Kanada olympialaisissa 2010

[vetoo]

Olisko minkäänlaista tietoa ketkä pelaavat Kanadalla ylivoimaa?

Kanadan harjoituksissa olivat seuraavat yv-yhdistelmät:

Richards - Crosby - Nash
Perry - Getzlaf - Staal
Marleau - Thornton - Heatley

Pronger - Doughty
Boyle - Weber

Lähde: Bob McKenzien Twitter-sivu

 

[VilleLeino]

No niin eka peli pelattu. Eka erä oli vähän totuttelua. Sitten alkoi peli kulkea. Onneksi Babcock tajusi viimein vaihtaa Iginlan ja Bergeronin paikkaa. Iginla taidot meni ihan hukkaan nelosessa ja Bergeron ei oikein hyökkäyspäässä loistanut. Uusittu ykköskenttä pelasi hyvän pelin, samoin kolmonen ja nelonen. Sharks-kenttä oli yllättäen aika surkea, vaikka Heatley pari häkkiä teki. Olisi luullut että he olisivat nimen omaan olleet paras kenttä, kun ovat koko kauden pelanneet yhdessä. Taisi Richards ottaa Morrowin paikan nelosessa otteillaan. Pakeista Chicago-pari oli aika pimennossa, mikä oli myös yllättävää, kun ovat pelanneet yhdessä koko kauden. Luongo otti pari hyvää koppia, ja pisti Brodeurille painetta. Näin se kuuluukin olla, että huippumoket kilpailevat ykkösvahdin asemasta, eikä ennen kisoja ruveta kiukuttelemaan etteivät lähde kisoihin elleivät ole ykkösmolkeja. Peli kulki ihan hyvin. Oma pää hoidettiin hyvin, virheitä ei tullut ja AV toimi. Myös rotaatio kulki tosi hyvin. Hyökkäyspeli ja YV paranevat varmasti, kun saavat lisää pelejä alle yhdessä. Tästä on hyvä lähteä Sveitsin kaatoon.

 

[vilpertti]

Sharks-kenttä oli yllättäen aika surkea, vaikka Heatley pari häkkiä teki. Olisi luullut että he olisivat nimen omaan olleet paras kenttä, kun ovat koko kauden pelanneet yhdessä.

Toivottavasti jääkiekkoanalyytikkoja tyydyttää se fakta, että Sharks-ketju on ollut kanadan paras ketju tähän mennessä. Neljä maalia kahdessa ottelussa.

 

[tinkezione]

Olen sitä mieltä, että Iggy, Crosby & Nash on ollut pelillisesti Kanadan paras ketju, mutta lähinnä heatleymäisen viimeistelyn puute on toistaiseksi estänyt töiden tekemisen näkymisen tulostaululla saakka. Erityisesti Nash on ollut loistava. Toewsin ketju on ollut nyt kaksi peliä täysin kassalla enkä Getzlafinkaan ketjusta löydä oikein sitä lopullista ideaa.

 

[VilleLeino]

Toivottavasti jääkiekkoanalyytikkoja tyydyttää se fakta, että Sharks-ketju on ollut kanadan paras ketju tähän mennessä. Neljä maalia kahdessa ottelussa.

Ekassa pelissä Sharks kenttä oli kyllä hiukan pihalla. Toisessa sitten kyllä nousi tasolleen ja oli paras kenttä.

Nyt on sitten toinen peli pelattu. Sveitsi pelasi kyllä uskomattoman ottelun ja Hiller oli maaginen. Tuolla tavalla kun pelaa niin on mm. Suomi vaikeuksissa. Kanada pelasi ok pelin. Kuten sanoin Sharks kenttä pääsi nyt vauhtiin. Ihmetyttää miksi YV:llä Boylea ei peluuteta Sharks kentän takana, kun ovat pelanneet koko kauden YV:tä yhdessä. Siihen Weber toiseksi pakiksi niin ykkös YV on valmis. Kakkos YV:een sitten Crosby, Nash ja Getzlaf ja viivaan Doughty ja Niedermayer. Pronger saa keskittyä AV:een ja jos jatkossa mennään jatkoajalla niin silloin ei sitten peluuteta Prongeria. Oli hieman pulassa neljällä neljää vastaan.

Brodeur oli tänään hieman epävarma. Eka maali meni hieman hänen piikkiinsä ja muutenkin ihme pomppimista ja rähmällä oloa. Rankkareissa oli kyllä loistava. Kyllä Luongo nyt ykköseksi, oli parempi ottelussaan ja ollut myös tällä kaudella NHL:ssä parempi.

 

[Saikka]

Kyllä Luongo nyt ykköseksi, oli parempi ottelussaan ja ollut myös tällä kaudella NHL:ssä parempi.

Kyllä siellä taitaa Brodeur vetää ykkösenä, ainakin jos uskomme Minnesota Star Tribunen bloggaria, Mike Russoa. Ja miksemme uskoisi, todella luotettava lähde ollut pidemmän aikaa jo.

Lainaus blogista; "Jonas Hiller was spectacular for the Swiss, and Marty Brodeur stopped all four shooters in the shootout. He'll get the nod vs. the U.S. on Sunday -- a question after Roberto Luongo's shutout vs. Norway."

 

[Leicester]

Brodeur oli tänään hieman epävarma. Eka maali meni hieman hänen piikkiinsä ja muutenkin ihme pomppimista ja rähmällä oloa. Rankkareissa oli kyllä loistava. Kyllä Luongo nyt ykköseksi, oli parempi ottelussaan ja ollut myös tällä kaudella NHL:ssä parempi.

Sveitsin ensimmäinen maali oli todellinen huippulaukaus tolpan kautta maaliin, jota ei todellakaan voi laittaa Brodeurin piikkiin. Luongosta nyt tulee ensimmäisenä mieleen viime kevään playoffit, joissa hän kyllä osoitti kuolevaisuutensa.

 

[Forward]

Kanada muuttaa hieman ketjujaan tämän yön huippuotteluun USA:ta vastaan. Mike Richards siirtyy 1. ketjuun Crosbyn ja Nashin kanssa. Näin Nash pääsee oikeaan laitaan, missä hän viihtyy paremmin. Iginla 4. ketjussa Toewsin ja Morrowin kanssa.
Lähde: http://www.ctvolympics.ca/hockey/news/newsid=47917.html#richards+join+crosby+canadas+line

Richards - Crosby - Nash
Staal - Getzlaf - Perry
Marleau - Thornton - Heatley
Morrow - Toews - Iginla
Bergeron

Tämän lisäksi Staalin paikalla kannattaisi kokeilla jotain muuta pelaajaa, kuten moni muukin on HFBoardsilla ehdottanut. Ducks-kaksikon ja Staalin yhteispeli ei ole oikein toiminut. Morrow voisi olla hyvä haku siihen. Myös tuo Iginlan rooli ihmetyttää, mutta valmentajat varmaankin tietävät mitä tekevät. Onhan se haastava tilanne, kun tähtipelaajat pelaavat 10 min vähemmän kuin normaalisti. Kanadalaisilla nuo vaihtojen pituudet ovat tosin hyvin balanssissa. Siihen joukkue on pyrkinytkin. Keskiarvo varmaankin sellaiset 40-45 s, kun esim. venäläisillä saattaa olla 20 s pitemmät keskiarvot. No tämä ei varmaankaan yllätä ketään. Myös monilla muilla joukkueilla on vähän tätä samaa ongelmaa.

 

[Mängimies]

Puolustajista sen verran, että USA-peliin Seabrook on merkitty 7. pakiksi ja Keithin parina vetää Doughty. Jo aiemmissa peleissä olen ihmetellyt Seabrookin vähäistä vastuuta. Ymmärsin mm. Yzermanin puheista, että Chicagon kaksikko valittiin tuonne nimenomaan parina, kaksikkona pelaamaan paljon tasakentällisin vastustajien parhaita hyökkääjiä vastaan. Seabrook on pelannut keskimäärin noin 8.30 per peli. Eli hän on pudonnut Babcockin paletissa selvästi 7. pakiksi ja Doughty on kerännyt vastuuta yllättävän paljon myös tasakentällisin.

Eli puolustus USA-peliin:
Weber-Niedermayer
Doughty-Keith
Boyle-Pronger
Seabrook

 

[M10]

Morrow-Toews-Iginla oli aika pirteä viime yönä. Positiivinen esitys myös Crosbylta ja Nashilta, joka pelasi pirun fyysisesti.

Thornton-Marleau kaksikko on ollut aika pettymys näissä kovissa peleissä, mutta yllättääkö tuo enää ketään? San Josen poikia kuitenkin.

Puolustuksessa parhaiten ovat selviytyneet Doughty ja Keith. Pronger näytti viime yönä todella hitaalta.

 

[tinkezione]

Tämä Drew Doughty se on kyllä ihme mies. Kisoihin ennakkoon seiskapakkina ylivoimaa jauhamaan ja kokemusta ammentamaan, mutta niin vain eilen pelasi ykkösparissa lopun viimein. Ikää vasta 19 ja pelaa kuin veteraani ja vielä kovalla itseluottamuksella. Huikea jamppa!

Ja niin, on mies toki entuudestaankin jo tuttu, mutta silti tämä asia hämmästytti suuresti.

 

[Osmo Rapeli]

Tuo viime yön matsi kertoi Kanadan tasoa enemmän turnauksen luonteesta. Yksittäisessä pelissä voi käydä miten vain. Jos USA ja Kanada pelaisivat paras seitsemästä, tulos voisi olla 4-1 voitot Kanadalle.

Viime yönä kuitenkin erikoistilannepeli ja maalivahtipeli olivat heikompia kuin vastustajalla. Ei siitä sillasta joka kerta nousta. Sinällään mielenkiintoista ja kuvaavaa on, että yksi Kanadan kyykyttäjistä oli Chris Drury, jolla on varsin keskinkertainen kausi alla.

Lisää peliaikaa Morrowlle, joka veti hyvin USAn pakit Heatleyn maalissa puoleensa. Luongo raa'asti jatkotestiin. Toews, Richards, Crosby > Thornton, Marleau

Kyllä Kanada voi nousta vielä vaikka mestariksi, mutta sen pitää pelata täydellä temmolla alusta loppuun. Venäjän parhaat syövät muuten Kanadaa eläviltä.

 

[WristShot]

Morrow-Toews-Iginla oli aika pirteä viime yönä. Positiivinen esitys myös Crosbylta ja Nashilta, joka pelasi pirun fyysisesti.

Thornton-Marleau kaksikko on ollut aika pettymys näissä kovissa peleissä, mutta yllättääkö tuo enää ketään? San Josen poikia kuitenkin.

Puolustuksessa parhaiten ovat selviytyneet Doughty ja Keith. Pronger näytti viime yönä todella hitaalta.

Omasta mielestä varsinkin Marleau pelasi kelpo pelin ja onnistui hakeutumaan useampaan otteeseen maalipaikkoihin, muttei vaan saanut kiekkoa maaliin. Niinkuin ei kylläkään kovin moni muukaan kanukki, kiitos Millerin.

Peli oli kokonaisuutena hyvinkin pitkälle Usan puolustusalueella pyörimistä, ja Kanada oli tapahtumien valossa selkeästi jenkkejä parempi joukkue. Maalivahtipeli kumminkin ratkaisi ja kiintosiaa nähdä pelaako jatkossa Kanadan maalissa Brodeur vai Luongo, sen verran epävarmalta Brodeurin otteet paikoitellen vaikuttivat.

Itse uskon, että Kanada kuitenkin ryhdistäytyy jatkossa ja joukkue tulee olemaan hyvin lähellä finaalipaikkaa, jos vain maalivahtipeli kohenee viimeöisestä USA-pelistä ns. normaalille tasolleen. Muutoin noutaja tullee jo Venäjää vastaan.

 

[Kaner]

Alkaa vähän näyttämään siltä, että Duncan Keith ja Drew Doughty ovat ehkä hieman yllättäen nousemassa Kanadan puolustuksen liidereiksi. Turnauksen edetessä kavereiden otteet ovat parantuneet ja vastuu sitä myöten lisääntynyt.

Keith nyt on tällä hetkellä paras puolustaja maailmassa, kun otetaan huomioon sekä hyökkäys- että puolustuspeli. Hieman tosin ihmetytti se, että Babcock antoi Duncsille vastuuta ylivoimalla USA:ta vastaan, sillä Chicagossa mies on tällä kaudella ollut ylivoimapelin suhteen enemmän tai vähemmän statistin roolissa. Toki Keith hoiti tässä ottelussa nuo ylivoimaminuutit kunnialla ja sai mm. syöttöpisteen Crosbyn 3-4 kavennukseen E. Johnsonin jäähyn aikana. Pointti on se, että tuosta joukkueesta löytyy, tai pitäisi löytyä, parempiakin kavereita viivalle ylivoimalla. Ehkä Green olisi sittenkin pitänyt valita joukkueeseen?

Doughty on puolestaan nuoresta iästään huolimatta esittänyt tähän mennessä todella kypsiä otteita. Toki poika on jo NHL:n puolella noussut kauden aikana kolmen parhaan (kanadalaisen) puolustajan joukkoon, joten ei nämä vahvat otteet ole suurena yllätyksenä tulleet varmaan kenellekään.

Mitä sitten tulee Kanadan nelossentteriin, Jonathan Toewsiin. Ilman ylivoimavastuuta johtaa Kanadan sisäistä syöttöpörssiä neljällä syötöllä, pisteitä on Heatleyn ja Crosbyn jälkeen kolmanneksi eniten ja plusmiinustilastossa komeilee joukkueen paras lukema, +4. Lisäksi Mr. Serious on joukkueen paras aloittaja yhdessä Thorntonin kanssa (kummankin voittoprosentti aloituksissa 64.10). Kahdessa ensimmäisessä ottelussa Tazer ei ollut parhaimmillaan, mutta USA:ta vastaan mies oli todella hyvä - itse asiassa oli Kanadan paras hyökkääjä. Ja tämä kaikki alleviivaten sillä, että Toews on joukkueen toiseksi nuorin pelaaja ja pelaa nelossentterin roolissa.

Lisää peliaikaa Morrowlle, joka veti hyvin USAn pakit Heatleyn maalissa puoleensa.

Yksi hyvä suoritus, mutta muuten näytti vähän siltä, ettei Morrow:n pelinopeus tahtonut riittää näin nopeatempoiseen otteluun.

 

[VilleLeino]

No niin hallittiin peliä, mutta Miller pelasti USA:n. Todella hyvältä näytti peli, vaikka tappio tuli.

Richards - Crosby - Nash: Tämä kenttä toimi, minkä ihmeen takia Babcock nosti Iginlan ottelun aikana Richardsin tilalle? Crosby pelasi parhaan ottelunsa ja Richards sopi erittäin hyvin kenttään.

Heatley - Thornton - Marleau: Marleaulta hieman itsekästä peliä, kun mies laukoi aina kun sai kiekon vaikka kaveri olisi ollut hyvässä paikassa. Näissä kisoissa on ollut ihmeelisiä vaikeuksia kaikilla joukkueilla maalinteossa, paitsi Heatleyllä. On kyllä uskomaton jätkä haistamaan maalipaikat. Babcockin pitäisi nyt tajuta laittaa YV:llä Boyle tämän kentän taakse.

Staal - Getzlaf - Perry: Perryltä surkea peli lopussa. Getzlafilta hyvä turnaus, on taklannut koko ajan miestä laitaan. Tämä kenttä tulee olemaan suuressa roolissa Venäjää vastaan, sillä Venäjän pakeilla voi olla erittäin suuria vaikeuksia kulmissa isokokoisten ja nopeitten pelaajien kanssa.

Morrow - Toews - Iginla: Hyvä rymistely kenttä. Hoitaa roolinsa.

Pakeista Keith ja Doughty ovat olleet loistavia ja saavat varmasti jatkossa eniten peliaikaa, kun taas Prongerin jääaika tippuu. Laittaisin myös Keithin YV:lle Niedermayerin tilalle viime ottelun perusteella.

Maalin laitetaan ilman muuta Luongo. Brodeur on ollut otteluissaan epävarma ja on pomppinut ja ollut rähmällään koko ajan. Luongo sen sijaan oli hyvä matsissaan ja pysyy enemmän pystyssä.

Kyllä uskon vahvasti, että Venäjä kaatuu puolivälierissä. Kanada on ollut paljon parempi tähän mennessä kuin Venäjä, ja Tshekki matsissa nähtiin, että puolustus on vaikeuksissa varsinkin kulmissa ja Nabokov ei ole vakuuttanut.

 

[M10]

Yksi hyvä suoritus, mutta muuten näytti vähän siltä, ettei Morrow:n pelinopeus tahtonut riittää näin nopeatempoiseen otteluun.

Oli niitä hyviä suorituksia enemmänkin, mutta tuo on totta, että hidaskroppaisella Morrow'lla on noin hurjassa pelinopeudessa ajoittain vaikeuksia.

 

[Osmo Rapeli]

Ei jokaisen kanadalaisen hyökkääjän tarvitse juosta Kesselin ja Kanen perässä. Morrow jäälle hyökkäyspään aloituksiin, ylivoimaan räkämaskiin ja niin edelleen. Bergeronkin näytti käyvän pelkkiä aloituksia ottamassa.

 

[Viherpuiston Ruoska]

Niin siinä tosiaan kävi, että Brodeur saa tehdä tilaa Luongolle Kanadan maalin suulla seuraavaan peliin. Se ei tietenkään kerro mitään siitä, kuka vartioi vaahteralehtien maalia puolivälierässä Venäjää vastaan - ei kai kukaan tosissaan usko kanukkien häviävän Saksalle.

Jos Brodeurin "floppaamisesta" ei ehkä kenellekään - jenkkejä lukuunottamatta - varsinaista hyötyä olekaan, niin ainakin tämä episodi tuo aivan uusia ulottuvuuksia IFK-fanien videoclippikerhon tunnuslauseeseen "Tota ei ois saanu kiinni "brodöörkään".", jota hoetaan kuin mitäkin uskonnollista mantraa aina, kun oma veska - lähinnä Lundell, Nieminen tai viime kaudella myös Pitkämäki - on päästänyt puolen kentän roikun selkänsä taakse.

 

[Jaasin]

Aika Brodeurmaisia maaleja kyllä jenkit teki.

Ehkä maailman kautta aikojen paras maalivahti, mutta näytti kyllä taas myös puutteensa.

Marty joko pitää nollan tai on paska, näin kärjistettynä. Tuntuu peli kummasti hajoavan päästettyyn maaliin(käsittämätön juttu kaiken voittaneella kaverilla).

Tätäkin isompi ongelma on tuo ysärityyli, jolla vetää. Luongo olisi ottanut ainakin Rafalskin maalit kiinni leveällä V:llään. Marty torjuu nämä tilanteet niin Goofysti, että näitä tyhmännäköisiä maaleja aina tulee tasaisin väliajoin(Tuomo Ruutu World Cupissa jne jne).

Ilman muuta Luongon ollessa maalissa Kanadalla on parempi mahdollisuus kultaan. Hänen hyvän ja huonon päivänsä ero on todella pieni, mielestäni ehkä maailman pienin yhdessä Bäckströmin kanssa.
Brodeurilla taas noin joka viides peli on perseestä ja muut täyttä rautaa, siis keskimäärin. Kanadan tasoisen joukkueen kannattaa mielestäni ottaa tuo Brodeurin huonon päivän riski pois ja mennä luotettavammalla (ja aivan saatanan hyvällä) Luongolla tämä(kin) turnaus.

 

[Kaner]

Ilman muuta Luongon ollessa maalissa Kanadalla on parempi mahdollisuus kultaan. Hänen hyvän ja huonon päivänsä ero on todella pieni, mielestäni ehkä maailman pienin yhdessä Bäckströmin kanssa.

Voi olla, mutta mikä ero on päivällä, kun Luongon pää kestää ja ei kestä?

Brodeur ei ole kahdessa pelaamassaan ottelussa kaksisesti pelannut, mutta Kanadan valmentajana luottaisin silti hitusen enemmän Brodeuriin kuin Luongoon. Itse tosin olen kääntynyt sille kannalle, että Kanada ei näissä kisoissa tule kultaa voittamaan oli sitten maalilla Luongo tai Brodeur (tai Fleury).

 

[Frostburn]

Voi olla, mutta mikä ero on päivällä, kun Luongon pää kestää ja ei kestä?

Brodeur ei ole kahdessa pelaamassaan ottelussa kaksisesti pelannut, mutta Kanadan valmentajana luottaisin silti hitusen enemmän Brodeuriin kuin Luongoon. Itse tosin olen kääntynyt sille kannalle, että Kanada ei näissä kisoissa tule kultaa voittamaan oli sitten maalilla Luongo tai Brodeur (tai Fleury).

Eipä tuota Kanadan maalivahtivalintaa enää tarvitse juuri spekuloida; Luongolla mennään loppuun asti (lähde Damien Cox):

"Babcock makes it clear: It's Luongo the rest of the way. "That's the plan," he just told a press conference."

Saapa nähdä toistaako historia itseään - 8 vuotta sitten Kanada vaihtoi haparoineen Josephin tilalle Brodeurin ja tuloksena oli olympiakulta. Luongon viimeaikaiset esitykset ovat olleet parempia kuin Brodeurilla (NHL:n puolellakin huonoon jaksoon lienee osasyynä Vancouverin puolustuksen kapeuden ja pitkän vieraskiertueen yhdistelmä), joten tämä valinta olisi ehkä ollut perusteltu jo Sveitsi-pelin jälkeen. Brodeur on toki urallaan tuonut Kanadalle kultaa ja kunniaa, mutta jossain vaiheessa vallanvaihdon on kuitenkin tapahduttava. Suurin kysymysmerkki Luongon suhteen on paineensietokyky - hän ei ole urallaan voittanut mitään suurta ja nyt pitäisi torjua kotiyleisön edessä erään (paperilla) kaikkien aikojen parhaista joukkueista viimeisenä lukkona.

 

[Jaasin]

Voi olla, mutta mikä ero on päivällä, kun Luongon pää kestää ja ei kestä?

Brodeur ei ole kahdessa pelaamassaan ottelussa kaksisesti pelannut, mutta Kanadan valmentajana luottaisin silti hitusen enemmän Brodeuriin kuin Luongoon. Itse tosin olen kääntynyt sille kannalle, että Kanada ei näissä kisoissa tule kultaa voittamaan oli sitten maalilla Luongo tai Brodeur (tai Fleury).

Itse pidän Luongoa myös aika rautaisena kilpailijana. Haluaa voittoja ihan älyttömästi. Enemmänkin on monesti tuonut joukkueelleen mahdollisuuden voittaa, kuin pettänyt joukkueensa hermoilemalla. Hänen Stanley Cup-voittamattomuutensa (vitun hyvää Suomea.. siis se, että hän ei ole pyttyä voittanut) on kyllä joukkueistaan kiinni. Ei niinkään Bobbyn pään kestävyydestä. Tämä siis omana mielipiteenäni.

 

[santeriii^]

Onko Saksa ottelun ketjukoostumukset jo julkaistu jossain?

 

[dali]

Aika Brodeurmaisia maaleja kyllä jenkit teki.

Ehkä maailman kautta aikojen paras maalivahti, mutta näytti kyllä taas myös puutteensa.

Marty joko pitää nollan tai on paska, näin kärjistettynä. Tuntuu peli kummasti hajoavan päästettyyn maaliin(käsittämätön juttu kaiken voittaneella kaverilla).

Ei varmaan pitäisi avata purkillista matoja, mutta en malta olla tarttumasta tähän. Aina, kun Marty pelaa huonon ottelun, sadesää nostaa maan pinnalle näitä syvällisiä analyysejä Martysta maalivahtina ja rakastavana aviomiehenä.

Olen ollut Kanadan pelien osalta pitkälti koosteiden varassa. Maalitilanteiden perusteella en näe syytä tuomita Brodeuria ja hänen pelityyliään. Edes tuon Yhdysvallat-ottelun lopputulos ei mielestäni anna mitään eväitä sellaiseen analyysiin, koska ei Kanada Martyn vuoksi hävinnyt. Brodeur ei ollut missään nimessä parhaimmillaan Yhdysvaltoja vastaan, mutta mihinkään lynkkaustuomioon ei ole aihetta.

Neljästä päästetystä maalista kaksi ei ollut kohtuuden nimissä otettavissa ja kahdessa muussa Martylla oli rutkasti epäonnea ja osasyyn saavat ottaa myös Kanadan kenttäpelaajat. Vaikkakin Marty varmasti haluaisi pelata pari tilannetta toisin.

Jenkkien ekassa maalissa kiekko muutti Crosbyn mailasta suuntaa juuri ennen maalia eikä Martyllä ollut mitään saumaa torjua sitä. Toinen maali tuli maskin takaa ja Rafalskin vetokin epäonnistui. Veto olisi toki ollut otettavissa. Kolmas maali jakaa varmasti mielipiteitä, koska Marty lähti ulos maaliltaan. Olen ehkä vähemmistössä näkemykseni kanssa, mutta tilanteessa hänen oli tehtävä ratkaisunsa nopeasti. Bobby Ryan oli unohdettu aivan yksin ja hänellä olisi ollut vapaa tie maalille, jollei Marty olisi koettanut katkaista syöttöä hänelle. Nyt yritys epäonnistui ja Jenkit saivat puoli-ilmaisen maalin. Neljäs maali oli taas mahdoton otettavaksi, kun Suterin veto muutti suuntaa Langenbrunnerin hokkarista Brodeurin nenän alla.

Tätäkin isompi ongelma on tuo ysärityyli, jolla vetää. Luongo olisi ottanut ainakin Rafalskin maalit kiinni leveällä V:llään. Marty torjuu nämä tilanteet niin Goofysti, että näitä tyhmännäköisiä maaleja aina tulee tasaisin väliajoin(Tuomo Ruutu World Cupissa jne jne).

Aika hyvin tuo Brodeurin ysärityyli (mitä ikinä tarkoittaakaan) on hänen urallaan kantanut. Muutaman päästetyn maalin perusteella vedetyt vastakkaiset johtopäätökset ovat varsin ohuella pohjalla. Samoin tuo on aika tyhjää puhetta, että mitä Luongo olisi torjunut.

Martyn tyyli perustuu vastustajan pelaajien ratkaisujen loputtomaan opiskeluun ja tilanteiden ennakointiin. Tässä on toki huonona puolena se, että aika ajoin hänelle tulee helppoja maaleja erityisesti rookie-pelaajilta, joiden tyyliä hän ei ole opiskellut. Brodeur pelaa paljon pystyssä, koska tällöin hän pystyy reagoimaan huomattavasti paremmin tilanteisiin ja hänet on vaikeampaa ohittaa esimerkiksi sivuttaisliikkeessä.

Ilman muuta Luongon ollessa maalissa Kanadalla on parempi mahdollisuus kultaan. Hänen hyvän ja huonon päivänsä ero on todella pieni, mielestäni ehkä maailman pienin yhdessä Bäckströmin kanssa.
Brodeurilla taas noin joka viides peli on perseestä ja muut täyttä rautaa, siis keskimäärin. Kanadan tasoisen joukkueen kannattaa mielestäni ottaa tuo Brodeurin huonon päivän riski pois ja mennä luotettavammalla (ja aivan saatanan hyvällä) Luongolla tämä(kin) turnaus.

Haluaisin tietää, millä matematiikalla olet laskenut, että joka viides Brodeurin peli on perseestä, tai miksi oletat, että Marty pelaisi jatkossakin alle odotusten? Jos arviosi joka viidennestä paskasta pelistä pitää paikkansa Brodeurin kohdalla, tällöin Martyn huippuvireen pitäisi kantaa kauniisti lopputurnauksen ajan ja siivittää Kanada olympiakultaan. Mihin silloin tarvitaan Luongoa?

Brodeur on maalivahti, joka tunnetaan erinomaisesta kyvystään karistaa mielestään helpot maalit ja huonot pelit. Tästä malliesimerkkinä on viime kevään pudotuspelisarja Canesia vastaan, jossa alakanttiin menneen neljännen ottelun jälkeen Marty pelasi nollapelin ja varmaan parhaan ottelun sitten työsulun.

Martyn satunnaista huonoa peliä seuraa pitkä jakso pelaamista eliittitasolla. Varmasti Kanadan valmennusjohtokin tietää tämän, mutta paineet peluuttaa Vancouverin "omaa poikaa" Luongoa ovat kovat ja toisaalta on ihan ymmärrettävää antaa hänelle pelivuoro kun Marty ei ole ollut parhaimmillaan.

Kanadalla on joka tapauksessa käsissään sangen positiivinen pelillinen ongelma - Tehdä valinta Martyn ja Luongon välillä, jotka molemmat ovat erittäin voittavia maalivahteja. Imagollisesti ja urheilumediumien silmissä tilanne voi olla sitten mitä tahansa, vaikkapa joukkuetta eri leireihin repivä ongelma.

 

[Grainger]

vaikkapa joukkuetta eri leireihin repivä ongelma.

Nimenomaan. Nämä kaksi herraa ovat niin hienoja miehiä molemmat, että tuskin mitään kitkaa heidän välillään tullaan näkemään, mutta suurin pelko Kanadan kannalta omasta mielestäni on se, että muu joukkue alitajuntaisesti jakaantuu kahteen leiriin. Tuskin mitään näkyvää sisällissotaa, mutta alitajunnassa Brodeurin lahkon miehet eivät välttämättä luota Luongoon samalla tavoin kuin Martyyn ja siinäpä sitä sitten ollaan, kun vastassa on Venäjä.

Olen aina ollut maalivahtipelin ystävä ja ihan parin viime kauden aikana Martin Brodeurista on tullut suosikkikiekkoilijani lähinnä sen vuoksi, että hän on kyennyt tasonsa pitämään samana sellaiset 15 vuotta. Mielestäni nyt on kuitenkin aika antaa soihtu Luongolle, siitä yksinkertaisesta syystä, että Marty Brodeur ei ole Kanadan maalilla se sama itse suuruus kuin NJ Devilsin maalilla. Kanada tarvitsee parhaan mahdollisen kokoonpanon, ettei Venäjä vahingossakaan voita olympiakultaa. Sitä ei suomalainen heteromies kestäisi.