Kanadan junioriliigat 2011–2012 – what a gong show!

[HardCore Hooligan]

Olemme harhailleet ja etsineet tietämme, mutta O:n perjantai vierähti taas iloisemmissa merkeissä ja Bullsin Luke Judson ei tosin löytänyt omin avuin tietään kotiin.

Tyler Brown lähetti matkaan oikean ja koko yläkerta pimeäksi, mutta joku aina saa sen lyhyimmän tikun ja se ei kuitenkaan anna syytä kyynelehtimiseen.

Houndsin Morgan myös tulessa ja jätkällä selvästi menohaluja, joten Whalersin Malysan kanssa matkaan suoraan aloituksesta ja Morgan jätti hyvän kuvan itsestään.

Oikeaoppisesti suoraan aloituksesta lähtivät myös Bilcke sekä Ottawan Smith ja huomioarvo taattu, mutta kääntyi vääjäämättömästi Smithin suuntaan ja tulokasottelija tatuoitiin tyylikkäästi.

Ei päästä Bilcke itseään helpolla ja hattua pois päästä, mutta Judson makaa jäässä tuhottuna ja Frontsin penkki elää mukana.

Joka jätkä aivan täpinöissään ja sen aivan aistii luissaan miten Bulls tulee kuittaamaan, mutta raato jätettiin jälkeen ja oma kapteeni hylättiin.

Toki Bulls vei illan 8-1 ja Fronts vei lähdöt 100-0.

 

[HardCore Hooligan]

Sarnian sekä Gensin illassa kolme kohokohtaa ja lähdöt tuovat sisällön iltoihin, mutta Nevins ottelevassa ja ei kuitenkaan läsnä.

Jättäytyykö vai jätetäänkö ulkopuolelle ja joka tapauksessa kituu henkitoreissaan, mutta Emerson Clark suorittamisen ytimessä ja matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta Justice Dundasin kanssa.

Lähtöä vietiin mukaansatempaavaan suuntaan ja Dundas tikkasi terävästi oikeallaan, mutta juuri odoteltaessa Clarkin paluuta sekä puheevuoroa linjurit sisään ja jättivät sekaantumisellaan Clarkin sanattomaksi.

Luetaan niitä lähtöjä ja annetaan viihdyttävyydelle mahdollisuus, mutta Dundas hereillä sekä valmis ja tästä kohden lauantain lähtöseikkailuja.

Avarin mielin ja aikamatkailu valmiudessa, mutta onko Bilcke parsittu kasaan, nenä suoristettu ja leuka liimattu ja ennen lauantain Bulls matsia jätkällä 19 lähtöä korissaan.

 

[HardCore Hooligan]

Zweep vastaan Flemington ja itsestäänselvä pari, mutta odotetusti ei mitään hurmoksellisesta vaan Zweep hallitsi perussuorittamisella ja näitä lähtöjä jolloin Flemingtonilta kaipaisi enemmän.

Raivoa, paloa, hulluutta.

Ei koskettanut, liikuttanut ja ei jätetty kuitenkaan roikkumaan, mutta Zweep hoiteli kuitenkin itsensä hyllyle ja ajoi loppuun illan viime metreillä.

Ottersin McGuiren palasiksi murjoma Tinondi postinkantajana sisään ja puhdas henkiinjäämistaistelu näiltä osin, mutta ei mairitellut Knightsin osalta ja olisihan sinne pitänyt painaa ulkopuolelta sisään Zweepin murjoessa menemään.

Toki tarjottiinhan siinä lupaus jostakin suuremmassa ja meni kuitenkin yleiseksi läpsyttelyksi, mutta hitusen enemmän painoarvoa Petesin Mathersin sekä Ottawan Smithin lähtiessä ja ottelijat matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta.

Selvästi pirteämpää ja HCH tunnustaa kokeneensa mukaansatempaavuutta, mutta Smith heittänyt terävästi iskua tähän viikonloppuun ja näyttänyt kuuluvansa keskeisten hahmojen joukkooon.

 

[HardCore Hooligan]

Tehdään oikeutta ja Justice Dundas terävänä myös sunnuntaihin, joten jätkä matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta Houndsin Morganin kanssa ja lopputulemana vahvaa tekemistä viikonloppuun.

Viekö Nevinsin elintilan ja nälkäiset erottuvat, mutta Morgan myös läsnä viikonlooppun ja läsnäolo vaatii heittäytymistä.

Kukaan ei pääse helpolla ja Bilcke myös pikaisessa, jossa Frontsin Andrew Tessier täysi vastaantulijako vai oliko vain väärässä paikassa, väärään aikaan?

Alonge heitti myös iltaan yksipuolisen näytöksen ja omasi vapaan läpikulun, joten missä leikkikaverit yhden asian erkoisjätkille ja tasapainottavat voimavarat?

Spits vei pisteet sekä tuhkatkin pesästä.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöt tuottavat sisällön, antavat merkityksen sekä luovat tarkoituksen ja lähdötön ilta aina farssi, mutta sunnuntaihin Petesin Matt Puempel kolasi itsensä ulos ja ei riittänyt luomaan tarinaa tai sisältöä.

Ei sytyttänyt ja uhrina Gensin euro, joten kuin yhtä tyhjän kanssa ja ottaneen palkintoloman aivan tyhjästä.

Entäs sitten Frontsin vastuullinen Gill ja luulisi käyvän ylpeyden päälle, mutta Tessier lähti mukaan suoraan aloituksesta ja valo oli vihreä molemmin puolin.

Kalvaa silti ja ainakin tulisi, mutta tuohon pohjaksi Alonge vastaan Cull ja Gillin luulisi häpeästä vetäytyvän johonkin koloon.

Toki kunniaa Tessierin suuntaan ja heitti valon vihreäksi sekä oli valmis, mutta puheenvuorona Stokes sekä Brown aloitukseen ja tyhjentämään kenttää kiekon pudottua.

Lääkkeet ovat yksinkertaiset ja ilmeikkyys ei voi koskaan mennä yli, mutta ottiko Bilcke väärän jätkän ja aktiivinen poimii oikealta sekä vasemmalta.

O:n tiistaihin southwesternin klassikoista Rangers vastaan Knights ja pelonsekaisissa tunnelmissa odottelemme jo Flemingtonin sekä Solin lähdön poikimaa kiusallista myötähäpeää, mutta saattavat toki heittää raivokkaan tyylitietoisen toe-to-toe merkkiteoksen ja uhkua vihaa sekä tappamista.

Toisaalta todennäköisyyksien mukaan jättävät väliin ja Flemington hoitaa itsensä jostakin naurettavan vähäpätöisestä hyllylle, mutta pitäähän siivouskomeron happaissa olevaa arvostaa ja harva kuitenkaan ottaa yhteisymmärryksessä Zweepin suoraan aloituksesta.

Gens vastaan Petes ja ajo ei sytyttänyt, joten väistämättä puhdas ja tämäkin kuitenkin epäolennaista.

 

[HardCore Hooligan]

Kaikki menee alkupaloista jälkiruokaan...leuka säpäleiksi sekä nenä poskelle elinkelpoisuuden puolesta...punainen valo puuttuu taulusta ja Rangersin Brett Clampitt otti treenimatseihin Troopsin O´Neilin, joten HCH intoili ja äärilaita elää mukana.

Talvi tekee tuloaan ja viimein hanskaton elonmerkki, joten 1993-syntynyt Clampitt tulessa Knightsin Josh Andersonin kanssa ja odottavan aika on pitkä.

Toki vasta neljäs ilta Rangersin ottelevassa ja lähdössä annettiin viitteitä jopa tulevasta toe-to-toe tykittelystä, mutta vain ohikiitävä lupaus sekä pikaiset maistiaiset ja HCH oli jo valmis tempautumaan mukaan.

Pirteää kuitenkin ja todellisena rähinäkruununa nostalgis-myyttinen stick fight Solin sekä Flemingtonin välillä, joten ei jäänyt ilmeikkyydestä kiinni ja railakkuudessaan kuin rautaliigoissa.

Molemmat vuotaen ulos ja vain HCH:n villeimmissä unelmissa, mutta saahan sitä toivoa ja joskus joulupukki tekee yhteistyötä.

 

[HardCore Hooligan]

O:n keskiviikon ainokaisessa Wolves vastaan Hounds ja 80-luvulla tietäisimme mitä saisimme, mutta nyt vain toivotaan illan olevan suosiollinen ja asiaamme tukeva.

Turhaa nöyristelyä ja harhailevaa hakuammuntaa, mutta onhan sinne heitettävissä täkyjä.

Thibodeau Wolvesin paidassa ja rypeekö katkeruudessa vai haluaako muuten vain repiä päitä irti sekä kylpeä veressä?

Houndsin osalta katseet Morganin suuntaan ja ollut viime poimintakierroksilla läsnä, joten tekeekö itseään tykö ja nouseeko illan lähtötarinan sankariksi

Onhan siellä myös Sefton, Restoule, Broll sekä Kantor ja olemmeko yllättäen tilanteessa, jossa edessä siintää alkulämmön tulikuuma brawl ja pääosanesittäjät heittävän kolmiosaisen taiston.

Toki seurannaisena ilmeilevän sirkustaiteilijan Nick Cousinsin tiedusteluista ja aiheena Wolvesin saavutukset O:ssa, mutta sotisihan tuo jopa HCH:n arvomaailmaa vastaan ja kunnioitetaan paitoja, kaupunkeja, halleja, kannattajia sekä historiaa.

Kehässä ei ketään tai mitään lakeja, mutta aistihan sen värinän eri mittakaavassa aikanaan ja kuin kuin maa olisi järissyt jalkojen alla.

 

[HardCore Hooligan]

Ilta alkoi lupaavasti ja Houndsin Kantor kolasi sekä tuhosi paikalle postinkantajana uineen Brody Silkin, joten kuin sotatanssi iltaan ja lämpöiset tunnelmat odottelivat aivan kulman takana.

Ei johtanut tiemme sinne ja kuin tikkari olisi viety bongarin suusta, mutta olisihan siinä luullut Wolvesin koutsin hylkäävän pisteet sekä vaativan jonkun Houndsin jätkän päätä tarjottimella ja kuolaavan raivopäisenä itsensä pakkopaitaan.

Ei nyt aivan värjöteltykään ja jotain silmäniloa, mutta ei mennyt valtoimenaan rähisemiseksi ja sivumakuna karvas pettymys.

 

[HardCore Hooligan]

Dean Pawlaczyk poistunut O:n hahmogalleriasta ja uusi osoite on USHL, joten rajaa ylittämättä ja jätti HCH:n roikkumaan langalle.

Siivouskomeroa jahtaa, näännyttää sekä vie ilon ja selviytymiskyvyn.

Muutama hassu ajo ja jätkä on sisukaluja kalvava syöpä, mutta jäi myös ne isot kalastamatta ja HCH odotteli rannalla.

 

[HardCore Hooligan]

O:n perjantai ja mitä uskallamme odottaa vai heittäydymmekö suosiolla polvilleen toivomuslähteen ääreen?

Kääntykään illat väkivaltaisiksi, kääntykää lähtörikkaiksi... ja hahmogalleriasta edelleen keskeisiä hyllyllä odotusarvoa syöden, mutta muistamme Houndsin Probertin ilmeikään poikittaisen Bruce Shoebottomin niskaan Petesin maalin edessä ja yli tämän muistamme miten niska kesti sekä oikea paukutti menemään jälkimainingeissa.

Ei olisi pitkäikäinen Probert nykypäivän O:ssa ja katoaisi nopeasti yltä päältä oksennuksessa, mutta Shoebottom läsnäolollaan Bruinsin sekä Sabresin vihamielisessä sarjassa 1987-1988 ja miten mukava tuohon klassikkoon onkaan aina palata.

Ihan tässä herkistyy ja unohtuu ne kiusallisen kirpaisevat kokemukset kypäräpäisistä kypärättömistä.

Vuosia myöhemmin Petes Londonissa ja olisihan se mieltäylentävää nähdä Flemington öykkäröimässä sekä testaamassa onko Mathers todella niin kova poika kuin antaa ymmärtää, joten poikittaista niskaan ja katsotaan toipuuko.

Palaako, kipinöikö ja toki äärilaidalla tyydytään siihen tylsähköön peruspuristukseen, mutta se Londonin lähtömielisten toivoma hahmo jäällä ja toistaiseksi vain vääräässä paidassa.

 

[HardCore Hooligan]

Ennalta-arvattavuudessaan ilmiömäistä ja niin perusperus, mutta ottivat pois sekä olivat jotakuinkin valmiina ja tämän pystymme toteamaan haukottelumme lomasta.

Näin siis Flemingtonin sekä Mathersin kohtaaminen ja pakkohan sitä on taas heittää tunnustusta Flemingtonin suuntaan, joka teki sen mitä odotettiin ja peräänkuulutettavaksi jäi vain raivo, ilmeikkyys sekä tappaminen.

Mathersia taas lukisi sokeakin kuin avointa kirjaa, mutta onhan se eittämättä vahva jässikkä ja muita roolinsa vankeja syvästi kunnioittava.

Ketä kiinnostaa?

Toisaalla Troopsin O´Neil vapautui pannasta ja sinkahti kuin varsa kesälaitumelle, joten kolaili itsensä ajassa 1.44 ulos sekä hyllylle ja paluun räväkkyydessä ei kyseenalaistettavaa.

Kuitenkin niin ounasteltavaa ja hysteerinen kupolinsuojelu mennyt mautomuuksiin jo ajat sitten, joten olisi edes iskenyt keihäällään jotakin ja ollut oikeasti häikäilemätön sekä vaarallinen.

Toki O´Neil sivussa lähtöhommista pitkään ja Petesin ottelevasta kesken sesongin Knightsiin, joten muistatteko Dan Fergusonin ja ei tullut silloin liigan kovinta.

Se ottelevassa oli jo ja tuli luonteensa todistanut, kaikkiruokainen soturi.

 

[HardCore Hooligan]

Olihan siellä O:n perjantaissa myös varsin pirteät lähdöt Ottawan Smithin sekä Houndsin Brollin ja Gensin Clarkin sekä Wolvesin Thibodeaun kesken ja HCH koki tavoiteltuja mukaansatempaavuden tuntemuksia, mutta O:n lauantain lähtökuva vastenmielisen harmaa ja kumisi sisältönsä puolesta tyhjyyttä.

GOJHL:stä virtaa ja LaSallen sekä Strathoyn matsissa räjähti, joten varmasti useampi tämän bongannut suu oli leveässä hymyssä ja olihan siinä jopa alkukantaisia vivahteita sekä röyhkeää ilmeikkyyttä.

Tätähän me janoamme ja pois sieltä keskikaistan tasapäistävästä yksiulotteisuudesta, mutta olisihan tuossa pitänyt saada penkit tyhjäksi ja hulinat todella käyntiin.

Harmi ettei nähty O:ssa ja Branchilta pelonsekainen katse seinällä olevaan kalenteriin, mutta Strathoyn Tyler Colemanin syöksyminen sisään sekä liukuisku kasaan ja vääntäminen tuomarin kanssa.

Tyylikästä!

 

[HardCore Hooligan]

Aika ruokkii harmautta ja suosiollisessa yltäkylläisyydessä paisunut liitoksistaan, joten eiköhän tuo kupla vielä poksahda ja paljasta tasapaksut kasvonsa.

Ottersin McGuire vapautettiin siivouskomeron kahleista ja heti pirteänä suorittamassa Saginawin Camaran kanssa, mutta ottaa vastaan HCH:n tarjoamaa ykkösiskijän kruunua ja osaa jätkä kyllä asiansa sekä toimittaa vistinsä perille.

Bilcken kanssa kirjoittaneen hanskattomina sitä lähtösesongin iskevintä sisältöä ja kiistatta nämä soturit O:n lähtönäytelmän päärooleissa, mutta O:n tarinoiden henkeen onhan tässä myös nöyryytetty sekä alistettu lähdöistä elävää bongaria.

Ei kovinkaan nautinnollista ja turhan monet tyhjänpäiväiset hoh-hoijaa hetket, mutta Justin Thomas nykyisellään juuri Strathoyn vahvuudessa ja ei ottelevassa tuossa gongshow kuvaelmassa.

Otti Jr.B:n avausillassaan kuitenkin heti kolmen illan palkintopotin ja onko enää oljekorsia O:n suuntaan, mutta ei maistunut äijäily Sarnian paidassa ja se paskana oleva olkapää...

Niin tai näin ja Nevins tarttui sekä tikkasi menemään, mutta tämä jo muinaishistoriaa ja kukaan tuskin muistaa jätkän olemassaoloa.

LaSalle taas vapautti koutsinsa John Nelsonin ja ei ole mennyt aivan putkeen, mutta 1989-1990 Fronts taisteli poikkeuksellisesti koko O:n runkosarjan voitosta ja verivihollinen Bulls takoi ulos ensimmäisellä kierroksella voitoin 4-3.

Oli sotaisaa ja Frontsilla yksi nostalgisista klassikojengeistään kasassa, mutta Nelson kolasi sarjassa Bullsin maalivahdin Jeff Fiten sivuun ja ei auttanut kuitenkaan viemään Frontsia jatkoon.

Toki Nelsonilla O:ssa oma tavaramerkkinsä, josta eräs toinen O:n kasvattti teki tavaramerkin Show´ssa ja oi aikoja, oi tapoja.

 

[HardCore Hooligan]

Omistauduimme Ontarion gongshow näytelmille ja vetäisimme lyhyen tikun, joten sisällöttömyys iski vasten kasvoja ja turhan monissa illoissa pelkät tyhjät kuoret.

Mark Major, Justin Morrison, Wayne Doucet, Tony Iob, Jeff Nelson, Joel Washurak, Brock Woods sekä Jamie Allan ja Show´n iltoja vain Majorilla, mutta olihan tuo selkeä ykköskortti ja kyllä tuolla lähtönimistöllä kehtasi painaa runkosarjaa läpi.

Iltoja viihdearvollistettiin kuten tuleekin ja juna keräsi vielä pisteitäkin, mutta tunnemme Washurakin ja operoi nykyään tuomarina O:ssa

Tukevassa roolissa Majorin taustalla ja aikansa kunniakkaita, itseään likoon heittäneitä muutaman vaihdon ammattijätkiä, mutta Nelson, Iob sekä Sullivan ja illat kääntyivät kuin pakon sanelemina sähköisiksi.

Jätkät raatoivat, taistelivat sekä hämmensivät ja jokainen tunteella mukana sekä kintaat tippuivat katseiden kohdatessa, mutta Nelson lähes aina yläkroppa paljaana ja mitä helmien virtaa tämä jätkä heittikään hanskattomana.

Tai vapaamatkustiko Major?

Ei.

Äijä huokui vihaa ja halu vahingoittaa pastoi läpi, mutta olisihan se ollut noloakin olla tuohan aikaan tuollainen saamaton sinnepäin läpsyttelijä tai hengetön lihakasa.

Ilmettä ja sitä pisti Brock Woods, joka ei painanut päätään pehmoiseen rintaan tai roikkunut epätöivoisesti hihoissa vaan oli tosissaan.

Heitti itseään likoon ja vuosi verta kuin eläin, mutta onhan siellä äidin rintojen välissä turvallista ja tosin nimellä Brock Woods on vaikea olla luovuttaja.

Ottelija tai viiksekäs pornojyrä, mutta miten tälläisellä jengillä taisteltiin aikanaan O:n runkosarjan ykköspaikasta ja miten jätkät välttivät näännyttävän moppailun?

Toki onhan tässä kadonnut myös ylikolatun taistelu penkille ja logo ylös jäästä vaikka henkitoreissaan, mutta nyt pikku lepäilyllä iso YV itsestäänselvyytenä (sekä hyllytys ajajalle) ja kaikki pehmolelut vielä voivottelevat poloisen puolesta.

Olisihan Major repinyt tuollaiselta pään irti ja tuonut tarjottimella Mavetylle, mutta yksittäistapauksia...niitähän nyt riittää ja kipinöivä matsi ratkennut sekä alle minuutti kellossa.

Washurak sisään aloitukseen ja jokaisella roolinsa sekä jokainen roolistaan, mutta siellähän saattoi turhautumisen velloessa olla joku pitelemätön lahöpää vastustajalla kehässä ja tuossa saumassa ensisijaisesti Washurak otti.

Miten Branch tyytyi vielä pitämään tapahtumat häkissä ja nyt oksentelevana hysteerikkona tuo niitä liukuhihnalta ulos?

 

[HardCore Hooligan]

Mavety piestiin rautaliigojen myyttisissä keihässodissa ihmisraunioksi ja silti 80-luvulla riitti vielä virtaa sotaisaan koutsaamiseen O:ssa, mutta harmiton arpinen papparainenhan tämä nykyään on ja keinutuolin ääressä on mukava kuunnella väkivaltaisia muisteleloita.

Ei nähnyt Crowderin häviävän, muistaa kaksi klassikkoa Probertin sekä Coxen välillä ja listaa edelleen Majorin yhdeksi luottosotilaakseen.

Toki ei ollut Majorilla puhtia muinaisessa Petes illassa vai veikö Rob Wilson halut kolattuaan tilanteeseen sisään kuin hevonen silmälapuilla sekä maukkaasti poikittaisella säestäen, mutta olihan Majorilla iltaan alla jo ympäripyöreä taistelu Domin kanssa ja olisihan Wilson lähtenyt tuosta nykypäivän oikoseltaan hyllylle.

Tuolloin vain osoitti ettei kunnioita tai pelkää ketään ja olisi toki alkutilanteessa Riccia tuuppaissut Major voinut vajota itkeskelemään jäihin, mutta se samaisen Wilsonin railakas kyynerpää Guelphin Kelly Bradleyn kupoliin ja aistittavissa jopa aitoa halua vahingoittaa.

Toimii, potkii sekä piristää aina.

Kolme lähtöä erään Wolves paidassa ja vastassa toki Cents sekä 1987-1988 Wilson keskeisessä roolissa bench clearing brawlissa, joka johdatteli Marc Laforgen ulos O.sta ja siinä meni parit nenät poskelle sekä yksi leuka säpäleiksi Laforgen painaessa menemään.

Oli siellä jäässä myös hampaita ja lopputulemana liikaa Branchin silloiselle sietokyvylle, joten suoraan klassikoiden hyllystä ja liikahtaahan tässä jokin sisällä.

Emmekö sittenkään ole turruttaneet itseämme kaukaloväkivallalla?

Pitäähän tässä oikein halata itseään ja Wilson kuitenkin puhdas perusjätkä 80-luvun kuvastosta, mutta muistatteko Alan Laken ja kunniapaikkalla O:n kauhugalleriassa sekä kiistatta hullun kirjoissa.

HCH tarjosi mahdollisuutta vuorovaikutukseen ja ei löytynyt, mutta jouluhan on ihmeiden sekä lähimmäisenrakkauden aikaa ja eihän Laforge varsinaisesti edes käynnistänyt tuota nostalgista hässäkkää.

Riehui kyllä, hyökkäili silmittömästi sekä turvautui väkivaltaan, mutta Andy Helmuth heitti kilvellään ja tapahtumaketjussa on rooleja avoinna.

Kuka?

 

[Chipa]

Tyhmä kysymys, mutta mikä on pelaajan maksimi-ikä CHL:ssä? Minimi-ikää ei taida olla? Entä ketä on nuorin pelaaja ja milloin syntynyt?

 

[HardCore Hooligan]

CHL.stä löytyy ainakin 1978-syntyneet Mike Sgroi sekä Carlyle Lewis ja eiköhän kattauksessa ole muutama tätäkin vanhempi, mutta maaperän kartoitus HCH:lla hataraa ja pääjuniroriliigoissa kolme 1991-syntynyttä OA:ta sekä 2011-2012 poimintarupeaman avauksessa 1995-syntyneet ikäluokkana nuorimmat.

Otters istuttaa näpäytyksenä McGuirea sivussa torstain Niagara matsissa ja jätti treenit väliin, joten liikaa iskua kupoliin vai nukkuiko krapulassa ja molemmat vaihtoehdot tukevat hahmon uskottavuutta.

Vetämisessä kuitenkin vanhaa koulukutaa viittavia piirteitä ja olisko kaivettu yöstä punttisalin sekä purkkien sijaan, mutta jokainen tavallaan ja kaikki keinot sallittuja.

Keskiviikkoisessa Bullsin sekä Frontsin matsissa ei aikamatkusteltu ja onneksi 1981-1982 sesongin hekumallinen bench clearing brawl taltioitunut jälkipolville ja voi sitä MacSorleyn alkukantaista riehumista.

Kylläpä siinä moni loukkaantuisi nykypäivänä henkisesti ja todellakin Helmuth heitti Laforge kilvellään, mutta sitten tämä öykkäröinyt Guelph vahti kolattiin sekä murjottiin erään Wolves taistelijan toimesta ja veti myös tuomarien huomion puoleensa.

Joten Laforge sammutti lyhtynsä sekä painoi vapaasti kuin avoimista ovista ja kunniakujan varrelle osui useampi yllätetty Guelphin jätkä, mutta olihan tämä Helmuthinkin jyrännyt arvaammattomuudessa huikealla tasolla ja sekoili kyllä pari kauden ajan O:ssa melkoisesti.

 

[HardCore Hooligan]

O.n torstaihin tarjolla myös OS vastaan Spits ja kuuletteko kutsun?

Bilcke vastaan Zweep ja kattopalkit aivan narisevat, joten vasurilla jättiläinen murusiksi ja villisti tuuletellen boksiin.

Antaa lähtönörttien pahastua ja toisaalla Petes vastaan Knights, joten lähtisikö nyt se poikittainen Mathersin leukaan ja sitten keskisormet pystyssä ulos näyttämöltä.

Flemington vierashäkissä ja nyt ne jo itkevät poloiset, mutta kintaiden pudotessa toivottavasti hommassa sydäntä, vihaa sekä paloa ja sinnepäin läpsyttelyä ei siedä kukaan.

McGuire kaljapäissään sisään ja sille mitään väärää informaatiota annettu, mutta miten Tinondin leuka ja saattaa olla koirankopissa ottelija vapaana.

Oh Johnny boy, the pipes, the pipes are calling!

Knights kuolannee, Bulls tarvitsee kipeästi ja Spits haluaa muuten vain, mutta olisihan se nyt liioittelua kantaa Bilckea sekä McGuirea ja saattaisi HCH luulla olevansa 80-luvulla.

Ei edes GA:ta vielä ja illat kuitenkin värikylläisiä sekä räjähdysalttiita ja hulluus palvottua.

O 1989-1990 ja sitä yhtä Hamiltonin jätkää pelkäsivät tuomarit, kioskimyyjät sekä zamponikuskit, mutta unohdettu kuin Alan Lake ja Kugel tuli OS illassa.

Siis...tuli,näki ja voitti.

 

[Ck]

En tiedä onko täällä jo puhuttu asiasta, mutta Olli Määttä on valittu CHL:n 2012 Top prospect otteluun (hin?). Sinänsä ei mikään yllätys, mutta ajattelin, että saattaa kiinnostaa täällä. Määttä pelaa valkoisten joukkueessa ja nyt MM-kisoissa ja tuolla hyvä esitys, niin nostaa varmasti osakkeitaan.

Tässä linkkin chl.ca sivuille aiheesta: CHL Network

 

[HardCore Hooligan]

Väärää informaatiota vai armopala, mutta McGuire ottelevassa ja syytä oli ollakin.

Niagaralla farmipoika Adam Desautels mukana ja McGuirella itsestäänselvästi töitä, mutta vimmainen tykitys ja molemmat ottelijat sydämellään mukana.

Huh huh.

Flemington vastaan Mathers toisaalla ja kalpenee kyllä, mutta ei täysin toivotonta ja mukaansatempaavudesta ei kuitenkaan puhettakaan.

Ottivat pois ja ilta pelastettu, mutta Spits sekä OS tarjosivat kolmen lähdön perustason iltapuhteen ja katto kuitenkin niskaan.

 

[HardCore Hooligan]

O:n perjantai ja tihkuuko veri läpi sekä pitääkö ruumisautoilla kiirettä?

LaForgehan tilasi ruumissäkkejä aikanaan ja olihan tuo itse pahuuden ruumiillistuma, mutta Rangersin sekä Houndsin illassa viimeksi lupaus seikkailusta ja johdattaako kamppailu nyt tiemme viihdekylläiseen lähtömetsään?

Nevins tikkaa menemmään ja luukuttaa villisti oikeita sisään Zweepin toimiessa nyrkkeilysäkkinä, mutta tuskinpa kohtalomme näin iloinen ja syväjäädytettyhän tuo tähdenlento on.

Ottersilla Wolves ja lähteekö Thibodeau haistelemaan McGuiren illan iskua, mutta McGuire sekä elinvoimainen Nevins ja toe-to-toe aina aamunkoittoon.

Kuin joskus ennen, kuin silloin ja tuhoon tuomittuja olemme.

 

[HardCore Hooligan]

McGuire tulessa Seftonin sekä Thibodeaun kanssa iltaan ja yksi ei vienyt nälkää, mutta tatuoi kyllä taas vimmalla ja juttelee edelleen vihamielisesti.

Toki Thibodeau pisti vastavuoroisesti muutaman koteloon ja kyllä McGuire totteli, mutta ottamisesta sekä antamista homma aidoimmillaan on ja ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Sentterit totesivat aloituksessa, että kiekon pudotessa laidalta lähtee ja matkaan Sarnian Dundas sekä OS:n Devon Rymarchuk.

Dundas ollut pirteä ja taas tiukkasanaisen sekä tiivistunnelmainen vuoropuhelu, joten toe-toe-toe oikeilla ja kaikin puolin tyylikkäästi hoidettu.

Rangersin sekä Houndsin matsissa Morgan vastaan Sol ja ihme sätkimistä sekä repimistä, joten mitä tapahtui ja olemme yhtenä kysymysmerkkinä?

 

[HardCore Hooligan]

Missyn Syretten suunnalta on odoteltu äänimerkkiä, joka kertoisi poimimisen maistuvat sekä äijäilyn olevan luonteva osa hahmon tarjontaa.

Nyt O:n perjantaihin murskasi Frontsin 1995-syntyneen Braydon Blightin ja ei kuitenkaan aihetta lähteä palvomaan maata jalkojen alla, mutta kolmas lähtö Frontsin 16-vuotiaalle ja sovitellaanko jo suurempia saappaita jalkaan?

Kärsivällisyyttä HCH, kärsivällisyyttä ja tänään tuo Sarnian sekä Ottersin hekumallinen ilta, joten tajuntojen räjähdellessä jopa visiirinaamat varjonyrkeilevät peilikuviensa kanssa ja raapustelevat innostuksesta puhkuen loukkaavia tekstejä ranteisiin vedettyihin teippeihin.

Toki saattaahan siihen olla jopa Dundas vahvempi kortti ja päääasia, että toimii, potkii sekä piiskaa ja illat vain viitekehys väkivaltaisia elämyksiä janoaville.

 

[HardCore Hooligan]

O:n lauantai ja mitä tuntemuksia?

Mukavat karkelot ja Bilcke otti taas kaksi merkintää tulokaskorttiinsa Saginawin Camaran kanssa, mutta ensimmäinen jäi vaisuksi ja toisessa tekemisen meininkiä.

Osallistumista sekä läsnäoloa ja Camaran kulmaukseen kääntyi, mutta Bilcke heittää itseään likoon ja ei jää kiinni mainostamisen aktiivisuudesta.

Dundas sieltä nousi esiin ja otti mukaansa temmanneessa Ottersin Tyler McCarthyn, mutta onko Dundas lähtöhahmona jopa sauman kiinnostavin sekä ajankohtaisin ja tuhosi isku iskulta McCarthya tässä.

Oikeat löysivät maalinsa ja kotelo varmasti mustelmille, mutta ilman vaurioita ei selviä kukaan ja neulanterävä on Dundasin ote.

Wolvesiin siirtynyt Thibodeau haastaa sauman ajankohtaisuudessa ja lauantain lähtökimarassa tulessa Niagran Desautelsin kanssa, joten farmipoika tekee itseään tykö ja taistelee elinkelpoisuudestaan.

Tervetuloa sivistyksen pariin ja Nevins unten mailla, mutta pääsiväthän Probert sekä Wilson lähituntumaan ja härnättiin sekä lupailtiin.

Toki Wilsonin olisi pitänyt olla primeiskussaan sekä Flyers paidassa ja painoarvoisin koskaan, mutta jääväthän nämä kalvamaan ja lauantai kääntyi kuitenkin tulopuolelle.

 

[HardCore Hooligan]

Dundas juuri nyt kuuma ja hurmoksessa tarttuu.

Sunnuntaihin Troopsin O´Neil ja ei luovu ajankohtaisuudestaan tai kiinnostavuudestaan, joten hakeutuu valokeilaan sekä heittää itseään likoon.

1994-syntynyt, joten mainospaikoille pitääkin pyrkiä ja hahmon nimeltä Justice Dundas on vain pakko toimia sekä olla kiinnostava.

Toki onko Nicky Show´ssa yliarvostettu, oliko WHA:n kovin iskijä vai oliko se Carlson ja kuitenkaan hahmon potkivuudessa ei kyseenalaistettavaa.

1985-1986 finaalisarja ja mielikuva voimaperäisyydessään edelleen ylivertainen, joten onhan Dundasilla matkaa ja Fotiun ei tarvinnut edes luopua kintaistaan.

Sormea ei kuitenkaan kannata pistää tälle levylle ja Dundasin harteilla lepää iso osa O:n viihdearvosta.