Viestin lähetti Analyytikko_
nuckhead, hain sanatarkasti tätä: Kanadalla on tässä turnauksessa ehkä turnauksen osallistujista paras joukkue, sen osat koostuvat aivan ja vain parhaista oman tonttinsa pelaajista. Esim. Draper on kolminkertainen Stanley Cup-voittaja, ja pitänyt vuosikausia paikkansa kivenkovassa Wings-miehistössä. Voit kysyä itseltäsi olisiko esim. Matt Cooke mahtunut Wingsin tuplavoiton 1990-luvulla ottaneeseen miehistöön. Tämän päivän Vancouver ei ole tasollisesti niin kova kuin esim. Philadelphian 4-0 1997 nujertanut Red Wings, vaikka tällä hetkellä Wingsin pulkka on hieman alamäessä..
Totta. Kanadalla on turnauksen paras joukkue, joukkue jossa ei heikkoja osa-alueita ole. Joukkue on saanut varata jokaiselle tontille parhaat pelaajat ja grinderin paikan vei viime kaudella NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi valittu Draper. Joukkue on tehnyt loistavat valinnat Steve Tambellinin johdolla. En väitä vastaan. Cooke ei tähän ryhmään mahtuisi, enkä ole niin sanonutkaan. Sanoin, että TULEVAISUUDESSA Cooke voi vielä saada paikkansa tästä ryhmästä. Siis silloin kun hänellä on muutama sata peliä enemmän ja JOS hän on saanut joukkueensa kanssa menestystä. Heikosta joukkueesta tähän ryhmään ei nimittäin nousta. Jos joukkueelle tulee menestystä, en näkisi mitään syytä, miksi Cookelle ei sitä tulisi myös henkilökohtaisesti. Nämä asiat menevät usein käsi kädessä.
Sitten tuohon kysymykseesi. Mahtuisiko Cooke tuohon Wings mestari miehistöön?
Mielestäni tuossa joukkueessa Cooke olisi voinut hyvinkin ottaa paikkansa kolmosesta tai nelosesta. Jos mietitään, että siitä joukkueesta automaattiset 10 pelipaikkaa ottivat Shanahan, Yzerman, Fedorov, Larionov, McCarty, Kozlov, Lapointe, Draper, Sandström ja Maltby. Tässä joukossa Cooke olisi mielestäni aika lailla tasoissa Maltbyn ja Draperin kanssa. (Huom; Draper ei ollut tuohon aikaan 24 maalin mies, vaan kahdeksan maalin mies ja Maltby kolmen maalin mies).
Jos Bowman olisi "vastoin tahtoani" peluuttanut Maltbya ja Draperia Cooken sijaan, Cookelle olisi jäänyt vielä kaksi hyökkäyksen paikkaa. Niistä hän olisi joutunut kisaamaan tulokaskauttaan pelaavan Holmströmin kanssa (joka playoffeissa jäi yhteen pelattuun otteluun ja kasasi koko kaudessa kuusi maalia) sekä Tim Taylorin ja Doug Brownin kanssa. Taylor oli tuolloin kaudessa seitsemän pistettä ampuva "taikuri", Brown Cookea selvästi pienempi, jo lyhyen huippu-uransa käännekohdan nähnyt jokapaikan hyökkääjä. Uskon, että tämän koko kolmikon Cooke olisi ohittanut, sillä esim. Holmström ei ole tänä päivänäkään Cooken veroinen hyökkääjä kokonaisvaltaisesti, vaikka onkin spesiaalimies maalin edessä.
Viestin lähetti Analyytikko_
Team Kanada on myöskin joukkue, kuten se on osoittanut turnauksen edetessä, typeriä jäähyjä ei ole liiemmin otettu. Kanadan pelaajisto osaa pelin kaikki osa-alueet niin hyvin, ettei joukkueen pelaajien tarvitse alentua "rottailuun" voittaakseen otteluita. Tämän se osoitti Tsekkiä vastaan, vaikka Tsekin taitavat yksilöt pelasivat joukkueena loistavasti. Kun vertaa WC-joukkuetta esim. viime kevään tai 1997 kevään joukkueisiin, on ero selkeä. Rehellisesti sanoen, nyt päästiin valitsemaan parhaista parhaat, ja siksi siellä ei ole esim. Matt Cookea. Kevään 1997 pellejoukkueesta jäi parhaiten mieleen Owen Nolan, viime keväältä sinun henk. koht. suosikkisi ja Rob Niedermayer. Nämä ovat niitä herroja, joiden tarvitsee ilmeisesti oman taitovajallisuutensa peittämiseksi turvautua kaikenlaiseen muuhun kiekkokaukalossa. Mutta sanotaan nyt näin, että olisin voinut laittaa siihen aivan ensimmäiseen viestiin Cooken paikalle myös Nolanin ilman sen suurempia vaikeuksia. Cooke vain jäi nyt mieleen kevään kisoista näistä Kanadan toisen luokan pelaajista.
Tässä meillä on kokonaisuudessaan aika erilainen näkemys ja koko tämä keskustelu taitaa pyöriä tämän ympärillä. Minä arvostan myös näitä ns.rottapelaajia aika korkealle ja sinä nähtävästi et. Minun mielestäni tällaiset pelaajat ovat joukkueelleen arvokkaita, tuovat väriä kentälle ja nousevat usein ratkaisijoina esiin silloin kun peli on kovimmillaan. Minä en näe näitä pelaajia pelaajina jotka yrittävät paikata omaa taitovajettaan muilla keinoilla. Päinvastoin. Minä näen nämä pelaajat pelaajina jotka tuovat peliin oman lisäefektinsä.
Viestin lähetti Analyytikko_
Mikähän ihmeen yhteys vastapelaajan kunnioittamisella on sen kanssa, mitä sanoo ottelun jälkeen lehdistölle? Muistaakseni R.N. sanoi MM-finaalin jälkeen ettei hän taklannut selkään Forsbergia tai ettei taklaus ei ollut erityisen törkeä. Kuitenkin aika moni (yli puolet) taisi olla sitä mieltä, että kyseessä oli täysin puhdas selkääntaklaus. Pohjois-Amerikkalaiset osaavat muutenkin olla kameran edessä "joka äidin toivevävyjä" vaikka kentällä olisi tapahtunut mitä tahansa heidän toimestaan.
Tarkoitin, että siinä kun jotkut pelaajat ja valmentajat ovat suuria selittelijöitä, Cooke ei selittele tappiota koskaan ja mielestäni arvostaa näin ollen lopputulosta. Se, että hän pääsi kovalla työllä ja ilman suuria lahjoja NHL:ään, on tehnyt hänet selvästi nöyräksi. Kentällä hän tekee kyllä kaikkensa voiton eteen ja käyttää joskus otteita, jotka voitaisiin tulkita vastustajan kunnioituksen puutteeksi. Mutta minä en näe tätä asiaa kuitenkaan näin. Jos hän teloisi jonkun pois kaukalosta, voitaisiin puhua vastustajan kunnioituksen puutteesta.
Viestin lähetti Analyytikko_
C. Lemiuxista sen verran, etten miehestä todellakaan pidä, enkä häntä arvostaisi tippaakaan, ellei mies sattuisi olemaan niin hyvä pelaaja. Hän on todistanut olevansa menestyjä, voittaja. Tästä ei Wings-fanikaan pääse yli, vaikka kuinka yrittäisi. Kuitenkin pelaajia kuten M. Lemiux, Gretzky, Yzerman, Sakic ehkä jopa Lecavalier arvostan vielä paljon enemmän (ja niin tekevät myös kanadalaiset). Näiden herrojen ei ole koskaan tarvinnut turvautua rumaan peliin voittaakseen mestaruuksia maalleen ja joukkueelleen, vaan voitot ovat tulleet heidän yksilösuorituksiensa (maalit+syötöt) kautta. Draperkin on mielestäni hyvä, mutta en todellakaan usko hänen koskaan tuovan Wingsille voittoja tai pudotuspelisarjoja ja voin aivan hyvin myöntää hänen taitojensa olevan rajalliset. Kuitenkin hän on esim. Matt Cookea parempi sillä pelinosa-alueella, mistä nämä pelaajat tienaavat leipänsä.
Tottakai Wayne, Mario, Sakic ja Yzerman ovat joukkueidensa fanien suurimpia suosikkeja. Nämä ovat poikkeuksellisia pelaajia ja ovat olleet viemässä joukkueitaan Kannun voittoihin. Enkä halua edes verrata Cookea näihin pelaajiin, sillä näillä on ihan erilaiset meriitit ja roolit. Kanadalaiset osaavat kyllä arvostaa paljon myös näitä likaisen työn tekijöitä. Esimerkiksi C.Lemieux oli (Brian Burken sanoin) kultti Kanadassa, mutta tottakai joku Wayne menee näiden edelle.
Draper oli viime kaudella Cookea parempi (Cooke kärsi loukkaantumisista, mutta silti..) ja yleisesti häntä pidetään parempana. Mutta pakko kysyä, kumpaa pidit sitä edellisellä kaudella parempana? Silloin kun Cooke meni kymmenen joukkoon Selke äänestyksessä ja teki 42 pistettä? Draper pelasi silloin tehollisesti uransa parhaan kautensa (siihen mennessä), mutta häntä ei huomattu ainakaan niiden joukossa jotka pelejä näkevät ja ääniä antavat. Voi olla, että Draper ei tule kääntämään pudotuspelisarjaa kun on jo 33-vuotias, mutta Cooke oli aika lähellä sen tehdä viime kaudella (vai oletko toista mieltä niillä mainituilla tehoilla?). En väitä varmasti, että Cooke tulisi jossain vaiheessa sen tekemään, mutta sen tiedän, että hän on todella hyvä playoff pelaaja.
Lopuksi;
Vaikka olenkin tässä yhtä suosikkiani kehunut maasta taivaaseen, niin ei se siitä johdu, että Cooke olisi mielestäni Franchise pelaaja. Mutta se, että sanot hänen olevan "pelle", "suunnattoman naurettava pelaaja", "taito-invalidi":) ja "mikkihiiri" ja kerrot että et ole nähnyt miehen pelaavan kuin jossain mömmömkisoissa, pistää (kaikella kunnioituksella) ihmettelemään. Olen kertonut oman mielipiteeni siitä, että maailmassa on muitakin hyviä kiekkoilijoita kuin nämä elävät legendat ja soihdunkantajat. Myös tällainen rikkova pelaaja voi olla hyvä jos näkee asian niin, että tällainen pelaaja tuo lisää elementtejä lajiin. Minä arvostan taistelevaa pelityyliä joskus jopa enemmän kuin hienoja kikkoja ja näyttäviä maaleja. Mielestäni pelissä pitää olla valtavasti tunnetta. Ja Matt Cooke on loistava tässä.
Palataan sen verran tuohon Cooken taklauspuoleen, että lueskelin tuossa vanhoja Hockey Newssin kausikirjoja ja katsoin näistä ihan mielenkiinnosta, miten tämä kiekkoilun raamattu oli rankannut Cooken Canucksin muuhun joukkueeseen verrattuna nimen omaan tässä taklauspuolessa. Tässä tulokset kiinnostuneille parista 2000-luvun kirjasta;
2001-2002:
Canucks best Bodychecker: COOKE
(Canucksin joukkueessa pelasivat samalla kaudella mm. Bryan Allen, Drake Berehowsky, Ed Jovanovski, Mattias Öhlund, Jason Strudwick, Donald Brashear, Mike Brown, Jarkko Ruutu, Todd Bertuzzi ja Trent Klatt)
2002-2003:
Canucks best bodychecker: COOKE
(Samalla kaudella oltaisiin voitu valita myös; Allen, Murray Baron, Jovanovski, Öhlund, Tyler Bouck, Brown, Ruutu, Bertuzzi, Klatt tai Trevor Linden)
Vastaava ranking puuttui kokonaan kausien 2000-2001 ja 2003-2004 kausikirjoista.
