Jos huomaamattomasti naulaillaan vielä tätä sesongin arkkua umpeen ja vedetään pikaotoksella vielä ranteet teipattuna takuutyönä se yksi kulma kiinni. Toki tässä puhutaan kauden 2007-2008 tapahtumien arkusta ja onhan toki tuo vanhankoulun häikäilemättömän sekä puhuttelevaa luonnetta omanneen kiekon arkku ruumiineen jo tuhkattu äärimmäisen valitettavassa näytelmässä.
Toisaalta henkilökohtaisella tasolla surumusiikin soidessa taustalla kunnioitaen menneitä suurhahmoja virstanpylväineen sekä merkkipaaluineen joiden varaan peli todellisen lajitietouden varassa rakentuu täältä kiekkoikuisuuteen on jotakin tullut kartalla saavutettua, kun kuulin pukukopin syövereissä erään ryhmän jätkien puhuvan paikoista pyhimmässä HCH:sta ja ei muuta kuin myöskin ikuisena kiekkototuutena vapisevin käsin biittiä huuleen suuren hetken osuessa kohdalle.
Visiireillä sekä uskomattomalla kaiken alleen jyräävällä harmaudella täytetyn ison liigan poimintatilaisuudessa muutama jo hyvissä ajoin ennakoitu osuma ja erityisesti kirkkaimman loiston takana lähteneistä lämmittää jo OPJHL:n ajoista asti merkittävästi toimestani esillä ollut 1990-syntynyt Zac Rinaldo joka osuvasti Philadelphia Flyersiin. Vuosi sitten draftin herkkupalana Klotz sisään ja nyt tapahtuman kohokohtana terävimmillään härskiotteinen Rinaldo, jolla kiistatonta potentiaalia veretseisauttaviin päärooleihin kuumissa kiekkoilloissa ja perustasoltaan ehdottomasti aktiivinen poimija kyseessä ajatellen vaikkapa O:n paria tulevaa rupeamaa.
Tästä osastolta haastajaksi tulevaisuuden ison liigan lähes nollaan vajonneen viihdearvon nostattajaksi ja asiansa osaavaksi tapahtumienjärjestäjäksi Q:n puolelta 1990-syntynyt Danick Paquette (Hudon-Paquette), joka Atlantan listoille hyvällä numerolla ja ehdottomasti aktiivisen ilmeen sekä otteen kaveri kyseessä myöskin.
Samaan koriin pistäisin Barrien 1990-syntyneen Stefan Della Roveren, joka poimittiin Washingtonin vahvuuteen ja O:n kehissä mahdollisia aktiivisuustailaston kärkipään jätkiä tulevaisuudessa. Pelaajtyyppinä elintärkeä, joka kahden edellä mainitun tavoin järjestää tapahtumia askissa ja tuo panoksellaan aina kaivattua sähköä tapahtumien ympärille.
Kattauksessa lähtörintaman perusnimistöstä lännestä jo 1988-syntynyt Zack Smith Ottawaan, Sarnian 1989-syntynyt Matt Martin Islandersiin sekä Spitsin 1989-syntynyt Harry Young New Jerseyn vahvuuteen. Hitmenin väläytellyt 1990-syntynyt Ian Schultz Calgaryyn ja kaverin kohdalla mainitusti tulevaisuuden taso ottelijana sekä rooli WHL:n ympyröissä mielenkiintoinen kysymys nykymittareilla mukavan tulokasrupeaman jälkeen.
Varsinaisiksi näytöiltään tai tasoltaan isoiksi kaloiksi laskettavista lännen puolelta yllätyskorttina Moose Jawn 1988-syntynyt Ryley Grantham myös Calgaryyn ja uudestaan poimittu samanikäinen kieltämättä vähän massaan hukkunut Jordan Bendfeld Edmontoniin, mutta vastaavalla tasolla ei nyt liikuttu odotetusti kuin vuosi sitten ja O:n 1989-syntynyt Kyle Neuber sekä Q:n huomionarvoiset 1990-syntyneet Travis Stacey sekä Ashton Bernard jäivät liikkumatta.
Jälleen tällä tiedolla viimeisenä kädenjälkenä tapahtumien virtaan biitintuoksuinen pähkinä purtavaksi teille bench clearing brawlien taianomaisesta maailmasta ja myöskin hyvänä nollauksena toimivana kysymyksenä, että kuka koutsi junnukartalla on ainakin kahdesti pitänyt sotilaansa penkillä vastustajan koutsin heittäessä shakkinappulansa askiin?
Veristä kiekkohistoriaa sekä suuria arvostamiani hahmoja tämän kysymyksen taustalla itsestäänselvyytenä ja aina toimivana pelastuskeinona paikallisessa ilmastossa pitsin sekä muiden tapahtumien ollessa vielä valovuosien päässä suosittelen myös vajoamista myyttiseen Bobby Schmautz maailmaan, jossa tosin lopulta aina Larry Robinson kävelee yli ja toisaalta ennakoitu räjäyttää kiekkototuutena pankin aina.