siffa kirjoitti:
Urheilulehden analyysissä kritiikin kohteena mm. NHL:n nollatoleranssi-kiekkoilu, joka tuhosi Kanadan ja USA:n mahdollisuudet Torinon olympialaisissa.
Tuolta pitäisi löytyä lisää:
www.urheilulehti.fi
Hyvää analyysiä Sihvoselta. Etenkin jutun kohta...;
Pohjoisamerikkalaisten hyökkääminen tyrehtyi siihen 'turhan tilan' tuntuun sekä faktaan, joka Torinon kaukaloissa syntyi. NHL:n pienessä kaukalossa tuota puolustavan ja hyökkäävän pelaajan välistä etäisyyttä ei ole niin paljoa. Siellä hyökkäävän pelaajan haastotoimenpide aiheuttaa välitöntä kamppailua, mutta Torinossa kamppailutilanne viivästyi verrattuna NHL:ään. Vastaavasti USA:n ja Kanadan puolustavissa asemissa olleet pelaajat eivät osanneet puolustaa tässä isommassa tilassa. Joko he olivat liian lähellä puolustettavaansa – ja liike ei riittänyt, mistä seurasi jäähyjä. Tai jos he jättivät etäisyyttä, heidän pelinsä passivoitui sellaiseksi perässä juoksemiseksi, joka vie pohjoisamerikkalaisen peliintensiteetin pois."
...on sama mihin kiinnitin itsekin huomiota. Isoa tilaa ei osattu hyödyntää samalla tavalla kuin eurooppalaiset joukkueet tekivät ja uskoakseni tästä johtui joukkueiden peli-intensiteetin katoaminen normaali tason alle. Toisaalta tämä intensiteetti ei ollut ainoa ongelmakohta, sillä missään vaiheessa turnausta Pohjois-Amerikkalaiset joukkueet eivät päässeet normaalitasolleen oikein millään pelin osa-alueella. Etenkin Kanadan pelistä oli nähtävissä kisojen alusta lähtien se, että joukkue pelasi tilanteensa liiaksi yksilötasolla. Kiekkoa pidettiin usein liian kauan hallussa ja kaveria ei tuettu riittävästi. Kiekon ei annattu tehdä siis riittävästi töitä.
Suurin puute Kanadan pelissä oli luonnollisesti maalinteko-ongelma, josta kasvoi joukkueelle lopulta apina selkään. Tämä johtui mielestäni erikoisesta syystä: joukkue ei pelannut omaa vahvuuttaan, maalineduspeliä, riittävän hyvin. Maalille mentiin useassa pelissä liian harvoin ja silloin kun sinne mentiin, siellä oltiin passiivisia. Hyökkääjät pitivät mailojaan irti jäästä ja mailan pelaaminen vapaaksi oli enemmän harvinaista kuin normaalia. Myös maskipeli puuttui useassa tilanteessa ja tämän vuoksi puolustajien oli hankala käyttää laukauksiaan. Kanada teki liian monessa pelissä vastustajan maalivahdista sankarin juuri tämän puutteellisen maalineduspelaamisen johdosta.
Kokonaisuudessa allekirjoitan Sihvosen analyysin aika pitkälle, mutta henkilökohtaisesti iso kuva Pohjois-Amerikkalaisessa kiekossa ei ole mielestäni yhtä huolestuttava. Vaikka kisat menivätkin puskaan monessa asiassa, pitää muistaa tällaisen arvoturnauksen äärimmäisen kylmä luonne. Kisoissa hyvin pelannutta Venäjää vastaan Kanada loi pelin kolmannen erän jälkimmäisellä puoliskolla hyviä maalipaikkoja tilanteen ollessa vain 0-1 Venäjälle. Kiekko oli pariin kertaan lähellä mennä maaliin ja mikäli näin olisi käynyt, isosta kuvasta ei uskoakseni puhuttaisi yhtä huolestuttavaan sävyyn. Asiat ovat pienestä kiinni ja tällä kerralla kiekko näytti persettään Kanadalle.