Hui helvetti. Jos nyt puututaan vaikka tuon matsin koosteeseen, niin kyllä moderni maalivahti olisi aivan hyvin voinut käytännössä kaikki maalit torjua.
Brodeur on yksi omia suosikkejani kautta aikojen, mutta nämä hänen heikot matsinsa (joita tulee silloin tällöin) ovat nykykiekossa surkuhupaisia. Kaveri saa itsensä näyttämään välillä todella huonolta (useimmin kuitenkin helvetin hyvältä). Jos et esimerkiksi USA-matsista suostu myöntämään Kanadan hävinneen Brodeurin huonon päivän takia, niin olet liikkeellä todella vahvoilla värilaseilla. Ikävä kyllä.
Tarkastelemme asiaa ilmeisesti kovin erilaisesta näkökulmasta. Voi olla, että Luongo tai joku muu olisi torjunut osan noista maaleihin johtaneista tilanteista, mistä sen tietää. Pointtini on, että tämä on aivan turhaa spekulointia. Totta kai Luongo olisi pelannut tilanteet eri tavalla kuin Marty, mutta miten tämä olisi vaikuttanut ottelun lopputulokseen on lämpimikseen puhumista.
Kanada ei kaatunut yksin Brodeuriin, vaan joukkueessa moni muukin saa yhtä lailla katsoa peiliin, kuten tappion jälkeen yleensäkin joukkueurheilussa. Jos syntipukkeja halutaan etsiä, niin yhtä lailla Corey Perry voidaan nostaa ristille. Tärkein tappioon johtanut seikka on kuitenkin Yhdysvaltain ennakkoluuloton ja onnistunut esitys.
Eikä tällä Martyn puolustuspuheella ole mitään tekemistä suosikkijoukkueeni kanssa, vaikka kommenttini onkin vaivatonta ahtaa stereotyyppisiin puitteisiin.
Kyllä on kantanut, olen siitä itsekin hyvin tietoinen.
Olet ilmeisesti nähnyt esim. Luongon, Kiprusoffin tai vaikka Lundqvistin jääkiekkomaalivahtina? Siinä on ero ysärimaalivahdin (loistavan sellaisen) ja 2000-luvun maalivahdin välillä. Jos et oikeasti pysty näkemään noiden kavereiden pelaavan "hieman" eri lailla kuin Marty, on meidän turha jutella maalivahtipelistä enempää. Johtopäätöksiä en ole itsekään tehnyt muutaman maalin perusteella. Tuo USA-ottelu nyt vaan oli helvetin hyvä esimerkki tähän kohtaan. Sattuu kuitenkin monella varmaan olemaan vielä muistissa, kun ei ole kuin parin päivän takaa.
Totta, olet ymmärtänyt tämän aivan oikein. Hän tekee läksynsä hienosti, mutta vetää omalla tyylillään uransa loppuun asti (kiistaton peukku siitä). Tuosta tyylistä on aika ajanut vaan ajat sitten ohi (siis tyylistä, ei Martysta).
Niin, olen toki seurannut kiekkoa jonkin verran vuosien varrella ja tiedostan keskeiset pelityylien erot Brodeurin ja "modernien maalivahtien" välillä. Näissä kysymyksissä mennään kuitenkin jo todella peruskysymysten äärelle muun muassa sen suhteen, onko maalivahdin tehtävänä olla kiekon tiellä vai osallistua myös aktiivisesti joukkueen peliin, kuten Brodeur niin mielellään tekee. Tämä on kuitenkin jo kokonaan toisen keskustelun paikka.
Näkemyksesi siitä, että Martysta on aika ajanut ohi, on mielenkiintoinen. Hän on kuitenkin pelannut tilastollisesti parhaimmat kautensa viimeisimmän työsulkukauden jälkeen. Haluaisin aidosti, ilman sarvia ja hampaita, saada tietää tämän ajatuksen taustoja enemmän. Itse en ole tällaista trendiä havainnut Martyn otteissa, koska hän lähes 38-vuotiaana torjuu edelleen huipputasolla ja on päässyt Kanadan kivikovaan olympiaryhmään. Ei yksi alavireisesti sujunut ottelu näitä faktoja muuta mihinkään.
Kuten saatat ymmärtää, niin asia ei ole ihan noin simppeli. Kuitenkin riski siitä, että Martylle sattuu huono ilta on suurempi kuin Luongon huonolle illalle. Tämän lisäksi Luongon huono peli on rutkasti parempi kuin Martyn vastaava. Tämä on ihan oikeasti jo matematiikkaa. Luongon ollessa pihalla tilanteista, on hänellä silti hyvä sauma torjua kiekko. Johtuu ihan puhtaasti siitä, että on maailman eniten peittävä maalivahti (He`s like a large building in the net..)
Edellisellä kommentilla halusin vain haastaa näkemyksesi "tilastollisesta" huonosta pelistä. Tiedämme varmasti molemmat, ettei asia ole näin yksinkertainen.
En kuitenkaan ymmärrä, mistä muuttujista olet johtanut tuon ajatuksen, että todennäköisyys Brodeurin sakkaamiselle on suurempi kuin Luongolle. Samoin minua ihmetyttää, miten Luongon huono ilta on parempi kuin Brodeurin huono ilta? Eikö huono peli ole huono peli riippumatta siitä, kuka on maalissa? Takaiskujen määrä riippuu tietenkin myös vastustajasta ja sen viimeistelyn laadusta.
Marty on ollut parhaimmillaan tiukoissa paikoissa ja hän on urallaan ehtinyt torjua monessa ratkaisuottelussa, kuten tiedämme. Tämä puoltaa hänen valintaansa maalille. Myös Luongon peluuttamisessa on riskinsä. Luongo on jossain määrin katsomaton kortti, koska hänellä ei ole vastaavaa kokemusta. Mutta mistäpä niitä kokemuksia saisi, jollei pelaamalla.
Kuten edellä totesin, peluutusongelma on sangen positiivinen, koska valinta tehdään kahden ehdottomasti maailman eliittiin kuuluvan veskarin väliltä.
Totta. Näitä esimerkkejä Martysta on hirveä liuta. Nyt puhuinkin Kanadan riskien minimoinnista. Brodeur (niin hurjalta kuin se tuntuukin) on joukkueensa suurin yksittäinen riskitekijä.
Kanadan joukkueessa on asiat todella hyvällä mallilla, jos Martin Brodeur on joukkueen suurin yksittäinen riskitekijä. Siinä jäävät taakse kotiyleisön asettamat menestyspaineet, ajoittain takelteleva puolustuspään pelaaminen ja muut sivuseikat matkalla kultajuhliin. Niin nimekkäässä joukkueessa kuin Kanadan ketään pelaajaa ei oikeastaan voi kutsua riskiksi, sillä kaikki kuuluvat maailman eliittiin. Riskit turnauksen katkeamiseen tulevat tyystin muualta, ensisijaisesti vastustajan leiristä.
Kokonaisuutena ennakkosuosikki Kanadan tappio Yhdysvaltoja vastaan on aiheuttanut myrskyn vesilasissa. Mukana on saattanut olla myös Yhdysvaltain hyvyyttä ja turnauspelaamisen ihmeellisen maailman koukeroita. Tänään tulos voisi olla jotain tyystin muuta ja Brodeur kanukkien kansallissankari pelattuaan nollapelin tyylipuhtaassa 5-0-voitossa.
Puututaan nyt tuohon pieneen yksityiskohtaan. Eli eihän siitä ole kahta sanaa, etteikö Brodeur ollut USA pelissä huono. Miten tämä yksi kaveri edellä viitsii edes väittää, että 'missään' maalissa ei ollut Martyn vikaa. Pari maalia käytännössä voi suoraan laittaa Martyn piikkiin, ja ei ollut muutenkaan kovin varmalla pelipäälle.
Kommentoidaan nyt, koska ilmeisesti minä olen "tämä yksi kaveri", johon viittaat.
Älä viitsi laittaa sanoja suuhuni. Kirjoitin varsin selväsanaisesti, ettei Brodeur ollut Yhdysvaltoja vastaan parhaimmillaan, mutta lynkkaustuomio on liioittelua. Rafalskin toinen maali oli ilman muuta otettavissa ja Druryn maali on sitten makuasia, miten sen tulkitsee. Kanadan viisikko oli unohtanut Bobby Ryanin täysin yksin ja maalivahdin oli tehtävä valinta, koettaako estää Ryania saamasta kiekkoa, vai odottaa hänen esteentöntä nousuaan maalille tai syöttöä vapaalle pelaajalle. Brodeur päätti koettaa katkoa, epäonnistui siinä ja USA rankaisi kylmästi.
Mielestäni ei ole kohtuullista laittaa maalivahdin piikkiin vetoja, jotka muuttavat suuntaa matkalla tai varsinkaan juuri nenän alla kuten Rafalskin ensimmäisessä ja Langenbrunnerin maalissa kävi. Näkemykseni ei ole riippuvainen maalivahdin pelityylistä tai nimestä paidan selkäpuolella. Jos sinä haluat tulkita asian toisin, niin kaikin mokomin.
Jonain toisena päivänä Brodeur ei olisi päästänyt neljää maalia, mutta tästä huolimatta Martyn piikkiin on turha kaataa koko likasankoa. Tästä koko ajatukseni alkaa ja siihen se myös päättyy.
Joku aijemmin mainitsikin, että hänellä on sellainen kuva, että Brodeur on ollut maajoukkueessa monesti haparoiva/alisuorittanut. Itsellä on tuo sama kuva. Ei nyt luulisi ainakaan pään kestosta olevan kiinni. Tuntuu, että Martyn pitää saada pelata nimenomaan Devilsien alakerran takana, että hommat toimii.
Tämä haparoiva/alisuorittanut maalivahti on muun muassa torjunut vuonna 2002 olympiakultaa Kanadan maalilla sekä World cupin voiton vuonna 2004, jolloin hänet valittiin myös turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.
Martyn kansainvälisellä uralle mahtuu toki myös heikompia otteluita, kuten tasapaksut esitykset vuoden 1996 MM-kisoissa. Mutta kaikkien tärkeimmissä otteluissa Marty on ollut omalla tasollaan myös kansainvälisillä kentillä.