukseksi Peluso vastaan DeLory, mutta eiköhän aika oikeaan osu rupeaman osalta ja uskoakseni lähes kaikki mainittujen iskijöiden lähdöt nähtyinä tämän arvioinnin pohjaksi.

1. Justin Soryal: Ei kirkkainta loistoa tai täydellistä hallintaa lähdöstä toiseen, mutta ei mielestäni vakavaa aseman kysenalaistamista keneltäkään ja keskeisimmissä poiminnoissa Kyle Neuberin kanssa kaksi ympäripyöreää tarjolla pureskeltaviksi. Ei myöskään tasokkain kortti, mutta selkeä kiinnitys asemaan 2006-2007 Peckhamin päänahalla suoraan aloituksesta ja mainitusti kukaan ei alas jalustalta repinyt.
Sarnian pelejään jatkavan yli-ikäisen Ryan Wilsonin kanssa suoraan aloituksesta otetussa viihdearvollisesti tasokkaassa ympäripyöreästä vahvan panoksen heittäneen Wilsonin etuun ja Wilson taas omanlaisensa tapaus lähtökartalla, joka keskiympyrässä pystyy ottamaan suhteellisen tasaisista lähtökohdista ketä vastaan tahansa ja toisaalta ottelijatyyppinä leimaltaan vaikea sijoittaa tämän osaston linjauksissa mihinkään rakoon.

2. Kyle Neuber: Tasaisesta 1989-syntyneiden kolmikosta ehkä se vahvin kausi ottelijana takana ja tyyli uppoaa minuun kuin Jeff Kugelin henkilökohtainen roolinottaminen. Alkuastelmissa kakkospaikalta startanneen Niagaran primeikäisen Fletcherin kanssa pari vahvaa panosta ja jälkimmäisestä kiistaton päänahka mukaan avaamaan ovia. Loistava ilme ottelijana ja todellakin arvostettavasti tappamista mukana oikean käden juttelussa.

3. Richard Greenop: Tasaisen varma ja toisaalta kiitettävän aktiivinen kausi kaverilta, mutta ehkä jopa vähän liiankin tasainen nousemaan tämän korkeammalle ja Neuberin kanssa kyllä kolmen keskinäisen pohjalta melkoisen tasavertaisissa asetelmissa. Perustaso lähdöstä toiseen ottelijana korkea ja tekniseltä osaamiseltaan myös nousee massasta esiin, mutta ei toki tällä osastolla haasta Soryalia ja vetää pääsääntöisesti oikealla.
Puhtaasti peli-ilmeeltään myös loistava kaveri ja mainitusti Baldwinin kanssa alkurupeamasta loistava parivaljakko myös puhtaasti värikartalla. Alkulämmön roolinottamiset ja läpi illan jatkuvat yliotteen hakemiset vastustajasta vetoavat aina vanhauskoiseen hörhöön varsinkin, kun ne vedetään läpi parivaljakkonana tai vielä toki parempi jos kolmikkona siirtäen kiekkokelloa reippaasti taaksepäin.

4. Anthony Peluso: Ison potentiaalin kaveri ja hallussaan todellakin isojen lähtöjen oikea, joka tosin osataan erikoisosaajien kesken ottaa melko hyvvn pois ja kaikki kunnia Jarramille tämän otettua ammattiylpeydellä keskiympyrässä avoimen Traverse Cityn tapahtumassa. Turhan yksipuolinen makuuni ja ohjeena enemmän tappamista vetämiseen, mutta toisaalta kärsivällinen saalistaja otellessaan ja pystyy oikeallaan tarvittaessa tuhoamaan kenet tahansa.
Keskeisimmissä poiminnoissa Greenopin sekä Neuberin kanssa tasaista vetämistä tähän sesonkiin, mutta primeikäisinä otellaankin sitten liigan kuninkuudesta ja lähtevät kyllä aika tasaisista asetelmista tältä pohjalta ottelemaan vyöstä.

5. James Delory: Olisiko tämä se HCH:n aprillipila vai onko biitti lopullisesti mädättänyt aivoni pyöreästi 17-vuoden harrastelun jälkeen? Neuberin tavoin puhutteleva tyyli parhaimmillaan ja terävimmillään jopa konemaista suorittamista tähän rupeamaan primeikäiseltä kaverilta. Tähän rupeamaan Petesin uskottavan tasonmittarin Daveyn kanssa laadukas rivalry puhumaan tason puolesta, Greenopin kanssa ympäripyöreä helmi ja Sarnian Wilsonin kanssa viihdearvollinen herkkupala matsin loppuun yhtenä kauden koskettavimmista hetkistä.
2006-2007 pohjalla jälleen laadukas helmi Greenopin kanssa ja hyväntason puristus Erien 1989-syntyneen Gazdicin kanssa, joista molemmista niukka etu mielestäni vastustajilla ja aika hankala tapaus TOP-5 tasolla arvioitavaksi. Kuitenkin isokokoinen ulottuva kaveri, jolla oikeassaan mukavasti potkua isoihinkin kattauksiin ja Fletcher askiin Dogs sarjassa valaisemaan näitä asetelmia käytännön tasonmittauksessa.

6. Scott Fletcher: Kauden suuria pettymyksiä koko rupeaman tasoltaan ja alla muutama paha notkahdus korostamaan tätä. Kuitenkin edelleen silmissäni leimaltaan TOP-3 korin ottelijoita liigan sisällä ja toivottavasti on ainakin yli-ikäisenä korjaamassa liigaan jättämäänsä kädenjälkeä suoraan aloituksesta.
Vetäessä kuitenkin ammattijätkän (kenties puhuttelevin koko liigassa) ote touhuun ja myös kantaa oikeassaan varmasti toimivaa pontentiaalia, mutta odottelin kyllä olevan se Soryalin ykköshaastaja keskiympyrässä ja kyseenalaisesta Gazdic vedosta itse annan lopputuloksena ympäripyöreän tasurin.

7. Luke Gazdic: TKO:lla ohi Fletcherin, mutta listoillani ei näin ja jäi harmittavasti nimenä jalkoihin kauden mittaan. Kiistatta potentiaalia TOP-5 tasolle, mutta ei tämän arvoista suorittamista tähän kauteen ja toki pohjalla odotuksia luomaan Traverse Cityn tapahtumasta voitto Matt Kassianista.
Terävimmillään vetää hyvällä kipinällä ja pääsääntöisesti oikealla kädellä, joten kahden käden todelliset osaajat Soryalin takana vähissä ja tämä enemmänkin juuri junior league fighter ottelijatyyppien lajinomaisia piirteitä. Ensi kaudella vähintään TOP-5 koriin ja eikä olisi mikään järisyttävä yllätys vaikka vetäisi vyö lanteillaan rupeaman päätteeksi.

8. Brandon Mashinter: Kiistatta tasoltaan TOP-10 osaston tekijä ja toisaalta leimaltaan ehdottomasti jää ulos TOP-5 korista. Ottelijatyyppinä vähän harmaa ja aktiivisuudessa parannnettavaa, mutta osaa kyllä asiansa ja isojen lähtöjen tehoa oikeassa hänelläkin. Tällä kaudella ei aivan menneiden sesonkien jyräämistä tanssilattialla ( Biggers, Salters, Greenop lähdöt) ja rupeaman alkuun kyllä haistelin kaverin siirron myötä ottavan sen ison askeleen kartalla, mutta näin ei hakemassani mielessä tapahtunut ja kieltämättä DeLoryn kanssa kuitenkin aika samalla viivalla.
Playoffseissa Sarnia sarjaan bongattavaksi veto Ryan Wilsonin kanssa ja voitolla näyttää olevansa ehdotonta TOP-10 materiaalia, mutta tappiolla pakottaa harkitsemaan Wilsonin nostamista tuolla Soryal vedolla lisättynä sisään tälle listalle ja saa Mashinter toki otella myös Didiometen kanssa.

9-10 Michael Liambas, Josef Sladok, Devin Didiomete, Bobby Davey sekä David Jarram : Ensimmäinen kahdeksikko lienee nimiltään (osittain sijoituksiltaan) itsestäänselvää luettavaa, mutta nyt turhan paljon haastetta peliin ja mielestäni tästä eteenpäin selkeä notkahdus tasossa.
Näitä nimiä todella paha ja toisaalta turhakin pistää mihinkään varsinaiseen järjestykseen, mutta jokaisella omat hetkensä tai oma vakuuttava taustansa tämän rupeaman ottelijoista puhuttaessa. Toisaalta yli-ikäinen Jarram hahmona aina lähellä sydäntä vaikka hankalaa kaveria on oikoseltaan näytöiltään leimata TOP-10 statuksen tekijäksi, "Deeds" lienee ikuisesti leimaltaan TOP-10 portteja kolkutteleva hyväntason O:n ottelija sekä kehien väriläiskä, Davey yli-ikäisenä kaiken näissä kehissä ottelijana kokenut tasonmittari, Sladok veti vahvan rupeaman kruununa kiistaton yli Fletcherin vaikutusta tekemään ja toe-to-toe maestro Liambas taas tuhosi kahdesti puhtaasti Sladokin nostaen itsensä tähän mukaan laadukkaana pound for pound ottelijana.
Sitten poimintoina tulevat vielä Kingstonin 1989-syntynyt Peter Stevens, jolle ei kuitenkaan vielä voi TOP-10 iskijän leimaa rystysiinsä antaa ja toki soppaa hämmentäen turhan monimutkaiseksi Ryan Baldwin siinä missä Liambaskin. Toisaalta primeikäisten Houndsin Biggersin sekä Bullsin Beleskeyn mainintoina olisi odottanut heittävän vahvan panoksen varsinaisten isojen kalojen takana näistä viimeisistä TOP-10 paikoista ja Londonin Shine primekaudellaan terveenä olisi luutavasti operoinut pyöreästi juuri tällä tasolla liigan sisällä.


Tärkeintä kuitenkin näistä listauksista tai statuksista huolimatta on, että vedetään suoraan aloituksesta, buckets off ja keskiympyrässä. Tämän takana ensin ulos kivikova O:n muotinmukainen toe-to-toe nero Micheal Haley ykköspaikalta ja nyt kunnon mallityypin junnuottelija Soryal, joten perinteiden mukaisia ottelijatyyppejä tarjonnasta löytynyt aina isoiksi kaloiksi asti ja toisaalta onko siinäkin jotakin huolestumisen aihetta?