Kanadan junioriliigat: Viihdetarjonta 2007-2008

[HardCore Hooligan]

Spitsin Greenop tulessa Saginawin Jarramin kanssa huomionarvoisessa ja lämmittävät 22-merkintää kaverilla tiliillä, joten kiitettävän aktiivinen ote touhuun ja hyvää rupeamaa tappelee kasaan O:n TOP-5 tasolla tähän sesonkiin. 1989-syntynyt ottelija Houndsin Peluson sekä Majorsin Neuberin tavoin, joten 2007-2008 kärkipään iskijöistä melkoinen osa mukana tuomassa uskottavuutta ensin kaudella primeikäisinä ja samaan kastiin menee myös Erien kova Gazdic.
Tästä johtaen Peluso sekä Neuber tänään samassa askissa, joten lapulle tämä kiistatta iso lähtö iltaan ja ennakoitu osuessaan eräänä pelin sisäisenä johtoajatuksena palkitsee aina. Toinen mielenkiintoinen tasonmittaus suoraan aloituksesta keskiympyrässä ison lähdön paikalla saadaan Niagaran Fletcherin sekä Gazdicin välillä ja Gazdicilla panoksena paikka TOP-5 korin sisällä ja Fletcher edelleen hakee sitä todella isoa viestiä läpi liigan tasostaan.

Lännessä Hitmenin Ian Shultz saa poimittavakseen Lethbridgen suhteellisen haastavan listan ja Mitch Versteegin kautta lähtisin rakentamaan iltaa jo alkulämmöstä, mutta perustyöllä askissa kolmas kolmeen ja sitten lauantai-illan kaiken mahdollistavassa kiekkohuumassa hyvän rakenteen Bladesin kanssa ohi muurin kohden mairittelevaa neljättä.
Blazersin 1989-syntynyt Matt Wray saa vastaansa viikonloppuun Oil Kingsin sekä Giantsin listat ja lähtölistalla operoidessaan ottanee aktiivisella ilmeellä kehässä painaessaan lähdöt molempiin. Sonne (pelivarana Breitkreuz) sekä Hunt (ehkä Cloud tai LaRochelle) itsestäänselvästi näistä tilaukseen bongattavaksi ja ammattijätkän otteella ei mitään sattuman varaan, joten ensimmäisestä tienatusta palaset kohdalleen heittävästä aloituksesta matkaan ja ikuisena totuutena yleisön taputtaessa seisaaltaan paikka lähtölistalle seuraavaan on varma.
Uusin naama Raidersin vaisulla listalla vaikuttava 1991-syntynyt Penner tulessa lauantaina Brocosia vastaan ja ei myöskään helpoin ilta nälkäiselle itseään sisään ajavalle poimijalle, mutta koriin marjana mukaan Brocosin rakenteesta Dale Weise, Spencer McAvoy tai Levi Nelson ja toki melkoisen harmaaan Brocosin ykköskorttina menevän 1988-syntyneen Zack Smithin pohkeille voi myös koputella.

 

[HardCore Hooligan]

Kingstonin vanhankoulun Mavety napsi 4-matsia kentälle tulostaan ja viihdearvon korkealle pistäneestä pullistelustaan, mutta Whalersin vastuullinen Stefan löi tämän mennen tullen ja taisteli panoksellaan mukavat 8-peliä. Whalersin vahvaa ilmettä tukivat Jozef Sladok sekä Ryan Hayes poimimalla kiitoksena tarjotusta viihteestä palkinnoksi 2-matsia mieheen ja painotuksena termistöstä linjaani kyseessä ei ollut modernin etäinen "bullying" vaan Plymouth pelin rakenteisiin luottaen kotoisasti "gooning it up".

Lännessä Giantsin Hunt poimimassa ja uskomattomalla sykkeellä polkee kaukalossa rupeamaa eteenpäin. Tähän saumaan korttiin Prince Georgen Brad Riege ja sesongin 22-merkintä nälkäiselle perussoturille, joten todella pistää asioita askissa tapahtumaan ja ehdottomasti iso pelaaja kyseessä. En tiedä nostaisinko kartalla vielä WHL:n aikaisen Tyler Willisin tasolle puhuttelevuudeltaan, mutta kyllä Hunt oman kädenjälkensä lännen jatkumoon ilmeellään painaa ja mainitusti avoimet helmet loistavan McEwanin kanssa tulee muistaan lännen helminä 10-kaudenkin kuluttua.

Warriors perustason kolmen lähdön illassa Broncosin kanssa ja tuosta kolmesta aina lähdetään todella hyvää kiekkoiltaa kasaamaan, mutta lauantain kohdalle sitten aina laadukkaampaa kattausta tarjolle ja rohkeita henkilökohtaisia suorituksia luomaan pohjaa räjähtävän kuumille näytelmille. Arvoa loukkaavan turhan näpäytyksen Pats matsin lopun ilahduttavasti kipinöivästä hässäköinnistä saaneet yli-ikäinen Terrance Delaronde sekä TOP-10 tasolla otteleva Ryley Granthan Warriorsin listalta tulessa ja Delaronde suoraan toisen erän ensimmäisestä pudotuksesta matkaan Cody Eakinin kanssa ja Grantham palkintolomalla huilailevan McLarenin puuttuessa otteli ykköskorttien vedossa juuri mainitua Zack Smithia vastaan.
Hitmenin Schmautz lähdöittä, Blazersin Wray ei lähtölistalla, Chilliwack Bruinsin Bhungal piristävästi Kneeing (maj) ja toiselta puolelta punaviivaa TOP-3 Olson illasta sivussa, joten menneitä ei tältä osin kaiveltu tässä kolmen lähdön tapahtumassa ja Olson kiistatta kiekkotermein merkkasi Bhungalin laadukkaassa buckets off vedossa tähän rupeamaan. Bladesin "brawler" Reich sekä Red Deerin terävimmillään aktiivinen Esposito pyörähtelivät tanssilattialla ja kierroksen isona osumana O:n puolelta ennakoitu Houndsin Peluso sekä Majorsin Neuber palkitsevasti osui.

 

[HardCore Hooligan]

OPJHL:ssä playoffsit käyntiin ja runkosarjan uskottavuustilaston vei nimiinsä yli-ikäinen Stouffville Spiritin Corey Foulton 323-minuutilla 49-matsissa, joten uskottavuus tilastollisesti kunnossa ja 300-minuutin maagiseen rajaan uskova vanhakoulu kiittää. Fulton ensimmäisellä kierroksella tulessa Couchiching Terriersia vastaan ja tapahtumien edetessä näiden pelien myötä monet joukkueet kohtaavat ensimmäistä kertaa tähän rupeamaan.
Liigan playoffseissa osa ryhmistä suoraan toiselle kierrokselle ja näiden joukossa pelikieltoisen Rory Smithin St. Michaels Buzzers sekä Brian Soson Newmarket Hurricanes. Huomionarvoisista myös joukkuetasolla kiitettävän aktiivinen Vaughan Vipers, kiistatta potentiaalia rakenteessaan omaava Ronny Rogersin Huntsville Otters sekä Georgetown Raiders, jonka listalla siis panosten kasvaessa myös Tom Jefferson ja yli-ikäinen kaveri runkosarjan päätöksessään pihalle ajostaan. Jefferson alkaa olemaan jo vanha koira näissä junnupuolen ympyröissä ja uusia temppuja ei hihaan enää tule, joten härskin henkilökohtaisen panoksen kautta jokin ilta liekkeihin ja tässä jo selkärangattomana visiirinaamana rikoin kauden alkupuolella antamaani lupausta Coltsin esittelyn yhteydessä.
OPJHL Jr.A:n liigoista muodostunut minulle kiinnostavimmaksi (vaikka se ei sitä korostuen nykyisellään missään nimessä kartalla ole) ja taitaa tulla asteikossa siinä O:n sekä WHL:n takana. Oikeastaan syynä tähän Metro A, jota tuli pakkokasvatettuna seurattua 90-luvun alkupuolella muutamien kontaktien kautta ja toki St. Michaels Buzzersin matseissa 80-luvulla mainintoina Paul Higginsin, Bob McGillin, Jimmy Kornin sekä Wendel Clarkin parissa bongareiksi kasvaneet saivat paikalliseslla tasolla siinä sivussa sekä jatkumona 90-luvulla nauttia jalostuneesta Ontarion lähtökulttuurista Metro A:n (aikaisemmin B:n) kehissä.

Lauantai-iltaan istuvasti kuitenkin kehien jalostunein puhdasoppinen sekopää Paul Higgins OPJHL:n kautta esiin ja kyllä tunnustan omaavani syvän siteen Maple Leafsiin, jossa "big rock" Korn ajeli maalivahdit nuoren Probertin hengessä, kiipeili plekseilla, riehui käytävillä ja oli halpamaisen röyhkeä "jumper" sekä kiistatta häikäilemätön "cheap-shot artist". Tämän kruunuksi vielä pelin yksi suurista John Brophy vastuulliseksi ja ei muuta kuin kädet vapisten biittiä huuleen nostalgian kyyneleiden vieriessä poskille tämän kiekkokulttuurin aarrearkun ääressä.

 

[HardCore Hooligan]

80-luvun ison liigan sankaritarinoista ja nostalgisista kuvastoista WHL:n lauantain lähtöihin ja Tipsin English vaihteeksi lähtölistalla, joten kiitoksena luottamuksesta korttiin Seattlen Scott Jackson ja English kyllä tulokkaana ollut hyvä lisä lännen tarjontaan. Rooliinsa sitoutunut ja jotenkin samalla portaalla kartalla O:n Plymouthin Yovanicin kanssa, mutta toki otellut huomattavasti vakuuttavammalla tasolla omaa rupeamaansa läpi ja Yovanic hahmona taas hivenen värikkäämpi (ainakin odotusarvoltaan).
Blazersin Wray myös lähtölistalla Giantsin kanssa ja ennakoitujen ulkopuolelta otti korttiinsa 1991-syntyneen Neil Manningin, mutta kehässä tapahtuu ja matkustajat on asemilta poimittava kyytiin. Prince Georgen Garrett Thiessenin kanssa mukava rivalry kehitteillä ja nämä aina tuovat oman mausteena bongailuun, mutta rimaa hiljalleen ylöspäin kohden TOP-10 tasoa ja toki perustotuutena aktiivisuus antaa paljon anteeksi.
Lauantai-illan kaiken mahdollistavaan kiekkohumaan kuin Paul Higginsin maila Darryl Sutterin nenään istuvaa materiaalia tarjolle Kootenayn sekä Red Deerin illassa, jossa Rebelsin yli-ikäinen perusosaston Mark Louis taisteli cross checking majorin ja aina majakan tavoin loistava merkintä taskuun päivänsankarille. Tämän aina tärkeän henkilökohtaisen panoksen kautta homma toivotusti raiteilleen ja hässäkkää tarjolle nautittavaksi.

O:ssa Kingston Memorial Centre historiaan ja Kingston Frontenacsin matsit jatkuvat uuden K-Rock Centren askissa. Memorial Centre palveli näyttämönä pitkään ja monet lähdöt, brawlit, vavisuttavat pää- ja sivuosat siellä vedettiin kuumissa illoissa läpi ja erityisen suuri kiitos Marc Laforgelle korkeatasoisesta viihdetarjonnasta. Memorial Centren viimeisessä 1990-syntynyt aktiivisuuspiikin selvästi saanut Jesse Brown kohtasi Londonin Matt Ashmanin ja oikeaoppisesti O:n perinteitä kunnioittaen suoraan aloituksesta matkaan, mutta harmillisesti pipot päässä ja ei siis täydellisen oppikirjan mukaiset hautajaiset.

 

[HardCore Hooligan]

Toki Tipsin English tähän saumaan otti kiistattoman tappion Scott Jacksonille ja vahva panos yli-ikäiseltä Jacksonilta oikealla tyylikkäässä buckets off vedossa. English ammattijätkän leimalla sisään rivijätkä Jacksonia vastaan, mutta näitä matkan varrelle tulee alan töissä ja ammattijätkän leima ei ole kiinni itselle käännetyistä vaan rooliin sitoutumisesta ja halukkuudesta. Muutama vaihto iltaan ollessaan lähtölistalla ja ajatteluuni kuin Bruins koutsi Terry O`Reillyn nyrkki "Jimmy Crack" Kornin naamaan Devils koutsin Jim Schoenfeld pidellessä tätä istuva shakkinappula, jolla maila kädessään vain näön vuoksi ja toisaalta rehellisisyyden nimissä ei kyllä ole osaamisellaan pystynyt vastaamaan ennen rupeamaa luotuihin odotuksiin suorasta TOP-10 tason ottelijasta.
Kuitenkin tulevan uran kannalta mielenkiintoista nähdä miten kaivaa itsensä tästä esiin ja keskiviikkona mahdollisuus palata takaisin Spokanen 1989-syntyneen Ryan Lettsin kanssa, jotka edellisessä ottivat kaksi keskinäistä iltaan ja hyvää ilmettä niissä pöytään itseään ottelijana esiin nostaneelta Lettsilta. Aika kultaa muistot ja eiköhän tämäkin kaveri osaltaan muisteta unohdettuna lännen rooliinsa sitoutuneena ammattijätkänä 10-vuoden kuluttua asialleen omistautuneiden toimesta.

Tänään O:n tarjonnassa Kingston Canadians - ei kun tämä Frontenacks - ja vastassa Gens, joten hieno kohtaaminen O:n kartalla ja hyvä näyttämö Stevensille sekä Baldwinille ottaa buckets off lähtö suoraan aloituksesta. Mainitusti Kingstonin yllätyskortti Jesse Brown tulessa ja kaveri operoi kahden lähdön putkessa, joten olisiko löytänyt istuvan naamarin itselleen ja ensi kaudella jo tätä rataa alkulämmössä huoltamassa nivusiaan ottelukuntoon punaviivalla katseen hakiessa juuri ympäripyöreän ottaneita Neuberia tai Pelusoa.

Bostonin valmentajana vaikuttanut suuren mittakaavan legenda O`Reilly ei ollut ilahtunut Kornin panoksesta kyseissä edellä mainitussa illassa ja aika normaalia panosta Kornilta selkäänajoineen sekä tökkimisineen, mutta juuri tuo maalivahtien kolaamisten lisäksi ominta Kornia ja pelaajatyyppinä sellainen, joka omien johtaessa 11-2 ottaisi aikalisän ja maalivahdin pois hyökkäyspään aloituksesta. Ei visiirinaaman ratkaisuna vaan tietoisesti hämmentääkseen tyylilleen uskollisena tapahtumia askissa tai vain puhtaaksi todisteena siitä, että valot ovat sammuksissa ja sytytetään vasta hallista poistuttaessa. Kuitenkin O`Reillyn kanssa kohtaaminen hallin käytävällä lämpöisen illan huipennukseksi ja monet vastaavat kipinöivät yhteenotot Korn pisti tarjolle vastustajan valmennuksien kanssa, mutta laadukkaana kiekkotarinan yksityiskohtana Korn oli kuristanut vanhaa soturia O`Reillya osuvasti kravatista tapahtumien aluksi ja kiekkomaailma on kyllä merkittävästi köyhempi viihdearvoltaan ilman "Big Rock" Kornin ajoittain rankempaakin makua hämmentävää panosta.

Pikku kysymyksenä kartalta voisi heitää mieleen ponnahtaessa ja henkilöiden osuessa yhteen, että molemmat pääosanesittäjät O´Reilly sekä Korn heittivät jollakin tuomari Denis Morelia taipaleensa varrella ja tämän onnistumisen kokemuksen kautta kohden tulevan viikon lähtöjä.

 

[HardCore Hooligan]

Lännessä Giantsin Hunt harmillisesti pihalle merkinnällä Kneeing (maj) ja saattaa poikia palkintoloman aktiiviselle poimijalle, joten esteitä tiellä tuntuu olevan ja toki ennakkoon pahin haastaja aktiivisuustilastossa Rocketsin MCEwan jo sivussa tapahtumista mahdollisesti pysyvästi.
Tässä illassa kuitenkin Chilliwack Bruinsin kanssa oikeoppisesti matsin ensimmäisestä pudotuksesta Bruinsin yli-ikäinen Dylan Chapman sekä Giantsin 1988-syntynyt Mike Berube matkaan ja buckets off lähtö tyylikkäällä square offilla keskiympyrässä. Molemmilta taistelijoilta myös juttelua tarjolle molemmilla käsillä ja todella onnistunut herätyskello illan avaukseksi.

O:ssa Owen Soundin 1989-syntynyt Lane MacDermid tulessa Spitsin kakkoskortin 1989-syntyneen Harry Youngin kanssa ja suoraan aloituksesta taas matkaan, mutta korostetun huomionarvoisesti buckets off lähtö ja MacDermid ollut mainitusti tämän onnistuneen kokonaisuuden kannalta keskeisen asian kanssa vaikeuksissa. MacDermid kuitenkin aktiivinen kaveri ja operoi TOP-10 tason ulkopuolella, mutta kiekkototuutena aktiivisuus pelastaa tässä pelissä paljon ja aivan samoin tekee pipon poistaminen.
Wolves joukkuetasolla mukavassa neljän lähdön illassa Mississaugan kanssa ja Majorsilta Neuber sekä Rinaldo sivuosissa lätörintamalla, mutta Neuber kovalla asenteella pihalle näyttämöltä ajollaan ja yksi iso potti jo takana rupeamaan. 1989-syntynyt vasurilta vetävä Marco Maggio kuitenkin poimimassa ja todella aktiivinen ote kaverilla touhuun läpi sesongin, mutta muutekin isossa kuvassa hyvää ilmettä pöytään ja tännekin näpäytyksenä suoraan aloituksesta lähtevissä perustotuutena aina kypärä pois.
Gens sekä Kingston Canadians harmaasti lähdöittä ja myös Jesse Brown kadottanut otteensa, mutta osoittaakseni totaaalisen pysähtyneisyyteni ja toisaalta sitoutumiseni uskomiini arvoihin Kingstonissa O:n kautta läpi puskee Canadians ja miksei näin olisi koska penkin takana vastuullisena valmentaa suoraan 80-luvun junnupuolen kuvastossa napattu rautaliigaveteraani Larry Mavety.

 

[HardCore Hooligan]

Ontarion Jr.A:n värikkäintä sekä räjähdysaltteinta kiekkoa tarjoavan SIJHL:n Marathon Renegades on pistänyt joukkuetasolla putket naulaan rupeaman osalta kokoonpano ongelmien vuoksi ja yksi varsinkin 2006-2007 sesongin mielenkiintoisimmista ryhmistä kiekkokartalla. Edesmenneen North of Superior B:n kautta SIJHL:n tapahtumiin mukaan ja nyt toisella kaudella tällä tasolla melkoisia vaikeuksia, mutta homman ollessa lopullisesti paketissa kiitokset brawleista sekä aidon kieltämättä hivenen nuhruisen kiekkokulttuurin ylläpitämisestä.

Patsin leirillä ollut 1989-syntynyt Kent Sauter polkee rupeamaa eteenpäin lännen Jr.A:n MJHL:n kehissä OCN Blizzardin paidassa ja viimeksi korttiin 17.2 Waywayseecappo Wolverinesin 1989-syntynyt Layne Reynard. En tiedä jättääkö huonon matsin jälkeen kamat niskaan ja painaa hikisenä bussiin kuten isällä Doug Sauterilla oli tapana toimia WHL:ssä vaikuttaessaan. Kerran Calgary Wranglersin Clint Fehr missasi tyhjän maalin ja vastustaja painoi vastahyökkäyksestä sisään, joten kaveri kamat päällä suihkutta bussiin hakemaan nöyryyttä ja kunnon täältä ikuisuuteen toimivaa vanhankoulun koutsausta.
Sauter ei mittareillani leimaltaan varsinainen "brawler", mutta koutsannut WHL:ssä aikana jolloin tuo rähinäperinne todella kukki kaikessa väriloistossaan ja ehdottomasti valmennusosaston vanhankoulun kuumaverinen värilaiskä. Toki uudet tuulet puhaltelevat lännessäkin ja aika on ajanut monen pysyvän kiekkototuuden ohitse, mutta yölliset rankaisutreenit koutsin istuessa keskiympyrässä tuolilla Hockey Newsia lukien tai Pizzan syöminen pelimatkalla matsin jälkeen bussissa suihkutta hanskat kädessä liityyvät suoraan aikoihin jolloin kehäskin tapahtumia riitti.

Giantsista pudonnut 1989-syntynyt Justin Palazzo mukana joukkueensa Vernon Vipersin kanssa BCHL:ssä mukavassa 9-lähdön illassa ja korttiin muistoksi tapahtumasta Quesnel Millionairesin 1989-syntynyt Lee Klapp. Mainitusti Raiders WHL:ssä avasi hyvällä lähtölistalla sekä luotettavalla rakenteella ykköskortin yli-ikäisen Mike Gauthierin ja Cody Vannin sekä Palazzon kautta, mutta uskottavuus on katoavaista ja todella harmaata tähän saumaan.
BCHL Jr.A:n liigoista ehkä puhtaimmillaan kantoi tuollaista tappeluliigan leimaa vielä 90-luvulla ja toki SJHL on aina heittänyt vahvan haasteensa tarjoten värikylläistä materiaalia. Näissä kehissä ei vielä iltojen pääosanesittäjille automaattista game misconductia lähdöstä Ontarion Jr.A:n tapaan ja henki on kyllä elänyt tälläkin kaudella ajoittain mieltä lämmittävästi, mutta kun lännen Jr.A kiekkoa (korostuneesti BCHL) aletaan imagolliseti ajamaan kasvualustaksi yliopistojen suuntaan on turhan iso myönnytys jo tehty ja Doug Sauter viiksineen voisi vetää palaset takaisin kohdalleen pistävät kurinpalautustreenit vastuullisille.

 

[HardCore Hooligan]

Lännen puolella Portland Winter Hawks melkoisissa vaikeuksissa ja liigan peränpitäjä sai jalkeille vain 14-pelaajaa Prince George matsiin. Perinteikäs monet kuumat sodat taipaleellaan sotinut ryhmä ja vakuuttavaa nimeä lähtölistoilla on vuosien varrella vaikuttanut, mutta myöskin tappeluosastolla yksi 2000-luvun uskottavimmista ryhmistä lännessä ja heikon 2006-2007 rupeaman jälkeen varmasti osaltaan tähän vaikuttanut koutsi Mike Williamson sivuun.
Portlandissa avannut 1990-syntynyt Tayler Jordan polkee rupeamaan eteenpäin Saskatchewanin Midget AAA kuvioissa ja koossa vakuuttavat 180-minuuttia uskottavuutta 20-matsissa. Kaverin varaan laskettiin paljon odotuksia tulevasta WHL:n TOP-3 tason ottelijasta, joten toivottavasti vielä palaa operoimaan WHL:n lähtölistoille ja on keskittynyt olennaiseen vauhtia hakiessaan painettuaan pelaamissaan pyöreät nolla kassia.

Lännessä tänään ohjelmassa Spokane vastaan Everett ja illassa toki tuo kysymys Englishin paluusta tämän ollessa lähtölistalla. Tasokkaassa yritti vaihtaa kättään, kun otti tuon Seattlen Jacksonin oikean sisään ja oppirahoja tuli myös näin maksettua tulevia lähtöjä silmälläpitäen.
Spokanen Mitch Wahl otti joukkueiden edellisessä Match Penaltyn ja antoi pelin henkeen loistavasti sopien poikittaista Tipsin Jonathan Hartylle, joten Wahl palaa kahden matsin huilinsa jälkeen askiin ja poikisikohan tämä tilaus myös tapahtumia iltaan. Tipsilla joukkuetasolla aktiivinen ilta mainitusti Seattlen kanssa alla ja perustason kolme lähtöä bongattavaksi, mutta kaikki lämmittävästi buckets off vetoja square offilla ja kaikin puolin mukavan tunteikkaita puristuksia tarjolle nautittavaksi.
Chilliwackin Bhungal otti panoksestaan pelin hyväksi kaksi peliä ja Giantsin Huntin nimi ei vielä ilmestynyt palkintolistalle, mutta todennäköisesti kuitenkin sivussa illan Oil Kings matsista ja olisi alaan vihkiytyneille bongareille viimeinen sauma nähdä lännen näyttämöllä Hunt vastaan Sonne. Pari laadukasta alla kauteen parivaljakolla ja pieneen toivonkipinää nojaten tappeluille lähtöoppaissa kirjoitettuun rakoon matsin alkuun suoraan ensimmäisestä pudostuksesta kolmas erä korkealla viihdearvolla tarjolle.

Poimijat poimikoon, herästyskellot soikoon, pyykkärit pesköön ja postinkantajat kantakoon ja vierailla vesillä uiskennellen vanhankoulun lähtöpuritanistina toki avarakatseisesti osana peliä annan Eric Englishille mahdollisuuden myös spontaaniin maalintekemiseen.

 

[HardCore Hooligan]

Giantsin Hunt nappasi kaksi matsia Bhungalin linjaan ja oli näin ollen odotetusti sivussa, mutta Sonne aktiivisena oikeaoppisesti suoraan aloituksesta Mike Beruben kanssa ja olisko 1988-syntynyt perusosaston Berube yli-ikäisten Huntin, LaRochellen sekä primeikäisen Cloudin jälkeen TOP-5 rakenteeltaan melko tasaisen Giantsin neloskortti. Berube huomionarvoisesti kuitenkin kahden lähdön putkessa tähän saumaan ja alla tuo nerokas suoraan lähtöoppaista otettu buckets off puristus keskiympyrässä ensimmäisestä pudotuksesta Chilliwackin Dylan Chapmanin kanssa.
Tipsin English ei lähtölistalla mukana, joten spontaanit pelitilanteesta painetut häkit jäivät takomatta osana peliä ja yksi merkintä kyseiseen iltaan Tipsin hämmentäjän Kyle Beachin matsin lopun pikku nujakassa aikaisemmin jäihin pistäneen Chris Brutonin sekä Dane Crowleyn välillä. Huomionarvoisena Bladesin "brawler" Mike Reich sekä Raidersin uusi naama 1991-syntynyt Cole Penner tulessa, joten hyvä lisä aktiivisuusosastolla Penner on ollut ja bongarit kiittävät. Reichin serkku Jeremy Reich taas aikanaan järjesti lännessä hyvin tapahtumia tarjolle ja hyvin paljon samaa ilmettä tässä nuoremmassa painoksessa on.

O:ssa Mississisaugan Neuber otti ajostaan game misconductin Wolves illassa ja tehdyn työn arvioinnista ei vielä tietoa, mutta vahva rupeaman tappeluosastolla kasassa ja loistavan ilmeen tueksi jo yksi 10-matsin palkintoloma ansioista jääkiekon hyväksi. Majors tulessa seuraavaksi perjantaina Niagaran kanssa ja synkät pilvet siis ison lähdön paikalla keskiympyrässä otetun Fletcher vastaan Neuber tasonmittauksen yllä, mutta edellisestä kohtaamisesta kahden matsin peruspaketin instigatorista Fletcherin kanssa poiminut 1989-syntynyt Nick Ciampini lienee mukana ja 1990-syntynyt Zac Rinaldo pystyy terävimmillään heittämään koko illan liekkeihin.

 

[HardCore Hooligan]

Ontarion Jr.B:n WOHL:ssä homma runkosarjan osalta myös pakettiin ja uskottavuustilasto Londonin mukana käväiseen Petrolian 1989-syntyneen Greg Zavitzin nimiin 196-minuutilla. St. Thomasin yksi junnupuolen varmasti mielenkiintoisimmista nimistä Matt Davis keräsi 145-minuuttia 26-matsissa ja runkosarjan viimeisessä yksipuolisesta lähdöstä pihalle St. Marysin kanssa, jonka Davis joukkueineen kohtaa myös ensimmäisellä kierroksella ja tulevaksi pariksi esittämään sarjan sykähdyttäviä pääosarooleja voisi kaivaa Jeff Silverin. Yli-ikäinen 152-minuuttia nimiinsä napsinut Silver liikkuu viihdearvon korkealla pitävän kaverin leimalla ja viime rupeamaan takeeksi tästä Jr.D:n kehissä SOJHL:ssä vakuuttavat 217-minuuttia 32-matsissa.
Leamingtonin O:n Spitsin mukana aktiivisella otteella ollut 1990-syntynyt Adam Wallace heti playoffsien avausmatsissaan lähdössä mukana ja vastakkaisesta tässä tuleen London Nationalsin 1990-syntynyt Kitchener Rangersin varaus Jamie Commerford. Näin eteenpäin kohden Sutherland Cupia, josta väännetään WOHL:n, Golden Horseshoen sekä Mid-Westernin kesken ja ensi kaudesta alkaen kaikki kolme yhdistyvät Greater Ontario Junior Hockey Leagueksi.

Tipsin Graham Potuer nappasi jälkikäteen mukavana yllätyksenä ajostaan Seattlen Steve Chaffiniin kahden matsin lomapaketin ja itse matsissa puhdas ajo, mutta 1991-syntynyt Chaffin sivuun aivotärähdyksen taistelleena ruokkien varmasti halua näpäytykseen ja joka tapauksessa kehässä tapahtunut ajo on aina vain ajo.
Hyvänä uutisena lännestä McEwan olisi palailemassa askiin ja mahdollisesti mukana Rocketsin lähtölistalla ensimmäisen kerran ensi viikon Spokane tai Seattle väännössä. Näin ollen perussotureille mahdollisuus vielä ainakin yhteen helmeen lännen kartalla ja 5.3 Rocketsilla vastassa Giants, joten suoraan aloituksesta matkaan, buckets off, ammattijätkien tyylikäs square off ja sitten laadukasta juttelua molemmilla käsillä.
Toki yhteneväisyyksiä WHL:n aikaiseen Jeremy Reichiin, mutta Bladesin kakkosen David Struchin mukaan samaa linjastoa entisen Blades jätkän Shawn Yakimishynin kanssa ja Yakimishyn todellinen rähinäperinteen vaalija (melkeinpä jopa yksi viimeisistä luojista jatkumossa) otteillaan kehässä. Kädenjäljeltään ehdoton Blades legenda ja kivikova härskiotteinen taistelija tuollaiselta murrosajalta, joten melkein sanoisin saappaiden olevan ainakin toistaiseksi turhat suuret Mike Reichille ja toki Reichin hörpyt vastustajan maalivahdin vesipullosta olisi Yakimishynin hämmentämisen aikoihin imaissut penkin vielä tyhjiksi.

Kirjoitin joskus, että kaiken järjen vastaisesti myös minulle ovea valmennusosastolle on availtu ja muutamia vuosia sitten C-2 tasolla olisi päässyt hommaa käynnistelemään, joka sinäänsä olisi ollut hyvä lähtötaso ja ilmettä olisi pystynyt jo ajamaan.
Kuitenkaan paloa ei ollut, paikallinen kulttuuri itse junnupuolella läpikahlattunakin etäinen ja asiat kuolivat unohtuen heti alkuunsa. Nyt yllättäen alkanut kaivelemaan ja harmillisesti asiat keikahtaneet siihen suuntaan ettei tuo välttämättä enää mahdollista käytännössä, mutta eräs nähty liigamatsi lähiaikoina ruokki kipinää turhankin reilulla kädellä taas kaikessa hämmentävyydessään ja onhan nämä vanhankoulun suuruudet ainakin jollakin tasolla hallussa Sautereineen, Sonmoreineen, LaForgeineen sekä vaikkapa Brophyineen.

 

[HardCore Hooligan]

OPJHL:ssä homman aloittava Newmarket sai vastaansa Aurora Tigersin, joka pudotti Orangevillen ja tähän voisimme haistella ennakkoon milenkiintoista vetoa Cody Smithin sekä Brian Soson välillä. Sarjan ensimmäisessä matsissa Newmarketin O:n kehistä tuttu 1988-syntynyt Adam MacArthur kohtasi Tigersin Mark Mayean ja MacArthur terävimmillään kyllä aktiivinen kaveri.
Joukkuetasolla aktiivinen Vaughan Vipers taas saa vastaansa eteenpäin menneen Markham Waxersin ja tuosta myös voi odotella tapahtumia poikivaa sarjaa.Vipersilta 1988-syntynyt Daniel Barnes sekä Waxersilta samanikäinen Steve Harding potentiaalisiksi pääosanesittäjiksi ja villeiksi korteiksi Waxersin 1989-syntynyt O:n Kitchenerista pudonnut Kevin Hudes sekä saman ryhmän Gensin paidassa pelejä kirjauttanut 1988-syntynyt Murray Free.

1991-1992 Blades lienee yksi laadukkaimmista ryhmistä, joka kaukaloon on luistelutettu oman seuraamiseni ajalta ja Lorne Molleken myös silloin vastuullisena penkin takana. Blazers vei mestaruuden (myös Memorial Cupin) ja kaatoi Bladesin finaaleissa, mutta Molleken on taas verrannut Darian Dziurzynskia tyyliltään aikanaan Bladesin paidassa kuumia iltoja entisestään hämmentäneeseen Shane Calderiin ja aika isot saappaat tässäkin kartalla täytettäväksi. Calder sekä Shawn Yakimishyn molemmat loistavasti härskin peli-ilmeen kavereita ja varsinkin Yakimishyn pound for pound kovan tason ottelija lännessä omana aikanaan, mutta molemmat sähköiset taistelijat tuohon rupeamaa operoivat vahvuuksillaan Bladesin vahvassa oppikirjan mukaisessa rakenteessa WHL:ssä todella kovalla maineella otelleen Rhett Trombleyn sekä Mark Raiterin takana.

 

[HardCore Hooligan]

Vakuutavalla ilmeellä polkenut Reich vastaan Raidersin 1991-syntynyt tulokas Cole Penner suoraan boksista kakkosilta matkaan ja olisivat voineet jättää kamansa sinne odottamaan, mutta isossa kuvassa piikkinä kovan osastonsa tyhjentäneelle Raidersille olisiko Cody Vannille ollut käyttöä illassa? Tosin ehkä Vann olisi palannut asiaan hänen nenänsä viime rupeaman loppupuolella murtaneen Klotzin kanssa ja olisiko sitten Palzzolla ollut käyttöä ottamaan selvästi nälkäisen Reichin?
Penner toki itse räiskyvä kovaotteinen kaveri jo vararattaessa (Midget kuvioissa viime kauteen 100-minuuttia 29-matsissa) ja ollut mukavan aktiivinen ilmaannuttuaan lähtölistoille vaikka mursi ranteensa AJHL:ssä lähdössä aikaisemmin kaudella, mutta tuskin varattiin neljäntenä puhtaasti ottamaan lähtöjä tai pesemään pyykkiä illasta toiseen. Viihdeosastolla Penner kuitenkin huomionarvoinen kaveri ja mukavasti herättänyt keskustelua, joten tarinalle vaan jatkoa ja värikkäät muistetaan pitkään.

Sonmor tuossa taas esiin kiistattomana "brawler" leiman koutsina ja pelaajana alan legendan John Mariuccin kasvatuksesta WHA:n värikkäiden tapahtumien kautta isoon liigaan koutsina. Jack Carlson mainitusti ikuisesti Sonmorin nostattama Wensink ja toki kunnioitusta tulee asian mukaisesti myös nuoruuden koulijalle. Tunnetusti Sonmor on useasti sanonut Carlsonin olevan hänen mielestään kaikkien aikojen kovin ja poikkeuksena totuuteen ainoastanaan John Marinucci oli vielä kovempi jatkumossa. Otti 23.2.1955 kiekon silmäänsä Steve Kraftcheckin ampumana AHL:ssä ja tämä mahdollisti vuosia myöhemmin tulisen yksisilmäisten yhteenoton Montrealin Claude Ruelin kanssa.
Ikuisena kiekkotarinoiden biitintuoksuisena helmenä johti 1970-luvulla WHA:ssa "Glen’s Goons" ryhmää John Brophyn kanssa sellaisena merkkipaaluna, jota kieroutuneinkaan kiekkomieli ei pystyisi keksimään ja itseäni haastellen voisihan siihen heittää vielä näihin verrattuna nuoremman polven sekopään "Wild" Bill LaForgen mukaan mausteeksi.
Arkusta tällä kertaa esimerkkinä sitoutumisesta sekä tavoitellusta ilmeestä Sonmor yliopistossa valmennusuraansa aloitellessaan painoi katsomoon katsojan lyötyä U. of Minnesotan Mike Antonovichia. Heiti itse pois takkinsa ja savun laskeuduttua palasi takaisin ilman paitaa, mutta kravatti edelleen kaulassaan ja täydellisestä pankin räjäytyksestä puutui vain Jimmy Korn roikkumassa kiinni Sonmorin kravatista. Toki NHL:ssä myös osoitti samaa paloa sekä taipumusta 19.11.1978 eräänä kuumana Bench Clearing Brawlin tarjonneena iltana Buffalossa ja toisessa tarinassa mahtipontisesti taisteli 16-tikkiä päähänsä North Starsin valmentajana itsestäänseävästi Bench Clearing Brawlin sykkeessä.
Loistavaa esimerkkiä siis pelaajistolle aitoon vanhankoulun henkeen ja tästä viikonloppua käyntiin oikeilla raiteilla kiekkomaailmassa. "Jimmy Crack" Kornista mieleen johtuen hän heitti Morelia kypärällään ja Terry O`Reilly taas juomapullolla aitiosta, joten tämäkin asia paketissa ja onnittelut itseluottamustaan kohottaneille tietoviisaille.

 

[HardCore Hooligan]

Bladesin "brawler" Reich jatkaa vahvaa rupeamaansa ja taas merkintä irti illasta lähdöllä Chilliwackin Randy McNaughtin kanssa. Reichille näin loistavasti sesongin 21-puristus ja haastaa kyllä vahvasti Giantsin Huntin aktiivisuustilastossa.
Muuten suhteellisen vaisu kierros tarjolle lännessä ja paljon petrattavaa jää lauantaille, mutta lauantain kaiken sallivassa kiekkohuumassa ei ole sijaa moraalioppaille tai suurennuslaseille ja ilmeen joukkueilla on itsestäänselvästi kaukalolakien mukaan oltava läpi kiekkomaailman tämän mukainen. WHL:ssä herkullisesti ohjelmassa perinteinen rähinäpaketti Pats vastaan Blades ja viihdettä janoavien bongareiden jonot vaeltavat taas kohden tapahtumapaikkaa, mutta valitettavasti iltaa vääryydellä katsottaneen moraalioppaat taskussa suurennuslasilla ja usko värikylläiseen ilotulitukseen on ennakkoon koetuksella. Toisaalta luottamusta herättävästi Reich on polkenut liekeissä ja perusillalla onnistunee kotikehässään heittämään tämänkin illan mallikkaasti roihuaviin liekeihin, mutta myös toisena mielenkiintoisena nostona tapahtumasta palaako Patsin Elder takaisin Klotzin kanssa ja varmasti kiikarit suuntautuvat kavereihin jo alkulämmössä.

O:ssa myös harmaata ja Niagara vastaan Mississisauga läpi lähdöittä Neuberin mukana olosta huolimatta. Wolvesin 1989-syntynyt Maggio aktiivisena ja poimi yhden Barrien 1990-syntyneen Andrew Clouthierin kanssa, mutta täälläkin tie on vain ylöspäin ja Fletcherin Niagaralla kierroksella vastassa isoa lähtöä lupaileva Soryalin Petes.

 

[HardCore Hooligan]

Huhuissa on maalailtu Cornwallin paluuta O:n kartalle jopa ensi rupeamaksi ja tämän tarinan mukaan Erie Otters olisi siirtymässä perinteiseen kiekkokaupunkiin. Cornwall Royals QMJHL:n puolella vakuttaessaan vei kolme Q:n mestaruutta ja aina myös Memorial Cupin nimiinsä. Kaudeksi 1981-1982 O:n puolelle ja piste tarinalle kauden 1991-1992 jälkeen, mutta organsaation tasolla matka jatkui tästä Newmarket Royalsin kautta nykyiseksi Sarnia Stingiksi.
Pelaajistoa Royalsilla juuri mainitusta legendaarisesta afropäästä John Wensinkista häikäisevän vahvan rupeaman isossa liigassa kasaan 1985-1986 tapelleen Jim Kyten kautta O:ssa todella kovalla maineella aikanaan otelleeseen Bobby Babcockiin. Wensink oikeutetusti varmasti yksi härskeimmistä sekä likaisimmista alan tekijöistä koskaan ja onneksi viitattuja suurennuslaseja ei pelin pariin häikäilemättömien visiirinaamojen toimesta ollut vielä viekkaudella ujutettu. Kyte elää näkyvästi vastaanottajana Kocurin sekä Brownin käsittelyssä, mutta 1984-1985 sekä erityisesti mainitulla 1985-1985 kaudella operoi aivan terävimmän kärkipään tasolla isossa liigassa. Ei myöskään pidä unohtaa viihdearvollista tasoa, jolla Kyte tuohon saumaa painoi lähtörintamalla ja helmeä tuli VHS:ltä nuoren HCH:n eteen aikanaan liukuhihnalta tehden tästä kaverista ehdottoman ikisuosikin ilman tarkempaa kuvaa suuremmasta kokonaisuudesta kartalla vielä tuohon aikaan.

Toki tarkasti ottaen Sonmor käynnisteli koutsausuraansa jo Ohio Staten yliopiston valmentamisen jälkeen Springfield Indiansin koutsina AHL:ssä 1958-1959 ja vahvuudessa tuolloin vaikkapa vielä kehässä polkenut Don Cherry. 60-luvulla U. of Minnesotan kakkoseksi tutun John Mariuccin apulaiseksi ja 1966-1967 kaudesta Gophersin vastuullisena ennen paluutaan ammattilaiskiekon pariin WHA:ssa.
Pakko tunnustaa, että kirjoittaminen vaikkapa isossa kuvassa vääryydellä taustalle hautautuneista Sonmorista tai "Dr Hook" Schmautzista tämän junnukiekko rapartoinnin ohessa on minulle laadukas mahdollisuus näin pienessä mittakaavassa metsästää kadonnutta aikaa sekä nostaa esiin hahmoja pelin menneisyydestä. Visiireiden kiillellessä vaihtopenkillä joka toisen ison liigan jätkän naamalla on myös lohdullista, että vaikkapa Paul Higgins on joskus vetänyt isossa liigassa ja tälläisenä Link Gaetz osaston kaverina ei varmasti ollut kovinkaan tuttu kiekkosoturi vaikka ansioiltaan ehdoton Hall of Fame-tason pelaaja.

 

[HardCore Hooligan]

Pats sekä Blades eivät räjäyttäneet pankkia ja tällä kertaa näin suurennuslasin alla, mutta vahvaa ilmettä molemmilta ryhmiltä läpi kauden ja vanhakoulu todella kiittää sitoutumisesta. Toki isossa kuvassa voimme huolestuneena todeta, että toinen perinteinen kuuma viihdepaketti Portland vastaan Seattle myös lähdöitttä läpi lauantai-iltana ja melkeinpä oikeutetun kriisipalaverin paikka tämä.
Huomionarvoisista kuitenkin Blazersin 1989-syntynyt tulokas Matt Wray, Hitmenin 1990-syntynyt tulokas Ian Schultz sekä Raidersin 1991-syntynyt tulokas Cole Penner lähdöissä mukana ja Penner kyllä todella aktiivisella ilmeellä ajaa itseään liigaan sisään. Aktiivisuusosastolla Rocketsin yli-ikäinen McEwan tulevalla viikolla lähtölistoille ja iso pala näin mahdollisesti takaisin lännen palapeliin, joten melkoinen pelasturengas meille bongareille ja liekö Pats vastaan Blades iltakin vain kaivannut lähtölistalta puuttuneen Mike Reichin panosta?

O:ssa Wolvesin Marco Maggio taas tulessa ja korttiin Bellevillen 1988-syntynyt Matt Beleskey, joten nälkäisellä Maggiolla neljä vetoa kolmeen matsiin ja putkessa lähtöjä vain otettavaksi tulee. Toki ilme pitää omatoimisesti olla kohdallaan ja vihreä valo otsassa, mutta tänään Wolvesilla potentiaaalinen värikylläinen ilta Niagaran kanssa ja alla kuuma kohtaaminen 12.1. luomaan pohjaa odotuksille tasokkaasta viihdepaketista.
Whalersin importti Sladok lähdössä mukana Houndsin Brandon Mashinter henkisen ottelijan 1988-syntyneen Wayne Simmondsin (toki operoi askelman alemmalla tasolla kuin Rangersin Mashinter) kanssa ja Sladok kahden lähdön pikkuputkessa kohden ensi perjantain Sarnia matsia. Kovat 20-puristusta kaverilla runkosarjaan ja kiistaton yli kovan Fletcherin, mutta myös putoaminen Erien toe-to-toe maestron Liambasin oikeaan ja kaikki nämä kuuluvat ammattijätkän rupeamaan.

OPJHL:ssä Markhamin Murray Free ennakoidusti tulessa panosten kasvaessa ja mielenkiintoisessa korttiin Vaughanin OHL:stä varsin tuttu yli-ikäinen Michael Lombardi. Edusti panoksellaan osana tuota Barrien melko rottamaista peli-ilmettä viime kaudella ja toki johtotähtenä hämmentämisen erikoismies mallikelpoinen mix it up-pelaajatyyppi Richard Clune. Lombardi kuitenkin kuumien iltojen kaveri ja iskijänä O:ssa riviosaston tekijän ja perusosaston ottelijan välimaastossa mukavalla väläyttely potentiaalilla varustettuna, joten hyvä pitää tapahtumissa mukana ja oli hyvin lähellä kuitenkin pelimiehen arvoa aina kohottavaa poistumista O:sta pelikiellon kautta.

 

[HardCore Hooligan]

Bladesin Molleken, joka siis nähnyt WHL:n kuvioissa monenlaista erikoisosaamista ja huikeaa roolisuoritusta kuumissa lännen illoissa myönsi jättäneensä Mike Reichin tietoisesti pois illan näytelmästä. Toki muistutti julkisesti piikkinä tehneensä tämän, jotta ei Reichin panosta kiivaasti arvostellut Patsin kakkonen Terry Perkins pahoittaisi mieltään ja Spokanessa viittaamaani saumaan koutsanneen Bryan Maxwellin linjoilla koko repertuuari tarjolle sekä Perkinsin kanssa lopulta asiat selviksi ohimennen käytävällä.
Isossa kuvassa myös toisaalta oikea toimintamalli Mollekenilta ja pelaaja ulos lähtölistalta (tai tarkkailemassa penkin päässä), jos ei käyttöä kaverin vahvuuksille tai täyttämälle roolille ja ei koskaan pelaamaan kahlittuna puolilla valoilla jonkun muun peliä kuin omaansa. Näin koutsi häpäiseen oman pelaajansa varsinkin tietyn osaston kavereista puhuttaessa pistämällä näille mikkihiiri-lippiksen päähän ja tapahtumissa mukana ollessaan Reich luultavasti jo alkulämmössä olisi ilmoittanut hyvällä ilmeellä läsnäolostaan. Todellinen rähinäperinteen vaalija Reich ja ehkä sittenkin menee sinne Shawn Yakimishynin suuntaan, kun oma koutsikin noin luottaa kaverin pitävän kiinni ilmeestään ja tosin Shane Calderiin verrattu Darian Dziurzynski olisi voinut omia saappaitaan yrittää täyttää ison mahdollisuuden sankaritekoihin osuttua kohdalle.
Toisaalta kun viittasin pieneen kenties normaaliin keväiseen poltteluun valmentamiseen liittyen vaikka en aikanaan syöttiin tarttunut voin luvata, että kun jossakin paikallisessa junnuporukassa yksi tai illasta riippuen kaksi kaveria venyttelee ainakin 3-2:seen asti keskiympyrässä punaviivan tuntumassa on suurella todennäköisyydellä penkin takana tämän kirjoittaja. Osaltaan näin poistetaan myös riski spontaaneista lähdöistä jolloin koutsin kannalta väärät nappulat tappelevat itsensä pihalla tässä ilmastossa ja aika visiirinaama piileskelee toisessa aitiossa, jos tätä selvää ilmoitusta toisen joukkueen roolituksesta ei oikein tulkitse ja oppikirjansa sisäistänyt helmetless jos on vastassa omaa shakkinappulaa sinne ympyrään vaan mittailemaan ikuisen parinvalinnan kaavan mukaisesti.

Mainittu Bryan Maxwell loistavasti lännen henkinen valmentaja ja pelaajanakin aikanaan ehdottomasti makuuni, joka kulki kovan tien murtaen poimintana kätensä Glenn Goldupin kanssa ja uudestaan Rocky Saganiukia vastaan. Teloi jalkansa lähdössä kovan O`Reillyn kanssa ja otti mukavasti vastaan Dave Semenkon käsittelyssä kuuluisassa verenluovutuksessa, mutta ehdottomasti huomionarvoinen kaveri jatkumossa ja vakuuttavaa panosta kokoelmista kyllä löytyy.
Koutsina taas luistelutti aina hyvän rakenteen omaavan ryhmän askiin ja pisti loistavasti koutsina tunnetta omalta osaltaan peliin. Kävi tuomari Brent Reiberin kimppuun matsin jälkeen Lethbridgen koutsina kuuluisassa tapahtumasarjassa ja Tigersin koutsina 1986-1987 Memorial Cup vielä kiistatta tapahtumarikkaina aikoina.

 

[HardCore Hooligan]

Marco Maggio pisti putkensa poikki ennakkoon mahdollisesti lämpimässä matsissa Niagaraan vastaan, joiden edellisessä keskinäisessä kuumia tunteita koutsien Mike Folignon sekä Mario Cicchillo välillä. Nyt yksi lähtö, jossa mukana myös Cicchillon kanssa huuudellut Van Laren ja Niagaran ykköskortti Fletcher sivussa lähtölistalta. 1990-syntynyt Niagarassa rupeaman avannut Van Laren tuhosi oikeallaan Vladimir Bessonovin ja tientynlaista jatkumoa tuolle edellisen matsin Andrew Agozzino lähdölle, joka mukavasti kuumensi tunteet silloin ja eiköhän aikanaan se posti Van Lareninkin laatikkoon osu.
Londonin Shine ollut myöskin sivussa sitten 10.2 pelatun Brampton matsin, jonka jätti kesken ja näkyy kyllä valitettavasti Knightsin aktiivisuudessa. Toisaalta yhtenä kauden isona yllättäjänä esiin Sarnian 1989-syntynyt Matt Martin, joka esiintyn taustalla vakuutavasti ja tappelee kasaan tasollaan hyvää rupeamaa. Nyt korttiin Guelphin 1988-syntynyt Michael Caruso ja hyvä panos taas tarjolle, joten ensi kaudella rimaa ylöspäin primeikäisenä ja lähtöoppaiden mukaisia buckets off lähtöjä suoraan aloituksesta tulemaan TOP-10 tason ottelijoiden kanssa.

Lännessä Giants vastaan Rockets harmaasti lähdöittä läpi ja seuraavassa keskinäisessä taas mahdollisesti McEwan mukana, joten ennakoitu osuessaan palkitsee aina ja Hunt tarvitsee kipeästi merkintöjä pitääkseen tulessa askeissa polkevan Mike Reichin kurissa.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa Houndsin ja Whalersin matsissa ollut 1990-syntyneen Jake Carrickin sekä 1989-syntyneen Kaine Geldart lähtö hyväntasoinen puristus junnuliigojen aitoon henkeen. Harmillisesti toki pelitilanteesta pipot päässä matkaan kokonaisuuden kannalta, mutta kipinöivä avoin veto tarjolle bongattavaksi ja hyvä nähdä tulokasosaston Carrick taas lähdössä mukana. Kaverista kehittynee vielä hyvä ottelija tasollaan O:n kuvoihin tulevina kausina ja Saginawin myös 1990-syntyneen tulokkaan Kain Allicockin kanssa viimeksi mielestäni laadukas panos tarjolle luomaan pohjaa odotuksille.
Toisaalla Kingstonin ykköskortti 1989-syntynyt Peter Stevens sekä Petesin kakkoskortti yli-ikäinen luotettava Bobby Davey pitkässä ympäripyöreässä ammattijätkien tanssissa suoraan aloituksesta. Daveylta taas aktiivinen rupeama lähtörintamalla, mutta viime sesonkiin taso viihdeosastolla hivenen korkeammalla ja nyt jäävät sattuneesta syyssä Soryal lähdöt väliin. Stevens taas tuota kovaa 1989-syntyneiden ikäluokkaa ja primekaudellaan pitäisi olla näillä raiteilla kiistatonta TOP-10 tason materiaalia, mutta tason nostolla mahdollisuudet nousta operoimaan TOP-5 korin sisälle ja tätä silmälläpitäen lisää tappamista vain peliin.

Bryan Maxwell kova soturi siis pelivuosiltaan ja kovuutta voi kysellä vaikka Terry Ruskowskilta, jonka yli Maxwell käveli playoffseissa 1979-1980 ja North Starsin paidassa ehkä tuontantonsa helmenä mittareillani yhden ison liigan legendaarisimman toe-to-toe maestron Stan Jonathanin päänahka harvinaisena herkkuna tilille tuohon saumaan.
Bryan Maxwell avasi lähtötilinsä mielenkiitoisesti hyvällä panoksella NHL:ssä pahasti pölyttyneen ja hämähäkinseittien peittämän Bill Rileyn kanssa ja edes jonkin tason Riley tuntemus paljastaa kyllä alan ammattimiehen. Samoin vaikkapa keskustelu siitä hävisikö Bill Stewart yhtään kiistatta ja perustellusti isossa liigassa taipaleellaan vakuuttaa kyllä oppineimmankin illallis-seuran, mutta Rileystä puhuttaessa nousee esiin yhden pelin historian merkkipaalun Bob Gassoffin heittämä "snowflake" ja tummaihoinen Riley taas otti tuosta sen signature voittonsa. Ehdottomasti kova soturi kovilta vuosilta Riley, joka kaivoi itsensä aika syvältä isoon liigaan suhteellisen mukavalla kädenjäljellä ja jotenkin ottelijana tyyliltään pistäisin samaan muotiin mainitun Jonathanin kanssa.

 

[HardCore Hooligan]

On aina olla hyvä asioita joihin voi luottaa ja Tom Jeffferson OPJHL:ssä illan kolmannesta mailarikkeestä (Spearing 2+2, Cross Checking, High Sticking 2+2) game misconductilla pihalle Bramptonin vastaan. Toki vailla pohjaa oleva sääntö ja keikutetaan taas turhaan venettä, mutta kiekkototuutena olisi pistänyt mailakulttuurille pohjaa luoneet alan taitajat Schmautzin sekä Cashmanin pihalle aina ensimmäisessä erässä nykylinjan tulkinnoilla. Georgetownilla mielenkiintoinen ryhmä kasassa Jeffersonin, OHL:ssä rupeaman avanneen Peter Mrksicin sekä OHL veteraanin yli-ikäisen John Seymourin kautta, jolla mukavan räväkkä alku ja 36-minuuttia uskottavuutta kahdessa vedetyssä matsissa.
Bramptonilta lähtölistalta puuttunut panosten kasvaessa1988-syntynyt Adam Martin, joka kavi O:ssa poimimassa yhden Majorsin Kris Sparren kanssa tähän sesonkiin ja pelitilanteesta remmit avattuna square offin kautta matkaan. Vasurilta vetävä ottelija, joka olisi mukava nähdä tässä sarjassa antamassa viitteitä nykykunnostaan ja veto Mrksicin kanssa olisi tällä tasolla ihan uskottava puristus.

Jr.B:n WOHL:ssä 1990-syntynyt Leamington Flyersin Adam Wallece lähdössä mukana Londonin Dominic Desandon kanssa ja aktiivinen ote kaverilla kyllä touhuun, joten ensi kaudella vakipaikka O:sta irti ja heittämällä yli 20-lähdön. Matt Davisin St. Thomas Stars johtaa omaa sarjaansa ja tämä kaveri jos joku on viihdeosaston kannalta elintärkeää pitää tapahtumissa mukana ja tosin toistaiseksi vain yksi misconduct Davisilla tilillä.

 

[HardCore Hooligan]

Kiekkojohtaja Patrick LaForgen poika Riley LaForge siirtyy ensi kaudeksi vetämään Brown Universityn vahvuuteen ja ison liigan siirtojen lomassa huomionarvoista liikehdintää. Medicine Hat Tigersin varaus ja vetänyt AJHL:ssä, mutta yksi uskottavimmista kiekkonimistä käytännön sukulaisuus siteellä kaverilla ja toki Laforge myös toimisi ovien avaajana kartalla. Fistric selässä itsestäänselvästi poiki kovat odotukset taukoamattomasta ilotulituksesta lännessä, mutta LaForge O:n askissa poikisi Branchilta heti linjanvetona mahtipontisen palkinnon ensimmäisellä potkulla ja Laforgella ei saisi edes pelilupaa.

1998-1999 Spits siis yksi laadukkaimmista ryhmistä kartalla ja eikä missään nimessä vähiten koutsinsa Tony Curtalen ansiosta, jonka sitoutumisesta sekä mukanaelämisestä voi kysyä vaikkapa Matt Nickersonilta tilaisuuden osuessa kohdalle. Rakenne sekä ilme kunnossa, loistavasti roolitettu sekä peluutettu ryhmä ja valmennusosastolla viitatusti homman kruunaavaa tunnetta touhussa mukana. Uskoakseni olisi kunniakaasti pystynyt sotimaan läpi hehkuvan kuuman illan mainitun 1991-1992 Bladesin kanssa, mutta samaa luottoa en antaisi vastassa ollessa kuinkas muuten 1980-1981 Oshawa Generalsin Bill Laforgen johdolla tai lännestä Laforgen askiin luisteluttama millä tahansa mittareilla vakuuttava Regina Pats kaudelta 1981-1982.
Tuttua tarinaa sisällöltään tämä, mutta tuosta Spitsin viihdearvon korkealla pitäneestä ryhmästä Mike Hansonin, Andy Burnhamin, Joey Sewellin sekä Tim Sinasacin ohi nykypäivän mittapuulla Blair Stayzer, jonka uraa on tullut huomaamatta seurattua poikkeuksellisella huomiolla noista Spitsin päivistä ja joka aamu tarkastettua kaverin pelille antama panos. Toki tajuntaani uiden kommentoi Kugelin panosta pelille elämään jääneessä uutispätkässä ja kiekkoelämästä taas todella katoaa jotakin olennaista Stayzerin pistäessä putket naulaan. Toki silti kaiken luhistuessa jää jäljelle tuo öinen huuto unissa ( Kugel, Kugel, Kugel...) ja lienee hämmentävän vieressä nukkuvaa emäntää, mutta niin aidon kiekon tuleekin ja oppimateriaalina Kugelin puristus loistavaa tavaraa näytettäväksi kopissa sitoutumista sekä oikeaa ilmettä haettaessa joukkueeseen.

 

[HardCore Hooligan]

Regina matsista liian värikkäänä sivuun jätetty Reich taas heti palattuaan oikeaoppisesti tulessa ja korttiin Lethbridgen perusosaston tekijäksi itsensä nostanut 1988-syntynyt Mitch Versteeg. Näin Reich pelaamissaan operoi putkessa kolme kolmeen ja pelaa sillä tasolla, että pystyy yksinään tekemään illoista huomionarvoisia ja Bladesilla seuraavaksi vastassa Medicine Hat. Tuohon toki haistellen myös tasonmittaus välillä Klotz sekä Bendfeld ja aika perustason TOP-5 ottelijan rupeamaa 1988-syntynyt Bendfeld tappelee kasaan, mutta tässä mahdollisuus kääntää varmasti asetelmia vavisuttava itselle ja ehdottomasti oteltava alta pois ison lähdön paikalla keskiympyrässä suoraan aloituksesta.

Jr.A:n SIJHL:ssä painava Bearcatsin Steve Natywary edellisessään pihalle näyttämöltä kattauksella roughing, tupla misconduct sekä game misconduct ja lienee leimaltaan kiistatta yksi Jr.A tason kovimmista ottelijoita tähän saumaan. Kaveri napsinut maisemiin saavuttuaan nyt 91-minuuttia uskottavuutta 10-matsissa ja SIJHL:n kärjessä mukavalla vauhdilla polkee Dryden Ice Dogsin Chris Kitt 319-minuutilla 45-matsissa.

Kieltämättä aikaudet törmäsivät kolisten toisiinsa mielessäni Stayzerin otettua merkinnän Q:sta ykkösottelijan paikalta poistuneen Kevin Cormierin kanssa ja pienenä kehäraakin toiveena kiekkojumalille vielä ennen aamunkoitoa Tyler Willis sekä Stayzer samaan liigaan.

 

[HardCore Hooligan]

Regina Pats toki itsestäänselvyytenä kartalla puhuttelee nimenä jokaista kovan pelin ja aidon jääkiekkokulttuurin ystävää. 90-vuotisen taipaleensa kunniaksi perjantaina kolme merkittävää vaikuttajaa historiasta saa nimensä Patsin kotihallin Brandt Centren kattoon ja nämä kyseiset kädenjälkensä jättäneet ovat Lorne Davis, Bob Turner sekä Graham Tuer. Alan ystävien mielesssä kellon soivat jo ja tietysti linjaani huomionarvoista ensi sijaisesti siksi, että Graham Tuer on Al Tuerin isä ja Tuer iso palanen lännen rähinähistorian palapelissä.
Bill LaForgen koutsaama itsensä historiaan rähissyt 1981-1982 Pats toimii kuin biittiä käyttävä nainen tai 80-luvun ammoniakilta tuoksuva pukukoppi ja tästä villiä materiaalia sekä sekä myyttisiä kiekkotarinoita tuottaneesta ryhmästä itse nero LaForge, mainittu Tuer sekä vahvan panoksen antanut Jeff Crawford kolmikkona hallin kattoon myös tuollaisena aina paikallaan olevana imagon pönkityksenä. Garth Butcher, loistavat tulevat Bruinsit Lyndon Byers sekä Nevin Markwart poimintoina ryhmässä ja juhlallisuuksien jälkeen pelissä Chilliwackin kanssa tarjolle asiaan kuuluvasti sakkoja poikiva brawl elävöittämään taas historiaa jatkumossa.

O:ssa ohjelmassa viihdeosastolla luvaava Petes vastaan Gens ja lähtölistan tasolla Soryal, Davey, Sheppard sekä Kassian vastaan Baldwin, DeLory, Kewin ja Cowick. Pari kuumaa iltaa alla kauteen pohjaksi ja villiksi kortiksi tulevaan iltaan Gensin 1989-syntynyt Tyler Taylor. Toiveissa kuitenkin isona lähtönä yli-ikäinen Soryal vastaan 1988-syntynyt DeLory ja Delory otellut itsensä kiistattomaksi TOP-10 tason ottelijaksi tähän rupeamaan, mutta todennäköisyyksien mukaan ottaneen Daveyn kanssa viidennen keskinäisen tähän sesonkiin ja kaikki neljä aikaisempaa matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta. Kolmessa suoraan buckets off ja näin lähdöt pitää tässä pelissä ottaa.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa vaisu kierros ja harmaata myös Petesin sekä Gensin välisessä illassa, joten pitäisikö taas ehdotella kriisipalaveria ja kaivaa se kaikki turha jatkuvaa värikylläistä ilotulitusta kahlitseva tuska sieltä pintaan. Toki Bobby Davey poissa Petesin lähtölistalta ja tämän varaan voi jonkinlaista puolustusta rakentaa.
Siirtäkäämme katseen kuitenkin eteenpäin ja tänään ohjelma Spits vastaan Hounds ja siihen itsestäänselvyytenä tilaukseen iso lähtä välillä Greenop vastaan Peluso. Järjestyksen ollessa vielä mittareillani Soryalin takana avoin TOP-5 korissa myös Neuber, Greenop, Peluso sekä Fletcher. Jatkean TOP-10 tasolla tähän saumaan ottelevat DeLory, Gazdic, Mashinter ja parille tyhjälle paikalle onkin sitten tunkua, mutta näytöt annetaan suoraan aloituksesta keskiympyrässä ja ensi kauden tilanne tasokkaan TOP-5 puolesta näyttää pitkäaikaisen O:n seuraajan silmissä todella mielenkiintoiselta.

Peluso tuli O:n kuvioihin sisään suoraan 16-vuotiaana, mutta 1989-syntyneistä kolmikko Neuber, Greenop sekä Gazdic OPJHL:n kautta ja tämän vuoksi juuri tuo kasvualusta tappelurintamalla olisi pidettävä uskottavalla tasolla. Jälkikäteen voidaan puhua aika kovasta parivaljakosta, kun Neuber sekä Rory Smith vaikuttivat samalla lähtölistalla Jr.A:n kehissä ja muuten viime rupeamasta kyllä vaikkapa Matt McGilll sekä Corey Battista jäävät elämään hyvän kädenjäljen OPJHL:ään jättäneinä kavereina
OPJHL:n playoffseissa Huntsville sekä Stouffville kuumassa illassa ja Huntville ryhmästä 225-minuuttia runkosarjaan ottanut 1988-syntynyt O:n Erien paidassa pelejä kirjauttanut Dan Pinkney sekä toinen 1988-syntynyt O:n Bramptonista tuttu Corey George lähdöissä mukana illan tarjonnassa. Sarjassa potentiaalia yli-ikäisten vaisuhkosti tähän rupeamaan poimineen Jeremy Whelanin sekä Corey Fultonin lähtöön ja näissä ympyröissä mukavan tasoinen pyörähtely ennakkoon bongattavaksi ja toki sarjan tapahtumissa mukana Huntsvillen vahvuudessa myös yli-ikäinen Ronny Rogers.
Tämä sarja tasan 2-2 ja toisaalla Aurora Tigers löi Soson Newmarketin ulos, joten kohtaamista tapahtumien edetessä pelikiellosta vapautuvaa St. Michaels Buzzers Rory Smithia vastaan ei nähdä liigan ykkösottelijan tittelistä ja toki lähdöittä paluunsa jälkeen rupeamaa eteenpäin polkeva Tigersin Cody Smith jatkaa.

 

[HardCore Hooligan]

Londonilta Shine ollut siis sivussa siitä lähtien, kun teloi polvensa Bramptonia vastaan ja Knights värikkyydeltään ollut varjo entisestään viihdeosastolla. Notkahduksia tulee pitkässä juoksussa ja mainitusti Dale Hunterin kädenjälki O:n kartalla nykymittareilla kuitenkin peruustotuutena merkittävä. Tänään vastassa Wolves ja Akim Aliu palaa ensimmäisen kerran Sudburyyn, jossa tunnetusti ongelmissa aika ajoin ainakin koutsi Mike Folignon kanssa ja hyvän arvaamattomuuspotentiaalin omaava Aliu ollut myös tällä osastolla turhan harmaa tähän rupeamaan. Näin kaverille näyttämö valmistettu ja odotukset luotu, joten voisi vaikka osuvasti muistuttaa Folignoa tämän kypärästä ja Foligno näyttää mitä on hänen repertuaarissaan doghouse vastustajan pelaajalle.

Onhan näitä Sonmorin North Stars, 80-luvun Maple Leafs kokonaisuutena, Flyers erityisesti Cochranen sekä Wilsonin aikakaudella ohi jopa tuon varsinaisen Broad Street Bullies ajanjakson, Kocurin sekä Probertin Red Wings ja osaltani kiinnostavimpana läpi vuosien Boston Bruins 1974-1979. Kuitenkin jatkumona Jay Millerin sekä Lyndon Byersin Bruins 80-luvun loppupuolella loistava kasvualusta minulle bongariksi ja molempien tuottama materiaali lähtörintamalla Bruinsin paidassa pyhäinjäänteitä vielä hyviltä ajoilta ison liigan hautajaisten jo kuitenkin siintäessä edessä 90-luvullle siirryttäessä. Tässä alkamassa olleessa hautajaissaatossa panoksellaan mukana myös mainittu Markwart ja kaverin prime kartalla pikku hiljaa alkoi olemaan jo ohi, kun aloin pääsemään nuorena jyvälle hommasta tuossa kauden 1987-1988 tietämissä ja pelin keskeinen punainen lanka tulikin omaksuttua sieltä nopeasti.
Takautuvasti sitten on näihinkin heitettyihin helmiin tullut tarkemmin tutustuttua ja ehdottomasti laadukasta materiaalia kantamaan oman nauhankin, mutta ehkä toimii viihteenä paremmin osana tuota laajempaa viitekehystä ja ei muuta kuin odottamaan jo lähtökohtaisesti täysin järjetöntä kysymystä; "miten näitä voi katsoa yhä uudestaan? "Kamikaze Kid" pound for pound kiistatta kova ja sähäkkä ottelija uskottavuutta syövästä kypärästä huolimatta, joka aina veti hyvällä ilmeellä askissa ja 1985-1986 sekä 1986-1987 todella vahva panos aktiivisella otteella ison liigan historiaan lähtöosastolla. 1987-1988 hajoitti olkapäänsä Jay Wellsin sekä perään John Kordicin kanssa ja tarina ottelijana alkoi muutenkin loukkaantumisten säväyttämällä taipaleella olla tässä, mutta kädenjälki loistavasti kulttimainetta nostattamaan myös Habs rivalryyn suurempien kalojen takana kuumissa illoissa ja voisivat vetää toisen kovan soturin sekä toe-to-toe maestron George McPheen kanssa lähtöään tauotta läpi yhä uudestaan tämän nerokkuuden vyöryessä ylitsemme.

Niin ja kypärien tuolla puolen Markwart pisti keskinäisessä näyttävästi Folignon jäihin ja isona linjauksena toki kaikki kypärät perusteettomina ammattilaiskiekosta roskakoriin Kliman tongittavaksi.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa Aliu tarttui syöttiin ja hoisi itsensä tyylikkäästi pihalle yhteenotosta Wolvesin Chris VanLaren ja yrittikö kenties pistää juuri haistelemaani postia Niagaran jätkien puolesta? Tähän iltaan myös Londonin 1991-syntynyt Daniel Erlich paareilla pihalle näyttämöltä ja homma ei kuitenkaan suurempaan liekkiin tästä leimahtanut, joten puolustuksen puheenvuorona tuo Shinen puuttuminen ja ilmeen lamauttanut notkahdus tähän rupeamaan.
Sladok vastaan "Deeds" suoraan ensimmäisestä aloituksesta matkaan ja mukavasti kipinöivä buckets off lähtö tarjolle bongattavaksi. Peräänkuuluttamiani näyttöjä TOP-10 tason paikoista kavereilta ja ympäripyöreäksi menee, mutta aina lämmittää kun homma hoidetaan oppikirjan mukaisesti perinteitä vaalien ja TOP-5 tason mittausta Greenopin sekä Peluson välillä ei kierroksella nähty. Tähän Whalersin sekä Sarnian iltaan myös loistavasti taustalla otelleen 1989-syntyneen Matt Martinin sekä primeikäisen Brett Bellemore lähtö ja kyllä Martinilta taas hyvä panos pöytään tässäkin puristuksessa.

WHL:ssä iso lähtö Klotzin sekä Tigersin Bendfeldin välillä osui ja Reich taas jäi merkinnöittä, joten putki poikki ja uutta matoa koukkuun tänään Blazersia vastaan. Aktiivisuustilastosta Giantsin Hunt myös lähdöittä kierroksella ja ryhmällä tänään uusinta Prince Georgea vastaan kahden lähdön illan jatkoksi.
Rocketsin McEwanin pitäisi tänään palata lähtölistalle Seattlea sekä Ben Olsonia vastaan ja keskiviikkona tuo tilattua helmeä lupaileva matsi Giantsia vastaan ohjelmassa.

Tästä kohden lauantai-illan kaiken sallivaa kiekkohuumaa ja odotuksia ainakin Wolvesin sekä Niagaran keskinäisen illan ylle. Räiskyvää roolinottamista sekä palavaa halua vetää illassa sykähdyttävässä pääosassa ja viihdearvoa bongareiden iloksi korkealle näiden henkilökohtaisten pelin hyväksi tehtyjen suoritusten kautta.