Tuskin jaksan pitkään.
Niin mäkin ensin ajattelin, nyt siitä on viikko. Niin se aika hurahtaa, ettei oikein meinaa huomata.
Tuskin jaksan pitkään.
Mä jo mietin, että kuka tuota Jurakin biisiä kehtasi hehkuttaa. Nyt tajuan.Pakko oli lainata omaa viestiä kun hieno biisi jäi kahden sivun persekeskustelun alle.
Mutta, vetipä Cheek komian shown perjantain Emma-gaalassa!!
Malja sille!Uskaltauduin minäkin tänään viinamäen eemeliksi ryhtyä.
On asioita, jotka on hyvä käsitellä selvinpäin. Malja sillekin!Ihmeellinen on ihmisen luonnon taipumus suojella häntä itseltään, nimittäin on tässä pari viikkoa mennyt sellaisen äärellä, ettei dokaaminen ole tullut kysymykseenkään. Vaikka äkkiseltään luulisi, että nyt, jos koskaan.
Täsmennys suluissa oli koko lailla paikallaan. Muutoin olisin jäänyt aprikoimaan, onkohan se nykyään ihan tavallista että ihmiset menevät koiran kanssa kihloihin.Kihlattukin toisen koiran kanssa reissussa (kotona siis vain energiatasoltaan matalampi koirista).
Joo asia kunnossa. Eihän asia tietysti minulle kuulu, millä tavoin kukakin eläimistä tykkää. Ihan turvallista kuitenkin tietää, että ihmisten ja koirien keskinäiset suhteet ovat perheessänne luonteeltaan ns. tavanomaisia.Damn, olishan se pitäny arvata että joku tohon tarraa kun niin sanotusti jättää paikan auki. No joo ihan selvennykseksi, perheeseen kyllä kuuluu ihan ihmisnaaraan lisäksi siis KAKSI koiraa. Ettei nyt enää jäis kellekään epäselväks toi.
Töttöröö!
Lauantaityöt on kyllä hanurista, Pihlajamaan. Tänään oli töitä, ei ollut kivaa vaikka istuinkin vain netissä ja join kahvia. No, saa siitä yhden päivän vapaaksi.
Mulla on muuten haitari tuolla vaatekomerossa. En ole raaskinut myydä, vaikka en ole sillä soittanut vuosiin. Välillä toki vähän hanuria näppäilen, mutta isoin ongelma tuon kanssa on se, että soitin on n. 25 vuotta vanha ja täten auttamatta liian pieni käytettäväkseni. Kuitenkin hienoa huomata, että edelleen taito on edes jollakin tasolla tallella.
Meiän äijä voittaa teiän äijän!
Enpä tiedä. Isäni sai kuitenkin kuonoonsa vuonna 1972 paikallisessa Ylä-Ruthin ravitsemusliikkeessä. Oli kuulemma koko kaupungin lesoimman näköinen jätkä. Tietenkään tuo ei ole mikään meriitti ja täytyy myös todeta, ettei sillä kahta hanuria soiteta. Todeta täytyy myös, ettei tuolla meriitillä varsinaisesti missään voittoon tähtäävässä kilpailussa pärjätä. Ehkä Mr. Mustasilmä 1972. Ei onneksi mikään Märkäpaita-kisan voittaja... En siis tiedä mitä tässä haen, joten haen keppanan.
Meiän äijä on nähnyt kun Iso-D sai tauluunsa!
Ne Leonardon teokset onkin aika pantavia.
Antakaa kun määkin huuan.