Kanadan junioriliigat 2011–2012 – what a gong show!

[HardCore Hooligan]

Bilcke otti lepopäivän ja nivus pamahti, joten jätkä vaikeroimaan sairasosaston synkkyyteen ja ainakin hetkellinen piste hurmokselliselle poimintatahdille.

Olisi tuossakin tilanteessa saattanut olla boksissa tai kopissa tikattavana ja olisiko poimittu kuitenkin pelastanut sekä luonut jatkuvuutta, mutta antaa nyt tasoitusta haastajille ja tähän toki on varaa.

16 otettua ja viesti kiirii, mutta edelleenkään ei lopullista tietoa O´Neilin, Pawlaczykin tai keihästään laulattaneen Rupertin kohtaloista ja Branch ei toki ole halunnut negatiivista julkisuutta tähän Subway saumaan.

Toisaalta jotain salailtavaa siellä muhii ja onko joku nähnyt viimeisen iltansa O:ssa, mutta pitäähän näitä sairaanoloisia häiriköitä sekä ihmishylkiöitä piilotella katseilta ja kivitetään sitten kaikessa hiljaisuudessa.

 

[HardCore Hooligan]

Pitää uskaltaa ja Jason Lacroix taas alhaalla NOJHL:ssä, mutta sai neljä iltaa aikaa säväyttää sekä tehdä hahmostaan elinkelpoisen ja eväät eivät riittäneet.

Treenimatseihin läsnä sekä aktiivisena ja leikkuri niittasi kuitenkin, joten päättikö tarjota itsestään hanskallisen version?

Saako vielä mahdollisuuden ja tarttuuko epätoivoisella vimmalla vai vedettiinkö nimi lopullisesti yli, mutta kuvassa toki aina muitakin tekijöitä ja vedettyjen iltojen myötä tulevat velvoitteet organisaatiolle.

1993-syntyneenä hiekka valuu uhkaavasti tiimalasista ja kadotus nielaisee unohdetut, mutta mukana elämisen kokemuksia preseasoniin ja Wolvesilta lupausta lähtöseikkailusta Lacroixin sekä Mitchellin kautta.

 

[HardCore Hooligan]

O´Neil loi painetta ja kolasi loppuun, joten perustoteuttamisesta kymmenen iltaan paluupostissa ja normaali olosuhteissa koutsi aivan täpinöissään.

Vihellys sekä aikainen suihku vesittivät sekä söivät tunteen, mutta lähteehän tästä odotusarvoa illoista ja lisää elintilaa harmaudelle.

Dean Pawlaczyk selvisi ja toki on yltä päältä oksennuksessa, mutta äärilaidan unelma jostakin nostalgisemmasta materiaalista elää ja jätkä keräilee ideoita viidentoista illan ajan.

Sitten arvostelussa Rupert ja turhautuneesta kopautuksesta viisi iltaa, muta toteuttiko ohjeistusta ja hakiko nostetta omille?

Toki tuo viisi iltaa vain turhanpäiväinen kuriositeetti ja tunteen pitää kuohahdella sekä paskaa ei tule ottaa, mutta Flemington kolaamassa raiteilla jonkun kylmäksi ja menisi pesuvesien mukana viemäriin.

 

[HardCore Hooligan]

Ja taas olemme jättämässä kuponkia sisään vaikka näemme lähdönvastaiset pilvet taivaalla ja O:n torstaihin Whalers vastaan Spits, joten taipumuksiemme orjana janoamme väkivaltaista näytelmää ja lyömme totuttua riviä sisään.

Äijäilyä, päällekarkauksia sekä penkit tyhjäksi ja tunnustamme toiveemme epätoivoisen luonteen.

2011-2012 ja konemaista poimintaa harrastanut Bilcke ulkona, joten kovinkaan varteenotettavasta lupauksesta ei voida puhua ja odotusarvo kätketty jonnekin syvälle.

Näillä aineksilla ja muistammeko vielä Detroit Ambassadorsin sisääntulon 1990-1991 sekä huolen siitä, että kaikki tulevat sortamaan uutta sekä rajan väärälle puolelle sijoitettua ryhmää.

Paul Mitton, David Benn sekä Tom Sullivan tulokasryhmän ottelevassa ja mikään ei tule ilmaiseksi, mutta onhan Whalers historiansa saatossa taistellut sekä puolustanut kunniaansa ja nyt vain ei sytytä.

 

[HardCore Hooligan]

Toki lähihistoriasta muistamme Whalersin sekä Spitsin värikylläisen sarjan keväältä 2009 ja perinjuurin liikuttavaa materiaalia, mutta erityisesti sarjan viidennen matsin viimeinen minuutti iski itse ytimeen ja tuonkaltaiset elämykset hyvittävät kaiken.

Benn sekä Sullivan ottelivat toki myös Spits paidassa ja näidenkin gladiaattorien lähtöjä aitiopaikalta bongailleen Bill Bowlerin paita vedetään kattoon, mutta ei "Barnin" ja 1994-1995 yöllisten seikkailujen johdannaisena saman sellin jakoi Cory Evans.

Ja petaavissa jatkotarinoissa se hetki, kun HCH livebongaili Evansin sekä Jamie Allisonin lataavan yhteenoton alkulämmössä ja matsina Jr. Wings vastaan Spits.

Kaikki ei ole katoavaista tai myytävissä halvalla ja Lane MacDermid läsnäolollaan mukana kevään 2008-2009 sarjassa, mutta veli Kurtis taas GOJHL:n askeissa ja ylhäällä yksi lähtö viiteen iltaan.

Kuninkaan viitat ja perään on turha itkeä, mutta seuraavalla kertaa nälkäisemmin sekä ilmekkäämmin ja elämän keskikaistat luovuttajille.

Toki puhutaanko perheen sisällä siitä miten isä yllätti Beruben Show´ssa vasurillaan ja kenties Kurtis vain kaipaa Spits paitaan?

 

[HardCore Hooligan]

Ei lähtöparaatia tai rähinäkylläistä ilotulitusta, mutta unelmat elävät ja usko ei äärilaidalla lopu.

Huolenaiheita kaivettaessa esiin Sarnian tulokasottelija Jack Nevins ja onko kone hyytynyt vai tutka rikki, mutta ollut ajankohtainen ties koska ja hanskatonta elonmerkkiä kyllä kaipailtaisiin.

Vimma päälle ja oikea juttelemaan sekä nimi loistamaan, mutta onhan tämä jätkä kokonaiskuvassa iso valonpilkahdus ja teki hahmostaan täysin puskista elinkelpoisen.

Epämuodikkaassa roolissa ja taistelee lähdönvastaisia tuulimyllyjä vastaan, joten saattaahan siinä lannistua ja kokea yhteenkuuluvuutta harmaiden aina kasvavaan joukkoon.

 

[HardCore Hooligan]

Järkyttävää ja Whalersin sekä Knightsin illassa tunnelma sähköistyy, joten kentällä ollut paha poika Flemington ajaa tilanteeseen sisään ja tekee läsnäolonsa tiettäväksi.

Sitten suitset ja pakkopaita, joten Flemington tyytyy paiskaamaan Garrett Meursin jäähän ja homma kuivuu kokoon.

Misconduct ja Game vaikka vetänyt itsensä täyteen rauhoittavia ja Branch saa syyn moppailuun, joten linjauksena kuin toisesta maailmasta ja punainen lanka jossain HCH:n tavoittamattomissa.

Harmaa harmonia ja Whalersilla kuitenkin kova poika puettuna, joten Flemingtonin alkaessa riehumaan sekä äijäilemään pienemmilleen Devane sisään yli laidan ja nyt vain hysteerinen ylireagointi tuomareilta.

 

[HardCore Hooligan]

Chad Thibodeau pyytänyt kauppaa ja päivät luettu Hounds paidassa, mutta loiko Morganin saapuminen uhkakuvia ja söi leivän pöydästä?

Tuskin näinkään ja roolit kortilla, mutta viekö tie Southwesternin perinteisesti lähtörikkaisiin maisemiin ja nouseeko jätkä vielä tuhkasta?

Vaikka Flemington tällä kertaa selviäisi illat eivät tarjoa jatkuvuutta ja terä roikkuu pään yllä, mutta ei Flemingtonin niin hullu, raivopäinen tai räjähdysaltis vaan aika vain vastahakoinen.

Kuitenkin hakisiko Knights leveyttä vai haluaako Spits olla Spits sekä poimia ottelijan markkinoilta pois, mutta toivottavasti lähtötarinaan ilmestyy uusia sivuja sekä väkivaltaisia juonenkäänteitä.

O:n lauantai ja isona kysymyksenä onko Bilcke parsittu kasaan ottamaan tuon varausnumeronsa kannalta tärkeän lähdön Petesin Mathersin kanssa.

Edessämme taas kerran tuo kaiken salliva sekä mahdollistava maisema ja ainahan lähdemme janoten, joten illat villeiksi ja kuola valumaan.

 

[HardCore Hooligan]

Bilcke vastaan Mathers ja ei ollut Bilckesta tähän vaan Mathers jyräsi, mutta ilmassa roikkuva otettiin pois ja noudatettiin illan käsikirjoitusta.

Mathersilta tavanomaista raivokkaampaa tekemistä ja heitti jopa ilmettä sekä päästeli höyryjä lähdön jälkeen, mutta tuohan se Spits paita monimerkityksellisesti lisäarvoa ja sytyttää jopa Mathersin.

OS:n sekä Knightsin ilta johdateltiin räjähdyspisteeseen ja mukavan sähköisissä tunnelmissa lupaavan oloista hässkäköintiä sekä sekaantumista Knights penkiltä.

Taistelevat maalivahdit ja tuomarit uivat väliin sekä tilanne kuivui kokoon, joten ei saatu käytettyä tehokkaasti hyväksi ja jäi viihdearvollisesti vajaaksi.

Flemington ulkona ottelevasta ja toisissa olosuhteissa, kenties...

 

[HardCore Hooligan]

Saatiin iso kala Zweep kiukkuiseksi ja Knightsin Raine tunsi tämän nahoissaan, mutta potkivaa ilmeikkyyttä ja kaiken eteen osuvan saa tuhota.

Anteeksipyytelemättä ja toki Flemingtonin olisi pitänyt olla ottelevassa kohtaamassa Zweep, mutta tasan eivät käy onnen lahjat ja Zweep selvisi äijäilystään majorilla.

Flemington olisi liukunut rauhoittavissaan paikalle ja lähtenyt oikoseltaan ulos, mutta kovat palaavat ja nälkäiset kaivavat itsensä jaloilleen.

Näin ollen Bilcken lähtöohjelmassa Gensin Sabourin ja eilinen kuin kaukaista menneisyyttä, mutta onhan tämä jätkä oma lukunsa ja ei luovu ajankohtaisuudestaan.

 

[HardCore Hooligan]

Missyn Syrette sekä Houndsin Morgan viettivät myös pikaisen hanskattoman tuokion ja jälkitulemana minorit tuplana, mutta lähtöjähän tässä lasketaan ja yhdenkään ei pidä antaa lipua käsistä.

Tulkinta kysymyksiä ja Syrette Soo´n omia jätkiä, joka luonut kovan maineen kulmakunnalla jo häkkipäänä ja Morgan pohjoiseen kylmyyteen matkannut Southwesterin ottelija.

Hahmoina huomionarvoisia ja mihin asemaan sitten nousevatkaan lähtötarinoissaan, mutta molempia tässä ollaan nostatettu sekä yrittetty pitää pinnalla ja samassa illassa Houndsin 1995-syntynyt Darnell Nurse O:n avauslähdössään.

Tunne vei ja Nurse repeili liitoksistaan sekä painoi villisti tuuletellen boksiin, joten tunneskaalassa mentiiin myötähäpeästä mukanaelämiseen ja vähän kuin tekisi valintaa GA:n tyttöjen sekä 70-luvun lähtöjen katsomisen välillä.

Bongailukokemuksena kiehtoi ja heittäytyminen tekee alttiiksi, mutta lähteekö Branch tulkitsemaan Nursen tarjoamaa elesarjaa sekä löytääkö siitä öykkäröintiin viittaavia piirteitä ja luistimen kärkiin tuijottelu ei olisi loukannut tai häirinnyt ketään.

 

[HardCore Hooligan]

Toki tärkeäähän on tuo ettei kenenkään arvomaailmaa loukata ja kätketään myös nuo kaikki menneisyyden häikäilemättömyydet sekä röyhkeydet jonnekin piiloon uteliailta katseilta, mutta onhan tässä HCH:n kritisoiman Knightsin matseissa ollut mukavasti tapahtumia ja kuitenkin äijäilevä pahennuksen herättäminen edelleen loistanut poissaolollaan.

Puhutaan postilaatikkojen jahtaamisesta sekä tilejä tasaavista päällekarkauksista ja suoraan aloituksesta useamman jätkän toimesta lähtemisistä, jotka vielä peruskuvastoa muutama kausi sitten Knightsin osalta ja väripuolella kattauksessa vielä kulttihahmoja Davisista Yovaniciin.

Toki eihän Flemington näkisi enää päivänvaloa tehdessään jotain tälläistä, mutta toisaalta Davis sekä Howes ja kuka seuraa?

Keskikaistan harmaa ahdistus ja menestyksellisesti ei niin hohdokasta, mutta ottelevassa McPolin, Fagan sekä Sugden ja oliko Knights näin kiinnostava viihdearvollisesti edes 80-luvulla?

"Poler" seikkailemassa "Barnissa" ja kuin sarjakuvasta, mutta meneillään oleva O:n lähtöviikko tarjoaa vaikkapa Devanen sekä Mathersin tittelimatsia ja yli tämän äärilaidan saalistajan toiveissa anarkistista ekvaatiota.

Siis kulminaatiopisteitä ja lähtökulttuurin ei tule antaa konservatisoitua.

 

[HardCore Hooligan]

Epäolennaisia teemoja, mutta olemme taistelleet sitten alkuräjähdyksen ja nyt North Bay saanut pallon itselleen.

Panostakaa raivolla sekä isolla taskulla ja olette taas O:ssa, mutta ohi takapajuisten jengien Brampton kuolemassa keinotekoisessa epätarkoituksenmukaisuudessaan ja boxlakeskittymähän se on.

Tämän tuntee jokainen ilman visiiriä tulkitseva ja toki arvostamme sisäistettyä kulttuuria sekä ilman luistimia viljeltyä kehäväkivaltaa, mutta onhan tämä Missisaugan ohella Branchin leikimistä hiekkalaatikolla ja massojahan tuo tylsyyden puolesta manaava profeetta kosiskelee edelleen.

Palvoo antaumuksella harmautta sekä saarnaa valhellisen tekopyhässä kirkossaan ja äärilaidalla nostalgisioimme North Bay alkukantaisuutta sekä vertatihkuvaa taistelua, jossain siellä kaukana hyytävässä pohjoisessa ja Centsin lähdöt sekä rähinät niin hyvin videolle historioitua materiaalia.

Bongari elää mukana ja tämän mukana kasvoimme; mutta O kaupungeille, joissa rakastetaan kulttuuria sekä palvotaan Ph.D mentaliteettia.

Steve McLaren itsestäänselvyys ja monesti läpikäyty, mutta Antoski, Major, Van Kessel sekä Crowder tähditteinen kokoelma aikanaan ja miten olemme edelleen hengissä?

 

[HardCore Hooligan]

Lekaa 70-luvulla seinään iskettyyn lujalevyyn ja sitten joku juniori siihen ajanmukaisissa suojavermeissään jeesustelemaan sekä kauhistelemaan, mutta Missyn Joseph Cramarossa otti Wolves matsin ajostaan ajan hengen mukaiset kymmenen iltaa ja menneisyydessä nostattavien niittikoosteiden ykköskamaa.

Rajun näköistä kenties ja juuri iskevyytensä vuoksi tyylikästä sekä sopivan äijäilevää, joten istuisi hyvin riehakkaaseen kaljoitteluun ja ei yhtään kitisevää soraääntä ajoa vastaan.

Uhri ei osannut odottaa ja siivoukomeron hysteerikko järkeilee, mutta eikö se "pidä vittu pääs ylhäällä" tule huutaa vasta jälkikäteen vai ovatko pelisäännöt muuttuneet?

Vapaata riistaa ja nukkuvat, uhkarohkeat tai lahoaivot lähtevät seikkailemaan raiteille, joten saattaahan siinä sammua valot kupolista tai isot ovet aueta ja oppiko ylikolattu Andrey Kuchin läksynsä?

Vai onko tarpeeksi hullu seikkallakseen uudelleen ja uhratakseen itsensä, joten kyyneleet pois poskilta ja potki varmasti hyvin myös Cramarossan suonissa.

Ne hetket ennen osumaa ja kohde lukittuna, muttta hähän samaan henkeen jyräsi aikanaan Centsin Mike Hartman maalin takana Wolves matsissa ja mistä lokerosta HCH tuonkin kaivoi.

80-luvulla bench clearing brawlit sekä sitten 90-luvulla keihästeurastukset, mutta omat ilmiönsä sekä jahtikohteet.

Mitä vuorossa kupolinsuojelun jälkeen ja Wolves vastaan Cents (tai millä nimellä sitten vetäisivätkään) takaisin, joten kaikki olisi automaattisesti kuin 80-luvulla ja illat kääntyisivät väkivaltaisiksi kuin pakon sanelemina.

Ilmeikkyys on arvossaan ja nyt vain pohjaton tylsyys, yksioikoinen keskikaista sekä naamat peruslukemilla, joten Houndsin Nurse otti tunnepurkauksestaan viisi iltaa ja lähti kuin lähtikin Branch tulkitsemaan.

Ja olihan siellä öykkäröintiä, joten kuinka röyhkeää, vastuutonta sekä kaikin puolin yököttävää.

 

[HardCore Hooligan]

Tunnelma sähköistyy Ottersin sekä Guelphin illassa ja ilmassa leijuu lupailevasti lähtöseikkailu, joten McGuire sekä Guelphin Stephen Gaskin ajautuvat pariksi ja Gaskin täysin omasta halustaa mukana.

McGuire saa tarpeekseen ja tuhoaa itsessään roikkuvan Gaskinin oikeallaan, joten tuota ei viety sen pidemmälle ja McGuire omisti täysin.

Branch kuitenkin näki syvemmälle ja kahdeksan illan oksennus McGuiren päälle, mutta niittasi vain mukana roikkuvan Gaskinin irti itsestään ja onko täydellinen dominointikin nykyisin kiellettyjen asioiden listalla.

Ei edes takonut nauttien kupolia jäähän tai moukaroinut raivolla jäissä olevaa poloista, mutta kenties vain poiminut liian aktiivisesti ja osoittanut olevansa ammattijätkä kintaiden pudotessa.

Kenties O:n kovin saumaan ja Mathers koska katsotaan, mutta nämä makuasioita ja HCH tykkää avoimista, heittäytyjistä sekä hulluista.

Tänään tyrkyllä tuo Mathersin sekä Devanen painoarvoinen ja Hounds sekä Saginaw viime vuosina tarjonneet muutaman tunnelmallisen, joten käykö Morgan himolla kimppuun jo alkulämmössä ja nuijii eläimellisessä vimmassa Dean Youngbloodin ulos O:sta.

Ai niin, sehän roikkuu hyllyllä ja siellä ovat kohta kaikki.

 

[HardCore Hooligan]

Olipas surullinen kierros O:ssa ja bongarin katse hakeutuu kuin väkisin Dubin tapahtumarikkauteen, mutta onneksi vai ajatuksen tasolla ja O:ssa kuitenkin 205 iltaa jaettuna pelikieltoina.

Onhan se raju liiga ja vain kovat selviävät hengissä, joten pidetään mielikuvia yllä ja antoi sille Niagaran eurollekin 20 iltaa.

Mene kotiisi ja Cherry hykertelee mielissään, mutta kuitenkin siellä ohjeistetaan ajamaan loppuun ja tuollainen mukahauska paradoksi.

Tunnetteko, että teitä on huijattu?

Tarjoaisiko O:n lauantai enemmän kuin lupauksen ja elämyksiä tässä janotaan, mutta ei ole edes historiasta ammentavaa oljenkortta kuin 2008-2009 ja arkistosta ponnahtaa kuitenkin esiin eräs toe-to-toe maestro sekä viihdyttävä iskukäden vaihtaja.

Michael Haley ja tyylipuhdas junnunekkaaja, joka HCH:n suosikkihahmoja ja ykköseksikin O:ssa rankkaama ottelija.

Avoin tyyli sekä heittäytyminen puri ja ei vain riittänyt äärilaidalla uskoa Show´n valoihin asti.

 

[HardCore Hooligan]

Synkässä tunnelissa, lähdöttömyyden raastamana ja Wolvesin sekä Colts inillassa siintää valoa, joten lupailevasti illan loppupuolella Wolves Sefton sekä O:n pistepörssin ykkösjätkä Tanner Pearson tulessa ja toki HCH lukee tilannette heti innoisaan eteepäin.

Ilta räjähtää käsiin, pyykkiä pestään huolella sekä häikäilemätön kostonhimo astuu kuvaan Coltsin pulustaessa paitansa kunniaa, mutta jatkokertomuksena vain Wolvesin Nathan Pancelin sekä Reid McNeill taistelu ja tulopuolella kuitenkin kipinöivän mukaansatempaava puristus.

Tyydytään tähän ja elämykset, verikostot sekä sodat 80-luvulla, mutta ei auta kuin katsoa sunnuntaihin ja toivoa virkistävää lähtösadetta.

Spits vastaa Petes ja Mathers otti edellisessään kiekon naamariin, joten kaipasiko iskua muodossa tai toisessa ja jokainen naamaan lyöty tikki aina kotiinpäin.

 

[HardCore Hooligan]

Ei kirjoitettu uusia sivua lähtötarustoon vaan lähtöviikko lipui kaikessa hiljaisuudessa auringonlaskuunsa, mutta yritettäessä väen väkisin kaivaa lähtövaloa sunnuntaihin esiin Troopsin Zach Bell ja otti vastustajan ykköskortin Kyle Flemingtonin.

Heitti itseään likoon, oli valmis ja paikkasi O´Neilin puuttumista, mutta O´Neil vastaan Flemington olisi haluttu nähdä ja itse asiassa tuon lähdön takia koko ilta yleensäkään poimintaohjelmassa.

Muu kuriositeettia sekä joutoaikaa ja kiinnostaa vain harhaviettisiä, mutta loistaahan tunne poissaolollaan ja onko tuo ihme?

 

[HardCore Hooligan]

Epätoivoinen sortuu epätoivoisiin tekoihin ja haikailee vieraiden perään, joten Dubin sunnuntaihin kihelmöivän villi brawl ja kuin joltain 80-luvun nauhalta poimittu.

Ei ehkä niin alkukantaista tai tinkimätöntä ja lievä liioitteva nostatus salittakoon, mutta joka tapuksesssa kutkuttelevan mukaansatempaavaa tunnelmointia Broncosin sekä Hawksin toimesta ja ilmettä sekä rähinää farmipojilta.

Taistelevat maalivahdit ja kaikki, mutta vie kyllä Dub olennaisella viihde sekä lähtöosastolla O:ta saumaan 100-0 ja O:ssa mennään varoen.

Käsijarru päällä ja useat löyhässä hirressä roikkuen, mutta olemme puolemme valinneet ja nöyrät farmipojathan eivät iloitse tai nauti.

Tuo karu, paskantuiksuinen liiga ja edelleen turvassa median valvovalta silmältä, mutta itsestäänselvästi O:lta Probert sekä Wilson ja Dubista Brown sekä Kocur.

Kuka iskeytyy viidentenä ja pakko kaihoten heittää tunnustusta Hawksin Dillon Wagnerille gongshow henkisestä otteesta, joka kohdistui polvillaan olleen Broncosin Dillon Heatheringtonin niskaan ja ottivat jätkät sitten kyllä kipinöivän taistelun jälkimainingeissa.

Sitkeitä farmipoikia ja 80-lukuun verrattuna pari tuollaista pitelemätöntä hahmoa rähinäkuvasta puuttui, joten kukki sekä lakastui pikatahtiin ja tuossahan vain juuri ehti ottaa hyvän bongailuasennon.

 

[HardCore Hooligan]

Kateellisten kitinähän aina taustoittaa lietelannan tuoksua ja liekö sitten Dubin Wheatiesin saumaan junnukartan kovin iskijä, joka tosin pitää kynttiläänsä vakan alla ja jättää julkiset esiintymiset turhan vähiin.

Kintaiden pudotessa jätkällä on kuitenkin tekemisen meininki ja iskee tappaakseen, mutta onko tämä vain näennäistä riuhtomista ja jättääkö tietoisesti isot tilaukset väliin.

Hakeeko vielä kulmakunnalla Caron tai päinvastoin ja joka tapauksessa pitää heittää tunnustusta Broncosin 1993-syntyneen tulokasottelijan Daniel Dalen suuntaan siitä, että nousi bussiin vaikka varmasti tiesi kyydin olevan rajua Ferlandin kanssa ja saattoi Dale tätä rajummanpuoleista kokemusta hakeakin.

Mieltymyksensä kullakin vai poimiko vain Ferland helpon suupalan, jonka tiesi nielemänsä kerralla ja ottaako rooli vielä Ferlandin vangikseen vai riittävätkö muut eväät ammattilaiskehissä?

Toki vielä laaja-alaisempaan ajatteluun pyrkien olisihan Ferland mielenkiintoista nähdä tulessa O:n kovien poikien kanssa.

Elääkö liekeistä, tunteen palosta vai lähtisikö suoraan aloituksesta?

Pitkän kaavan mukaisella square offilla ja puhtaalla ammattijätkien etiikalla, mutta siellähän olisivat tuomarit jo hyvissä ajoin välissä ja kaikki pelastuisivat mahdollisilta kauheuksilta.

 

[HardCore Hooligan]

Ote kadonnut sekä terä tylsistynyt ja väsähtänyt Dale Hunter luikki koutsaamaan Show´n valoihin, joten veli Mark sisään Knightsin vastuulliseksi ja pelaajana toki suoraselkäisempi kehien soturi.

Toki äärilaidalla olisimme halunneet nähdä muutaman kauden takaisen räksyttävän Dale Hunterin sekä vihamielisen Knightsin, jonka jätkät äijäilevät, kantavat postin mikä tahansa myrskyn läpi laatikkoon ja herättävät pahennusta tehokkaammin kuin kukaan muu.

Jarram yli Soson, Shine yli Clutterbuck sekä Beaulieu yli sen Rangersin euron ja kosto on suloinen, mutta ennen kaikkea sähköistää ja tekee illoista kokemuksia sekä luo tarinaan jatkuvuutta.

Syrjähypyltä takaisin Ontarioon ja suoraselkäisyys ei välttämättä mairittele, mutta olihan siinä viime aikoina lupausta paremmasta ja illoissa kohokohtia sekä sisältöä.

Kuitenkin perinteinen rähinäryhmä rakentuu liikaa epäolennaisuuksien ympärille ja houkuttelee näin ollen visiirinaamoja kuin joku neppaileva hyypiö, mutta onhan paidassa vetänyt O:n lähtöhistorian kovin jätkä DeBrusk ja tuota totuutta ei pysty edes Spits kannattaja kumoamaan.

 

[HardCore Hooligan]

Tänään taas tarjolla Bulls vastaan Fronts ja kuin suoraan sankarillisesta lähtötarustosta, mutta lienee tyhjä arpa ja uskoamme ei horjuteta.

Illan sivujuonissa Bulls kunnioittaa Gilmouria, joka veti huikeat 25 iltaa Bullsin paidassa ja mitä tähän sanoo Cornwall?

Ai niin, niillä ei ole joukkuetta O:ssa ja jollakin Saginawilla on, mutta kääntyy kuin kääntyykin villiksi sekä väkivaltaseksi ja visiirinaamat voivottelevat sekä voivat pahoin.

"Get your popcorn ready" ja äijä hahmoltaan kuin joku pummi kadulta, mutta heitti itseään likoon kirkkaissa valoissa ja soturi koko sydämestään.

"Man or mouse" ja LB hokemassa tätä kopissa, mutta Stokes Bruinsin mukana ja sen jälkeen ollut hiljaista.

Toki piipahti sairasosastolla ja ei kakun kakkua, joten olisiko aika seota ja paljastaa hulluuden moninaiset kasvot?

Kestävätkö sulakkeet latausta ja aivan tässä innostuu...

 

[HardCore Hooligan]

Penkit tyhjäksi ja muutama moniosainen taistelu sekä muutama valonsa sammuttanut ohjus, jotka kävivät kaiken eteen osuvan kimppuun ja huikeita suorituksia kaiken kaikkiaan.

Ei nyt aivan näinkään ja kuitenkin kolmen lähdön perustason ilta, joten kyllä tässä jonkinlaista maltillista tiliä tehtiin ja Stokes myös vahvalla panoksella mukana illan kohokohdissa.

Dubissa Ferland kylvi tuhoa oikeallaan ja Giantsin Kiefer McNaughtonilta yläkerta pimeäksi, eikä jätkästä ollut enää vetämään illassa ja joku maksaa aina.

Illan loppuun rähistiin ja ei varsinaista aikamatkailua, mutta Vannieuwenhuizen otti Ferlandin ja ei varmasti ollut helppo paikka.

Kaato takana sekä jätkä hurmoksessa, mutta onko O:n torstaihin sijoittettu Mathersin sekä Nevinsin taistelua ja tikkaako Nevins vai riepotteleeko Mathers?

 

[HardCore Hooligan]

Itsensä irtisanonut Thibodeau kohden uusia lähtöhaasteita ja ottelee jatkossa Wolvesin vahvuudessa, joten pysyy pohjoisessa ja valmistautuuko Wolves North Bayn paluuseen.

Iltojen ounasteltava kuumuus polttelee jo ja voimaa punaviivalle ettei iltoja hävittäisi ennen ensimmäistäkään vaihtoa, mutta maanläheisemmin edeten uusi mahdollisuus Thibodeaulle ja toivottavasti otteleminen maistuu sekä työsarkaa riittää.

Onko sitten ensi sesonkiin aika kunnioittaa Gilmouria itse Cornwallissa ja paluu O:n kartalle noussut myös esiin, joten saadaanko yksi sotaisan kipinöivä pari elvytettyä ja Royals vastaan Canadians yksi nostalgisista klassikoista.

Branchin luhistuva unelma ja ylpeät palaavat, mutta vaikka Emms aina southwesternin sekä pohjoisen joukkueiden kautta räjähdysalttiimpi tarjosi myös Leyden latausta ja Petes, Gens, Canadians, Bulls sekä Royals siellä kulmakivinä.

Torontosta itään ja pidetään asiat yksinkertaisina sekä tapahtumarikkaina, mutta aika köyhdyttää, tunnetta vihataan, kovuutta jahdataan sekä ilmettä halveksitaan ja olisivatko North Bay sekä Cornwall vain pelipaikkakuntia siinä missä keinotekoiset Brampton sekä Missy.

 

[HardCore Hooligan]

Teddy Bear toss ilta ja kääntyisikö kintaiden jäähän viskomiseen, joten taas toivomuslähteen ääressä ja häiriökäyttäytymistä, päällekarkausia sekä kuohuntaa HCH:n toiveissa.

Bulls sekä Fronts jälleen tulessa ja se ison vauvan nuorempi veli, joka jätti K-towniin lähtemättömän vaikutuksen ja kolaili kuin eläin.

Nykyisellään yksi ilta ja yksi vaihto sekä kymmenen hyllyllä. Sitten taas yhdet ja pesuvesien mukana viemäriin, mutta toki Brett maksoi hintaansa jo O:ssa ja läsnäolo ei jäänyt koskaan epäselväksi.

Kuuletteko kaipuun ja samalta ajanjaksolta Marc Moro, joko ei ammattilaiskehissä vastaavassa mittakaavassa lunastanut tai toteuttanut ja O:ssa 1994-1997 yksi kovimmista ilman lapasia.

Lähtemätön vaikutus ja teki lukuista Bulls sodista elämyksiä, mutta eihän tuo ollut edes 80-luvulla ja silti viha kantoi sekä loi merkkiteoksia.

Olisiko sittenkin niin, etteivät hahmot toimi?

Nevins sekä Mathers jättivät väliin ja syvää huolestumista Nevinsin puolesta, mutta Knights sekä "Poler" K-townissa 1995-1996 ja ilmassa suuren lähtöjuhlan tuntua.

Yhteen hiileen ja Moro idän kovimman leimoilla sitten Matt Johnsonin poistumisen, mutta kaikkihan tiesivät "Polerin" olevan täysi höyrypää ja tuo juuri koko homman suola.

Kuka ei hyppäisi mukaan ja antaisi virran viedä?

Tai sitten David Ling ja Fronts paidassa "Linger" koputteli ja näpytteli sekä sähköisti illan kuin illan, mutta aina siellä missä tapahtui ja keskipisteessä harmaiden sivuroolien sijaan.

Bulls vastaan "Linger" ja kuka johtaa, luon sisällön sekä huuman perjantaihin?