Pienissä höyryissä tutkiskelen mieltäni, ja ymmärrän asemaani suhteessa ympäristöön. Olen nähnyt Mt Everestin. Tajusin, että Helvetti, mikä vuori minulla on kiivettävänä säästyäkseen itsemurhalta. Näen vuorella kollektiivin, ja heidän minulle asettamat paineet. Yritän epätoivoisesti kysellä tuhansilta ihmisiltä, miksi teettä tämän minulle. Turhaan. Oivalsin, että se mitä minä kysyn sitä heiltä, sitä superegoni kysyy alitajuisesti identiteetiltään. Näin vastassa siis itseni,
Aloin nähdä sen, että vittumainen kollektiivi eli suurinnosa ihmisistä on piilevästi voimavara.
No...en jaksa kertoa älypuhelimella pitempää.. Liian pitkä tarina.