Kanadan junioriliigat: Viihdetarjonta 2007-2008

[HardCore Hooligan]

Giants ulos Spokanen toimesta ja paikka pienelle Huntin lännen uraa kunnioittavalle hiljaiselle hetkelle. Kuitenkin loistava helmiä meille sioille heittelevä viihdearvon korkealla pitävä kahden käden ottelija ja nyt yli-ikäisenä poistuessaan vie todella ison palasen pois lännen palapelistä. Edelleen pakko tarttua tuohon matsin alun herätyskelloista tulleeseen näpäytykseen kuin Tanner Shultz WHL:ssa terävimmillään lähtöön ja yksi kiekkohistorian räikeiten vailla pohjaa ollut tuomio palkintorintamalla.
Joukkuetasolla Giants kuitenkin rupeamaan aktiviinen joukkuetasolla vaikka ihan saman tason loistetta ei ryhmän ympärillä ollut kuin parilla menneellä kaudella. 1988-syntynyt Chris Cloud hyvä terävimmillään hanakka ja aktiivinen kaveri askissa, joten ehdottomasti yli-ikäisenä käyttöä ja hyvällä kaudella oikeassa ympäristössä 20-lähtöä tillille ellei peliä kovin pahasti kesän aikana paineta alas. R.J. LaRochelle taas lopullisesti yli-ikäisenä ulos ja hyvä perustason ottelija tämä kaveri näissä kehissä.
Spokane kohtaa seuraavaksi Tri-Cityn ja ennakkoon ainakin mielenkiintoisempi sarja kuin Hitmen vastaan Lethbridge, mutta en tässä oikoseltaan rupea ranteitani teippailemaan vaikka Amerksin Mitch McColm huomionarvoinen kaveri edelleen jatkaessaan myöskin ja 1990-1991 Spokanen kunniakkaasti edetessä Memorial Cupin matseihin jokainen yksittäinen ilta matkalla oli tapahtuma itsessään aitoon kiekkohenkeen.

Kaiken maailman epäolennaisuuksiin takertumisen lomassa jäi T-Birdsin putoamisen kohdalla mainitsematta Olsonin panos hänen ampuessaan kiekon suoraan aloituksesta juuri Chiefs aitioon ja johtoasemassa tässä pelissä aikalisää ei tule ottaa ilman reakointia kuten ei rankaisematta ampua alkulämmön lopussa kiekkoa vastapuolen tyhjään maaliin. Tosin viitatusti Olson olisi tosin kovan tempun painanut läpi ampuessaan kiekon Toporowskin aikasen Chiefsin penkille ja Cam Danyluk, Brent Thurston sekä Shane Maitland olisivat varmasti myös ykkösnimensä riehumista tukeneet asiaan kuuluvalla panoksella.

Ajat muuttuvat ja nyt McEwanin perässä toinen lännen perussoturi Hunt ulos, joten eväät kieltämättä alkavat olemaan syödyt ja toki Olsonillakin vetäessään 1990-1991 olisi ollut tukenaan kovaa kalustoa. Penkkien tyhjentyessä villissä näytelmässä Dody Wood sekä Toporowski kolmiosaisessa näytelmässä tuollaisessa myyttisessä sankaritarinassa ja Kevin Malgunas sekä Shane Maitland kuitenkin siinä tapahtuman raivokkaassa herkkupalassa yleisön haketessa villisti rytmiä tässä ikiaikaisessa kiekkorituaalissa.

 

[HardCore Hooligan]

Lännen tulokas 2007-2008

Hitmen jatkaa matsejaan ja näin ollen 1990-syntynyt Ian Schultz voi vielä heitellä näyttöjä aina Memorial Cupia myöden. Nykymittareilla mukavat 18-lähtöä runkosarjaan ja aktiivisuuden lisäksi hyväntason perussuorittamista tasollaan, mutta en tiedä riittääkö koskaan raahkeet varsinaiseksi isoksi kalaksi ja varmasti 2009-2010 näillä raiteilla kuitenkin TOP-10 tason ottelija WHL:ssa.
Blazersin 1989-syntynyt Matt Wray enemmän puhtaasti makuuni pelaajatyyppinä ja 19-lähtöä kirjoihin tähän rupeamaan runkosarjan osalta. Jos tuo Bob Nicholsonin visiirinsä takaa huutelema ehdotus kahden paikan viemisestä rosterista toteutuu ensi kaudeksi juuri Wrayn kaltaiset pelaajat ovat liipasimella ja Wray juuri mahdollisesti ei olisi vetänyt tätä liigaa tähän sesonkiin tälläisen toimintamallin alaisuudessa, mutta HCH:n rupeaman tulokas lännessä kiitos loistavan pienehköön jääaikaan tarttumisen ja ensi kaudella aktiivisuuden sekä rooliin sitoutumisen säilyessä mallikelpoisina kuin North Starsin Ronnie Friestin kohdalla aikanaan rimaa ylös petratulla suoritustasolla.
Kolmantena nimenä esiin Patsin 1991-syntynyt Garrett Mitchell, joka kevätpuolella vähän katosi kuvasta ja ensi kaudella tuonne 15-lähdön pintaan rupeaman ensisijaisena tavoitteena. Pari liekkeihinheittävät ajot sekä hyvän ilmeen osallistumiset muutamaan laatutason hässäkkään isossa roolissa ja voimme olennaisten teemojen ääreen hiljentyen tykönämme pohtia onko kaverissa enemmän perussoturin vai rähinäperinteen vaalijan potentiaalia.

Wray saattaa liigassa primekaudella otellessaan ajaa jopa sisään TOP-10 lähtöruutuihin kiitos lukuisien poistujien ja tämä ei kyllä palvele ketään, mutta ei missään nimessä jopa kunniakkaan ammattijätkän leiman rystysiinsä ansaitsevan kaverin vika vaan merkki puhtaasti tason alennemisesta WHL:ssa. 1988-syntynyt Bendfeld ei saanut tarjousta kaverin varanneelta Phoenix Coyotesilta, joten saattaa olla mukana yli-ikäisenä ensi kaudella ja yli-ikäisten McLarenin, Olsonin sekä mahdollisesti primeikäisen Klotzin poistuessa näyttämöiltä avaisi kauden ykköspaikalta.
Koko CHL:n presidentti Branch mainitusti mainosti juuri anti-fighting kehitystä junnukartalla ja kuva on kyllä hämmentävä Hockey Canadan presidentin Nicholsonin esitellessä myös ideoita tappeluiden/tappelijoiden vähentämiseksi, mutta nykytilanteessa Branchin hehkuttamaa lähtömäärän leikkausta huolestuttavampana pidä muutosta pelaajatyypeissä ja ongelman ytimeen tappajankatseella porautuen erityisesti valmentajien ajamaa peli-ilmettä, roolitusta sekä omaa sitoutumista kokonaisuuden kasvoina.

Mitä tästä sanoo eräs lajin todellisista ylipapeista ja lasisilmäguruista Glen Sonmor: "You need it more than I do"; tämä illan päätuomarille lasisilmäänsä tälle kädessään näyttäen ja oli pakko tähänkin neroleimaukseen vielä tarttua mahdollisuuden auetessa vaikkapa vain vastakohtana omaan kaulasuojaansa hirttäytyville omaa minulle aukeamatonta mikkihiiri-kiekon jumalaansa pelkääville tunnuspatsaille ja sitoutuneesti kuola suunpielistä valuen potkimaan sitä aitioiden välistä pleksiä tälläisen hahmon koutsatessa vastapuolella.
“If we don’t stop this fighting, we’re going to have to build bigger rinks”; kuitenkin se mitä hain kaiken yhteen vetävänä kiekkoviisautena ja tämä tuolta pelin kulta-ajoilta vahvalla kädenjäljellä ajan ilmeeseen vaikuttaneelta valmentajalta muutamien kuumien kiekkoiltojen jälkeen.

 

[HardCore Hooligan]

Hounds sekä Rangers ja Bulls sekä Gens pistivät sarjansa käyntiin ja itsestäänselvästi kuin Darin Kimblen korkea viihdearvo ottelijana lähdöittä mentiin näissä päänavauksissa, joten kyllä tässä melkoisen vaisuissa tunnelmissa saatellaan tätä rupeamaa tällä otoksella hautaan ja tämän hautajaissaaton keskellä kuitenkin toiveissa siintää Peluson sekä Mashinterin buckets off veto keskiympyrässä lähdöille kirjoitetussa paikassa.

O:n tulokas 2007-2008

Melkoisen haastava ruutu ja mainitusti O:ssa tilanne sen suhteen valoissa, että 1989-syntyneiden ikäluokka nykyilmastossa todella vahva pitääkseen paketin kasassa ja toki sekään ei auta kun game lähdöstä linjaus lyödään pöytään vetämmään maton alta tai todennäköisempänä vielä ensi kauden suhteen visiirinaamaisia piruja maalaillen koko illan ajan instigatorista kahden matsin peruspaketti. Kuitenkin aina kiekkototuutena kopista lähdettäessä avaimet peli-ilmeen suhteen omissa käsissä täältä kiekkoikuisuuteen ja jokainen joukkue itse luo sääntönsä joilla matsin läpi vetää, joten peiliin katsomista lääkkeeksi täältä suunnalta ja se kaulasuoja pois kaulasta sekä kaikki kamat kopissa seinille heittelevä kaikkea vihaava raivo pintaan johtoajatuksena.
O:n 1990-syntyneiden ikäluokka tarjosi tähän kisaan kavereita kuten jatkavan Houndsin Jake Carrickin, Majorsin Zak Rinaldon, Saginawin Kain Allicockin sekä myöskin jatkavan Rangersin Mike Masciolinin. Wolvesin 1989-syntynyt aktiivinen Marco Maggio haastaa tämän vuotta nuoremman rintaman hyvin ja 1991-syntyneistä esiin lupaavat Petesin Zack Kassian sekä Coltsin Kyle Clifford.
Allicock ehkä pitkässä juoksussa saattaa näistä nousta ottelemaan korkeimmalla statuksella suoraan aloituksesta 2009-2010 ja Rinaldon maine potentiaalisena härskiotteisena kaverina sekä iltojen sähköistäjänä istuu kiekkomakuuni kuin vanhanliiton kunniakas "Dr Hook" leima itseoikeutetusti Bobby Schmautziin, mutta myös aktiivinen poimintarupeama alennetun riman aikana takana hyvällä suorittamisella tasollaan ja uskoakseni laadukas "junior league fighter" tästä kaverista saadaan O:n askeihin luomaan jatkuvuutta.
Carrick kuitenkin valintani tähän saumaan ja mahdollisesti ei aivan isoimmaksi kalaksi koskaan nouse (TOP-3), mutta juuri tuota "junior league fighter" linjastoa ja esiintyi tämän listauksen kannalta keskeisissä vedoissa todella mallikkaasti. Vetää hyvällä kipinällä ja pikku aktiivisuuslisä keitokseen ensi kaudeksi nostamaan nimeä entisestään esiin sekä oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otettuja buckets off lähtöjä tulemaan perinteitä kunnioittaen. Työsarkaa riittää myös iskukäden sujuvan vaihtamisen opettelussa kesän aikana ykköstavoitteena ja pohjaa kyllä vakuuttavalle osaamiselle on, mutta saattaa tähän osastoon löytyä vielä kovempi nimi vuotta nuoremmasta Coltsin Cliffordista ja toki 1989-syntyneistä Whalersin tulokkaan Mike Yovanicin viihdearvo puhtaasti hahmona aivan huikea nykyilmastossa.

 

[HardCore Hooligan]

Lännen Jr.B:n PJHL:n vei Pilot Butte Storm ja ryhmä löi finaaleissa Saskatoon Royalsin. Kuuden matsin finaalisarjaan yksi lähtö Blake Hollandin sekä Royalsin Brice Schaan kesken, joten heikohko saalis näillä vesillä ja toki ensimmäisenä puolustuksena game lähdöstä viemässä haluja.
Pilot Butte Storm näin ollen mukaan Keystone Cupin matseihin ja isäntänä 2008 KJHL:n Selkirk Fishermen. Muuten kauttauksessa mukana CJHL:n Sherwood Park Knights, KJHL:n Norway House North Stars, PIJHL:n Grandview Steelers sekä Thunder Bay Jr.B:n Thunder Bay Wolverines ja perinteisellä kaavalla ei matsia ilman brawlia, mutta täälläkin havaittavissa tuo viihdearvoa syövä muutos joukkueiden rakenteissa ja pelaajatyypeissä.

Lännessä Patsin vahvuudessa taipaleensa yli-ikäisenä päättänyt tuollainen luotettava perusosaston ottelija Ryan Bender siirtyy yliopistokehiin U of Reginan vahvuuteen ensi kauden koittaessa ja varmasti muutama muukin itseään WHL:ssa esiin nostanut kaveri tulee kulkemaan samaa polkua.

Nyt vedetään fiksatuilla hartiasuojilla homma kiekon putoamisesta boksiin asti ja illan panoksesta riippuen mahdollisesti haparoiden kohden biitintuoksuista polttopistettä kuin pahasti aliarvostettu Jim Kyte pois näyttämöltä Kocurin oikeiden jälkeen.
Bobby Schmautz Fan Clubin jäsenenä saatan toki jo lähtötelineissä idolini häikäilemätöntä mailataitaruutta lainaten keihästää itseäni silmään ja toisaalta kiekkototuutena helmetless bileiden organisaattorina en sitoutuneesti vanhauskoisena kypärää päähäni pistä, joten mihin isona pelillisenä linjauksena pistäisin sen visiirin kiinni sitä tarjottaessa salakavalassa juonessa ja toki ranneteipeistä sen voi lukea viimeisellä tuomiollakin: Dody Wood!

 

[HardCore Hooligan]

Lähtö taistelun puolesta otettu ilmeikkään nälkäisesti heti ensimmäisestä pudotuksesta ja täytyy kiekkototuutena tunnustaa, että heittelin kyynerpääsuojat kintaiden perään vain huomiota varastaakseni asiani tueksi ja ei aivan kuitenkaan täysosumaa tästä niukkaan tappioon kääntyneestä oikeaoppisesti täysin laskemoidusta vedosta käteen.
Suuri riski myös pakkokouluttautumisen myötä visiirinaamaisuuden polulle eksymisestä junnukiekon minulle avautumattomien seurasitoumusten nykyvirrassa, mutta kiekkojenkeräilijäsi tai pukukopin nyökyttelijäksi en lähde tukemaan kenenkään hengetöntä kulttuurin tuhoavaa 200 tai 300 liigamatsin 1-2-2:sta ja aitoon röyhkeään kiekkohenkeen huudellen C:n SM-kullan tuomme omalla ryhmällämme biittiä kaksin käsin huulen viskoen kuin Wayne Cashman silmiä päästä kaivellen vakuuttavalla mitään kaihtamattomalla 5-0-5 ilmeellä saadessamme viedä ikäluokkamme leimalla tämän ikäluokan tästä siihen.

Ennen tätä tulevaisuuden korttienjakoa ehkä kuitenkin maisemiltaan harmaaksi käynyt pururata tämän sesongin osalta joten kuten kunniakkaasti loppuun ennen ensi rupeaman kärsivällisyyttä kysyviä haasteita muokkaustyön parissa ja hiljaisuus poiki jopa mielenkiintoisen herkkupalan nautittavaksi. Tulokasrintamasta Houndsin 1990-syntynyt Jake Carrick sekä Rangersin samanikäinen Mike Masciolini keskinäisessä ja pelitilanne buckets off vedosta etu Masciolinin kulmaukseen, mutta en lähtisi tämän pohjalta muokkaamaan uudestaan tulokasasetelmia ja hyvä panos kuitenkin myös Carrickilta tässä O:n valonpilkahduksessa harmauden keskeltä.

2008 Keystone Cupin vei Albertan CJHL:n Sherwood Park Knights, jossa tapahtuman finaalissa KJHL:n Norway House North Starsin kanssa loistavasti aikaan 40.45 154-minuutin brawl ja tästä todella henki päälle maanantai iltaan oikeaa kiekkotunnelmaa tuomaan.
Ontarion Jr.B:n Sutherland Cupissa finaaliin painoivat WOHL:n Tecumseh Chiefs sekä MidWesternin Elmira Sugar Kings, mutta ei vielä ainakaan suurta nostetta tässä tapahtumassa ja ei anneta tämän kuitenkaan vetää mattoa jo lupaavasti nouseen juhlahumun alta.

"I'd like to cut someones eyes out with this stick"; toki linjaani Wayne Cashmaniin liitetty vanhankoulun nerokas aikakauden luonnetta peilaava avautuminen kiekkotarustossa ja vetenä kyseiselle Cashman kiukaalle tämä täältä kiekkoikuisuuteen minulle sitä pelin kirkkainta kultakautta jatkumossa.

 

[HardCore Hooligan]

O:n playoffseissa Rangers johtaa Houndsia vastaan 3-1 ja Bulls vastaan Gens on samassa tilanteessa, joten tällä otoksella Bulls sekä Rangers finaaliin ja molemmat mukaan Memorial Cupin vääntöihin. Näin mennessä ei mittareillani missään nimessä jääkiekkoilun voitto ja uskottavuutensa takeeksi Bulls esim. tarjonnut joukkuetasolla yhden lähdön playoffs rupeamansa kuluessa.

Lännessä taas toivottoman vaisua ja alkaa olla tuo täysin turha ison liigan neppailutapahtuma All-Star Game olemaan pohjaa hipovalla viihdearvollaan kiinnostavampi. Vakavammalla otteella ei kuitenkaan ihan näinkään ja Spokane johtaa tähän saumaan Tri-Citya 2-1 ja Lethbridge vastaan Hitmen on tilanteessa 2-0. Tilannetta kuvaavana poimintana kuitenkin ehkä laajimman rintaman potentiaalisia poimijoita omaava Chiefs painaa joukkuetasolla lähdöittä eteenpäin ja tästä voisi kyllä linjakkaasti napsaista tuntuvat sakot ryhmälle.

Dudley Hewitt 2008 käyntiin tänään ja tulessa SIJHL:n Dryden Ice Dogs sekä OPJHL:n Oakville Blades ja toisessa jaossa NOJHL:n Sudbury Jr. Wolves sekä isäntä OPJHL:n Newmarket Hurricanes, joten jos tämä tapahtuma poikisi jotakin luomaan uskoa kuin partainen Flyersin Frank Bathe bench clearing brawlissa Vancouverin kanssa ja Glen Cochranen villit oikeat tarjolle pelin aitoon armottomaan henkeen.

Mainitsin Ryan Benderin siirtyvän yliopistokehiin U of Reginan vahvuuteen ja samassa ryhmässä polki viime sesongin aina kartalla huomionarvoinen Tanner Schultz. Entiselle antiiviselle Blades kaverille yksi slashing major sekä yksi match penalty ilman lähtöjä kuluneeseen rupeamaan ja näissä samoissa askeissa vaikkapa entinen Chiefs ottelija Jevon Desautels sekä suunnilleen vastaavalla tasolla WHL:ssa operoinut toinen ex-Chiefs Jason Lynch.

 

[HardCore Hooligan]

Dudley Hewitt Cupissa tuo ennakkoon herkullisin kauttaus Newmarketin sekä SIJHL:n Dryden IceDogsin välillä ohjelmassa, mutta ei pankin räjäytystä, lumoavaa ilotulitusta tai edes lämpöisiä paritansseja nautittavaksi. Molemmat OPJHL:n porukat jatkavat kahden matsin jälkeen tappioitta ja nykytarjonnasta Brian Soso olisi kyllä hyvä pitää tapahtumissa mukana mahdollisimman pitkään.

Fred Page Cup myös käyntiin ja mukana Quebec AAA:n Sherbrooke Cougars, Centralin Pembroke Lumber Kings sekä MJAHL:n Yarmouth Mariners ja isäntänä saman liigan Weeks Crushers. Pembroke Lumber Kings hallitseva mestari ja Eric Selleckin sekä Sean Crozierin kautta ihan mielenkiintoinen ryhmä.

O:ssa Dale Hunter olisi jatkamassa Londonin peräsimessä ja ehkä Spitsin penkin takana vaikuttaneen Tony Curtalen jälkeen merkittävin peli-ilmettä, roolitusta sekä joukkueen rakennetta vanhaankouluun vienyt hahmo valmennusosastolla O:n ympyröissä. Toki vaisu kausi alla ja ryhmä lähtöosastollakin muutoksen kourissa, mutta loistavasti ollut piikkinä Branchin lihassa ja kantanut joukkueessaan eräitä 2000-luvun puhuttelevimpia kavereita pelaajatyyppeinä.

Loistavasti räjähdysaltis ja tunteella touhussa mukana oleva Curtale ollut ainakin CSHL:n Peoria Mustangsin valmennusryhmässä mukana jonkinlaisessa avustavassa roolissa tähän sesonkiin ja aikaisemminkin mainitusti vastuullisena tässä porukassa IHL legenda Bob "The Hammer" Fleming. New Westminster Bruins taustainen Darwin McPherson myös osa valmennusryhmää ja uskottavaa nimeä kartalla siis lyötävissä pöytään.

 

[Animal]

Tämä nyt ei ole viihdetarjontaa, mutta ehkä ansaitsee jonkinlaisen huomion tässäkin ketjussa:
"Chynoweth was the first President of the CHL, serving in that capacity from 1975 until 1996 and was the President of the Western Hockey League from 1972-1996. He was most recently the President and Governor of the Kootenay Ice as well as the Chairman of the Board of the Western Hockey League and a Director for the CHL.

The 66 year old was diagnosed with kidney cancer in 2006.
“This is a huge loss for the entire hockey community,” said CHL President David Branch. “Ed was the architect of the Canadian Hockey League. It was through his leadership, vision and energy that we have grown and evolved to the position that we now hold in the hockey community. The Canadian Hockey League will be a lasting legacy of his career. He will be missed greatly by the entire league and we send our deepest sympathies to his wife Linda, sons Jeff and Dean and their entire family.”"

http://www.cbc.ca/sports/hockey/story/2008/04/22/chynoweth-hockey.html

http://www.sootoday.com/content/sports/full_story.asp?StoryNumber=31601

Aika monennäköistä kiekkosoturia ehti tämän miehen silmien edestä isommille ja pienemmille näyttämöille valmistua.

R.I.P. Ed Chynoweth

 

[HardCore Hooligan]

Kingston Canadians on liitetty useita kehistä sekä kartalta tuttuja nimiä liittyen päävalmentajan ruutuun ja näitä on esim. Todd Gill, Mark Major, Marty McSorley sekä Lou Crawford. Vanhanliiton GM Larry Mavety, joka koutsasi ryhmää Bruce Cassidyn saatua lähteä kesken rupeaman on kuitenkin ampunut viimeisenä jo lähes varmaksi huhuillun Centralin Brockville Bravesin vastuullisen Gillin alas ja samoin myös OPJHL:n Aurora Tigersia koutsanneen Jerry Dupontin.
Dupont mielenkiintoinen nimi 80-luvulta ja tuollainen tappeluosaston rivikaveri jota varmasti harva muistaa, mutta toki tuttu ottelija aikakauden materiaaliin tutustuneille alan ystäville ja katalogissa klassinen putoaminen vaikkapa Jamie Macounin oikeaan. Todella kovan vasurin Dave Richterin nyrkkeilysäkkinä ja Richter terävimmillään ison liigan aivan kärkipään tekijöitä, mutta Dupont mukavasti keräsi kovia nimiä korttiinsa vaikka ei operoinutkaan kovin vakuuttavalla tasolla ja peliin liittyvien olennaisten teemojen ympärillä liikuttaessa ehdottomasti kädenjälkensä kuitenkin ajan virtaan jättänyt kaveri.

O:ssa Bulls sekä Rangers painoivat ennakoidusti finaaliin ja ei täysosumaa näin ollen tarjolle, joten ei myöskään suuria odotuksia viihdetarjonnan suhteen ja kaikki irti lähtevä on kotiinpäin. Gensin 1988-syntynyt juuri Frontsista tullut Jonathan Sciacca tosin slashing majorilla ulos ratkaisevassa Bulls sarjassa ja tästä sentään havaittavissa hyväksyvää nyökkäilyä muuten niin harmaassa arjessa.
Terävimmillään peli uppoaa kuin Behn Wilsonin alakoukut Archie Hendersoniin ja iskee kuin Willie Trognitz keihäällään samaista Archie Hendersonia, josta isolla kauhalla uskottavuutta ammentaen Trognitz ulos IHL:sta aikanaan ja tässä nyökkäily ei enää riitä vaan aidon merkkipaalun edessä hatut pois päästä.
Pienenä kiekkomysteerinä toki mieliä vaivaamaan miksei Sonmor käyttänyt enemmän Hendersonia North Starsissa 1981-1982 ja kenties tällä ohitamme kysymyksen siitä miksei se uppoa tai iske enää samalla tavalla?
Pat Boutette bench clearing brawlin ainutlaatuisessa sykkeessä ruokkimassa Flyersin Bill Barberia oikeaoppisesti moraalioppaita tutkimatta oikeillaan pyyhkii kuitenkin viimeistään tälläiset turhat itsetutkiskelut pois ja tyytykäämme kuormasta tippuviin murusiin vanhaan sekä varmasti Wayne Van Dorpin nerokkaan hahmon tavoin puhuttelevaan turvaten.

 

[HardCore Hooligan]

Dudley Hewitt Cupissa OPJHL:n keskinäisessä Oakville otti voiton lähdöttömässä yli Newmarketin ja näin kyseinen ryhmä suoraan finaaliin. SIJHL:n Dryden vetää isäntä Newmarketin kanssa toistamiseen paikasta finaaliin ja Sosolla jopa hämmentävästi vain yksi kakkonen alla tässä vaiheessa.

Fred Page Cupissa Centralin Pembroke Lumber Kings otti toisen voiton tapahtumassa ja ei suurta juhlahumua tarjolla vaikka ainakin perinteisesti mielenkiintoisista liigoista ryhmiä samassa askissa. Tästä matkan jatkuessa lännen ryhmät mukaan heittävään Royal Bank Cup odotusarvo viitatulla perinteisellä valitettavasti vanhentuneella kaavalla läpi katon ja viime kauden ykkösenä mainitun Jerry Dupontin koutsaama Aurora Tigers.

Q:n tapahtumissa Gatineau sekä Rouyn-Noranda suoraan 4-0 finaaliin ja näin ollen 1990-syntynyt ison potentiaalin Travis Stacey mukana edelleen, mutta huomionarvoiset Halifaxin David Bouchard sekä Saint Johnin Brett Gallant ulkona tapahtumista.

Toki Archie Hendersonin sekä Wayne Van Dorpin keskinäinen veto AHL:sta nerokkaiden kiekkohahmojen keskinäinen herkkupala ja todellakin kiekkokuvaa avartavaa oli myös nähdä aikanaan ensimmäistä kertaa Van Dorp Pittsburgin paidassa vetämässä vahvuuuksillaan myyttisen ison liigan näyttämöllä. Pitkässä juoksussa osaaminen ei laadukkainta jatkumossa ja kolikon toisella puolella ehdottomasti aktiivinen verenluovuttaja, mutta ennen kaikkea loistava esimerkki jo puhtaasti hahmona viihdyttävästä kehien suhteellisen yksipuolisesta gladiaattorista ja alhaalta isoon liigaan ammattijätkän leimalla henkilökohtaisella tasolla erittäin arvokasta materiaalia tarjolle VHS-aikauden kasvatille.

Ja lopuksi kiekkototuutena kehien vasuri Bob Fleming ehdottomasti vakuuttavampi viihdeosastolla kuin eräs kaimansa ja Adirondack Red Wingsin Kirk Tomlinsonin tuhoaminen sekä sitä seuraava mikkihiiret alleen jyräävä tunnepurkaus tai armoton adrenaliinipiikki saa edelleenkin kädet kiekkourpolta vapisemaan.

 

[HardCore Hooligan]

Newmarket sekä Dryden lähdöttömässä uusinnassa Dudley Hewitt Cupissa ja OPJHL:n keskinäinen finaali Newmarketin sekä Oakville kesken tullaan tässä tapahtumassa tarjoilemaan.
Fred Page Cupissa taas pari lähdötöntä myös läpi ja aikanaan Centralin sekä Quebecin Jr.A liigojen ryhmien kohdatessa takuuvarma brawl tapahtuman luonnetta sekä arvoa kunnioittaen tarjolle itsestäänselvyytenä, mutta nykymaisemassa Sherbrooke Cougars otti voiton yli Pembroke Lumber Kings ja vanhan junnupuolen gooniliigan Pembroke kuitenkin suoraan finaaliin.
Sherbrooken vahvuudessa tapahtumassa yli-ikäinen AJHL:sta tuttu Yan Guillemette ja käväissyt myös Q:n ryhmien leireillä. Huomionarvoisesti kartalla otti Albertassa viime sesonkiin Canmoren paidassa vuoden pelikiellon ja aina pelin sisäisten lakien mukaan pelimiehen arvoa nostava maineteko, joten uskottavuutta isolla kauhalla kaverin ylle ja tässä tapahtumassa ei kuitenkaan uusia merkkipaaluja aikaiseksi.

Kuitenkin Frontsiin tai linjaani istuen Kingston Canadiansiin liittyen Fire Larry Mavety aatteen puolesta en roviolla itseäni tule aatetoverina yhden merkittävimmän kiekkokaupungin puolesta poltamaan tai vanhauskoisena edes asian puolesta näkyvästi marssimaan, mutta Fire Dave Branch onkin sitten jo toinen asia tuosta johdetellen ja Mavety sentään riisui takkinsa tunnetta peliin pistäen Whalers illassa Branchin ajettua kaulasuojat O:n jätkien kaulaan.

 

[HardCore Hooligan]

Lännessä Lethbridge finaalissa painettuaan Hitmenin 4-0 ulos ja Tri-City johtaa omaansa nyt 3-2 Spokanea vastaan, mutta mainitusti hyvin vähän perinteistä värinää ja lännen rähinäperinteen vaalimista mukana kuvioissa. Väljähtänyt maku ja Hurricanesin ykköskorttina Mitch Versteeg, mutta Tri-Cityn Mitch McColm sekä Spokanen (edelleen joukkuetasolla lähdöittä) Ryan Letts huomionarvoisia ja kuitenkaan näiden yksittäisten poimintojen varaan ei juhlatunnelmaa rakenneta.
Hitmenin mukana Gillen yli-ikäisenä pois maisemista ja tulokas Schultz taas nälkäisenä kuin Ronnie Friest roolissaan ison liigan jatkumossa tason nostolla hakemaan TOP-10 ottelijan paikkaa tulevalla kaudella.

Oakville vei OPJHL:n mestaruuden lisäksi Dudley Hewitt Cupin ja vaisuksi jäi tämäkin tapahtuma viihdeosastolla, mutta Blades jatkaa kauttaan ja toisaalla Fred Page Cupin finaaliin tiensä taisteli MJAHL:n keskinäisessä Weeks Crushers.
Lännessä Anavet Cupin vei nimiinsä SJHL:n Humboldt Broncos ja taival jatkuu Royal Bank Cupin vääntöihin, jonne tiensä raivannut myös Doyle Cupin ominut AJHL:n Camrose Kodiaks ja hämmentävän hiljaista ollut myös näissä perinteisesti kuumissa lännen kahinoissa.
Camrosen vahvuudessa yli-ikäinen 205-minuuttia elintärkeää uskottavuutta runkosarjaan napsinut Dean Petiot ja tähän maalaillen veto isossa tapahtumassa vielä paikastaan taistelevan Centralin yli-ikäisen Eric Selleckin kanssa.

 

[HardCore Hooligan]

Lethbridge Hurricanes ollut kuitenkin mukana kaudesta 1987-1988 ja organisaatio oli tätä ennen Calgary Wranglers lännen kartalla. Jäänyt aina silmissäni taustalle ja suhteellisen harmaaksi värikartalla, mutta erityisesti näin puhuttaessa 2000-luvusta ja valonpilkahduksina melkoisessa joukkuetason värittömyydessä tähän haarukkaan vaikkapa Derek Parker sekä D.J King.
Kauemmas mentäessä Hurricanes leimaa kantavat poimintoina Eric Godard ja Brantt Myhres, joka melkoisen hyvällä omallatunnolla heittäen muodostaa 90-luvun WHL:n TOP-3 osaston yhdessä Scott Parkerin sekä Rocky Thompsonin kanssa. Nerokkaina rakenteen palasina rähinäperinteen jatkumossa vahvuudessa pelaajia kuten Slade Stephenson sekä Pat Pylypuik, mutta tämä oli liigan yleistä linjaa vielä kyseiseen aikaan ja ajankuvana aika syvälle Hurricanes on myös osaltaan vajonnut näistä ajoista ajatellen näitä viimeisiä todella harmaita kausia.
Toisaalta pelin ytimeen pureutuen vaikka Lethbridge heittäisi kehään uskomattoman huikeaa värikkyys- sekä arvaamattomuuspotentiaalia ja jokaisessa illassa mentäisiin hyvällä ilmeellä herätyskellosta villiin laatubrawliin ei tuollaista joukkuetason mainetta tai leimaa osteta markkinoilta yhden sesongin hyvällä panoksella. Edellisen kerran Hurricanes painoi 1996-1997 Memorial Cupin matseihin ja vaikka ei Hurricanesin joukkue tuolloin ollut mitenkään erityisen tai poikkeuksellisen fyysinen siihen ilmastoon on kyllä joukkueen rakenteessa sekä pelaajatyypeissä uskomattoman suuri ero suhteessa 2007-2008 ryhmään.

Iso kysymys ajanvirrassa johdatellen myös on voiko tuollaista joukkuetason uskottavaa rähinäryhmän leimaa nykypäivän alennetun riman ja moraalioppaiden aikaudella edes ansaita?

Vastauksena 1981-1982 "Wild" Bill LaForgen koutsaaman Regina Patsin kanssa tasapäisesti sotiminen kuumassa illassa toki mittarina kertoisi paljon ja 90-luvulta vielä pelaaja vastaan pelaaja tasolla ihan uskottavia ryhmiä ainakin pintapuolisesti haastamaan vielä löytyy, mutta uutena kysymyksenä onko asetelma jo lähtökohtaisesti epärealistinen koska polultaan eksyneellä sekä kesytetyllä nykykiekkolla ei ole mitään tekemistä tuon ajanjakson ja kyseisen koulukunnan aidon jääkiekon kanssa?

Lethbridge Broncos toki myös esiintyy jatkumossa ja tämä ryhmä vaikutti lännen kartalla juuri kauneimmillaan kukkineen rähinäviihteen saumaan 1974-1986. Victoria Cougars sekä New Westminster Bruins ja biitintuoksuisessa nosteessa heti mielikuvissa askiin häkkipipon leukahihna toppahousujen vyöhön sidottuna turhan tarkkasilmäisen tuomarin varalta.
Muutto takaisin lähtöruutuun Swift Currentiin hyvissä ajoin ennen moraalioppaiden ja visiirinaamojen ensimmäistä maastoa kartoittavaa esiintulemista häpäisemään peliä ja ehdottomasti tuttu Sutterien kasvattamisesta isoon liigaan, mutta raapaisuna Archie Henderson, aikakauden kuva John Scammell, puhutteleviin lähtöihin NHL:ssa osallistunut kova Ron Delorme ja WHL:n suuruusvuosien kulttipelaaja Dain Phillips listoilla.
Rehellisyyden nimissä ei tämäkään otos sitä iskevintä osaa lännen historiassa joukkuetasolla, mutta ajan hengen koskettamaa perusrakennetta sekä pelaajatyyppiä kyllä erityisesti 70 ja 80-luvun taitteessa ja jos jotain peli kaipaa arvaamattomuutta, häijjyyttä sekä häikäilemättömyyttä.

 

[HardCore Hooligan]

Centralin Pembroke Lumber Kings tai Eric Selleck ei jatka matkaansa koska Weeks Crushers vei Fred Page Cupin finaalin ja lähdötöntä puurtamista taas tarjolle ajan henkeen.

Ron Delorme kiistatta osallistui isoihin lähtöihin taipaleellaan ja tuollainen todella kova perusosaston soturi leimaltaan silmissäni, joka viisaasti heitti takuuvarmasti huomioni varastaen tyylikkään helmen Harold Snepstsin kanssa ja helmetless bileiden vakiomateriaalia tunnelman ollessa huipussaan tämä puristus.
Todellinen klassikko kenties läpi jatkumon ykkössuosikkini Flyersin Glen Cochranen kanssa, aina 80-luvun pakkauksista löytyvä veto Oilersin Semenkon kanssa ja todellinen olennaisuuksien peruskuvaston toe-to-toe merkkipaalu Flamesin Jamie Macounin avustuksella, joten "The Chief" kyllä isolla kädenjäljellä mukana kartalla ja aina vaikuttavana poimintana myöskin mukavasti verentäytteinen veto Grant Mulveyn kanssa.
Pientä näpäyttelyä kiekkolakien mukaisesti kypärästä ja täältä ikuisuuteen peliä tulee lähtökohtaisesti vetää perustotuutena ilman kypärää, mutta kyseisen alakulttuurin vaikuttajana linkki lähtöön aidon helmetlessin Gordie Lanen kanssa ja ei ehkä pikaisella otoksella ajankuvaan istuvasti räjähtelevin, värikkäin tai arvaamattomin Delorme sisään boksista pian perään alkaneeseen hässäkkään (tästä illasta osuvasti myös uutta allekirjoitusmateriaalia).
"The Chief" eräässä seurapelissä ehdottomasti samaan pariin Craig Coxen kanssa ja suurella todennäköisyydellä oikeiden käsien avoin toe-to-toe helmi bongattavaksi. Tässä ajanvietossa haetaan taipaleillaan koskaan vastakkain eksymätöntä tyyliltä istuvaa paria luomaan mestariteosta ja ei muuta kuin kokeilemaan.

 

[Lord Nikon]

Minkä ikäistä taistelijaa näissä sarjoissa pelaa ja millaiset mahdollisuudet esim suomalaisilla iskijöillä kuten lostedt ja Virtanen olisi näissä karkeloissa?

 

[HardCore Hooligan]

Pääjunioriliigoissa (WHL, OHL, QMJHL) ja näiden ohella eniten esillä olleissa Jr.A:n sekä Jr.B:n kehissä veti nyt 2007-2008 pääsääntöisesti 1991-1987 syntyneitä. Suomeen suhteutettuna kaikki siis ovat ikäjakauman puolesta A-junioriliigoja ja Major Junior tason alapuolella karkealla leikkauksella vedetään puhtaasti joko "farmissa" tai valmistaudutaan yliopistokehiin siirtymiseen.
Tuo yliopistopolku noussut viime vuosina yhä enemmän ajankohtaiseksi ja osaltaan myös tämä monien asioiden summana on muuttanut pelin ilmettä sekä joukkueiden mukanaan kantamia pelaajatyyppejä merkittävästi Jr.A tasolla.

Virtanen mahduttaisi itsensä tuohon haarukkaan tämän kauden junnupuolen primeikäisenä ja aika puhdasta arpapeliä varsinaisen tason suhteuttaminen olisi, mutta ihan mielenkiintoisena vertailukohtana O:n Plymouthin Sladok on myös 1988-syntynyt ja puhtaasti ottelijatyyppinä Sladokilla makuuni enemmän ilmettä sekä kipinää vetämisessä mukana.
Toki nykyisellään vaikkapa rähinäperinteen kotikulmilla WHL:ssa TOP-10 listaa melkoisen vaikea muodostaa uskottavasti varsinaisista tappelijanleiman kavereista ja taso kautta linjan ei mielestäni tähän saumaan kovinkaan kova aivan terävimmän kärkipään ulkopuolella, joten uskoisin Virtasen löytävän ongelmitta paikkansa lännen tappelukultturin perinteisistä maisemista ja Lostedt taas pelaajatyyppinä sellainen jota mahdollisesti rosterin leikkauksilla ollaan ajamassa ulos pääjunioriliigoista.

Toisaalta kyllä ns. importitkin pelaavat mielestäni nykyisellään hyvinkin erilaisessa ilmastossa mitä kulttuuria omaksumassa olleet kaverit vielä 90-luvullakin ja yhtenä poimintana vaikka Roman Vopat, joka veti lännessä 1994-1996 ja liigan ilmeessä silloin vielä paljon mukana palasia 80-luvun rähinävuosista suhteessa nykypäivään.
Toki kaverin toppahouissa luki istuvasti Bob Probert jossakin alle 16-vuotiaiden tapahtumassa, joten hommaa oli jo valmiiksi sisäistetty tältä osin ja näihin tasonvertailuihin vaikuttavana tekijänä monet Pohjois-Amerikalaiset ottavat ne ensikosketuksensa asiaan sekä kyseiseen rooliin jo tuolla Midget (Kanadassa 15-17 vuotiaita) ympyröissä.
Tälläisenä nostona Bladesin Kevin Philp, joka Migdet kuvioista sisään WHL:n kehiin melkoisen puhtaalla sekä toisaalta ennakkoon vakuuttavalla ottelijan leimalla ja ensimmäisen kauden aikana ei ainakaan vielä odotuksia lunastanut.

 

[HardCore Hooligan]

Tri-City sekä Spokane tahkoavat lähdötöntä sarjaansa ja tilanne nyt 3-3, joten päätyyn asti painetaan tässä sarjassa ja kyllä Chiefsin puolella symbatiat on kiitos ennen kaikkea Kerry Toporowskin.
Don Nachbaur Amerksin penkin takana 80-luvun ison liigan kehien soturina ja jonkinlaisella rivisotilaan leimalla lähtöosastolla painoi toki kädenjälkensä jatkumoon jättäen. Lännessä luisteluttanut koutsausuransa aikana ihan mallikelpoisia porukoita ajan henkeen suhteutettuna askiin ja erityisesti näin T-Birdsin penkin takana vaikuttaessaan.

O:n Plymouth tehnyt sopimukset 2007 ensimmäisen kierroksen varauksensa 1991-syntyneen Beau Schmitzin kanssa ja kyseinen Schmautz vetänyt USA:n National Team kuvioissa junnupuolella. Varsin kovaotteisena kaverina mainostettu Schmitz omaa tällä tiedolla hyvän peli-ilmeen, mutta tuskin ottelijaa O:n kuvioihin kaverista saadaan ja taitaa ennakoitu rooli porukassa olla jotain aivan muuta.

Isona linjauksena kuitenkin tähän päivään spontaani maalintekeminen pelitilanteesta tulee sallia ja suoraan aloituksesta painetut häkit eivät kuulu peliin!

 

[HardCore Hooligan]

Spokane finaaliin ja kieltämättä paremman rakenteen ryhmä kiekkolakien mukaan oikeudenmukaisesti jatkoon ja vaikka sakot vaisuudestaan ansaitsisi toivottavasti ottaa itseään joukkuetasolla niskasta kiinni finaalisarjassa. Kuitenkin vaikea tässä on kenenkään junaan mukaan hypätä ja mennään edelleen sillä Toporowski linjalla, mutta kesän ensimmäinen jääleiri siintelee jo edessä ja ennen askiin menoa on ohjelmassa ranteitaan rituaalinomaisesti teipaava koutsi tuollaisena ensimmäisenä huomaamattomana oppituntina.

Tipsin Jonathan Harty on valitsemassa yliopistopolun ja suuntana joko U of New Brunswick tai St. Mary's University, joten näin yksi palanen pois ensi rupeaman yli-ikäisten palapelistä ja hyvän kädenjälki kuitenkin tasollaan kaverilta lännen jatkumoon.

O:n finaalit tänään käyntiin Bullsin sekä Rangersin välillä ja pidetään hatut vain päässä, mutta kun ei odota liikoja voi jotakin käteen jäädä ja tässä asemalla odotellessa ajankulunana vaikka Dave Richter vastaan Dave Brown pöytään pureskeltavaksi.

 

[HardCore Hooligan]

Tuollaisena huomionarvoisena tapahtumana puskee päälle myös WHL:n Bantam draft, jossa Red Deer poimii ensimmäisenä ja kiekkoihmisen silmissä aina mielenkiitoinen Blades kolmantena. Maalailinkin tuota nappaako Blades perinteitään kunnioittaen TOP-10 lähtijäksi arvioidun Brendan Hurleyn vuorollaan ja kautta linjan 1993-syntyneitä jätkiä liikkuu tässä tapahtumassa.
O seuraa osaltaan lauantaina ja vuorossa OHL:n Priority Selection, jossa lähtee 1992-syntyneitä ja pelin avaa Wolves. Fronts poimii neljäntenä ja vihjeenä vanhanliiton Mavetyn suuntaan Upper Canada Cyclones Brad McDonald Midget ympyröistä, mutta eipä taida tulla osumaa ja 1985 Kingston Canadians vei ykkösenä poimiessaan Bryan "Tippy" Fogarty.
Toki käyttäkäämme tavoillemme uskollisena mahdollisuus nostaa esiin Kingstonissa tuolloin vaikuttanut eräs pelin suurista Marc Laforge ja Fogarty taas taipaleellaan O:ssa myös Niagara Falls Thunderin vahvuudessa, jossa ehdottomasti nerokkaita ajatuksiaan pelistä toteutti vastuullisena Bill LaForge ja ryhmä rakenteeltaan yksi vakuuttavimmista junnukartalla koskaan.

Trevor Renkers mielenkiintoinen palanen historiaa ja "I'm proud as punch of him" loistavaa valmennuksellista pelisilmää lausuntona, mutta vuosienkin jälkeen tärkeimpänä piirteenä johti erääseen yhteenottoon LaForgen sekä jo silloin liigaa järjettömyyksillään terrorisoineen (toki silloin edes oli vähän vielä aisoissa suhteessa nykypäivää) Branchin välillä, joka jo tuolloin leimasi Branchin tiettyjen pelaajatyyppien sekä kaltaisteni vanhauskoisten arvostamien teemojen vastustajaksi ja toki LaForge sekä Laforge aiheuttivat mukavasti päänvaivaa tälle visiirinaamojen salaliiton eräälle johtohahmolle.

Tuosta ei liene epäselvyyttä kuka paikallista haaraosastoa johtaa ja tähän kuvaan pukukopissa kyllä saa heittää tikkaa, mutta olennaisuuksiin pureutuen prime Richter vastaan Brown todellinen iso lähtö vasureilla (annan myös itselleni mahdollisuuden siirtää tämän helmetless maisemaan) ja uskoin kyllä lähtökohtana Richterin pystyvän haastamaan tässä vahvasti terävimmillään todella kovan tason ottelijana. Kuitenkin Brown vei ulottuvuudellaan ja lopulta lähdössä murskaavan ylivoimainen tuhoten vasemmallaan loppuun asti soturina jaloillaan seisoneen Ricterin eräässä 80-luvun kiistattomassa verenmakuisessa klassikossa.

 

[HardCore Hooligan]

WHL:n Bantam Draftissa Rebels poimi ensimmäisenä Ryan Nugent-Hopkinsin sisään ja Blades nappasi kolmantena Duncan Siemensin, jota pidetään kyllä paljon ajelevana fyysisenä puolustajana ja veti AMBHL:ssa rupeaman Bantam kuvioissa Sherwood Park United Cycle Flyersin paidassa. Taisteli kasaan ei niin luottamusta herättävät 54-minuuttia uskottavuutta 32-matsissa ja kyllä näissäkin ympyröissä nälkäisimmän painavat tuonne 200-minuutin kulmille.
Kootenay poimi ensimmäisellä kierroksella esillä olleen Brendan Hurleyn ja tällä kaverilla siis mukavana saldona kauteen 141-minuuttia 31-matsissa Fort Saskatchewan Rangersin paidassa juuri kyseisessä AMBHL:ssa. Ohi siis Bladesin sekä Patsin, joten 2011 sitten isoon liigaan Flyersiin tai Bruinsiin 2010-2011 lännen reippaan 200-minuutin sesongin jälkeen ja saattaa toki olla tasaisen vauhdin mukaan laskettutuna lopullisesti ajettu alas koko iso liiga jo tuolloin.

O:n finaalisarjan avauksessa suurena yllätyksenä lähdötön kattaus tarjolle ja lähdötön ilta on kuin biititön kiekkoporukan pukukoppi. Jotakin olennaista puuttuu ja vajoamatta kuitenkaan tähän tuskaan sen ydintä myöden pöytään 80-luvun alkupuolen prime Playfair sekä Probert keskinäisessä varmasti pankin sekä postin räjäyttävässä kuningasluokan tasonmittauksessa. Tätä todellista isoa ateriaa mutustellessa kohden paketin kruunaavaa ylähuuleen pyörittelyä pelin sisäisen koodiston mukaisesti, joten kaikki kulttuuria koossa pitävät palaset kohdallaan ja lähtökohtaisesti uskon kuten Richterinkin kohdalla huippuiskussaan Playfairin haastavan vahvasti.

 

[HardCore Hooligan]

Bantam draftiin jos vielä pureudutaan Blades poimi ensimmäisen kierroksen toisella äänellään kuuudentena Brent Bensonin, joka polki kauden läpi Weyburn Wingsin paidassa SSMHL:ssa ja ennakkoon maalailtiin jätkästä jopa tapahtuman ykköspoimintaa. Pats poimi ensimmäisellään puolustaja Myles Bellin, joka veti AMBHL:ssa Calgary Bronksin vahvuudessa ja kasaan 87-minuuttia 31-matsissa. Kuitenkin tärkeimpänä arvioisssa istutetaan paljon ajelevan kovaotteisen pakin muottiin ja näin ollen saattaisi olla perinteitä kunnioittava kaveri pelityyliltään.
Ottelijarintamasta jos puhutaan olennaisuuksiin keskittyen Kootenayn Hurleyn poimimisen ohella nappasi numerolla 169 Dylan Schellenbergin ja AMBHL:ssa Airdrie Xtremen vahvuudessa 119-minuuttia elintärkeää uskottavuutta 25-matsissa, joten olisiko tässä oman roolinsa tuleva ammattimies ja arvioissa erittäin fyysisenä pidetty kaveri kyseessä. Hurleyn eräänä heikkoutena taas pidetään hermokontrollia sekä kurittomuutta, joten hyvänoloinen paketti kyllä tämä kaveri ja saataisiinko jopa ison profiilin rähinäperinteen vaalija järjestelemään kuumia iltoja tarjolle.
Numerolla 116 Hitmen vei listoilleen Tyson Dallmanin CFHL:sta ja Prince Albert Piratesin paidassa 45-minuuttia 18-matsissa kasaan, mutta arvioissa "gritty player" ja kaverin isä varmasti alan ystäviä puhutteleva Rod Dallman. Rod WHL:ssa Prince Albert Raidersin paidassa ja AHL:ssa lukuisia lähtöjä tarjolle nautittavaksi, mutta aika näyttää mikä on pojan panos kartalle ja ainakaan ei pääse kohtaamaan isän tavoin Wayne Van Dorpia.

Mielenkiintoinen piirre näissä Drafteissa on häntäpäässä poimitut kaverit, jotka taidoiltaan tai potentiaaliltaan ensimmäisen kierroksen tavaraan. Kuitenkin sitoutuminen varanneeseen joukkueeseen epävarmaa ja lähinnä kokeillaan kepillä jäätä, mutta toisaalta aina silloin tällöin tulee korkealla varattuja jätkiä joiden tie vie kuitenkin yliopistokehiin lopulta ja täysin hukkaan heitetty iso ääni silloin varanneelta ryhmältä.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa toinen finaali ja hyvää kipinää tuomaan asennetta ensi viikolla alkavan kesätreeni urakan läpivetämiseen. Rangersin tulokas Mike Masciolini kunnon playoffs henkeen painoi iltaan samaan rakoon tupla misconductin sekä ilmeen kruununa myös game misconductin tuplana, joten Branch pääsee vetämään linjanvetojaan ja kenties jopa lyömään bullying korttinsa pöytään.
Mascioli yhden aiksemmankin lähdön sisältäneessä illassa yhteenotossa Bullsin Sean Blundenin kanssa matsin loppuun ja klassisena liekkeihinheittäjänä Adam Perryn ajeleminen Kitchenerin maalivahdin Josh Unicen päälle, joten mukavaa verenluovutusta panosten kasvaessa tarjolle ja Masciolinin paita lopulta katsomoon.
Todellisena huipennuksena kuitenkin Rangers taistelijan paitaa jatkokertomuksessa yritettiin katsomossa sytyttää tuleen kiistattomana neroleimauksena ja todella pelin ytimeen osuvaa materiaalia, mutta Rangers johtaa 2-0 tätä sarjaa ja viimeinkin homma kuulostaa jääkiekolta.

Lännessä esto päällä ja visiirinaamojen maailmanlaajuinen salaliitto puree kuin Jimmy Mann, mutta finaalisarjan esimmäisessä Toporowski vei ja kyllä vain paitansa menettänyt sekä oikean kätensä täysin vapaaksi saanut Probert nuijji lopulta Playfairin jäihin.

 

[HardCore Hooligan]

O:n poimintatilaisuus käynnissä ja ensimmäisenä jätkänsä ottanut Wolves poimi odotetusti John McFarlandin, joka kyllä ihan mielenkiintoinen kaveri ykköspoiminnaksi ja Jr. Canadiensin vahvuudessa vetänyt jätkä lupaavasti varsin kuumaverinen pelaaja. Tästä merkkinä tärkeimpänä tilastona 176-minuuttia uskottavuutta sesonkiin ja eiköhän kaveri jo ensi kaudella Wolvesin paidassa saa panoksellaan tai läsnäolollaan muutaman puhuttelevan hässäkän aikaiseksi.
Tulevasta ottelijarintamasta pikaotoksella Brampton nappasi ensimmäisellä äänellään listoilleen Sam Carrickin, joka Houndsissa nykymittareilla vahvan tulokasrupeaman tasollaan tehneen Jake Carrickin veli ja tällä tiedolla erittäin potentiaalinen poimija O:n kartalle tulevaisuudessa. Toronto Red Wingsin paidassa vetänyt kaveri otti 130-minuuttia 55-matsissa Midget kuvioissa rupeamaan ja mahdollisesti lienee jo ensi kaudella mukana O:n kartalla ajamassa itseään sisään.
Potentiaalisista isoista kaloista tulevaisuuden palapelissä neljännellä kierroksella Erie otti Mark Jonesin ja haistellen olisiko tässä 2011-2012 kauden ykkösottelija. Greater Kingstonin vahvuudessa vakuuttavat 257-minuuttia uskottavuutta 53-pelissä ja todella huomionarvoinen poiminta, mutta odotuksia lyöty heti kättelyssä HCH:n osalta kaverin niskaan ja pitäisikö tuollaisen O:n perinnekaavan mukaan maalailla jätkästä uutta O:n kautta nousevaa Probertia.

Homma tähän saumaan kesken vielä ja mainitusti poiketen tuosta WHL:n varaustapahtumassa täällä varataan pääsääntöisesti 1992-syntyneitä.

 

[HardCore Hooligan]

Poimintatilaisuudessa Whalers nappasi yhdeksännellä kierroksella Whitby Wildcatsin Daniel Bernandin, joka ottanut fyysisen kaverin leimaa ylleen ja merkkinä tästä kauteen 133-minuuttia 37-matsissa Whitby Wildcatsin paidassa. Olisiko tuleva Whalersin rooliinsa sitoutunut muutaman vaihdon ammattijätkä (onko tälläisiä enää parin kauden kuluttua?) ja tältä pohjalta varattiin ainakin mielenkiintoiseen organisaatioon GM Mike Velluccin alaisuuteen.
Viimeisellä kierroksella kaiken kohun takana Colts poimi Matt Davisin ja nerokas juoni tuodan tämä kehien väriläiskä 1992-syntyneenä uudestaan sisään O:n kuvioihin. Potentiaalisista tulevaisuuden lähtöosaston kavereista liikkuivat myös mainintoina St. Catharines Falconsin Chris Lane Ottawaan sekä St. Michaels Majorsiin päätynyt St. Catharines Falconsin Chris Langdon, joten löytyisivätkä vaikkapa kauden 2011-2012 TOP-10 korista ottelijoista puhuttaessa ja Ottawaan myös tuollainen toinen huomionarvoinen nimi tarjonnasta London Knightsin paidassa Midget kuvioissa 153-minuuttia ottanut Pieter Schinkelshoek.

Jr.A:n ykköstapahtuma RBC Cup 2008 käyntiin ja avauksessa SJHL:n Humboldt Broncos käveli isäntä Cornwall Coltsin yli 7-0 lähdöttömässä. Kuitenkin edelleen jaksaa lämmittää tuo O:n Masciolinin panos pelin hyväksi ja todella hyvää kiekkoilmettä tarjolle, joten palkintosadetta edelleen odotellaan Branchin suunnalta ja hyvää sitoutumista tapahtumiin myös yleisöltä. Tästä sähköä ryhmien välille jatkoon ja kunnon tapahtuman arvoa kunnioittava rähinäsarja käyntiin.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa ei suurta sotaa tarjolle lupaavasta nosteesta huolimatta ja Masciolini myös mukana tapahtumissa, joten Branch ei taaskaan pelannut odotetun pelikirjan mukaisesti ja erittäin arvaamaton hahmo siis kyseessä. Ristiriitaista siksi etten koskaan tuomitse arvaamattomuutta tai tunnetta ja näin leimaan itseni aktiivisesta vahvuudesta ulos sekä suuntaan kohden uusia metsästysmaita kartalla.

Kirjaimellisesti tähän linjaan ja halveksittavat visiirinaamat kohtaavat tappajankatseen, mutta kiitokset kuluneesta rupeamasta ja toki tilaukseen bench clearing brawl Memorial Cupissa.

Bobby Schmautz fan club, helmetless bileet, rautaliigat, kaljaliigat, gooniliigat, junnuliigat, Sonmor, Bill LaForge, Marc Laforge, Jimmy Korn, Blades, Pats, Kingston Canadians, Wayne Cashman sekä KUGEL!