Mainos

Kanadan junioriliigat 2011–2012 – what a gong show!

  • 76 542
  • 418
Jäässä lepäävät kintaat vain kaukainen haavekuva ja Emerson Clark kuin varjokuva itsestään, joten värjötteli ulkopuolisena Missyn sekä Gensin kolmen lähdön perustason illassa ja tuska kalvaa yksinäistä.

Poimintakone hyrräämään, ilo tekemiseen ja takaisin elävien kirjoihin, mutta illassa joka tapauksessa mukaansatempaavuutta ja pysähdykset luovat sisällön

Mahtipontisen siivouskomerosta ottanut Gensin Sabourin heittämässä vimmaisesti vasuria ja bongattavaksi villisti kipinöivä Trevor Carrickin kanssa, mutta viihdearvollisesti ei jäänyt jälkeen Joseph Cramarossan sekä Andy Andreoffin kohtaaminen ja kiistatta elämys.

Annettiin mahdollisuus ja nousihan se siivilleen.
 

Becksi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kiitos, että jaksat kirjoitella asiasta. Tekstisi on selkeää ja helppolukuista. Olen printannut jokaisen viestisi ja niitä on mukava kertailla vaikkapa paskalla käydessä.
 
Nostalgiset sotatantereet elävät mielen syövereissä ja kaikki on katoavaista, mutta onhan Bulls ollut synkällä korpivaelluksella harmaudessa ja lähes päässyt unohtumaan joukkueen mukanaolo O:n kattauksessa.

Nyt viikonloppuun pari kolmen lähdön perustason iltaa ja haastaa Spitsin joukkuetason aktiivisuuskuninkuudesta kisattaessa, mutta tämä silmiinpistävyys taiottu kuin tyhjästä ja maailmankuvaa voi avartaa myös lukemalla juna-aikatauluja.

Ottelevassa ei odotusarvollistavaa tai oikoseltaan sykähdyttävää lähtönimistöä ja kruununa aktiiviseksi ounasteltu Jason Shaw ollut sairasosastolla, mutta poimittu laajalla rintamalla ja annettu illoille mahdollisuus.

Lähdöt bongaillaan ilolla, mutta onko tämä pirteä yllätyksellisyys pilkkaa vai merkki yleisestä taantumuksesta?
 
Elämä on muokkautumista ja harmaus ottaa syrjäänvetäytyvän vangikseen, mutta miksi tämä Rangersin valitsema tie sekä kohtalo ja organisaatio kuitenkin jatkumossa kirjoittanut vertatihkuvaa kaukaloväkivallan historiaa.

Jälleenlöydettyä aika?

Klassisen 80-luvun alkupuolen sotakumppanin Houndsin kanssa nostalgisen hieno hetki ja listattaneenpa tuo jopa bench clearing brawliksi, mutta eikö tuota jokainen pelin parissa taapertava toivo illasta kuin illasta ja 80-luvulla osumatarkkuus melkoisen hyvä O:ssa.

Kuitenkin kokonaiskuvassa vaisua ja nimillä Sol, Thomson sekä tulokas Cory Genovese pitäisi saada paljon enemmän tehoja irti, joten HCH:n vanhentuneesta arkistosta esiin "Hockey Jennifer" sekä "Puck Bunny" leimasimet ja lähdöttömyyttä ei tule sietää.
 
Jälleenlöydetty aika?

Kuin portti menneisyyteen ja Bilcke sivussa tultuaan sisään penkiltä, mutta tänään poimintaohjelmassa uusinta Spitsin sekä Coltsin kesken ja onko vielä savuavia pesäkkeitä?

Täydellistetäänö tarina ja annetaan viihdearvolle sija illan käsikirjoituksessa, mutta päärooliin katsottu sivussa ja kuitenkin tunnemme nostalgian kosketuksen.

Penkit tyhjillään ja Jr.B GOJHL:ssä koutsit Ron Horvat sekä John Nelson ottaneet pari iltaa St. Thomas Starsin sekä LaSalle Vipersin matsin päättäneestä elämysmatkailusta, mutta hädin tuskin istuu viitekehykseen ja Nelson soitaa kelloja.

St. Thomasin pääarkkitehti Chris Maton otti viisi iltaa ja tuttu Knightsin training campilta, joten olisko pitänyt sittenkin katsoa ja GOJHL:n uskottavuustilaston kärkipaikalla Wolvesista paikkaa hakenut Scott Mitchell.

397 ei valehtele ja päivänvalo tappaa.
 
Ei kantanut Coltsin sekä Spitsin ilta ja näytelmä ei nousut klassikoiden joukkoon, mutta nostettiinhan siinä kierroksia Terrerin sekä Czinderin luopuessa kintaistaan ja ei kuitenkaan johtanut kokonaisvaltaiseen lähtöelämykseen.

Houndsin Thibodeau kalasteli kierroksella isoja sekä osoitti olevansa kaikkiruokainen, joten jakoi Petesin Mathersin kanssa lähdön suoman valokeilan ja ei tuostakaan saada kirjoitettua sen suurempaa lähtötarinaa.

Emerson Clark ja tuo ongelmatapaus, mutta ei lohtua ja edelleen tuskailee sekä kasvattaa apinaansa.

Ylensyötää ja ellei perjantaihin tartu Wolvesin ottelevasta Lacroix tai Restoule olemme vailla vastauksia, mutta vaadimmeko illoilta liikoja sekä sorrumme suuruudenhulluuteen?
 
Huolenaiheeksi on laskettava myös Missyn Grant Syrette ja vain pari työnäytettä tulokasrupeamaan, joten vaisua suhteessa odotusarvoon ja ikäsaumassa tulisi poimia armottomalla vimmalla.

Takoa se nimi tajuntaan, mutta ei nyt vielä kutsuta haudankaivajaa sekä vedetä lippua puolitankoon.

Annetaan mahdollisuus ja potentiaalia ei ole tuhlattavaksi asti, joten Syretten häkkipäänä tarjoamaan lupaukseen on vain uskottava sekä katsottava ettenpäin ja onko muutos Midget kehien isosta peliajasta O:n muutamaan vaihtoon syönyt lähtötehot?

Yksi vaihto riittää illan varastamiseen sekä hahmon mainostamiseen ja kuiluun ei tule tuijotella vaan tarttua iltoihin kuin huomista ei olisi, mutta lähtövirta kertoo onko jätkästä ottelemaan tässä liigassa sekä nousemaan varteenotetavaksi ja HCH:lla kädet kyynerpäitä myöden ristissä.

Jos lähtömetsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...

Vaan eipä tarvitse Sarnian Nevinsin tuntea itseään yksinäiseksi tai hylätyksi ja Bilcke Spitsin ottelevassa perjantaihin, joten lähtösaagassa osa 4 ja HCH sai taannoi hikimajassa näyn lähtöprofeetan saapumisesta Lakeheadiin.

Kyle Lapenskie ja OA vetää Thunder Bay North Starsin paidassa SIJHL:ssä, mutta HCH intoili aikanaan jätkän ollessa Houndsin training campilla kauden 2008-2009 alla ja 6´5/230 ottelijana listattu Lapenskie kokenut sitten tämän hahmona inflaation.
 
Tulipa sitten tämäkin päivä osaksemme ja Bilcke vastaan Nevins jäi tylysti saamatta, joten kylmyys pureutuu luihin ja ytimiin sekä harmaus iskee vasten kasvoja.

Tunnettiin aikaisemmin nimellä aktiivisen poiminnan luottojätkä ja nyt Clark kuin kuka tahanssa kehien kuolevainen, mutta vastavuoroisesti Lacroix nyt ylhäällä kolmannen illan ilman elonmerkkiä ja menkään nyt joku tökkimään sitä kepillä.

Frontsin Derek Froats ja viimein valoa lähtötunnelissa, joten itseäään etsinyt jätkä tulessa Houndsin Alex Morganin kanssa ja ottelijat matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta.

Terävää kahden käden juttelemista Froatsilta ja tätähän me olemme tilanneet, joten kiitokset keittiöön ja HCH tempautui mukaan.
 
Illoille pitää antaa mahdollisuus ja äärilaidalla ääripään elämyksiä, mutta voisimme toki aina kääntyä anovasti Dubin suuntaan ja tarttua farmipoikien armopaloihin.

Onneksi O heittää huojentavan oljenkorren ja lauantaihin Spits vastaan Whalers, joten leimuavatko illan liekit villisti ja havahdummeko mukaansatempaavein tunnelmien kosketuksessa.

Saammeko yhteyden ja kääntyykö sotaisaksi, mutta myös Alex Morgan ansaitsee omansa ja tuo rykäisy toinen otettu ylhäällä.

Tuttu HCH:n kesäkauden hahmosessioista ja painoiko todellakin Connollyn perässä pohjoiseen, mutta odotusarvoa kuin lähettiläällä ja nouseeko iltojen pelastajaksi?

Eläin, kuola ja ranteet.
 
Thibodeau, Kantor, Broll sekä Morgan ja tässä Houndsin kattaus saumaan, joten laiva seilaa lähtöpotentiaalilla täytettynä ja illat kylpevät odotusarvossa.

Ei taival kuitenkaan täyttä ilotulitusta ja ilme hiottava sekä hulluus kaivettava, mutta onhan tuo varteenotettava lupaus lähtöseikkailusta ja syöhän se toteutumattomuuus.

Elämä aina yksilöistä ja Hounds jättää lauantain karkelot väliin, mutta muiden johdolla kohden launtain kaiken sallivaa sekä mahdollistavaa rähinämaisemaa ja riemuitkaamme väkivaltaisten näytelmien toimesta.
 
Ei riemunkiljahduksia tai runsaskätisiä ilonaiheita, mutta Bilcke tuli iltaan valmiina ja OA Devane ei ylenkatsonut vaan antoi tulokkaalle mahdollisuuden.

Olihan siinä ilmassa kihelmöivää jännitystä sekä suuren lähtöjuhlan tuntua, mutta hyvin pysyi Bilcke mukana kyydissä kokeneempaa sekä asemansa lunastanut iskijää vastaan.

Timanttinen tuokio ja kintaiden pudotessa kaikki on selkeää, mutta tähän jäi kierroksen kokonaisvaltainen potkivuus ja halpa maku suuhun.
 
Ei sunnuntaihinkaan mitään järisyttävää lähtöviidettä ja tarttumisen arvoisena panoksena Saginawin Dean Pawlaczykin ajo, joka poikinee taas hysteerisen purkauksen siivouskomerosta ja oli jo kahdeksan iltaa yltä päältä oksennuksessa.

Koko alkukausi hyllyllä ja kolmannessa matsissa paluun jälkeen kolahti taas, joten onko jätkä yksikertaisesti liian kova näihin kehiin ja poloiset jäävät jalkoihin?

Jenkkipoika mikä jenkkipoika ja mukavasti kyllä palkintolomaillut O:n taipaleellaan, joten todistetusti tehnyt häkissä oikeita asioita ja numeroihin tai kupoliin...ketä viime kädessä kiinnostaa?

Todellisia huolenaiheitahan riittää ja räväkästi avannut Guelphin Bertuzzi vetänyt kuuden illan kuivan kauden, joten hyytyikö jo alkumetreillä vai tuudittautuiko asioiden helppouteen ja tarinassa oli kyllä sankarillisia elementtejä.
 
Toivo elää ja onko O:n tiistaihin luvassa elämysmatkailua?

Gens vastaan Petes tarjoaa lupauksen sekä aiheen vihan leiskuntaan, joten onko illan ohjelmassa brutaaleja päällekarkauksia sekä häikäilemtätöntä äijäilyä ja kaiken kruununa tyhjänään ammottavat penkit?

Isot tanssiaiset ja kansa aivan villinä, mutta nyt taidettiin ampua yli ja nöyrän harmaita meidän kaikkien tulee olla.
 
Tai maanläheisemmin edeten antaako Clark itselleen mahdollisuuden palata elävien kirjoihin ja nouseeko ylös itse kaivamastaan hautakuopasta, mutta ilta kertoo ja jäässä lepäävät kintaa todistavat.

Gary Agnew Gensin uusi vastuullinen ja ei nyt mikään varsinainen höyrypää tai väkivaltakiekon hurmoksellien toteuttaja, mutta Knightsin sekä Frontsin peräsimessä 90-luvulla ja näin ollen aistinut O:n 80-luvun tuulahduksia aitiopaikalta.

Ph.D ja tuolloin vielä koutsienkin toimenkuvaan kuului roskisten heittely, ovien potkiminen sekä ihmisten kimppuun käyminen ja raivokkaan ilmeikkyyden tulisi edelleen olla itsestäänselvyys.

Laimennut ja onhan tuo korostuneen vastakkainasettelun Petes matsi oiva sauma nosteen hakemiseen.

Ei kiveäkään kääntämättä ja HCH jaksaa janota, mutta ei euroilla muka ole arvoa ja juuri Niagaraan liikkunut Tom Kuhnhackl otti 20 illan mahtipontisen siivouskomerosta.

Tyylikästä ja ajoi lupaa pyytelemättä raiteilla yli, mutta kieltämättä kiusallista Rangersin Ryan Murphyn kannalta ja pyyhitään tämä villaisella.
 
Entäs sitten Petesin Mathers ja Zweepin sekä Devanen kanssa omassa sarjassaan, mutta ei sytytä ja hahmoon pitää saada väriä.

Tiistaina kaikki paskaksi ja palamaan, joten jokainen jahdataan henkihieväriin ja kaikki eteen tuleva tuhotaan sekä lopuksi kunniakierros jäällä.

Jumalhahmoksi vie tie ja vuosikymmenienkin päästä puhutaan kunnioituksella, mutta tämähän mennyttä aikaa ja annetaan illan paljastaa korttinsa.

HCH vetää kivirekeään ja näkee kaiken haihtuvan, mutta dialektista peruskuvastoa ja ristiriita ilmenee yhteentörmäyksenä.

Oli ne nostalgiset bench clearing brawlit akselilla Gens vastaan Petes ja lukemattomi tähtihetkiä, mutta Gensin Mike Short hyppäämästä aitiosta sen Petesin jätkän kimppuun ja olipa pitkä loikka.

Urheilullisuutta ja kääntäen vastaavaan on pystynyt Knightin Greg Smyth, joka painoi ohjuksena Spitsin penkille ja tässäpä muutama varteeotettava mallisuoritus.

Rajat väistyjille ja kaikki joka tapauksessa nähty sekä tehty, mutta OS:n Brett Appio kohtasi omansa ja kohden kylmään maailmaa.

Scholarshipia sisällä ja kyllä siellä joku entistä O:n kiekkoilijaa lämmittää, mutta oli aktiivinen sekä tarttui iltoihin ja kovat esiintyvät hanskattomina.
 
Pannukakku ja ei kolattu edes maalivahtia kuten Kris King aikanaan keskinäisessä, joka totutusti imaisi penkit tyhjäksi ja taas yksi taianomainen näytelmä.

Penkit tyhjinä ja tunnelma huipussaan, mutta näin 80-luvulla ja voi sitä nostalgian rikkautta.

Niin kauan kuin on iltoja on toivoa ja Clark täysin peittynyt apinansa alle, mutta jätimme sentään kupongin sisään ja rivi ei tule muuttumaan jatkossakaan.
 
HCH kasannut itsensä täyteen lähdönjanoa ja on valmis syöksymään viikonlopun karkeloihin, mutta löytyykö vastakaikua ja palkitsevatko illat.

Nuo myyttiset lähdöt ja miten niitä joutuukaan tavoittelemaan?

Toki onhan aina arkistot ja kultahiput, mutta arkisempana huomiona Jake McLay poimii saumaan Western C:n kehissä ja onhan tämäkin surullista lähtökuvassa.

Todistanut aktiivisuutensa luistimilla sekä boxlakehissä, mutta niinhän on myös Emerson Clark ja tuoko perjantain Fronts matsi helpotusta?

Kuihtunut lähes olemattomiin ja perjantain poimintakierros tarjoaisi kaikessa armossaan herkkupalaa Bilcken sekä McGuiren kesken, mutta Otters iskijä edellisessään aikaiseen suihkuun ja todella pitänyt Knightsia pilkkanaan.

Onko ottelevassa ja Kyle Flemington kuinka me sinua kaipaamme, mutta Bilcke, McGuire sekä Nevins ja siinä alkukauden puhuttelevimmat gladiaattorit.

Bilcke ottanut viisitoista lähtöä ja varautuivatko tähän intoon korinpunojat, mutta vetää myös armottomasti huomiota puoleensa aina lähtiessään ja heittäähän se Spits paita lisäarvoa.

Räkää, vihaa ja paloa!
 
Onnistumisen kokemuksia, aikamatkailu sekä elämyksiä ja Houndsin sekä Knightsin ilta kuin portti ytimeen, joten nostalgisiin sfääreihin ja vei kyllä mukanaan.

Houndsin Jack Cousins roolissaan ja Knightsin Ryan Rupertin kattila kiehuu yli illan päätteeksi, joten antaa keihäänsä puhua ja ilmeen tinkimätömyydessä ei valittamisen varaa.

Ei nyt mikään tyylipuhdas teurastus ja johdatti kuitenkin yli tavoitellut pisteen vai oliko se sittenkin Cousins, mutta 80-lukulaista henkeä ja nämä pitävät kulttuurin elinvoimaisena.

Kyle Flemington kuinka me sinua kaipasimmekaan ja Branch siivouskomerossaan aivan hysteerisenä, mutta Ottersin McGuiren myös ottelukelpoisena ja ottivat ilmassa roikkuvan Bilcken kanssa pois.

McGuire vei ja osaa todella asiansa sekä ottaa sädekehää, mutta kyllä tuo Kinghtsin sekä Houndsin ilta loi sellaisen savuverhon ettei sieltä muuta pahemmin läpi näy ja tässä luussa riittänee kaluttavaa.
 
Puhtaat paperit ennen kaikkea Houndsin Morganille ja eläimellisessä vimmassa iskua kohden kasan keskellä ollutta Rupertia tai jotain muuta, mutta antoi palaa sydämensä kyllyydestä ja pitelemätöntä raivoa kruunaamaan tilannetta.

Tuota haluamme nähdä ja olihan siinä Rupertin viikatteessa jotain kohtalokkaan 70-lukulaista, joten Niagaran euron otettua juuri raiteilla yliajamisesta 20 iltaa onhan Branch tiukassa paikassa ja eikö nämä jahdattu sukupuuttoon jo 80-luvun lopussa.

Toki silloin voimaa, väriä sekä hulluuta ottelevissa enemmän ja laineet olisivat lyöneet rajummin yli, mutta aistihan siinä Flemingtonin olevan siivouskomeron liekassa vai etsikö vain katseellaan Chad Thibodeauta.

Ei ollut ottelevassa ja söikö tämä rähinän kasvun mahtipontisempiin mittasuhteisiiin, mutta toivottavasti Branch ei kaiva ykkössuosikilleen Flemingtonille kakkua koska Knightsin ohjelmassa tänään Otters ja tanssi McGuiren kanssa sovituna.

Nostaa veden kielelle ja perjantaihin hanskattomat elonmerkit Emerson Clarkin sekä Tyler Bertuzzin osalta, joten saa tässä vähän huokaista helpotuksesta ja mitä uskallammekaan odottaa tämän jälkeen lauantailta.

Niskoihin iskeytyviä keihäitä sekä liukuhihnalta tyhjeneviä penkkejä?
 
Viimeksi muokattu:
McGuire vastaan Flemington ja lataus aistittavissa, joten ottelijat heittävät itseään likoon ja pysähdyksessä huumaavaa mukaansatempaavuutta.

Syrette vastaan Zweep ja emme turhaan uskoneet sekä luottaneet, joten Missyn tulokasottelija kaikkiruokainen ja elämä edessä.

Mathers vastaan Terreri ja Petes ottelija jyrää, mutta Terreri aina läsnä ja ottaa sen mikä annetaan.

Bilcke vastaan Bennett ja pysähdyksenä vaisu, mutta Bilcke ei anna itselleen armoa vaan poimii oikealta sekä vasemmalta ja luo sisältöä iltaan kuin iltaan.

Kohokohdat tähdittävät ja kaikki muu on epäolennaista.
 
Bilcken hanskaton kiertue pysähtyy tänään kotona ja vastassa omaa vierasrupeamaansa etelässä tahkoava Hounds, mutta sirkushuveja siis sisältynyt Houndsin reissuun ja olisikohan sunnuntain poimintaohjelmaan kirjoitettu Bilcken sekä David Brollin taistelu.

Thibodeau tai Kantor eivät mukana viikonlopun seikkailussa ja Knights matsin ilakoinnista Morgan parin illan näpäytyksellä sivussa, mutta häly kätkee öykkäröinnin ja silmä poimi viiden illan peruspaketin tunnuspiirteet.

Ei sorruta tähän ja äärilaidalla gongshow, mutta Morgan vastaan Bilcke se tarjolla olleista vaihtoehdoista mielenkiintoisin ja ohi normaalin protokollan HCH lyömässä leimoja Morganin rystysiin.

Onhan tämä ollut bongailua onnellisten lähtötähtien alla ja jopa Jr.A:n SIJHL heitti perjantaihin brawlin.

Taistelevine maalivahteineen ja Thunder Bay North Starsin rivistöstä tulessa 1995-syntynyt Dylan Mascarin, joka O:n Whalersin varaus 2011 ja tilasto-otoksena 120 minuuttia uskottavuutta häkkipäänä varausvuonna.

Antaa suuntaa ja otettujen kautta syvyyttä hahmoon, joten operoiko 2012-2013 elinkelpoisuuden saavuttaneena O:ssa ja onhan lähtötaivaalla myös synkkiä sadepilviä.

Troopsin O´Neil hyllyllä ajostaan ja odottaa arvostelua, joten ottelijalle itsestäänselvyytenä mahtipontinen ja sadetakki tiukasti kiinni vedettynä kohden sunnuntain karkeloita.
 
Puhti poissa ja tarjonta kesyä kautta linjan, mutta näkökulmissa Houndsilta jätkiä hyllyllä sekä poissa vierasreissusta ja ottelevassa sunnuntaihin 13 käyttökelpoista nappulaa.

Ei tuollaista saisi näyttää maailman toiseksi painoarvoisimmassa kiekkoliigassa ja kuitenkin ryhmä yksi mielenkiintoisimmista.

Nimet Thibodeau, Kantor, Broll sekä Morgan tarjoavat mahdollisuuden lähtöseikkailuun sekä luovat pohjan viihdepitoisille iltapuhteillle, mutta ei ole täysin noussut siivilleen ja ennen kaikkea kiitos Cousinsin hämmentämisen on nähty nämä Rangers sekä Knights iltojen hässäkät.

Toki herättää myös melkoisesti myötähäpeäää ja kiusallisuudessaan kuitenkin nautittavaa, mutta Bilcke sai sunnuntaihin sauman lepuuttaa rystysiään ja illan ainokaisessa Alonge pääsi purkamaan höyryjä.

8-0 taulussa omille ja on parempiakin näyteikkunoita, mutta Justin Thomasin tie noussut pystyyn Sarniassa ja kaikki se nostatusko turhaan?

Iskee takaisin ja kostaa kaikille. Vie naiset ja juo viinat.
 
Hyllyn jatkona edelleen myös Dean Pawlaczyk ja odottavan aika on pitkä, mutta kalasteleppa edes kertaalleen O:n lähtötaipaleellasi lammesta iso ja "scrappin55" repeää liitoksistaan.

Toki nyt mahtipontinen tilauksessa taparikollisena ja tulee uskomattoman halvalla, mutta vuodenvaihteen jälkeen uutta tulemaan ja kenties HCH syttyy myös palvonnasta liekkeihin.

Ajolla tienaa nykypäivänä kuka tahansa ja jotain ilmeikkäämpään sekä nostalgisempaa kenties, mutta tärkeimpänä Zweep, Mathers, O´Neil tai Devane kortiin ja aktiivisella jenkkipojallakin on kuin tyhjästä ottelijan luonne.

Ollaanpa sitä niin Morganin fanclubissa ja ottanut pari hassua O:ssa; mutta Dean Youngblood...kolasit, ottelit sekä tuhosit ja showboattasit kuin gonger.

Whalersin Devane katseli vierestä ja ei seonnut tai repinyt päätäsi irti, joten Ontarion kova poika häkeltyi puhtaasta pelonsekaisesta kunnioituksesta tai aikakauden ankeudesta ja koko näytelmä jossain takapajulassa.

Olemmeko tulleet tähän?

Eihän tuota tapahtumaketjua olisi nähty aikanaan ja suitset tiukalla, mutta selässä DeBrusk, Laforge, Crowder, Babcock, Simon, Smyth, Major, Chychrun, Probert tai joku muu ja olisi tultu takaapäin...rajusti.

Kenties hahmon suuruutta ei ymmärrä itse äärilaidan kaikkivaltias ja katsotaan miksi Branch siivouskomerostaan Pawlaczykin arvon tällä kertaa arvioi, mutta jätkä nostaa hahmoaan esiin soturin tavoin ja importtina menisi.
 
Olimme joskus jotakin, mutta nyt tuo vain etäinen muisto ja Derek Froats hetken taas ajankohtainen otettuaan lähdön Houndsin Morganin kanssa

Myös HCH täynnä innostusta ja mukana hengessä, mutta tuo Morganin kanssa otettu vain portti sairasosastolle ja siellä virui Froats lähes koko viime kaudenkin.

Kivikkoista on ja ranne ei kestänyt terävää kahden käden juttelua, mutta kääntyykö syyttävä sormi kohden Branchia ja olisiko buckets off pitänyt käden ottelukuntoisena.

Vai oliko se vain Morganin umpiluinen pää ja mitä tahansa saattaa tapahtua kintaiden pudotessa, joten turha kitistä jälkikäteen ja joku aina kärsii.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös