Viestin lähetti Analyytikko_
nuck, luo ajatuksella läpi se aivan ensimmäinen viestini, mistä ilmeisesti pisti eniten silmiin se Matt Cooken mollaaminen, ja jatka sitten tämän viestin lukemista.
Siis "toinen suunnattoman naurettava pelaaja, mikkihiiri Matt Cooke ei mahdu tuohon joukkueeseen, jossa minikokopelaaja-kiintiä täyttyy moninkertaisesti taitavammalla ja paremmalla Martin St. Louisilla. Tälläistä rehtiä ja vastustajaa kunnioittavaa JOUKKUETTA katselee mielellään" Näin sanoit tuossa ensimmäisessä viestissä. Yritän hahmottaa...
Siis vastustajan kunnioitus ja suurella kirjoitettu sana "JOUKKUE" nousevat tästä esiin. Myös tuo Matt Cooken dissaus, pelaajan jota kerrot myöhemmin nähneesi peräti pari kertaa urasi aikana ja annat syväluotaavan henkilökuvan hänestä tämän perusteella kertomalla hänen olevan mm. mikkihiiri, nousee tästä esiin.
Ensin tuohon vastustajan kunnioitukseen. Cooke tökki ja löi käsille varmasti MM-kisoissa jossa seurasit häntä tarkasti. Ok, pitää paikkansa. Hän pelaa pikkusikaa myös NHL:ssä ja käyttää kaikki olemassa olevat keinot vastustajan ajatusten saamiseksi pois joukkueensa tähdistä ja toivoo että vastustajat ottavat tähtien sijaan hänet tähtäimeensä. Mutta tästä huolimatta Cooke kyllä kunnioittaa vastustajaa. Olen seurannut Matt Cookea aika paljon ja tappion hetkellä hän ei ole koskaan ollut pelaaja, joka ei kunnioittaisi vastustajaa. Hän on aina ollut antamassa rehellisiä lausuntoja lehdistölle ja kunnioittaa kyllä lopputulosta paljon.
Se, että Cooke käyttää pelissään kyseenalaisia keinoja otteluiden voittamiseen ei mielestäni mene yhteen sen kanssa, etteikö hän kunnioittaisi vastustajaa. Hän ei ole mennyt koskaan teoissaan törkeälle linjalle ja satuttanut vastustajaa liikaa. Cooke yrittää saada vastustajan pelistä pois vähän samaan tyyliin kuin mm. Esa Tikkanen aikanaan, eli pientä häirintää vastustajan iholla koko ajan. Tämä ei ole mielestäni vastustajan kunnioituksen puutetta.
Sitten tuohon JOUKKUE sanaan; Kuten tiedät, hyvä joukkue koostuu erilaisista yksilöistä, joilla on kaikilla erilainen rooli. Myös huippujoukkue, kuten Kanadan World Cup joukkue ollaan kasattu näin. Kanadan World Cup joukkueessa on puolustavia pelaajia, maalintekijöitä, syöttökoneita, mutta myös ärsyttäjiä ja raatajia. Cooke menee tuohon viimeiseen kategoriaan. Joukkuepelaajana Cooke on loistava. Hän on aina positiivinen kaveri, joka uhraa itsensä pelissä joukkueensa puolesta. Hän tuo välillä toivottomissakin paikoissa energiaa joukkueeseen ja tekee paljon tärkeitä maaleja. Hän pystyy pelaamaan kaikkia hyökkäyksen paikkoja ja tämäkin helpottaa paljon hänen sijoittamistaan pelin mukaan.
Ärsyttäjä, joka saa vastustajan parhaat hyökkääjät pois pelistä on arvokas joukkuepelaaja. Kysy vaikka puolustajilta ja maalivahdeilta, jotka pelaavat paljon näitä tähtiä vastaan. Kyllä se helpottaa näidenkin työtä jos vastustajat eivät ole täysillä pelissä mukana vaan uhraavat energiansa ärsyttäviin pelaajiin. Esa Tikkanen tai Claude Lemieux, ärsyttäjien kuninkaat, ärsyttivät vastustajia (mm. Tikkasen 1990-1991 kausi, jolloin hän pimensi Bostonin hurjassa vireessä olleen Craig Janneyn täysin pimentoon). Cooke ei pääse vielä näiden legendojen tasolle, mutta tämän hetken ärsyttäjien joukossa Cooke on huippumateriaalia.
Yksi asia, missä Cooke on myös todella hyvä, on alivoimapelaaminen. Suhteellisen nopeana ja hyvänä taklaajana Cooke on käytetty pelaaja tässä erittäin arvokkaassa erikoistilanteessa. Alivoimapelaamista moni pitää jopa ylivoimaa tärkeämpänä. Yksi tälläinen on mm. Joe Sakic, joka kertoi Coloradon 1996 Cup voiton takuuna olleen juuri alivoimapeli kun häneltä kysyttiin, oliko ylivoimapelissä ratkaisu; "No, it's PK. If you've got good penalty killing, you can kill a lott of momentum on the other team. If you kill a couple, three penalties in a row, you can frustrate the other team." Hyvällä alivoimapelillä voidaan hiljentää vastustajan katsomo ja kotona sillä saadaan omat peliin mukaan. Hyvät alivoimapelaajat ovat siis pelillisesti hyviä joukkuepelaajia.
Ensimmäisen viestisi vertaus Martin St. Louisiin on lähinnä outo; kaksi totaalisen erityylistä pelaajaa, joilla on toki molemmilla suuri rooli voittoihin.
Viestin lähetti Analyytikko_
Muuan Claude Lemiux nukkui kultaisella 80-luvulla pelireisulla pommiin, kuten myös hänen huonetoverinsa. Tämä huonetoveri sattui olemaan Jyrki Lumme. Joukkueen valmentajana hääri tuolloin muistaakseni Pat Burns. Seurauksena tästä hömöilystä, Lumme joutui valmentajan epäsuosioon ja lähetettin myöhemmin farmiin ja sieltä mies siirtyi Vancouveriin. Lemiux sai jonkun pienen rangaistuksen, tyyliin sakkoa tms. Mikähän sai Burnsin kohtelemaan miehiä näin eri tavalla? Osasyynä varmasti myös muuta, mutta C.L. voitti 87 Canada Cupin ja taisi olla myös Canadiensin mestarijoukkueessa vuonna 1986. Mies ei myöskään koskaan ole ollut mikään siisti pelaaja (Draperin telominen, joka näkyy tänäkin päivänä Draperin kasvoilta) mutta hän ollut tehokas. Minulle päällimmäisenä kuvana on hänestä jäänyt tehokas voittajatyyppi, joka osaa myös pelata kovaa ja hän on menestynyt. Vain menestyjät muistetaan suuren yleisön toimesta.
Tähän Lumpeen tapaukseen sen verran, että valmentajana oli tosiaan Pat Burns. Sen verran korjaan, että Lemieux joutui huilaamaan tämän temppunsa jälkeen muutaman ottelun (olisiko ollut viisi peliä?) ja Lumme lähetettiin loppukaudeksi farmijoukkue Sherbrookeen (Sherbrooke Canadiniens). Tämä episodi tapahtui kaudella 1988-1989, joka oli Lumpeen tulokaskausi NHL:ssä. Lumme puki tuolla kaudella ensimmäisenä suomalaisena päälleen legendaarisen Montrealin paidan, mutta miehen pelit eivät kauaa Montrealissa kestäneet ennen kuin tuli siirto joukkueeseen (Vancouver), johon hän oli toivonut pääsevänsä. Syynä Lumpeen farmipassitukseen ja Lemieuxin NHL:ssä pysymiseen oli luonnollisesti se, että toinen oli vakipelaaja ja toinen tulokas. Myös sillä oli merkitystä, että Montrealin puolustus vilisi tuohon aikaan tulevia ja menneitä pakkilegendoja Larry Robinsonista ja Chris Cheliosista alkaen.
Mitä tuohon Lemieuxiin tulee, niin kerroin jo edellisessä viestissäni, että Claude oli suurten pelien mies. Paras osoitus tästä oli mielestäni vuoden 1995 playoffit, joissa Lemieux palkittiin Conn Smythella. Lemieux oli myös tosiaan mukana tuossa Canadiensin Stanley Cup joukkueessa. Runkosarjassa miehen pelit jäivät kymmeneen, mutta playoffeissa Claude nousi tyypillisesti esiin. Ihmisenä Claudesta on kuulunut mitä erilaisempia asioita ja joku sanoi hänestä, että edes omat joukkuekaverit eivät pidä Claudesta.
Yksi esimerkki, mikä Lemieuxilla oli pelaajan arvossa (rahassa) mitattuna, tapahtui kaudella 1994-1995. Claude pelasi vielä New Jerseyssa ja hän riiteli Jerseyn managerin Lamoriellon kanssa sopimuksestaan, joka oli päättymässä sen kauden jälkeen. Lemieux sanoi valmentajalleen Lemairelle sopimuksen teon vaikeimmassa vaiheessa, että "Pay me or trade me" ja tämä meni jotenkin julkisuuteen. St. Louisin manageri Mike Keenan kuuli tästä ja kysyi Lemieuxia Jerseylta. Vaihdossa Blues olisi tarjonnut tähtisentteriään Craig Janneyta (joka oli tehnyt edellisellä kaudella päälle 100 pistettä), mutta Lamoriello halusi päälle vielä rahaa ja tämä kariutti tämän kaupan.
Ymmärsin sinua varmaan väärin tuossa aikaisemmin tämän soihdunkantaja nimityksen suhteen. Kun puhuit arvostaessasi taitopelaajia ja kerroit ettet pysty arvostamaan pelaajia, joiden peliin kuuluu sääntöjen rajamailla pelaamista, tulkitsin sen niin, että sinun mielestäsi suuret ratkaisijat ovat nimen omaan pelkkiä taitopelaajia. Kuitenkaan näin ei ole. Claude Lemieux esimerkiksi oli suuri ratkaisija jos kuka ja hänen peliin kuului myös likaiset ja joskus jopa törkeät otteet.
Viestin lähetti Analyytikko_
Olen nähnyt herra Cookelta pari ottelua kevään kisoissa ja se riitti minulle, pelle mikä pelle. Jos uskaltaa läpsiä veskaria käsille+aihettaa tökkimisellään kuumentumista, niin silloin uskaltaa myös vastata haasteisiin, joita väkisinkin tuolla pelityylillä eteen tulee. No eipä näkynyt kevään kisoissa, pikkutökkimistä takaapäin, tilanteen jälkeen ajelemista pakin selkään ja sitten tönimistä kasvotusten, mutta äkkiä pois, ettei käy huonosti. Pitäisi varmaan katsella useampia miehen otteluita, mutta kun on nähnyt miten kys. pelaajan pitää paikata taitovajettaan muilla avuilla, niin antaa olla. Katson mieluummin taitovien pelaajien yksilösuorituksia, hienoja torjuntoja+ kovia puhtaita taklauksia, mutta en todellakaan kenenkään vajaataitoisen kovaa yritystä, kaiken liikuvan ajelemista ja ärsyttämistä. Voi muuten tulla pitkä odotus, jos odottelet Cooken ratkaisevan playoff-sarjoja omilla taidoillaan. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Koskaan ei tiedä, mutta tänä vuonna Matt Cooke oli jo erittäin lähellä ratkaista sarjan Calgarya vastaan. Sarjassa mentiin seitsemännen pelin jatkoajalle ja kuten kerroin, Cooke oli joukkueensa paras playoff pelaaja ja tehollisesti hyvinkin kovassa iskussa. Jos sarjassa tekee voittomaalin yhdessä pelissä, syöttää toisessa voittopelissä voittomaalin ja tekee kolmannessa (seitsemännessä) pelissä kaksi maalia, niin en minä ainakaan voi enempää vaatia. Kun vielä sama pelaaja tappaa jäähyjä ja taistelee jokaisessa vaihdossa loppuun saakka, niin kyllä voisin sanoa, että hän on kovien pelien ratkaisija. Loppu riippuu sitten joukkueesta. Tänä vuonna Canucks kaatui Calgarylle, jonka maalivahti pelasi loistavat playoffit ja jatkaa samaa rataa World Cupissa.
Kuten jo aikaisemminkin sanoin, et ole nähtävästi seurannut Cookea riittävästi jos tämä "pelle" on käsitys hänestä. Hyvä, että myönsit myöhemmin, että kokemuksesi rajoittuu kolmeen otteluun. Voit pistää silmäsi kiinni aina kun Cooke on kentällä, jos se alkaa noin ärsyttämään. Mutta on aika turhauttavaa keskustella Cookesta kanssasi jos et tiedä mistä puhut. Voisin minäkin alkaa väittelemään vaikka ortopediasta ortopedin kanssa kun en siitä mitään kumminkaan ymmärrä. Mutta samalla voisin veikata, että tälle lääkärille tulisi aika turhauttava tunne keskustella koko asiasta.
Viestin lähetti Analyytikko_
Mitä yritin sanoa, oli se, että Kanada pelasi minusta hienon ottelun, vaikka oli ehkä hiuksen hienosti huonompi ottelussa (lähempänä tappiota). Se ei lähtenyt yltiöpäiseen fyysiseen peliin tsekkiä vastaan vaan pelasi järkevästi ja koitti omien vahvuuksiensa (fyysisyys) ja taitojensa esim. Lemiux+Lecavalier kautta hoitaa homman kotiin siinä lopulta onnistuen..
Totta. Molemmat pelasivat hienon ottelun. Molempien pelissä korostui taito ja fyysisyys ja pienillä marginaaleilla ratkaisu lopulta syntyi.
Viestin lähetti Analyytikko_
Jos Kanada olisi pelannut samalla tavalla kuin kevään kisoissa eli luottanut fyysiseen ylivoimaansa, Kanada ei olisi poistunut voittajana kaukalosta. Eli taktisesti kanukit voittivat myös vastustajansa, joka on osoitus ryhmän valtavasta taitopotentiaalista, se voi voittaa monella tavalla. Tähän ryhmään eivät mahdu taidoiltaan rajalliset esim. Rob Niedermayer ja Matt Cooke, sillä kaikki Kanadan ärsyttäjä-pelaajat osaavat pelata paremmin kuin Cooke. Ja Draper pelasi aivan tyylillä kuin hän pelaa välillä Änärissä, eikä Maltbyä näkynyt (oliko loukkantunut). Miksi? Ilmeisesti valmennusjohdossa tajuttiin, että vastaan ei tule mikään puukäsijoukkue, joten on paras pistää kentälle miehiä, jotka saavat kiekon reppuun osaavat syöttää ja luoda peliä.
Jos Kanada olisi pelannut samalla tyylillä kuin kevään kisoissa, ottelusta olisi tullut täysin erilainen ottelu. Mutta voittajaa en lähde veikkaamaan. Erilainen luonne peliin olisi kuitenkin tullut ja aika paljon olisi riippunut tuomarilinjasta miten joukkueille olisi käynyt. Tuomarit ovat selvästi painottaneet ennen kisoja NHL pelejä tiukempaa linjaa, sillä nyt ei olla menty niin fyysisesti kuin NHL:ssä mennään. Toki myös pelaajamateriaali on erilaista ja monella pelaajalla pelien varhainen ajankohta näkyy otteissa.
Mitä tuohon Maltbyyn tulee, niin Kanadan joukkuessa yksi hyvä varjostava pelaaja riittää peliä kohti ja se on ollut Draper. Jos sanot Cookesta että hän on taitotasoltaan rajallinen, niin ei Draperkaan mikään maila-/taitovirtuoosi ole. Hyvä puolustava hyökkääjä ja sellainen on myös Cooke. Cooke on parempi ärsyttäjä ja on tehnyt viime kautta lukuun ottamatta NHL:ssä keskimäärin enemmän pisteitä. Draperia ei olla valittu ennen viime kautta kertaakaan kymmenen joukkoon Selke kisassa. Cooke pääsi tähän joukkoon kaudella 2002-2003. Draper on Cookea seitsemän vuotta vanhempi ja jos hän voittaa 33-vuotiaana Selken (sitä ennen ollut aina top kympin ulkopuolella), kyllä Cookellakin on tähän vielä mahdollisuus ja sitä kautta ovet kisoihin saattavat aueta. Jo nyt Cooke on saavuttanut Draperia enemmän henkilökohtaista menestystä ikäisekseen. Loppu riippuu aika paljon joukkueesta. Kyllä hän oman roolinsa tekee, mutta suuret voitot ovat pienistä asioista kiinni.
